Lisa Jewell: Joka askel jonka otat

Murha Melville Heightissa kuulostaa niin epäuskottavalta. Ei sellaista kuulu tapahtua siellä, missä sijaitsivat suloiset värikkäiksi maalatut talot, kuin eriväriset vaahtokarkit. Lisäarvona talojen  välissä virtasi Avonjoki tarjoten ympäristölle maalauksellisuutta, joka sai niin monet huokailemaan ihastuksesta, saaden heidät uneksimaan mahdollisuudesta saada joskus ostaa yhden suloisen talon kodikseen. Sellaisen kodin, jonka sydämenä olisi keittiö täynnä sydämellistä perherupattelua. Keittiö, jonne ystäväkin jäisivät istumaan ihan vain suloisen kodikkuuden tai ikkunasta näkyvän maiseman takia, Sellaisessa keittiössä ei ikinä murhattaisi ketään. Ei satutaloissa virtaisi murhatun veri, se olisi kuin ennenkuulumaton petos idylliä kohtaan. Kuka oli uskaltanut rikkoa kauniin, viattoman kodikkuuden? 

Brittikirjailija Lisa Jewellin Joka askel  jonka otat (Watching You, WSOY 2020, suomennos Karoliina Timonen) on häneltä kolmas suomennettu teos ja alkaa tuntua vahvasti siltä, että hän kantaa kuuluisien brittidekkaristien arvostettua viittaa, jossa painopiste on juonella, psykologisuudella ja jännityksen paineen nostolla, joka saa lukijan muistelemaan eräitäkin kuuluisia brittikirjailijoita. Jotenkin mieleeni tuli P.D.James, jonka signeeratun teoksen takia lähdin täältä saarelta Helsinkiin kirjojen yöhön toivossa jopa ehtiä hänet tapaamaan. Tapaaminen ei onnistunut eli hän oli ehtinyt jo lähteä, mutta taisin ostaa muutamankin signeeratun kirjansa. Ja kuten näin P.D.Jamesin kirjat jo lukiessani kuin filminä, samoin näen Jewellin cinemaattiset teokset. Jewell kuvantuu kuin huomaamatta samalla kun kirjoittaa sydämellä, tunteella ja piinan kasvattamisella tarinoita tavallisista ihmisistä kaikista yhteiskuntaluokista. Jewell myös parantaa tahtia kirja kirjalta eli Sitten hän oli poissa oli hyvä, mutta minulle Löysin sinut oli vieläkin parempi ja nyt tämä kolmas suomennos on paras!

Joey Mullen oli aina ihaillut värikkäitä taloja ja nyt hänen veljensä Jack, sydänkirurgi, asui yhdestä niistä vaimonsa Rebeccan kanssa. Joey katsoi olevansa kävelevä katastrofi, sillä hän ei ollut löytänyt paikkaansa elämässä. Niinpä hän pakeni Ibizalle, josta palasi mukanaan aviomies Alfie Butter. Alfie oli ollut kuin unelmaa Ibizan auringossa, vasten merta ja aurinkoa ja niinpä heidät vihitään rantahiekalla paljain jaloin. Se ei kuitenkaan ollut oikeaa elämää. Ei sitä, jossa myös Joye halusi pärjätä. Ja hän kaipasi rakasta veljeään sekä äitinsä hautaa, jossa kävi kertomassa edelleen kaikki tapahtumansa. Joey ei millään tajunnut, miten veli oli ihastunut juuri Rebeccaan, joka oli varsin eristäytyvä jäykistelijä eikä ollenkaan sellainen perheenjäsen, jonka kanssa voisi pitää hauskaa. Kuitenkin nyt veli ja Rebecca, jotka odottivat vauvaa, tarjosivat hänelle ja Alfielle mahdollisuuden asettua asumaan heidän tilavaan kotiinsa. Hyvin pian Joey havaitsi vastapäisen keltaisen talon asukkaat ja etenkin perheen vähän vanhemman, mystisellä tavalla vetävän oloisen miehen...

Toisaalla nuori tyttö kirjoittaa päiväkirjaansa:

20. syyskuuta 1996

En tiedä, mitä ajatella. En tiedä, mitä tuntea. Onko tämä normaalia? Hän on aikuinen. Kaksi kertaa minun ikäiseni. Emme voi mitenkään...Ei. Emme mitenkään voi. Mutta HERRAJUMALA.

Toivon että voisimme

Rakas päiväkirja:

Taidan olla rakastunut äidinkielenopettajaani. 

Lisa Jewellin joka askel jonka otat on todella vetävä trilleri tällaiselle paatuneelle dekkarifanille, joka arvostaa älykästä, yllättävää sekä psykologisia pakkomielteitä kuvaavaa tarinaa. Sitä myöten kun perheet tutustuivat toisiinsa, jännitys vain tiheni. Ihan vähäisin ei ole charmikkaan herran pojan, Freddien rooli: Hän kiikaroi ja kuvasi kaiken aikaa mitä naapureiden taloissa tapahtui. Nauhoitetut kuulustelukuvaukset vain lisäävät todenmakuisuutta. Tämähän olisi ollut mahdollista tapahtua, mutta se mitä tapahtui, sen lukija saa tietää aivan finaalissa. Tuskin paraskaan 'Poirot' pystyy arvaamaan syyllistä!

Hän muisteli kaikkia aiempia kertoja, aiempia naisia ja tyttöjä, jotka olivat katsoneet isää hiukan liian ihailevasti tai puristaneet tämän käsivartta hiukan liian kauan. Hän ajatteli isästä tänä aamuna leyhähdellyttä vanhan viinan hajua, tuota salaisuuksien ja valheiden hapanta löyhkää.

*****

Dekkarit Leena Lumissa