Henry kuoli sairaalassa New Yorkissa heti
70-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Hän ja Magda olivat asuneet New Yorkissa
monta kymmentä vuotta. Kumpikin oli kotoisin Euroopasta, mutta he eivät olleet
tunteneet itseään eurooppalaisiksi pitkiin aikoihin.
En aio piilotella
tässä sitä, että Henryn kuolemalla oli tiettyjä positiivisia seurauksia. Magdan
ei tarvinnut enää olla hallitsevan puolisonsa varjossa. Minä puolestani sain
mahdollisuuden toteuttaa yhden unelmistani: minusta tulisi antiikkiliikkeen
osakas. Henry oli toivonut, että ostaisin hänen osuutensa sitten kun hän olisi
poissa, ja Magda oli antanut järjestelylle siunauksensa. Rintaperillisiä ei
ollut, eikä Magda halunnut pyörittää firmaa yksin.
Kristina Ohlssonin Korkein
tarjous kuolemasta (Henrys hemlighet, WSOY 2020, suomennos Pekka Marjamäki)
paljastaa, että minulta on jäänyt välistä kaksi asianajaja Martin Benner
-sarjan kirjoista. Siis täysin noviisina Bennerin suhteen lähdin viimeisintä
lukemaan. Ohlssonin kirjoja tosin olen lukenut, joten luotin laatuun. Nyt
olikin menossa aivan erityinen sekametelisoppa, mitä tapahtumin tuli, sillä jos
sanon yhdenkin sanan liikaa, voin spoilata, jos liian vähän, ette tajua, miksi
tämä trilleri kannattaa lukea. Tiedätte, että en ole kovasti huumorin perään
dekkareissa, mutta musta, tiedostamaton huumori on kova sana. Siinä missä
Sebestian Bergman naurattaa julkeudellaan, siinä Bennerkin, mutta paljon,
paljon hienovireisemmin. Hän on hyvin itsetietoinen omasta olemuksestaan ja tärkeydestään.
Hän jopa jättää kosimatta naista, jonka kanssa on kuuminta ja hauskinta, vain
voidakseen olla vapaa kaikkeen. Nyt Lucy onkin menossa avioon toisen kanssa
kaihon varjot silmissään ja Martinista on tulossa sulhasen sijasta morsiamen
bestman! Toki Martinillakin on aurinkonsa jota kiertää. Hän on onnettomuudessa
menehtyneen sisaren tytär Belle. Martinin aurinko nousee ja laskee Bellen
mielentilojen mukaan. Tyttö on suloinen, aika pikkuvanha, mutta niin
aurinkoinen. Belle vain pitää Lucysta niin paljon, että on aika hankkia au pair
avuksi, sillä antiikkiliiketoimet alkavat vaatia liikaa Martinin aikaa. Joku
tuttu suositteli Marcelia, ranskalaista nuorta miestä, joka puhui hyvää
ruotsia. Martin ei enää muista suosittelijaa...ehkä Magda, mutta kun Marcel,
joka oli komea nuori mies, saapui ensivisiitille, hän hurmasi Bellen saaden
Martin valitsemaan Marcelin. Nuori mies onkin tulevissa koitoksissa todellinen
onnenkanttamoinen, sillä yllättäen Martinin määrätietoinen elämänhallinta alkoi
huveta. Tapahtui liian monta outoa asiaa yhtä aikaa ja kaiken keskiössä tuntui
olevan arvokas sakkilauta. Ihmisiä alkoi kadota Martinin ympäriltä, jotkut
kuolevatkin ja lopulta Martin sai postitse oman muistokirjoituksensa, joka
luvattiin julkaista noin viikon kuluttua Bennerin kuolemasta ellei tämä suostu
järkyttäviin ehtoihin. Martinin aikalaskenta alkaa...Maailma tuntuu olevan
yllättäen täynnä hotelleja, joissa ei asuta, Hotelleja, joihin jotkut menevät
sisään eivätkä koskaan palaa. Alkaa ilmestyä salaisia viestejä, joiden teksti
on kaikissa sama:"...And to him
who knocks, the door will be opened."
Benner ei ole mies,
jolla on tapana siirtyä sivuun mistään ellei kyse ole avioliitosta. Hän saa
avukseen kovimman luokan roiston Boriksen, jonka kanssa he vuoroin vaihtavat
palveluja. Peli menee kovaksi, mutta on aika ajoin hulvattoman hauskakin
jännityksen siitä kärsimättä. Parivaljakolla on omat puhelimet vain toisilleen
ja Boris ei voi mitenkään tajuta, miksi kaikki uhka tuntuu pyörivän Martinin
ympärillä. Boriksen mielestä Martin on näihin kuvioihin liian avuton. Boris
ihmettelee myös miespuolista au pairia....Joskus tulee hetkiä jolloin Martinkin
katuu:
Marcel oli ainoa, joka
tuli huoneeseen, kun olin nukkumassa. Siinä vaiheessa kello oli kuusi aamulla.
Täällä haisee savulta,
Marcel sanoi. - Palaakohan jossain?
Onko palohälytin
lauennut? kysyin ja hieroin silmiäni.
Ei se olisi edes
voinut, Marcel sanoi. - Otin patterit pois sinä päivänä kun tulimme tänne.
Tunsin havahtuvani
heti täysin hereille.
Miksi helvetissä menit
sellaista tekemään?
Marcel katsoi minua
hämmentyneenä.
Oletko kuullut,
millaista ääntä palohälytin päästää? Tosi kovaa. En voi nukkua, jos tiedän että
sellainen mökä saattaa herättää minut minä hetkenä tahansa.
Miksi asianajaja Benner on
epäiltynä murhista? Miksi Benner hymyilee sisäänpäin, kun kuulee Lucyn
häiden peruuntuneen? Ja keitä ovat Suojelijat? Ja mitä Belle kuiskaa Martinille
Lucyn sanoneen Martinista?
*****
Dekkarit Leena Lumissa
Jahas, Benner-sarja siis jatkuu. Eiköhän tämäkin tule luettua.
VastaaPoistaBetween, minulla pari jäänyt väliin. Ihmeellistä. Benner on ihan kiinnostava henkilöhahmo.
Poista♥♥
Olen lukenut Benneristä teokset Lotus blues ja Mion blues. Suosittelen niitä, kierrokset käyvät kovilla niin kuin ilmeisesti tässäkin kirjassa.
VastaaPoistaAnki, Kiitos vinkistä♥ Hyvin viihdyttävää!
Poista♥♥
Aikamoinen nimi kirjalla... Miten Magda ja Henry liittyvät kirjan tarinaan, alemmassa osassa heitä ei mainita. Nyt kyllä kiinnostuin.
VastaaPoistaJael, ekkö vain. Ollaan antiikin maailmassa ja tarjouksia tehdään. Henry oli jo alussa, mutta kuolleena. Hän on silti kirjan keskiössä ihan loppuun asti. Kiitos♥
Poista♥♥