Harvoin jos melkein koskaan tapahtuu niin onnistuneita jälleen kohtaamisia kuin itselleni tapahtui viimeksi lukemani tarinan kohdalla. Olin jostain syystä jättänyt ’kirjailijani’ syrjään ja nyt kun tartuin hänen uusimpansa saan kauhun väreitä ajatuksesta, että tämä tiivisverkkoinen juonikauhukudelma olisi jäänyt minulta lukematta. Entinen suosikkini on vain parantanut tahtia ja pitää juonen monimutkaisuudesta huolimatta tempon niin mukana pysyttävänä, että lukija ei ärsyynny. Tutkiva rikospoliisi on heikoilla jäillä, sillä yksi uhreista on omista polttareistaan kadonnut Vera, hänen ja Ellan tytär…
Anna Janssonin trilleri Katoavat jäljet (Dotter saknad,
Gummerus 2021, suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom), joka ilmestyy viikolla viisi, aloittaa rikoskomisario Kristoffer
Barkista kertovan uuden suosikkisarjan, jossa Bark on etsinyt tytärtään Veraa
jo vuosia. Tapaus on suljettu, koska Veran uskotaan hukkuneen, mutta Kristoffer
ei usko tähän teoriaan. Hänelle viisi vuotta sitten kadonnut Vera elää. Bark
saa uuden mahdollisuuden, kun hänet siirretään tutkimaan ratkaisemattomia tapauksia.
Hän aloittaa tutkimalla kolme vuotta sitten kadonneen sairaanhoitajan katoamista.
Börje oli aikanaan tutkinut Camilla Hörlinin tapausta ja päätellyt sen olleen itsemurha.
Näin tapaus saatiin edes jollain tavalla valmiiksi. Kristofferia suututti ja
hän päätti aloittaa kaiken alusta. Isänä häntä kadutti kovasti, että oli juuri
ennen Veran katoamista kovin sanoin moittinut tätä menemästä avioliittoon vain
parikymppisenä, vaikka tytär kuinka oli hulluna Rasmukseen. Vera oli käyttäytynyt
polttareissaan oudosti ja oli lähtenyt yllättäen veneelle, vaikka oli nauttinut
alkoholia. Ystävä Matilda yritti estää, mutta kun ei voinut niin…
Kristofferilla oli ongelmia riittävästi, sillä Veran äiti
sekosi täysin tyttären kadottua ja sortui monenlaisiin aineisiin ja löytyi
milloin mistäkin. He olivat eronneet, mutta Kristoffer oli päättänyt kantaa
vastuuta, kunnes Veran kohtalo selviäsi. Hänellä on omakin pimeytensä, jonka
johdosta hänelle määrätään lukuisia terapiakäyntejä.
Lopulta asian huomion herättäjäksi nousi Denise, joka oli menossa avioliittoon Albertin kanssa. Denisen sisällä soivat kuitenkin varoituskellot, että kontrollifriikki
Albert olisi hänelle vaaraksi. Toistaiseksi Denise asui labradorinnoutaja Saban
kanssa Hedda-tädiltä perityssä mökissä Hampetorpin rannalla. Heitä sisaruksia
oli ollut enemmän, mutta koska testamenttia ei löytynyt, Denise sai mökin yksin.
Hänen välinsä isosiskoon Isabelliin olivat viileät.
Kristofferin ja hänen tiiminsä huomattavin sykäys tapahtui,
kun selvisi, että Deniseäkin uhkaillaan ja samalla kaikki havaitsivat nuorten
naisten muistuttavan toisiaan muutenkin kuin iältään ja vaaleilta
hiuksiltaan. Tämän jälkeen lukija
pudottautuu tutkintaan, joka on kaikkea muuta kuin poliisioperatiivista toimintaa.
Mennään tunteet edellä, tekniikka ohella ja paine on valtava. Silti lukija ei voi olla
pelkäämisen ja kauhun keskelläkään naurahtamatta kun eräs Ingrid, poliisilaitoksen
siviilihenkilö, osoitti oikeita suuntia, teki uskomattomia avauksia, joista
oli helppo jatkaa.
Trilleri, joka on yksi parhaimmista lukemistani pitkiin,
pitkiin aikoihin. Anna Jansson pyyhkii taidokkaasti tarinallaan monet muut jättäen
rantahiekkaan jäljet, joita seuraava aalto ei pyyhi pois!
*****
Hyvä dekkari ja tykkään kirjan kansikuvasta :)
VastaaPoistaMai, täysin samaa mieltä molemmista!
PoistaJoko luit? Toiset ovat kirjastojonoissa yli 100:n luvuilla...
♥♥
Jaaha, lisää dekkareita lukulistalle! Janssonilta olen lukenut yhden teoksen, se oli ihan hyvä mutta ei super.
VastaaPoistaAnki, meillä on mennyt vähän samoin. Luin aikani Janssonia kunnes kyllästyin. Kyllä nyt on Jansson petrannut. Kokeile, jos uskallat!
Poista♥♥
Siis paluun aika selvästi!
VastaaPoistaAnne, juu, nyt palaamme takaisin Anna Janssoniin!
Poista♥♥
En ole lukenut dekkareita aikoihin. Kiitos siis vinkistä!
VastaaPoistaTarja K, vahva suositus. Minä luen trillereitä paljon ja tämä on yksi parhaista pitkiin aikoihin♥ Ole hyvä♥
PoistaLeena, pidin vähän taukoa. Halusin kunnioittaa päätöstäsi irtautua kirja-arvosteluista. En ole lukenut ainoatakaan Anna Janssonin kirjaa mutta tämän jälkeen varmaan luen muutakin. Olipa hyvä dekkari. Henkilöitä oli paljon, mikä oli hyvä asia. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisin seonnut heissä. Jouduin vaihtamaan pääepäiltyä useamman kerran. Loppu oli sitten täydellinen yllätys, aivan saman tyyppinen kuin Hiljaisessa potilaassa. Se olikin hienoinen pettymys. Luin tässä välissä mammuttikirjan (600 s.) Ann-Marie MacDonald: Armon yö. Tykkäsin enemmän Linnuntie-kirjasta. Yhteistä näille kahdelle oli se, että molemmissa päähenkilöinä olivat lapset. Miten kirjailija osasikaan ihan oikealla tavalla puhua lasten ajatuksia! Oli siis lasten kieltä. Kärsin edelleen iskiaksesta, mikä pakottaa lukemaan enemmän kuin normaalisti. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Sydän
VastaaPoistaErkki, taidat itse uupua:) No kiitos! Minulla onkin työn alla kirja, joka on pidättänyt minut lopettamasta blogiani. Yhtenä iltana menin klo 19 sänkyyn, voidakseni lukea kauan! Pakko silti toistaa, että nyt ostan itse kirjat ja aktiivinen bloggaus on ohitse. Alan nautiskella elämästä. Minä harvoin muistan dekkareita jälkeenpäin, mutta esim. Minette Waltersin Kuvanveistäjä ei unohdu. Kun taas Armon yö meni kuten teki myös Linnuntietä. Reimakin piti Linnuntiestä enemmän. Mikä ihana syy saada lukea enemmän! Ei vainkaan, minulla oli syksyllä samanlainen juttu, ja en saanut kuin levätä. Aika ihanaa kun siitä pääsee joskus sitten taas pois.Onneksi nyt syytät iskiasta, etkä minua:) Ihan ok, mitä nyt to käväisen plastikkakirurgilla. Pikkujuttu vain. Sydän.
PoistaLeena, jatkan aiheesta vielä vähän. Muistan sinun kirjoittaneen, että isona työnä sinulla on Anna Ahmatova-kirja (paljon sivuja). Se varmaan työllistää kokopäiväisesti. Katoavat jäljet ja Hiljainen potilas ovat siinä mielessä samanlaiset, että kummassakin minä-muodossa oleva päähenkilö on syyllinen. Agatha Christielläkin oli yksi sellainen kirja. Viisi kuukautta kestänyt iskias on pakottanut minun syömään tähän mennessä 462 särkylääkettä. Sen vuoksi olen pakotettu lukeman entistä enemmän, koska en voi urheilla niin kuin ennen. Olen optimisti, että pääsen siitä eroon. Toissa päivänä poistettiin taas kaksi basilioomaa. Kesken on parhaillaan sinun listallasi oleva kirja, vaikka sanoitkin, ettei minun kannata valita sinun kirjojasi. Ainakin se on keino valita kirjoja, joilla on tietty taso. Miksi aikoinaan valitsin sinut lukemisharrastuksessani. Ensin oli muitakin bloggaajia, mutta sitten tuo Leena Lumi oli niin runollinen nimi, että päädyin sinuun. Sydän
VastaaPoistaErkki, paljon kiinnostavia sivuja. Nyt saan oikeasti Annan likelleni ja sitten on googlattava niitä kaikkia hänen miehiään, joista Stalin tuhosi suurimman osan. VIISI KUUKAUTTA! Etkös sanonut jokin aika sitten olleesi hiihtämässä....Kun minulla oli vastaava, kiellettiin kävelemästä mäkiä ylös ja myös laskeutumasta. Ihan naurattaa. sillä sitten ei pääse edes kävelylle, sillä tänne tullaan mäkeä ylös kummaltakin puolelta. Sain kovat Burana -ja Panadol -kuurit etten voinut niitä syödä, sillä teki koko ajan pahaa. Voi Erkki, minun pitäisi ehtiä tehdä sinulle oma suosikkilistani. Lue puolestani Mark Sullivanin Kohti vihreää laaksoa ja kirjoita siitä arvio. Tee se minulle! Sitruunalta tulee hyviä kirjoja, kuten Sullivanin Palavan taivaan alla, mutta kun nyt Ahmatova ja eräät sovitut asiat vievät kaiken aikani. Julkaisen sen sitten nimelläsi! Tosin en tiedä, voitko istua. Piti lukea tänään päivällä ja mitä tapahtui: Tein kukkajutun ja kun painoin sen valmiiksi ja päästin ulos, se oli kadonnut! Olen istunut kukkien takia koko päivän ja pinnaa kiristää. Tosin sinä et ole siihen syyllinen. Muistathan, että e-mail osoitteeni on leenalumi@gmail.com Sinne voit sitten jutun laittaa ja minä laitan kannet ja vien tekstin ja laitan sinun nimesi. Sydän.
Poista