SINUNKO KÄTESI SIROTTELI TÄHTIPÖLYÄ KIRJOITUKSILLENI

Pilvi on käärinyt sateensa ja vienyt sen pois,

sarastus on vetänyt koilliseen hopeajuovan.

Tähti, jota ehkä ei ole, on syttynyt vaalealle pohjalle,

myöhästynyt uutinen hämärtää mielen kysymyksillä.

Luetko sinä tämän runon, sitten kun minua ei enää ole?

Kuuletko äskeisen sateen? Näetkö aamun juovan? Näetkö

                                                tähden jota ei ole?

- Eeva-Liisa Manner -

Niin vaihtuivat vuoden ajat (Tammi 1964)

kuva Nea Siemann