Eräs tapaaminen somessa...ja Ukraina♥

Yhtenä iltana kollasin instagramissa, joka ei ole minulle se mieluisin alusta, mutta siellä nyt vaan olen. Osuin lukemaan #oivalluksenovea. Siinä oli jotain tarttuvaa, joka on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Poimin Liisalta muutamia kohtia:

Onko pitkä tehtävälista? Etkö onnistu priorisoimaan? Jääkö tärkeänä pitämäsi homma epätodellisen puuhastelun jalkoihin?

Tauko! Pidä ihmeessä välillä kunnon tauko. Aina ei riitä minuuttien, tuntien tai päivien tauko, vaan joskus viikkojen. Tai jopa pidempi. Ja nimenomaan lomaa tietyistä ajatuksista, tehtävälistasta. Toisin sanoen opettele viisveisaamaan.

Siksi täällä taukoa hehkutan, koska niin omakohtaista. Loppuvuotta kohden kyllästyin moniin asioihin, jopa oman työn kehittämishommiin. Väsyin somen pilkkalaulumaailmaan ja oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi ajan harventamiin asiakastapaamisiin.

Hylkäsin kaiken tämän...No, elämä antoi mukanaan mylläyksiä, jonka sumun läpi menin asenteella "kaikki menee ohi, tämäkin menee ohi."

Runotalokin oli mukana, sillä otaksuin ensin olevani hänen tekstissään, mutta se kaikki selvisi nopeasti...

Minä: Suoraan suoneen, mutta jos olisikin kiva olla poissa kauan ja kun palaa, kaikki on eriä. No, sitten aloittaa jonkun uuden jutun ja se paisuu taas isoksi ja uuvuttavaksi. Näin kävi ensin liian suuren puutarhan kanssa, sen jonka piti olla salainen. Kaikkea muuta siitä tuli. Vieraita ryhmiä kierrättelin, kävin telkkarissakin ja kirjoitin pyynnöstä jutun Viherpihaan. Onneksi sain joustavan kuvaajan. Sitten tuli ystävänpäivä 2009 ja Reima yllätti tekemällä minulle blogin! Sen piti olla vähän kuin vitsi. Sitten blogia koko ajan, vaikka 2016 elämä kääntyi ylös alaisin. Voisin haluta muuttaa Itävaltaan edes muutamaksi kuukaudeksi Se olikin jo tapahtumassa. Mutta kaikki esteet kaatuivat päälle. Ensin se mun sokkijuttu, nyt ja silloin korona ja nyt Merin ihana vauva. Vauva-aika on niin lyhyt. Miksei vauvoja myydä kaupoissa? (joke!) Politiikkaan on pyydetty. Marttoihin on pyydetty. En osaa edes kutoa sukan kantapäätä. Ehkä pitäisi jättää tämä iso talo taakse, mutta emme osaa tai halua. Nytkin luemme kirjoja sängyssä ja metsäkauris nukkuu kiinni rapussamme, koska siinä puhaltaa lämmintä poistoilmaa ulos. Vein omenoita iltapalaksi. Olen aina noussut kaikkiin juniin. Niihinkin, jotka jäivät asemalle. Nyt en näe edes asemaa...

Liisa: Mutta jos ...Jos enää ei tarvitse kiiruhtaa ja ahnehtia - elämää? Jos kaikki onkin niinkuin pitää ja se tulee, mikä on tullakseen. Ymmärrän samalla luovan mielen innon ja samalla iän tuoman  viisauden. Niissä hetkissä juuri asuu rakkaus ja onni. Ja elämän virran mukana  lipuminen. Rakkaus on meissä itsessämme, ei maailmalla♥♥♥

Minä: Olen elämyshakuinen, vaikka tarvitsen suvantoni, hetket olla ihan rauhassa. Levottomat tuhkimot eivät osaa pysähtyä.. Olen ylitse vuotava virta. Joskus välillä puronen tai jopa pieni lammikko. Sisäinen tarve tekee elämänjanon. Seikkailun halu. Ja tietysti elämäni draama niin hyvässä kuin pahassa. Katselen kauriita kuin lumisadepallosta miettien hajotanko  kuoren ja lähden vielä mukaan...ja samalla jonnekin...Tatralle. Sanot "mikä on tullakseen", se on kauhistavaa kun aina on saanut kirjoittaa oman käsikirjoituksensa ja roolinsa siinä tai edes osin siihen vaikuttaa. Yritän yhden huomisen menon jälkeen käpertyä lumiluolaani Reiman hemmoteltavaksi. Missä olenkin nyt, näen vain valkoisen ihanuuden. Ehdin sukeltaa sinne myöhemminkin. Ja vapaus paineesta, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ja sitten tämä rakkaus, joka alkoi ensikatseesta 3.3. ratsastusnäytöksessä jo 38 vuotta sitten. Rakkaus on uskaltaa jättää juna tai kaksi väliin ja vaalia unelmaa siitä kolmannesta joka tulee tai ei tule. Mieluummin tulee, koska siinä on meidän juttumme. Se josta kuiskimme iltaisin juuri ennen kuin uni saapuu. Joskus pitää vain uskaltaa olla ja sanoa 'pidä musta kii'♥♥♥

Kiitos Liisa ja Sari♥♥

Kiitos rakas♥♥

Leena Lumi

kuva sweetytanvir ♥♥

jonka kuvan haluan omistaa: Ukrainalle♥♥ Tulen kenraalisuvusta, mutta mietin nyt miten on historiassa järkyttävät itsevaltiaat ennen saatu pois asemastaan. Kaikki alkaa ylimmistä kenraaleista, sitten tulevat alemmat esimiehet, armeija ja lopulta poliisi. Viimeksi kansa ryntää kaduille, eikä heitä kohti ammuta yhtikäs mitään...Oikeus on tapahtunut♥