Kuin arkeen kudottuja ovat Ninni Schulmanin dekkarit. Lapsia pitää hakea hoidosta, joku pettää, toinen kaihoaa toista, lapsia katoaa, lapsia löytyy kuolleena, poliisitkin ovat vain ihmisiä ja paikallislehden toimittaja voi olla ylikuormittunut monista syistä. On totista tutkintaa ja sitten sitä kaikkea muuta, joka voikin yllättää vaikka osoittamalla syyllisen. Maagisuuttakin on ilmassa, sillä vanhan kellomestarin kaappikello pysähtyy aina kun joku menettää henkensä epätavallisissa olosuhteissa ja niitä tässä uusimmassa riittää. Hagforsista on tullut monien mysteerien ja kaunojen keidas, mutta voi sinne olla eksynyt eräs outo tyyppikin, joka...
Ninni Schulmanin uusin suomennettu Hagfors -sarjan teos Kun kellot seisahtuvat (När alla klockor stannat, Tammi 2021, suomennos Antti Saarilahti) kuljettaa suven helteessä äänetöntä kuolemaa, joka on vienyt jo kolme. Apua kutsutaan Tukholmasta, sillä kaikki ovat yhtä mieltä, että liikkeellä on sarjamurhaaja. On saatava pikaisesti profiloitua henkilö, että olisi mahdollisuus pysäyttää murhien sarja. Olen heikkona rikollisen profilointiin, joten huomasin, miten nopeasti Tukholman apu toimi. Sen sijaan hän, joka sai osuman oli todella heikossa hapessa oleva paikallislehden toimittaja Magdalena Hansson. Hän kärsii vakavasta masennuksesta sitä itse tajuamatta, mutta onneksi kertoo ajatuksistaan Glorialle, joka sitten...Kukapa olisi uskonut mitä kaikkea kansankodissa tapahtuikaan vielä 1970-luvulla. Ellette usko kirjan tarinaan, lukekaa Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli. Kiitos Ninnille, että ei kiellä totuutta ja mainitsee vielä rotuhygienian pääjehunkin nimen.
Pidän kovasti hieman sekasortoisesta, mutta rakastettavasta Magdalenasta. Pienen lehden toimituksessa hän ehtii pohtia paitsi omaa huonommuuttaan, myös montaa muuta. Sekaantuu myös rikostutkintaan miestään pelottavalla tavalla. Lukiessaan toisen paikkakunnan lehden ja ystävänsä Signen juttua unelmaperheestä Örjan Edinin ympärillä, hän jää vai tuijottamaan kuvaa perheestä lupiininiityllä lapsineen ilman ihailevaa ajatusta:
Siinä oli yhtenäinen klaani täynnä pikku persoonia. Ipanoita, jotka saivat jo äidin maidossa itsestään selvän oikeutuksen olemassaololleen ja joita Isa oli varmasti imettänyt ainakin kolme vuotta kutakin. Pentuja, joilla oli tiedostamaton luottamus siihen, että kaikki kyllä järjestyisi.
Magdalena mietti, uskouivatko he itse sellaiseen onneen. Ajattelivatko he koskaan, kuinka katoavaista se oli?
Magdalenan uupumus ja yritys esittää pirteää, on kuvattu todenmakuisesti. Pieninkin asia, kuten vaikka keittiön siisteys tai ruoanvalmistus, tuntuvat joskus niin ylivoimaisilta, että hän mieluummin kömpii nukkumaan unohtaakseen kaiken.
Rotubiologi Herman Lundborgin nimi jäädyttää vereni. Ja myös se, miten vähän aikaa siitä kaikesta on, kun kansakunnan kuona-aineita estettiin vähintäänkin lisääntymästä:
Jopa yhteiskunnan loisille on suotava oikeus elää, mutta heidän ei tule antaa elämää muille kaltaisilleen, kirjoittaa eräs 'lundborgilainen'.
Onneksi, onneksi tästä Ninnin kirjasta riittää moneen lähtöön, minä vain olen jumittunut tuohon yhteen historian aiheeseen. Murhia tapahtuu, erotiikkaakin on ja Christerin ja Torunin elämä on kuin muratti, joka jaksaa, jaksaa...ja siihen on kiinnitetty sana HOPE.
En mitenkään halua paljastuksia tehdä, muuten giljotiiniin, mutta kerronpa vain, että katselin tilastoja blogissani juuri Schulmanin kohdalta ja hän on erittäin pidetty dekkaristi! Suosittelen lukemaan ilmestymisjärjestyksessä, jos haluaa pysyä kiinni ihmissuhdekuvoissa. Suosio ei pala tulessakaan, kuten ei sekään, että kun paholainen kirjoittaa valoisina öinä, toisaalla Geir kiusaa Petran haluavan vain hänen kroppaansa ja vaatii tunnustusta. Ennen ei tipu! Petra myöntää ja Geir kuiskaa silmissään tuli: "Olet hirveän pinnallinen ihminen." Ja sitten sitä mentiin. Taas!
*****
Voi Magdalena, miten vaikeat ajat hänellä oli menossa. Tämä sarja on todella hyvä ja pidän kovasti Magdalenasta.
VastaaPoistaMai, todella, todella...Minulla sama!
Poista♥♥
En ole Schulmanin kirjoja lukenut, mutta kirjoituksesi teki totisesti vaikutuksen! Pitää lisätä listalle. :)
VastaaPoistaAnki, no Schulman on mulle lepoa suorastaan. On nyt yksi pohjoismainen, jota en enää lue, mutta enpä sitä tähän laita. Onneksi en ole kriitikko, joten voin lukea ja kirjoittaa vain mistä pidän.
PoistaUskon, että pitäisit♥
♥♥
Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaOlen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa, nyt onkin aika jatkaa lukemista! Onko tämä jo viides vai kuudes osa - minulla riittää sitten onneksi luettavaa!
Erikoiset asiantuntijat, olkaa hyvä!
PoistaTämä on mielestäni kuudes. Tyttö lumisateessa, Poika joka ei itke, Vastaa jos kuulet, Älä kerro kenellekään, Tervetuloa kotiin ja Kun kellot seisahtuvat. Mukavia lukuhetkiä♥
Kiitos!
Poista"Vastaa jos kuulet" siis seuraavaksi!
Erikoiset asiantuntijat, oikea suunnistus ja toivottavasti nautit♥
Poista♥♥
Leena,olen tehnyt juuri niin kuin suosittelet eli lukenut kirjat ilmestymisjärjestyksessä.Pidän.Eija
VastaaPoistaEija, hyvä sinä♥ Minusta tämä sarja on sellaista sopivaa: Ei liian raakaa, mutta mutta vahva jälkimaku. Tässä uusimmassa finaalia kohti vain parani.
Poista♥♥
Toivottavasti saat tutustua myös Cara Hunterin Adam Fawley-dekkarisarjaan, josta suomennettu vasta kaksi kirjaa.Mukaansatempaavaa mutta ei raakaa kerrontaa. Eija
VastaaPoistaEija, kiitos vinkkistä♥ Nyt on menossa tiiliskiviromaani ja si
PoistaSitten toinen, mutta ehkä ristiäisten ja noiden varhemmin tulleiden jälkeen.
♥♥
Minäkään en ole Ninni Schulmania lukenut vielä, vaikka muuten dekkareita paljon tykkäänkin lukea. Pitää ehdottomasti kokeilla jokin päivä. Kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaKaisa V., tähän jää kiinni - hyvällä tavalla.
Poista♥♥