Eija Aromaa: Välähdys hämärässä

Aamun usvassa lumikurki ojenteli kaulaansa. Se ei vielä ollut uhanalainen laji, mutta lumikurjet tietävät kaiken tulevan. Muistavat kaiken menneen. Nyt hän varisti yötä yltään ja antoi katseensa tavoittaa naisen. Nainen asui keisarillisen hovietiketin puristuksissa noin 974-1034. Hän sai vaeltaa ulkona pyynnöstään nähdä kauniin luonnon, ollakseen vahvempi ja kiinnostavampi palvelukseen. Hänen nimensä oli Izumi Shikibu, joka kirjoitti elämänsä päiväkirjaan ja runoihin. Hän vaihtoi runokirjeitä rakastettujensa kanssa. Hänen runonsa olivat avoimen aistillisia, intohimoisiakin.

Muistan sinua...

Tulikärpästen hehku

luhdan laidalla

syttyy silmittömästä

kehoni ikävästä.

Lumikurjet voivat itkeä. Ikävästä toiseen tai jostain tuntemattomasta syystä. Yksi lumikurjen kyynel valui vuorta alas ja tavoitti Izumin, joka kumartui sen puoleen, kosketti sitä. Samalla hetkellä eräs nainen tulevassa ajassa sulautui Izumiksi saaden jalon tehtävän tavoittaa Välähdys Hämärässä.

Eija Aromaan kuudes tankarunoteos Välähdys hämärässä (Basam Books 2022) sai Izumi Shikibulta tehtävän kirjoittaa hänen runonsa suomeksi. Tankarunoja tulisi olla 119. Niiden tarkoitus oli osoittaa vuosituhannen takaisten tunteiden edelleen olevan samat. Mihin olisivat kadonneet rakkaus, ikävä, intohimo, kohtaaminen...

Lohduttaisi jos 

palaisit vain salaman 

iskun ajaksi -

nähty ja menetetty

välähdys pimeässä

Teos on Eija Aromaan kuudes. Olisiko haastavin? Miten varioida Izumi Shikibunin tuotantoa? Miksi tuo kurki kulkee pihallani ja on niin kauniin valkoinen. Tuo mieleen lumen...

Mitä tekisin

jos tulisit luokseni?

Lumen peitossa

aamun puutarha liian 

kaunis tallattavaksi

Eija sanoo sulautumisestaan Izumiksi näin:

Olen kulkenut Izumi Shikibun kanssa jo vuosia ja tehnyt monta matkaa. Kuka tuo nainen oli? Miksi hän valitsi minut? Vai anastinko Izumit itselleni? Otinko röyhkeästi omikseni? Ei, se meni juuri päinvastoin: Izumi anasti minut. Sanat iskivät niin korkeina hyökyinä ylitseni, etten voi puhua muusta kuin yrityksestä selvitä. En tietenkään tunne sitä kulttuuriympäristöä enkä sen ajan japanilaista elämää; en sen arkea enkä juhlaa. Tiedän sieltä naisen, kaikki rajat ylittävän tunteen. Juuri sen Izumi heitti ylleni: tuntemattoman viitan, jonka poimuista minun piti ottaa tanka kerrallaan ja avata ne toiselle kielelle.

Kiitän ja kiroan Kai Niemistä, joka osoitti minulle kivisen suloisen tien Izumi Shikibun luokse. Mestarin kanssa on turha kisailla ja tässä esimerkki vain yhdestä hänen suomennoksestaan:

rakkaus sinuun

murskasi sydämeni

tuhansiin sirpaleisiin,

mutta yhtäkään niistä 

en ole kadottanut

Kain luvalla runo kulkee kokoelmani mukana. Mukana kulkevat myös Eijan vahvat tankarunot, joita lukee uudestaan ja uudestaan. Mitallisuudessa ne eivät menetä, vaan vahvistuvat. Runo on tehty lentämään ja löytämään, olemaan iloksi ja lohduksi. Sehän oli myös ylioppilasaineeni nimi. Ilmassa lentelee lumihaituvia. Kurki kääntää kaulaansa. Näkee parinsa. Kevättä ilmassa.

Kerran sulanut

lumi sataa uudestaan.

Toivon hartaasti,

että tulisit edes 

takatalven ajaksi.

*****

kuva Anna Ekström

*****

Runokirjat Leena Lumissa