Timo Naaralan runoteos on hurmaava ja laitan sen tähän uudelleen esille, koska ensinnäkin Oriolus on antoisasti kommentoinut teosta ja koska hän on tehnyt siitä oman arvionsa haluan jakaa sen kanssanne. Orioluksen arvio löytyy blogista MysteeriMuste Iltaan on vielä päivän matka  Vahva suositus sekä Naaralan värisyttäville runoille kuin Orioluksen blogille♥♥

perhosen levoton lento
nurmen nuottiviivastolla,
kuin äänetön sävellys –
pitkä matka suoraksi oikoa

Oriolus: Oriolus17. tammikuuta 2024 klo 18.11

Kiitos Leena vinkistä. Luin mielelläni kirjan kaihoisan tunnelmallisia runoja. Tässä joitakin ajatuksiani teoksesta.

Pidin siitä, että vaikka yleistunnelma on melankolinen, niin synkkyyteen ei kuitenkaan vaivuta ja toiveikkuus säilyy. Timo osaa uskottavasti kuvata rakkautta luontokuvauksien kautta. Runossa "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" (ks. Leenan lainaus runosta) erotiikkaa kuvataan häpeilemättömästi. Tällaista rohkeutta ja rosoa olisi mielestäni saanut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Timolla on herkkä taito kuvata tunnelmia kirkkaalla ja konstailemattomalla tavalla.

Kiinnostuin kirjasta niin, että kirjoitin siitä postauksen omaan blogiinikin: https://mysteerimuste.blogspot.com/2024/01/timo-naarala-iltaan-on-viela-pitka-matka.html

Leena Lumi17. tammikuuta 2024 klo 18.41

Oriolus, kiitos hienosta kommentista♥ Täysin samaa mieltä. Melankolia on joskus jopa hyvinkin kaunista. Sanon tällaisia runoja luontoeroottisiksi. Melkein vain niitä itseltäkin pulpahtaa. "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" on kaunista häpeilemättömyyttä, elämän sahramia♥♥ Minä runoilija Naarallalle sanoin samaa, että rosoa ja rohkeutta tuoda se framille saisi olla jopa enemmän. Timo on mies kuin runo♥ Hyvänen aika sentään, kiitos paljon. Laitan tietoa asiasta. Kiitos kuumasti sinulle♥