Lintujen aikaa luonnon taikaa...ja uusi kuvaaja joukossamme!

Tiedättekin, että kollaan usein instagramissa ihmettelemässä erilaisia eläimiä ja etenkin lintuja. No nyt kävi sillä tavalla, että törmäsin Janne Vilppulan kuviin. Pääasiassa lintuja. Ne ovat niin hyviä, että jäin koukkuun heti. Otin yhteyttä ja Janne tarjosi vapaasti otettavaksi. No, minä tekniikan ihmelapsi aloin tehdä hänelle omia sivuja. Vei vähän aikaa tajuta, että insta on nykyään niin suosittu, että se riittää. Eli Jannen kuvat löytyvät vilppula_wildlife tai sinne pääsee minun blogini oikeasta palkista kohdasta Janne Vilppula Photos, tässä,  jossa nyt yllä oleva punarinta. No, koska en tosiaankaan ole tekniikan ihmelapsi jotain meni pieleen ja alkoi olla myöhä.  Silloin muistin, miten monta kertaa olen sanonut, että 'olen tunturipöllö ellei tämä ole oikein!' Lähdin etsimään tutuilta kuvaajilta tunturipöllöä, mutta törmäsinkin sen hetkisessä olossani Jarmo Mannisen lapinpöllöön.

Just kuin minä yrittäessäni tehdä toimivaa kuvasivustoa. Jotenkin tajusin, että jotain uupuu ja niinpä se virhe löytyi noin tunti sitten. Valvottu on taas, sillä otin vielä kirjan käteeni ja siinä menikin aamutunneille. Siis tämä ja Mannisen muut kuvat täältä

Tein jokin aika sitten jutun Nea Seamannin pöllöt eli tässä kiitollisena yhdelle monista luontokuvaajistani. Nean kuvat löytyvät täältä

Voin ihan ilolla olla pöllökin!

Yksi kuvaajistani on Antti Kortelainen, jolta jäin melkein kiinni tähän erityiseen pyrstötiaiseen, Long-tailed tit Katsokaa miten hän yrittää eteenpäin pienenä, hentona ja sisulla. Antin kuvia löydät täältä  

Linnut ilonamme jutussa mukana lankoni Pekka Mäkisen maaginen urpiaiskuva.

 

Tässä Janne Vilppulan yksi monista pyrstötiaiskuvista. Niitä on paljon, käykää vaikka täällä

Kuvassa Janne Vilppulan mustakurkku-uikun poikanen. Kesällä sitten...

Janne Vilppulan töyhtötiainen. Tässä kohtaa kerron, että olen itse heikkona kuvaamiseen, mutta en jaksa opetella järkkäriä, en jaksa mennä kurssille, koska se on tekniikkaa. Nostan hiukan itseäni eli ensimmäiset vuodet viidestätoista otin kaikki kuvani ehkä lankoani lukuunottamatta satasen pokkarilla.( On matkaa rantaan pari minuuttia, mutta aina pysähdyn silloin kuvaamaan puutarhaani. Ja rannoilla ei suvella hiljaista.) Nyt on kamera puhelimessa, mutta en pyytele anteeksi, jos eivät teräviä minun kuvani. Pääasia on kuvan tarjoama tunne. Minulle. Olen esteetikko ja rakastan kuvataiteita, mutta kaikkien, jotka ovat minulle eläinkuvia antaneet, kuvat, ovat minulle parhaita ikinä. Jos saisin toisen elämän, minä vain kuvaisin ja kuvaisin ympäri Eurooppaa. Toki rakastaisin. Lumimies on auttanut minua paljon teknisten sotkujeni selvittelyssä. Kiitos Reima♥ Ja kiitän myös Juha Murtoniemeä yksittäisistä kuvista sekä 

sekä Jussi Jääsaarta tästä koskeloperheen kuvasta. Oli pakko tehdä tauluksi kaksi ja antaa toinen tyttärelle. Vain meidän perhe tietää, miksi tästä nousee hymy huulille. Juu, eikä Merillä kuin yksi lapsi, suloinen Casper, Ei se siitä johdu, vaan..

Ja ikimuistoinen kiitos Toivo Toivaselle Vuosaareen sarjasta, jossa emo on rasittunut poikasiinsa kyydissään ja purauttaa ne itse uimaan.

Katsokaa tarkkaan. Yrittäkö joku tahtoa muuta?

Tätä ei lakata nauramasta, sillä onhan siinä sinnikkyyttä, jota ilmenee myös eräällä kivalla nuorella naisella,...

Janne Vilppula, tervetuloa tähän kiinnostavaan kuvaajien sarjaan♥♥♥ Olihan se eilen aikamoinen ilta, ja kun sanoin, että 'kaikki on ihan hyvin.' Mikään ei ollutkaan! Lukijani, innostukaa ja katsokaa. Ihan vain istumalla tuolilla näette tämän kaiken. Parittelevat kurjetkin, jotka tekevät uusia pikkukurkia. Jos et ole lukenut Richard Powersin Muistin kaikua, et voi ikinä uskoa, miten myyttinen lintu on kyseessä.

Kuvaterveisin

Leena Lumi