.jpg)
Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.
Siellä patsaat minut nuorena muistavatkätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.
Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.
Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.
Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.
Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.
Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.
Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.
- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi
Ahmatova <3 Pitäisi joskus ottaa urakaksi käydä läpi tuo koko Heliön Olen äänenne -käännös. Viime vuonna lainasin sen, mutta aika ei oikein ollut otollinen niin keskittymistä vaativaan asiaan.
VastaaPoistaAnki, se ei ole urakka, van nautinto♥♥ Vaatii rauhaa. Olen lukenyt myös Annan kaikki runot. Iso suositus, mutta koska pidän myös elämäkerroista, molettat♥♥
PoistaMolemmat♥♥
PoistaHermoso poema de Anna. Recuerdo su libro "He leído que no mueren las almas"... Gracias por compartir.
VastaaPoistaSaludos desde una orilla mediterránea.🌞
Clarisa T., thanks♥♥ Anna is one of best! I have also red her 'bioragphia' . Full of important history and lot of photos. Here: https://leenalumi.blogspot.com/2023/04/anneli-helio-anna-ahmatovan-elama.html Have a nice weekend♥♥
Poista