sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Kuukkelin kera vaihdamme syyskuun lokakuuhun

Jarmo Mannisen kuukkelin kera vaihdamme kohta syyskuusta lokakuulle. Syyskuu on ollut kaunis, mutta syvin ruska vasta tekee tuloaan. Satanut on todella runsaasti ja kun piipahdimme Porissa, täällä oli oma lehtomme vähän saanut kyytiä yläosastaan, mutta tietyöt ovat tietyöt. Kaikki on selvitetty ja hyvitetty. Vähän kyyneleet myötäilivät sadetta, mutta olen päässyt jo asiasta ohi. Mitähän seuraavaksi?

Haravoitu on vasta vähän, sillä vain lehmukset ovat tiputelleet lehtiään. Luen, kääntelen kirsikkalikööriastioita aina kun muistan ja mietin, ketkä ovat olleet oikein kilttejä tuota vahvaa herkkua saamaan jouluna, Ikkunanpesu on meistä molemmista ikävää, joten teimme jaon: Reima hoitaa ikkunat ja minä keittiön kaapit katosta lattiaan. Onneksi laitoimme rempassa paljon avohyllyjä italialaiseen tyyliin. Minussa säteilee jo joulua, mutta en päästä sitä vielä valloilleen. Olen istuttanut sipulikukkia tavallista enemmän, koska armaani oli kaupoilla yksin. Sieltä hän tuli 50 kappaleen pussien kanssa. Olin pyytänyt valkoista ja sinistä scillaa. Tulikin valkoista scillaa 

joka on kyllä yksi kauneimmista eli ei siinä mitään. Lisäksi sata sinistä muscaria, jotka olisivat voineet olla valkoisia.  Muscarit vain ovat kovasti pupujen herkkua, Niin kauan kuin kehtaan pitää verkot, näen niiden kukkivan atsaleoiden juurella. Infran multahyvitys toi mm. lisämultaa kivasti, joten aion käväistä tällä viikolla vielä sipulikukkaostoksilla. Nyt tuli ahne syksy!

Vasta vuosi sitten löysin härmesalvian. Se on yksivuotinen, mutta erittäin voimakas pölyttäjähoukutin. Tämän vuoden väri vähän vaalea, mutta se silti kukkii ja aurinkoisena päivänä vieläkin siinä voi jokin pörrätä.

Villiviini on selvästi kärsinyt viimetalvesta. Osin myös köynnöshortensia, mutta ei niin pahasti. Onneksi on kivitalo...

Syyshortensia Wim's Rediin palaamme kun se on kuin tulessa, joten tämä jatkuu kun on sen aika. Nyt lukemaan...

Levollista kuukauden vaihdetta♥♥

Leena Lumi

Kuva kuukkelista Jarmo Manninen Photos

6 kommenttia:

  1. Minäkin löysin härmesalvian vasta pari vuotta sitten ja olen kovin ihastunut. Kukkii, kukkii...ja kestää myös paahdetta ...ihana sininen. Ihana on myös Wim's Red hortensiasi! Kuin myös Jarmo Mannisen kuva kuukkelista. Vain kerran olen Lapin matkoilla nähnyt tämän uteliaan pikkuisen ja soman linnun. Silloin melkein saimme sen syömään kädestä. :)
    -Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, sama täällä. Viime vuonna sain sinisemmän, Se kukkii edelleen. Kun vain taivaalta satelee ja miten kastelee. On sen verran näkyvillä, että saisi olla monivuotinen. Ja miten hyödyllinen! Paras on vasta Wim'sin kanssa tulossa, toivon minä. Jarmo on ihan huippu ja kiva, kun jakaa näitä minullekin, sillä meillä varmaan eri seuraajat. Mukavaa kuiden vaihdetta♥♥♥

      Poista
  2. Olen huomannut saman, että muscarit katoavat parempiin suihin. Siniset scillat ovat levinneet melkein koko etupihalle, mutta kyllä sekin kelpaa metsäkauriille keväällä, kun on muuten vähän syötävää.
    Tykkään laukoista ja ajattelin laittaa niitä lisää kasvamaan. Ensin pitäisi tyhjentää kukkapenkki kesäkukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tein kerran sinisistä muscareista lehtoon upean ja tiheän istutuksen ja ajattelin, että siinä ovat ja leviävät, kohta kuvaan. Kun yö oli nukuttu, kaikki oli syöty. Onneksi olen joka vuosi istuttanut scilloja, joten niitä on riittänyt. Tosin kauhukseni huomasin tänä vuonna ensimmäisen tyhjennetyn scillaryhmän. Meillä kun pyörii nurkissa valtava jänis, joka ei kunnolla edes väistä ennen kuin on ihan liki.Meillä vain niitä pieniä metsäkauriita, jotka eivät sydäntalvea selviä ilman apua. Tieto saatu biologilta. Kun muutimme tänne, niitä ei vielä ollut. Ilmastonlämpeneminen on todella nopeaa ja vie aikaa ennen kuin liian ylös nousseiden metsäkauriiden sorkat 'mukautuvat'.

      Poista
    2. Mai, sorry, A-Studio: Maailma on tullut hulluksi! Siis ennen kuin niiden pienten kauriiden sorkat muuttuvat/kehittyvät tarpeeksi vahvoiksi Keski-Suomen routaan. Puolasta tulee hyviä omenoita alle euron kg ja kun halkaisen omenoita, tuoksussa on jotain vanhaa omenalajiketta. Teemme usein sydänvuokaan omenatortun, koska hapokkuus on juuri sopiva. Tosin en tiedä, mitä järkyttävät sodat vaikuttavat hedelmien hintaan tai saammeko niitä yhtään. Hyvää syyskuuta♥♥♥

      Poista
    3. PS. Luotan tuttuun biologiin ja elän luontoa eläinten kohdalla hänen ohjeillaan. Kohtahan jo niitä pähkinäkookoskakkuja tekemään!

      Poista