Kiitoskiitoskiitoskiitos....yli 5 miljoonaa kävijää: te teitte tämän!

Saada yli 5 miljoonaa visiittiä on kuin osata olla kiitollinen ja kertoa, että tämä ei ole yksin minusta. Mieheni on tekninen tuki, sillä olen täydellisen epätekninen. Omien kuvieni isäksi saan olla kiitollinen monille luontokuvaajille, sekä ammattilaisille että harrastajille. Voisin luetella heidät, mutta varmaan joku unohtuisi ja se olisi paha. Näette oikeassa palkissani muutaman kuvaajan, kiitos te♥♥ Sen lisäksi on monia, joilta olen saanut yksittäiskuvia. Sijoitan heistä aktiivisimmat oikeaan palkkiini toivossa, että he saavat minun kauttani myös ilmaista mainontaa. 

Alussa olin vain minä ja aamutunneille luetut yöt. Koska lankoni oli valokuvaaja, sain häneltä eläinkuvia etc. 

Kun sairastuin melanoomaan 2016 ja tuli se järkyttävä leikkaus, istuin tähän muutama päivä siitä, mutta en saanut istua pitkään. Vaativa leikkaus oli vasemman polveni yläpuolella, siksi kirjoitin blogijutun sääristäni. 2017 tuntui kaikki olevan hyvin, kunnes heti joulun jälkeen lääkärini soitti niin uskomattoman puhelun, että minusta tuli ruukku, joka murtui. Tai niin luulin. Toinen leikkaus ja lähdin seuraavana päivänä kotiin osastolääkärin luvalla ja omalla vastuulla. Yritin, että kaikki jatkuisi kuin ennenkin. Niin se melkein menikin menikin, mutta sairaalassa oli käytävä kolmen kuukauden välein ja olin toivottoman väsynyt. Oli toukokuun loppu 2019 kun katselin liian isoa puutarhaamme ja sanoin Reimalle, että nyt en taida tätä enää aloittaa....en jaksa.

Niin sitä ei kestänyt kun istutukset alkoivat pyöriä mielessä, että aloitin puutarhan alkusuven työt taas kerran mieheni tietysti hyvänä apuna. Kauheasti väsytti, mutta käytiin Luvialla ja Reposaaressa ainakin ja niin puutarha kuin ankkuri kiinnitti minut elämään. 

Merin koiruudet ja nuoret olivat meillä kaikki potemisjouluni. Se auttoi paljon. Ja jotenkin sitten vain solahdin tänne someen takaisin kuin ei muka mitään olisi ollutkaan. No, ei se ihan näin helppoa ollut, mutta oli niin uskomattomia kirjoja, oli uiminen ja puutarha kukoisti. Ja Reima...

Alpeilta palattua viimeinen ilta Cellessä . Korkkareita en voinut enää pitää, sillä olimme kolmen viikon kuluessa kävellet paljon. Frau laittoi pöydän huikeaksi ja eräs herra otti meistä kuvan.3 viikkoa autolla ja kaikkein jännin oli Slovakian Tattra-vuoristo. Salzburgissa vajaan viikon. 30 -vuotishääpäivän muistolle♥♥

Tämä perhe ja koiruudet pitivät minusta kiinni ja niin saatoin jatkaa somessakin. Taitaa olla vähän riippuvaisuutta. Tästä nelikosta tuli viisikko, kun Casper syntyi♥♥

Kiitos te kaikki ja kiitos elämälle ♥♥

Kiitollisena Leena Lumi

Kuva Tundraurpiainen lankoni Pekka Mäkinen

Kuva valkoinen poro https://www.ilonapietilainen.fi/