Terveisiä Porista ja Luvialta

Ostin jokin aika sitten kukan, jota en tunnistanut. Tuntui vain kuin tutulta. No, sehän on ruusubegonia, joita oli lapsuudenkodissani. Vien yleensä äidille jonkun hänelle tuntemattoman ja olen kovasti iloinen, että hän on innostunut viirivehkasta, Siellä se kaunis voi

hyvin eikä ole huonosti meilläkään: Reima on saanut viirivehkasta pensaan kokoisen ja se on sisustuksellisesti aika tyyikäs. 

Huonevehkaa eli kallaa olemme vieneet äidille pääsiäisen keltaisessa värissa ja itselle tietty myös. Äiti on hyvä niin sisäkukissa kuin puutarhassa.

Nuo punaiset kukat ovat leimukukkia äidin äidiltä. Pensas takana on Amber Jubileum, joka vaihtaa väriä miten sattuu. Itsellänikin on sitä. Helppohoitonen ja takuulla huomataan.

Emme lähteneet nyt Merimestaan syömään, vaan sisareni oli laittanut pöytään makean kakun ja voileipäkakun. Sitä ennen ja jälkeen äiti ja vävy söivät leipää graavilla merisiialla. Onneksi sitä on tilattu Mäkisen kalakaupasta riittävästi jouluksi. 

Neljä sukupolvea Merimestassa. Isoisomummo ja äitimme,  Nana (minä), Meri (tyttäremme) ja Casper Julian, valonkantaja, pienen perheen suuri ilo.

Vuodet vierivät, joet virtaavat ja äiti kaikessa mukana kuin aina ennenkin. Sain äidiltä sukualbumin, josta nyt kuvaamme digille perheemme kuvia monilta vuosikymmeniltä. Äiti on vaikka ette usko, todellinen naurattaja oman perheen kesken. Merikin sanoo, että mummo osaa olla niin hauska. Sen toivomme jatkuvan ja säestämme parhaamme mukaan. Casper Julianissa taitaa olla jotain samaa...

Eilen illalla iski kova Pori -nostalgia. Olimme Porissa hotellissa, sillä äiti on täyttänyt vierasmakkarinsa aika täyteen kaikkea mahdollista. Lähdimme minun vihikoiratyylilläni etsimään yhtä 'snäkäriä' joita Porissa oli ennen tosi monta ja kaikissa oli myynnissä aito porilainen. Nyt ei ole vuosikymmeniin saatu sitä alkuperäistä, joten tahto oli kova. Sain pienen vinkin ja niinpä kohdistimme kävelymme Juhana herttuan kadulle. Siellä sitä sai. Huomasin, että sisätilakin oli ja kaikenikäisiä kävi siinä noutamassa monipuolisesta valikoimasta. Minun oli kuitenkin jo vilu, joten veimme herkkumme hotelliin ja jo ensi haukkauksesta vajosin vuosikymmenien taa. Hyvänen aika sentään. Ei tapahdu, että olisimme Porissa käymättä tässä herkuttelemassa, emme tosin jätä Merimestaakaan ja Ratsula on must.

Jos kuva näyttää oudolta, se johtuu siitä, että syön 'kannen' erikseen. Saan vahvat maut kuin enemmmin riittämämään. Herkkua oli. Muualla Suomessa tätä ei osata tehdä. Kokeiltu on!

Mikä päivä ja ilta. Likka voi lähteä Porist, mutta Pori ei lähre likast! Kiitos!

Leena Lumi

PS. 

Hömötiaisesta kirjoitellaan, että se on katoava laji. Syytä ei tiedetä. Meillä on onneksi niitä ollut varsin runsaasti. Ruokimme myös hömppää monipuolisesti. Suloinen lintu.

kuva Nea Siemann