Keinu heilahda kultainen
pitkin yöllistä linnunrataa!
pitkin yöllistä linnunrataa!
Usmat tähtien ylhäisten
unhon valkeaa vihmaa sataa....
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt, mun armahani:
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuun mun rinnallani.
Keinu heilahda taivainen,
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat yöllisen korkeuden
unhon valkeaa härmää sataa...
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Keinu, heilahda hiljemmin
hiilenmustalla taivaahalla!
Armas, muistatko kyynelin
keinun vaahterapuiden alla -?
Lauri Viljanen, 1926
Satu Koskimies (Tammi 2014)
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti