tiistai 3. toukokuuta 2016
Äitienpäivää kohti: Mitä äidille lahjaksi?
Minkään kalenterijuhlan, ei edes äitienpäivän (joulun!), tarvitse olla tavarajuhla, mutta meillä on aina kaksi poikkeusta lahjapuoleen ja ne ovat kukat ja kirjat. Kerron nyt mitä kirjoja, mitä annan omalle äidilleni (hän ei elä netissä:) ja mitä annan itse itselleni sekä mitä olen järjestänyt äitienpäivälahjaksi blogini pika-arvonnassa ja annan vielä vähän lisävinkkiä.
Äitini, joka on kotoisin aivan Viipurin likeltä saa minulta Martti Backmannin teoksen Harriet ja Olof. Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 sekä
Marja-Leena Virtasen Verhon Lisäksi vävypoika kokoaa kuntopyörän, jonka äitini on tilannut ja menemme tietysti syömään tänne
Itselleni annan Terhi Rannelan loistavan Fraun eli tämä ei lähde arvontoihini ja sama koskee toista, joka jää minulle eli
Katarina Baerin He olivat natseja
Elena Ferranten Loistava ystäväni lähti pika-arvonnalla äitienpäivälahjaksi lukijalleni.
Paras ystäväni haluaa aina hortensian ja dekkarin, joten tulipa mieleen ehdottaa, että jännityksestä pitävälle äidille sopisi Nele Neuhausin Lumikin on kuoltava. Tämä on just sellainen dekkari, joka sopii ei liian rankasta, mutta ei myöskään liian vähän jännittävästä trilleristä pitävälle. Kirjan kansi on kaunis ja tarina kantaa nykyaikaan sijoitettunakin jotain vanhan dekkariperinteen muotoja.
Kaikille äideille Colm Tóibínin Nora Webster
Kirjat ovat Suomessa uutena kalliita, joten vinkkaan, että kirjatoreja kannattaa hyödyntää. Sieltä voi löytää vaikka Pirjo Rissasen Äitienpäivän Rissasen kirjoista tämä edustaa jo sitä rohkeaa Rissasta, jossa jouluyönäkin kuusen katveessa voi tapahtua vaikka mitä kivaa...
Hyvällä tuurilla kirjatorilta voi löytyä myös vaikka Pirjo Rissasen Kamomillasola Itse olen ostanut äidilleni usein äitienpäiväksi juuri Rissasen kirjan. Tänä vuonna voittaa historia, sillä äidillä on jo kaikki Rissaset. Äiti ilahtuu aina kirjoista, kukista ja siitä, että syömme siinä yhdessä paikassa...
Mukavaa toukokuun viikon jatkoa! Nyt kaupungille...
terveisin
Leena Lumi
Kiitos vinkeistä!
VastaaPoistaVoi kauheeta, tajusin just tänään, että äitienpäiväkortti ei varmaan enää ehdi äidilleni perille.. hän asuu siellä Villa Rothschildin maisemissa... No, sama joka vuosi :-D Soitan hänelle sunnuntaina.
Terveisin hulttiotytär
Saila, ole hyvä<3
PoistaEi ehdi, ei. Waude, sinähän pääset sinne sitten milloin vain hyvin pitkälle visiitille!
Olinkin ehdottamassa pitkää puhelua. Onneksi vuoden lopusta soittaja maksaa. Vävypoika oli just 5 päivää Sveitsin alpeilla, mutta edes Meri ei tohtinut soittaa...Lupasin, että muutosta tulossa. Reiman milestä se on vuoden lopussa.
Tämä tytär yrittää nyt olla kaikka muuta kuin hulttio, sillä olemme äidillä jo alkaen 5.5., joka sattuu olemaan synttärini. Täytekakku odottaa siellä ja käymme joka päivä jossain syömässä, että äidin ja mun ei tarvitse kokata:)
Ihania suunnitelmia sinulla äitienpäiväviikolle.
VastaaPoistaUnelma, hirveän vauhdikasta, mutta äiti on keksinyt menoistamme puolet:)
PoistaIhanaa äitienpäiväviikkkoa sinulle<3
Kiitos kun muistutit, laitan kortin tänään postiin niin ehtii vielä hyvin korttini, tehty se onkin jo ajoissa!
VastaaPoistaLahjaksi omalle äidille vien suklaata ja kukkia, vanhan ihmisen ikilemppareita, äiti ei enää jaksa lukea mutta karamellinsyöjänä hänestä on tullut mestari ja kukat ilahduttavat aina! Omaa äitienpäivää en osaa vielä sanoa, varmaan lapset jälleen yllättävät, viime vuonna käytiin Seitsemisessä katsomassa villisikoja ja strutseja ja syötiin sitten niiden lihasta valmistettua ruokaa, hyvää oli vaikka keli viileä! Paras lahja on nähdä lapset jälleen!
Saila, ole hyvä<3
PoistaNo, munkin äidille käyvät kukat, mutta hän lukee vielä yllättävän paljon ja myös tekee puutarhaa, vaikka täyttää ensi vuonna jo huimat pyöreät.
Minä olin Saksassa hotellissa, jossa sai seurustella minivillisikojen kanssa. Niitä ei siellä ikinä syödä ja possu ei minulla enää maistu. Ne minivillisiat olivat niin sympaattisia, että ehkä ne on nähtävä uduestaankin:)
Me menemme äidin kanssa Suomen ehkä parhaaseen kalaravitnolaan. Siellä on jo kylmäpöytä niin hyvä, että en ole ikinä päässyt lämpimään ruokaan asti.
Sehän se on parhautta. Poikkeamme matkalla äidille pojallani, jonka kanssa vietämme yhteissynttäreitä. Merin tapaan juhannuksena.
Ihanaa äitienpäiväviikkoa sinulle<3
Tuosta kalaravintolasta olen kuullut niin paljon hyvää, pitäisi tehdä sinne matka ja samaan matkaan yhdistää vaikka mukava taimistokäynti Taimimoisiolla, josta olen haaveillut!
PoistaSaila, siellä on jotain uniikimpaa: Tällaista voi tapahtua vain Porissa: http://leenalumi.blogspot.fi/2015/04/paasiaisen-jalkihehkua-luvialta.html
PoistaSiis voit olla varma, että perjantaina olen Porin torilla ja kaupungilla lounaalla, myöhemmin sitten Merimesta. Seuraava ruokakirjakin on osin kuvattu Merimestassa ja taitaa olla ihan mun vinkistä, sillä kehuin paikkaa niin Helenalle ja Karille, että heidän oli lähdettävä kokeilemaan. Äiti käy monissa puutarhakaupoissa, mutta varmaan eniten Paratiisin Taimitarhalla. Saila, oletko Porista? Peräti Luvialta? Satakunnasta?
Paratiisin Taimitarha on myös houkuttava paikka, sielläkään en ole käynyt mutta taimilistaukset ovat tuttuja! En ole satakuntalainen, olen Ylöjärveltä Tampereen kupeesta, mutta Porissa käymme aina joskus uimassa kesällä siis Yyterissä, mutta nyt kun lapset ovat isoja olen alkanut harrastamaan taimistomatkailua kesäisin ja lansirannikko on suosikki, koska siellä on upeita taimitarhoja, monipuolisia! Olipa mukava linkki postaukseesi, kaikkea voi tapahtua näköjään! Jäi tuo kukko kiinnostamaan, mullakin on kanoja siis! Näytti aluksi hopeabrahmalta, mutta heltta ei ollut brahman, upea kukko silti! Kauniiksi isäsi haudan laitoit! Siitä tulee aina niin hyvä mieli!
PoistaSaila, sieltä ostin kerran marraskuussa kotiin lähtiessä jättimäisen jouluruusun ja kstutin sen kukkivana etupihalle. Sain mahtavia kuvia vielä joulukuullakin.
PoistaOih, meillä on tuttuja Ylöjärvellä...Yksi pariskunta, jonka kanssa olemme kerran ajaneet Sveitsiinkin. Ja sisareni miehen veli asuu siellä.
Minäkin käyn edelleen kerran suvessa Yyterissä uimassa. Ne ovat nuoruuteni rannat, vaikka Luvialta olenkin.
Oi, tuo tapaaminen oli niin ihana! Olimme aivan myytyjä. Talossa olivat asukkaat vaihtuneet ja oli kiva tavata nuori 'emäntä' ja tietty kukot ja kanat. Joka kerta me teemme iltalenkin edelleen tuon kanatarhan tai 'kukkolan' ohi, sillä äiti asuu siinä ihan liki.
Haudat ovatkin varmaan meille jälkeen jääneille...lohduksi.
Tämä on Merimestasta viime vuodelta, kun juhlimme koko vuoden 30-vuotishääpäiväämme: http://leenalumi.blogspot.fi/2015/08/reposaaren-elokuun-kuumaa-huumaa.html
Poista(Arvaa, hankinko näiden kuvien jälkeen kahvakuulat:)
Se on niin ihana paikka, että tehkää ihmeessä siitä kesämatkakohde. Mainostan paikkaa ulkomaita myöten!
No kahvakuulat, ei nyt voi puhua niiden tarpeesta lainkaan! Mutta ihanat kuvat, tuli oikein vedet silmiin, varmasti kaunis tilaisuus Teillä ja yhteistä taivalta kannattaa aina juhlia! Isännällekin sitä ehdotin ja hän sanoi että aloitetaan vain juhliminen mutta juhlia pitää sitten joka päivä, joka päivä on hääpäivä ja aihetta juhlaan, olemme olleet yhdessä 33 vuotta, naimisissa vasta 23 vuotta, sitä harkitsimme pitkään mutta olimme niin sopineet kun esikoinen meni kouluun että ennen sitä pitää aamen sanoa ja sanottiinkin!
PoistaEilen illalla hehkutin tuota kalaravintolaa isännälle ja se iski ilmeisimmin tulta, kesäretkelle voisimme sinne lähteä ja tutkia Porin muutkin ihanuudet samalla, ja nuo sielunmaisemasi ovat myös minun sielunmaisemia - meri, tyrskyt, kalliot, voima ja suolainen tuoksu!
Maailma on muuten aika pieni...näin kun jutellaan niin voisi olla että yhteisiä tuttujakin saattaisi löytyä :D Niin maailma meitä kuljettaa!
Laitoin muuten blogiini pätkän jatkokertomusta vielä!
Saila, älä nyt: Kyl mää huomasin:) Ja nyt me vietämme siellä kolmen aiheen juhlaa, joista äitienpäivä on yksi. Juu, juhlikaa koko vuosi! On se sen väärti. By the way: Minusta se yhdessäoloaika on se 'oikea aika', ei se hääpäivämäärä. Meillä on vihkisormuksissa se päivämäärä, jolloin katseemme kohtasivat, sillä se oli nenoa ensi katseesta:)
PoistaBravo! Varatkaa varmuudeski pöytä. Me otamme aina siltä puolelta, joka on meren puoli. Siinä sitten aiankin myrskyllä on melkein kuin meressä. Käymme siellä myös isänpäviän aikoihin isää muistelemassa ja silloin on ollut kunnon myrskyjä. Se kylmä noutopöytä on niin hyvä, että en tarvitse lämmintä ruokaa tai en sinne pääse ikinä. Jälkkärin tietysti olen ottanut.
Olen varma, että olisi yhteisiä tuttuja, tai ainakin heidät tietäisit. Pariskunta, jonka kanssa olimme Sveitsissä, ovat exmuoviteht. ja sisareni suk. on T. Mäkinen. Suomi on pieni maa: Menimme kerran Baden-Badeniin ja syrjäiseltä kujalta löysin kiinnostavan kirjakaupan. Ensimmäinen johon törmäsin oli silloin työpaikkani hallintonevoston puh.joht. Ulvilasta! M
Se on sielunmaisemaa, missä on kasvanut lapsena. elänyt teinivuodet ja ensirakkaudet ja vielä aloittanut työt, rakentanut talon ja saanut esikoisen.Luvia ja Pori ovat minulle iso nostalgiajuttu ja täällä synytnyt tyttäremme on tietysti Meri.
OK, tulen heti!
<3
ei tavaroita vaan AIKAA yhdessä rakkaitten kanssa ♥
VastaaPoistaHannele, juuri kuten minä ensimmäisessä virkkeessäni kirjoitin, että ei tarvitse olla tavarajuhla, mutta monessa perheessä lapset haluavat muistaa omilla tavoillaan äitiään. Jokainen saa valita.
PoistaOikein hyvää tulevaa äitienpäivää sinulle<3
Pirjo Rissanen kuuluu äitini suosikkikirjailijoihin <3
VastaaPoistaHankin lahjoiksi aina kirjoja. Niiden kanssa ei mene ikinä pahasti metsäänä, varsinkin jos tuntee lahjan saajan lukumieltymykset..
Ihanaa toukokuuta sinulle, Leena! <3
Kaisa Reetta, niin minunkin äitini niin pitkälle kuin jaksan muistaa.
PoistaMeillä on aina ollut niin. Jo lapsuudenkodissani. Isäni oli yhtä innokas lukija kuin minä, joten aina isänpäiväksi ja jouluksi hänelle kirja. Nyt äitkin on alkanut lukea enemmän, kun puutarha on aikaiempaa helpompi.
Kiitos samoin sinulle Kaisa Reetta!<3
Itseni ei enää tarvitse äitienpäivää muistaa. Oma äitini on tuolla, toisen rakkaan ihmisen kanssa... Vien heille molemmille "vain" kukkia <3.
VastaaPoistaHeli, muistoissa vanhempasi tapaat. Sama minulla isän kanssa.
Poista'Vain' kukkia on niin paljon enemmän. Ja riittää <3
Muistoissa ja unissa <3
PoistaJuuri niin. Minä olen usein vieläkin soittamassa isälle...Huomenna hänen haudallaan.
Poista♥♥♥
Tätä lukiessani tajusin: minulla ei ole äitiä. Äitienpäivänä olen tästä lähtien ihan vain saava osapuoli. Juhlan tähti.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, ja minulla ei isää...
PoistaMe olemme äidin kanssa molemmat juhlaviikonlopun äitejä yhdessä, mutta pieni perheemme on menossa mukana yhdessä ja kiva kun äitikin vielä jaksaa.
<3
Ihastuttavat hortensiat!
VastaaPoistaKirjasuosituksistasi valitsisin itselleni Nora Websterin. Pidin paljon edellisestä kirjailijan teoksesta Brooklyn!
Muuten, Pirjo Rissasen uusinta en olekaan vielä lukenut..
Ihanaa kevättä, helatorstaita ja äitienpäivää ♥
Minttuli, minäkin pidän!
PoistaIhastut Nora Websteriin♥
Jos tarkoitat Paju pieni, niin se on uusintapainos: Olin antamassa sitä äidille, kunnes kävi ilmi, että olin sen hänelle jo aikoja sitten ostanut, ennen blogia:)
Kiitos samoin teille♥ Me vietämme neljät juhlat, kahdet synttärit, äitienpäivän ja sitten vielä yksi muu:)
Hups, hyvä kun muistutit. Olen Pohjanmaalla äitienpäivänä, joten taidankin tehdä tänään yllätysvisiitin äidin luokse kukkien kera. Hän ei enää lue kirjoja.
VastaaPoistaIrene, ole hyvä. Me olemme Satakunnassa.
PoistaÄitisi ilahtuu! Kaunista äitienpäivää teille♥