maanantai 2. toukokuuta 2016
Eija Aromaa: Kuivan maan purjehtija
Runo on arvaamaton. Se on villi lintu, joka tulee sinuun, tekee pesän, eikä kysy lupaa. Niin tuhannen tuhannesti olen sen kokenut ja matka vain jatkuu. Vaellan tietäni runopesiäni kantaen. Kuuntelen niitä ja joka hetki niissä on uusi sointi. Joskus ne laulavat yhteen, usein haluavat solistin roolin, toisessa hetkessä vain kuiskivat ja tuoksuvat kesäpäivän makeilta ruusuilta kun jo lumen tomu ja kirkkaus mutkan takana. Runon lupaus on olla antaja, pelastaja, kumppani. Runo ei petä. Se seuraa sinua maan ääriin, löytää pimeästä luolasta, kannattelee meren aallokoissa. Runo...uskollisin.
Eija Aromaan uusin runokirja Kuivan maan purjehtija (ntamo 2016) kertoo Eijan antautumisesta kuuluisan persialaisen runoilijan, mystikon ja filosofin Rumin rakkaudellisille runoille. Eija sukelsi 1200-luvulla eläneeseen Rumiin ja kirjoitti palaen 130 tankaa, joissa Rumi puhuu hänelle.
Kuivat huuleni
ilman suudelmiasi
vain odottavat
että hengität minuun
niin että alan soida.
Ja Eijahan soi. Hän soi ainakin minulle näissä runoissaan tähän asti likeisimmin. Olen kuitenkin pitänyt kaikista Aromaan kokoelmista, joita ovat Kallio.Tankoja, Tankapyöräilijän talvi ja Asiakirjat Heikkouteni ovat kuitenkin rakkausrunot.
Tänä yönä jos
et saavu kostuttamaan
kuivat huuleni,
minä herätän kaikki
valittamaan kanssani.
Kuten huomaatte, Eijan kirjan kansi on kaunis, kaunis! Kuva on Paula Tuularin munankuorimosaiikkityö ja niitä on kirjan sisälehdilläkin. Usein kuva ja runo vahvistavat toisiaan: Näin tapahtuu juuri tässä kirjassa. Eijan tankat ja Paulan kuvat ovat yhtä.
Me olemme niin
lähellä että voimme
jättää huoletta
itsemme huomiotta
ja vaeltaa toisiimme.
Eija kertoo:
Kaikki alkoi kun näin unen, jossa minulle kerrottiin että keskellä kirjaani on Rumi. Siihen päivään tai yöhön mennessä en ollut kuulutkaan Rumista. Päätin ottaa selvää hänestä. Sille tielle lähtiessäni en tiennyt joutuvani tähän missä nyt olen. Minulle syntyi ongelma: rakastuin Rumiin. Kukapa ei, voin vain todeta. Vietin pitkää kesää Rumin kanssa...Uin meressä niin kuin en koskaan ennen ollut uinut. Rumin runot ja ajatukset muotoutuivat minussa tankarunoiksi.
Runoissa Rumi puhuu minulle. En halua häntä jäljittää enkä siihen edes pysty. Rumin runot ovat loistokkaita omassa Tabrizin auringon loistossa.
Meren äärestä
kiirehdin kylmissäni
sisälle mutta
mikään muu ei lämmitä
minua niin kuin sinä.
Maailmankaikkeus
juottaa totuuden maljaa.
Ruusukimpussa
hehkuu tieto ohitse
oppineiden viisauden.
Paulan upeiden kuvien ja Rumin innoittamana kirjoittaa Eija Vaasassa, meren vuoroin viilentyessä, vuoroin lämmetessä.
*****
Runokirjat Leena Lumissa
Ihania kuvia. Tankarunoista tykkään,kun ovat niin koskettavia. Ne toivat lohtua vuosia sitten elämän ollessa solmussa ja miettiessä ratkaisuja.
VastaaPoistaMimon mami, eikö vain. Tankarunot kertovat mittaansa enemmän. Runo on ehdottomasti myös lohtu. Kirjoitin aikanaan yo-aineeni aiheesta Runous ilon ja lohdutuksen lähteenä ja laudatur tuli:)
Poista