Perjantaina leikattu, maanantaina kotiin. Monenlaista mahtuu näihin päiviin. Kaikkea en voi kertoa, mutta rikon oman sääntöni ja julkaisen pari ei niin kaunista sairaalakuvaa paketoidusta säärestäni, joka on niin kaukana jutun Hard day's night...oodi mun säärille kuvista, että heikottaa. Mutta viis nyt arvista, ne ovat vain arpia.
Kiitän leikannutta kirurgiani, joka teki ihmeen: Tarvittavan iso turvaväli melanoomaani olisi tuntunut vaativan ihosiirteen, mutta puukon taitajat ovat ihan oma lukunsa ja onni minulle, että sain ehkä parhaimman! Olin kerran Turussa leikkauksessa ja seurasin likeltä nuorta tyttöä, joka poistatti tatointejaan, sillä ei saanut niiden takia töitä. Ne ihonsiirretuskat...
Kuvassa näkyy, miten ihoon on oikeaan reiteen kirjoitettu 'ihoa'. Tätä on nyt luettu mm. tekstinä 'ohi on'...Paketissa oleva jalkani ei ole ainoa haavani, vaan kipein on nivustaipeessa, josta on 'kaivettu' pois pari vartijaimusolmuketta. Istuminen on nyt pahinta mitä voi olla, joten ymmärrätte, että minä vain piipahdan koneella, en esimerkiksi ala kirjoittaa lukemistani kirjoista. Nivushaava on niin kipeä, että olen täällä ihan paitaressuna eli ei mitään pikkareita ollenkaan...
Kiitän Keski-Suomen Keskussairaalan osasto 15 henkilökuntaa, joka oli aivan mahtavaa!!!
Kiitän huonekaveriani Annaa, joka sai minut nauramaan, niin, että nivushaava oli aueta. Anna soitti tänään ja antoi luvan kertoa vähän. Tämä on vähän: Annalle oli tapahtunut onnettomuus, jonka iltalehdet takuulla veisivät etusivulleen ja paikassa, jota kukaan ei uskoisi. Jälki oli kurjaa ja häntä odottaa piiiiitkä sairasloma. Meillä oli kuitenkin muuten vain hullunhauskaa, sillä kumpikin kärsi jalastaan, kumpikaan ei niin pitänyt sairaalan sapuskoista paitsi karjalanpiirakoista ja me olimme niin erilaiset, että lopulta täydensimme toisiamme saumatta. Anna valitti: "Minä en halua mitään mieshoitajia, haluan vain naisia." Minä: "Anna, oletko ihan hullu, katso mitä komistuksia täällä kulkee." Anna: "En vain halua." Iltaisin Anna laittoi television täysille ja jätti minut sen meteliin ja lähti itse tuen kanssa käytävälle vaeltamaan. Minä siinä yritin keskittyä Austeriin...Vihaan nimittäin jos televisio on auki, ellei sieltä katsota jotain odotettua. Päätin kestää. Sitten kerroin Annalle olevani Snegurotshka, sillä halusin tehdä vaikutuksen uuteen ystävääni, jolla on ala-torniolais-, valko-venäläis-, venäläis- ja karjalaiset juuret, tosin nyt hän on ihan suomalainen. Anna sanoi, mitä lausumani tarkoittaa ja se oli jotain yhtä hullua kuin vaikka pissapotta! Sanoin, että se on kaunista ja aloin ääntää alkua eri muodoillaan ja löytyihän se sieltä, joten nyt osaan ääntää 'lumineito' venäjäksi. Seuraavana päivänä Annalle tuli komistuslääkäri. Rouva olikin ihan vilkas ja selvästi halusi paljon nyt tietoa jalastaan ja kun komistus kosketti, Anna kiljaisi: kivusta! Jotenkin sen jälkeen vain mieslääkärit olivat odotettuja, hah- hah! Maanantaiaamuna R. saapui jo anivarhain vähän tukemaan hoitajaa nivussiteen irrottamisessa, sillä pelkäsin, kun nykyään ei saa karvoja enää ajella ennen leikkausta tulehdusriskin takia, joten siellä ovat karvat, teipit, tikit ja arka haava kaikki sulassa sopassa. Sen jälkeen näin unta, että Maailman Komein Kirurgi tuli kirjoittaamaan minut ulos. Hän oli niin komea, että...Sen täytyi olla tuskien aiheuttama hallusinaatio! Annakin oli ihan hiljaa, mikä oli hänelle melkein yhtä harvinaista kuin minulle.
Olen nyt yhtä väsynyt kuin kuvassa työn uuvuttama tyttäreni Meri. Hän on kesän sekä opiskellut että ollut töissä, mutta elokuussa Meri, Sami&koiruudet pääsevät lomalle. Uhuuu, mamin Dina siellä, pus, pus♥
Kiitän kaikkia saamistani viesteistä! Niitä on ollut paljon ja kaikkiin en ole jaksanut heti edes vastata. Kummikoiruudelta Lunalta tuli suvinen kuva ja kiva tervehdys. Nyt menee vielä tovi, kun päästään peuhaamaan...
Hyvät ihmiset: Lukekaan Håkan Nesserin Yksinäiset! Luen siis jo Barbarotti -sarjan toiseksi viimeistä kirjaa, vaikka luin välissä Paul Austerin Näkymättömän.
Ensimmäisenä päivänä kotona lepäsin sängyllä voipuneena, oli kuuma ja sitten yht'äkkiä nopea sade ja aurinko palasi. Männynoksilla vesipisarat kuin tähtiä. Ne viipyivät aikansa ja sitten sammuivat toinen toisensa jälkeen. Mitä muuta on mennyt ohi näiden kiihkeiden vuosien aikana...
Love
Leena Lumi
Olet Mun Kaikuluotain
kuva Glenn Brady, Unessa, Pinterest
Sydänsuven hetkellä saimme tietää, että...
Pisin paussi varmaan ikinä blogini aikana oli ennen leikkausta eli tämä
Tänään 31.8. piti olla toinen leikkaus. Olin jo leikkaustamineissa, puoli tuntia aikaa operaatioon, kun kirurgi saapui. Nyt vasta sain/saimme kunnolla tietää, mitä oli tulossa ja mitä vaikutuksia sillä olisi ollut. Jopa sellaisia, joita olisi pitänyt korjausleikata ehkä uudelleen. Toipuminen olisi vienyt 6-12 kuukautta ja silti olisi ollut epävarmaa, onko melanooma poissa muualta kuin rankasti leikatulta alueelta. Päätimme siinä yhdessä asiantuntijan kanssa, että valitsemme toisen polun. Nyt otamme aikalisän, hengitämme syvään ja rauhoitumme. Sitten yksi vähän laajempi kuvaus ja mitä vastauksia siitä tulee, sen perusteella lähdetään sitten laatimaan täsmäcoctailia juuri minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni lääkkeet päihittivät puukon!
Jotenkin valo syttyi elämääni tänään uudelleen. Ostan sittenkin sipulikukkia, sillä ensi kevät tulee.Unelmoin ensilumen tuoksusta ja joulusta. Katson joka ilta ensimmäisen leikkauksen arpeani ja minusta se on kaunis, kaunis!!! Jalka vahvistuu ja nyt sitä ei enää heikennetä. Kohta kävelen jo pitkiä lenkkejä ja uusi haravakin on ostettu, sillä aivan rakastan syksyä ja haravointia. Kypsyvien omenoiden tuoksu humalluttaa, suussa maistuvat luumut ja huomenna on aika tehdä vispipuuroa. Maistuu syyskuulta!!!
Mitä kuuluu Leena Lumi? (2018)
