torstai 11. lokakuuta 2018
Mitä kuuluu Leena Lumi?
Juuri tänään tulivat mieleeni nämä viime syksyn kuvat, jolloin esittelin Marimekkopuseroani, BoyFrend-farkkujani sekä vaaleanpunaista kevyttoppista. Olin vihdoinkin toipunut liikuntakuntoon suven 2016 leikkauksesta sekä sitä seuranneesta komplikaatiosta. Onneksi en vielä tiennyt, että olisin operaatiossa jälleen 5.12.2017! Kaikkihan alkoi tästä
Myös Marimekon uusin leninkini pääsi kuvaan. Tähän on nyt Hahnilta tilattu suloinen neulejakku, jonka näette alakuvan kollaasissa:
Kissanviiksissä juhlistamassa tapaamisemme merkkipäivää 3.3.2018 eli minulla oli sytot koko kevään kolmen viikon välein, mutta toisella viikolla alkoi hiukan aina helpottaa. Viimeinen hoito oli huhtikuun vikalla, joten olin toukokuun ekalla heikoilla, kun oli synttäriviikkoni. Elämä on.
Olin päättänyt, että tästä asiasta ollaan varsin hiljaa, mutta ei ihan. Nyt palasin aiheeseen siksi, että taas oli kontrolli ja nyt vaste oli hyvä eli ei etäpesäkkeitä. En osaa kuitenkaan hihhuloida, sillä sattumakortit tekevät mitä niitä huvittaa. Oli vähän pakkokin tulla kertomaan, sillä kun sain vaihteen vuoksi hyviä uutisia, putosin täydelliseen uupumukseen. Nyt minä vasta väsynyt olenkin! Lumimies tosin muistuttaa, että lääkäri oli sanonut sytojen voivan uuvuttaa jopa vuoden, mutta en minä sitä kuullut...Kastelinhan puutarhaa iltamyöhällä pitkin läkähdyttävää kesää ja hyppäsin uimaankin korallinpunaisessa leningissäni, kun tuli 2,5 miljoonaa kävijää blogissani täyteen. Nyt tämä kilpailuhenkinen likka lukee hidastetusti ja myös blogi saa virrata miten huvittaa.
Pyydän, ei tsemppejä, kiitos♥ Näytän vahvalta, mutta olen fragile...Tämä kaikki teille uskolliset lukijani vain tiedoksi. Kaikesta huolimatta lähden huomenna ostamaan Upiqinonia, joka on joskus auttanut väsymykseen eli toivossa on hyvä elää. Toivottomuus vie mehut, virta pysähtyy. Ja uskokaa tai älkää, nukun 12 tuntia vuorokaudessa! En lue enää yöllä tai siis en puolenyön jälkeen. Nytkin on menossa niin mehukas kirja, että...Itsekuria, itsekuria!
Mukavaa syysviikonloppua teille kaikille♥
♥:lla Leena Lumi
Fragile
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyviä uutisia kumminkin! Nyt annat itsellesi aikaa, sinun ei tarvitse mitään, ei ole pakko mitään. En lähetä tsemppejä enkä syrämmiä, melkeinpä tiedän, mistä puhut ja mitä tunnet. Nauti kaikki mahdolliset Q10, riittävästi D:tä jne. Ole sinä fragile, minä olen tylsä.
VastaaPoistaKikka L., sitä Lumimieskin hokee. Kunpa tajuaisin, että 'ei ole pakko mitään'. Just niin, kun siinä on itse, siinä on ollut tai muutoin tietää, osaa myös kuvitella nuo tunteet. Kaikkea muuta jo otankin, mutta en Q10:ä. Ollaan vaan:)
Poista♥
Upeita kuvia, voisit mennä malliksi!
VastaaPoistaAnna blogin virrata vaan omaa tahtiaan. Mehukas kirja kuulostaa kyllä hyvältä.
Sattumakortit ovat oikukkaita, mutta (ja!) aina täältä: ♥♥♥ Kuten tiedät! ♥
Katja, kiitos.
PoistaNiin sen on annettava olla, virrata. Aina yhtä lailla ja erilailla hyvältä.
Elämän oikkuja, sattumia sinne sun tänne...Kiitos♥ ja sinulle♥♥♥
Ei sitten muuta kuin carpe diem! Syksyllä saa ja pitää olla ihan rauhassa, levätä ja nukkua - niinkuin karhut talviunille. Sie ansaitset sen ihan muutenkin.
VastaaPoistaHelena, just niin: Poimin kukan, tartun hetkeen. Nukun. Talviuni, mikä ihana sana. Kiitos.
Poista♥♥
❤️ ❤️ ❤️ Sydämiä täältä kans. Olet vaan niin upea tyyppi, kuvissa kans.
VastaaPoistaRaili, kiitos ja kiitos samoin♥♥♥
PoistaOlet ollut mielessäni, joten♥♥♥Tunnelmallisia syyspäiviä!
VastaaPoistaMinttuli,kiitos ja kiitos samoin♥♥♥
PoistaUpeat syyskuvat, värikästä ja leppoisaa syksyä ♥
VastaaPoistaSaila, kiitos ja kiitos samoin♥♥
PoistaTuohan oli hyvä uutinen Leena💗Nyt kaikkea ihanaa sinulle, upeaa syksyä, ja ota iisisti rakas ystävä 🌼💮🥀🍷💗
VastaaPoistaJael, onhan se, mutta mieli ei pysy perässä tässä pätkäelämässä...Kiitos rakas sinä♥♥♥
Poista❤️❤️❤️
VastaaPoistaNuo tokan kuvan luumunväriset sukkikset ja neule sopii ihanasti tuohon mekkoon, sulle ja syksyyn. Muutenkin ihania kuvia.:)
Sopivan tahtista, ihanaa syksyä! (Kolme peräkkäistä ihanaa, mutta menköön hyvien uutisten kunniaksi.;))
Sanna, kiitos♥ Mekossa on pieniä luumunvärisiä pilkkuja...
PoistaYritetään ja kiitos samoin♥♥♥
Olipa mukava lukea, että olet puhtailla.
VastaaPoistaElämä on yllätyksiä täynnä. Niinkuin Helena sanoi: carpe diem, kiire ei ole minnekään. Otat aikaa itsellesi ja nautitte syksystä ja toisistanne ❤❤❤
Hanne, niin NYT. Tämä on sellaista pätkäelämää enkä ole urheuden perikuva.
PoistaKunpa saisin sen tunteen sisälleni! R. on kuin lottovoiton saanut, minä olen pessimisti, tosin en olisi näin, ellei väsyttäisi. Oliko tämä kaikki liikaa minulle. Kiitos samoin teille♥♥♥
Ajattele, ihana syksy, saa ihan kuin luvan kanssa hellittää, varistaa harteiltaan kaiken ylimääräisen kuin puut lehtensä ja huoahtaa. Sytyttää kynttilät, kaivautua viltin alle, hemmotella itseään hiljaisuudella. Today is a good day to have a good day ❤️
VastaaPoistaPus 😘
Pepi, jos voisikin olla puu ja varistaa kaiken tapahtuneen pois. Kuten tiedät, tässä on vain murto-osa tarinaan: Ehkä säästän loput kirjaan:) Joka päivä palavat meillä kynttilät. Nytkin seinälyhdyissä 7 tunnin tuikut. Minä menen viltin alle ja mun alla on lämpötyyny, sillä just alkoi tuntua kylmältä. Menen nukkumaan tänään tosi aikaisin ja huomenna on päivä uus tilaisuus: "Tomorrow is another day." Pus♥
PoistaHyvä kuulla nämä kuulumiset, ei etäpesäkkeitä ❤️❤️❤️
VastaaPoistaNautitaan elämästä.
❤️❤️❤️
Mai, ei nyt, mutta ennen kevään sytoja. Yritän suunnistaa sellaista kohti♥♥♥
Poista♥♥♥
Olipa tosi suurenmoiset uutiset, ettei ole metareita ilmaantunut ja toivottavasti samoin jatkuukin. Tottahan tuollainen sytokuuri väsyttää ja toisaalta illat alkavat hämärtymään, saakin väsyttää, loikoilla sohvalla huopa päällä kynttilän valossa ja nauttia. Kaikkea hyvää sinulle, nautitaan tästä syksyn ilotulituksesta!
VastaaPoistaKivipellon Saila, niitä oli, mutta koko kevään syto antoi ilm. hyvän vasteen. Toivon totisesti samaa ja toivon pääseväni hetken lapseksi. Ei minua ole ennen pimeys väsyttänyt: Tämä on parasta vuodenaikaa minulle. Olen nautiskelija...Kiitos samoin sinulle♥♥
PoistaKun yksi lapsistamme sairastui vauvana vakavasti, valtava uupumus iski vasta kun tilanne oli ohi ja pääsimme sairaalasta. Me vanhemmat ja vauva nukuimme varmaan vajaan vuoden joka päivä puoleenpäivään. Muistan, että minulla oli jotenkin syyllinen olo siitä jatkuvasta väsymyksestä ja nukkumisesta, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että sehän oli valtava shokki ja olisi pitänyt olla itselleen armollisempi. Jonkun olisi se pitänyt sanoa silloin, joten ole sinä itsellesi armollinen, lepää ja palaudu niin kauan kuin on tarpeen! ✨🌛
VastaaPoistaJoululainen, tiedän tämän, mutta en saa sisäistettyä: Nyt olisi niin monenlaista. Kun äiti sairastui vakavasti, olin pari viikkoa länsirannikolla hänen luonaan ja yötkin olivat silloin rankkoja. Kun pääsin kotiin, olin niin uupunut, että mikään uni ei riittänyt, se oli ihan burnout. Sokkia tämä on.Ja nytkin kun tulimme kaupungilta, piha huutaa haravoijaa. Callunat kävin sentään kaikki kastelemassa, sillä sää on kuin suvella. Huomenna lupaan haravoida, vaikka mikä olisi. Meillä on paljon suuria vaahteroita (ja tammiakin tulossa), niiden lehdet pitää joko ajaa leikkurilla tai haravoida. Minä teen niistä siilien talvipesien kattoja. Yritän parhaani ja kiitos neuvosta♥♥
Poista<3 <3 <3
VastaaPoistaMilla
Milla <3 <3 <3
PoistaIhania syyskuvia! Kirpeät kelit, ilta-auringon paiste, viileä sade, kauniit värit ja se syksyn tuoksu! Sisällä tietenkin kuumaa juotavaa ja hyvä kirja sekä makoisat unet. Voi vain nauttia <3
VastaaPoistaKatriina, kiitos! Kaikki tämä ja syksyn ruskapaletti on rajaton.
Poista<3
Leena, ja sinä olet koko tuon ajan ollut työn touhussa samaan aikaan - sinä Voimanainen! <3
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että uutiset olivat hyviä!
Oikein mahtavaa viikonloppua teille <3 <3 <3
Kaisa Reetta, hämmstelen itsekin...
PoistaKiitos!
Kiitos samoin sinulle♥♥♥
Elämä kantaa, Leena! Syksykin väsyttää. Mutta onneksi voit käpertyä takkatulen loimuun ja kynttilänvaloon.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, toivotaan, toivotaan...Syksy on aina ollut voima-aikaani.
Poista♥♥
Leena, en tiennytkään, että sinulla oli noin vaikea kevät. Huojennus tuo usein uupumuksen siksi että vaikeat asiat ovat saaneet terästäytymään ja yrittämään liikaa.
VastaaPoistaLepo on usein paras lääke. Hyvä, että vierelläsi on kannustava ihminen. <3
Marjatta, olihan se aikamoista. Varmastikin totta.
PoistaJa sekin, että lähdemme nyt kaupungille lounaalle ja sitten ei mitään kovaa ohjelmaa. Hän on kallioni.
♥♥
Mukava kuulla hyviä uutisia! Eiköhän ne sytohoidot ole sen verran tuhteja, että vievät voimat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tuttavapiirissä on nyt useampi sytohoidot läpikäynyt ja samaa he kertovat.
VastaaPoistaIloa ja lepoa elämääsi sekä mukavaa viikonloppua!
Between, on se, mutta mieli ja kroppa...
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle!
♥♥
Nykyään on niin hyvät hoidot, että toivottomuuteen ei pidä vaipua. Moni on selviytynyt, ts saanut lisävuosia, kukaan meistä ei saa kuolemattomuutta :) . Eli nautitaan jokaisesta päivästä jos se vain suinkin on mahdollista. Olet voimakas nainen ja ihailen Sinua kovin. Kaikkea hyvää!
VastaaPoistaElämän krestomatia, toivottavasti en. Kaikki me kuljemme kohti kuolemaa, mutta sitä ennen on paljon elämää - toivottavasti. Yritän totutella tähän pätkäelämään ja nähdä sen yhtä täynnä tähtiä kuin elämän, jossa matkaa ei välillä mitata. Sain juuri kuulla erään tuttuni kuolleen nukkuessaan kotona. Sellaista kuulee tosi harvoin. Jostain syystä vaikutan vahvalta, mutta olen hauras sisältä. Kiitos sanoistasi, jotka olkoot pitkospuuni iloisiin ja jaksavampiin päiviin♥♥ Kiitos samoin sinulle♥
PoistaLeena, palaan vielä kysymään, olethan säännöllisessä seurannassa?
VastaaPoistaJa muista myös ihon itsetarkkailu, kannattaa ottaa valokuvia ja verrata aiemmin otettuihin, näkyykö missään uusia pieniä mustia luomia.
Rohkaisuksi sanon, että eräs tuttu kävi läpi puolentusinaa syöpää, milloin löytyi etäpesäke sieltä, milloin täältä - ja selvisi niistä kaikista. Nyt hänellä on jo vuosia ollut normaali, paikallaan pysyvä kasvainviitearvo.
Blogi saa virrata miten huvittaa on hyvä periaate paitsi toipilaille, niin kaikille bloggaajille. Hyvä, että olet kaikesta huolimatta jaksanut pitää blogia yllä.
Hyviä stressittömiä lukuhetkiä! ♥
Marjatta, takuulla! Sitä on tullut tehtyä, sillä olen luomublondi, ja ensimmäinen melanoma leikattiin Turussa saman vuoden joulukuussa, kun olin toukokuussa täyttänyt 30 vee. Kukaan ei silloin puhunut mistään aurinkosuojista, vaan sitä käryteltiin ihoa rannoilla, Yyterissä, mökillä ja vaikka koko päivä ponin selässä tai raatamassa mammalan pelloilla. En takuulla ole ainoa, joka noina vuosina paahtoi itseään ilman suojakertoimia, eli voi aikoja, voi tapoja. Tämä tuli kuin salama eli elokuulla otettu Reposaaressa suutelukuva, jossa se lyhyt, hyvin lyhyt Marimekkoni vielä nousee tuulessa ja siinä kohtaa ei ole mitään luomea edes. Sitten reissuun lokakuuksi ja vasta keväällä, äitienpäivänä, ihmttelin, että mikä ihmeellinen luomi kasvaa polveni yläpuolella. Sitten olikin jo aika gynelle ja onneksi oli taas tuo lyhyt mekko yllä, sillä hän näki luomen heti ja passitti plastiikkakirurgille...
PoistaNoita hyviäkin juttuja onneksi kuulee, mutta ei se erityisherkkää entiselleen vahvista. En osaa suunnitella mitään Itävaltaan lähtjä, en mitään. Pyörin nyt tässä ja ihmettelen aikani. Katsotaan, mitä huominen sitten tuo.
Se olisi ollut hyvä periaate heti alusta. Sitä itsekin ihmettelen, mutta aloin miettiä, että ehkä kannattaa edes yrittää, vaikka hitaamminkin, sitten ei jää sitä turhaa miettimisaikaa. Viime kevättalvi olisi ollut liian rankka, kun sekä tähystysleikkauksen yhden haavan tulehdus sekä sytot.
Kiitos samoin sinulle!♥