Vaikka olen lukenut kohtuullisen määrän kirjallisuutta
toisesta maailmansodasta tulin yllätetyksi siitä, miten vähän tiedän siitä
Italian kannalta. Nimi Il Duce tai Benito Mussolini, sama mies kumpikin, ei
riitä mihinkään. Italialaisten kollektiivinen vaikeneminen ei ole tehnyt
helpoksi nähdä toista maailmansotaa heidän kannaltaan. Mutta miksi he
olisivatkaan muistelleet kurjia aikoja, sillä kuten eräs partisaanitaistelija
sanoi: ”Me olimme yhä nuoria ja halusimmme unohtaa. Halusimme jättää kauheat
kokemukset taaksemme. Kukaan ei puhu Italiassa toisesta maailmansodasta, joten
kukaan ei muista sitä.” Siis jopa kollektiivinen unohtaminen!
Mark Sullivanin teos Palavan taivaan alla ( Beneath a
Scarlet Sky, Sitruuna Kustannus 2019, suomennos Seppo Raudaskoski) avaa yli
kuudella sadalla sivullaan Italian vaikenemista toisesta maailmansodasta.
Avautumisen tekee jo iäkäs Pino Lello kertoessaan kirjailijalle hyvin tarkasti
kaiken kesäkuusta 1943 toukokuuhun 1945. Sinä aikana nuoresta pojasta tuli
mies. Tai hän itse tunsi, että vanhus, mutta ehkä aika on hoitanut jo pahimmat
haavat. Kun natsit valloittivat Italian ja Benito Mussolinista tuli
nukkehallitsija, Pino ei halunnut tietää mistään muusta kuin viinistä, tytöistä
ja musiikista. Asuminen Milanossa kävi
kuitenkin yhä vaarallisemmaksi ja uusia määräyksiä tuli kaiken aikaa. Pogromeja
koskien muitakin kuin juutalaisia, mutta usein heihin liittyen. Pinon vanhemmat
päättävät lähettää nuoren miehen ylös alpeille Casa Alpinaan, jossa on joka
kesä vietetty leirejä. Pinoa kuitenkin suututtaa, sillä hänestä sinne kuuluu
vain hänen pikkuveljensä Mimmo, ei hän, joka on jo niin aikuinen. Vanhempien
valta on kuitenkin ylitse kaiken muun ja niinpä Nino lähtee isä Ren luokse Casa
Alpinaan. Kesästä tulee kuitenkin aivan jotain muuta, mitä Nino olisi uskonut,
sillä isä Rellä on suunnitelma hänelle ja se vaatii lujaa kuntoa, pelottomuutta
ja vuoriston tuntemusta ja niissähän Nino suorastaan häikäisi. Hänestä tuli osa
natsien vastarintaliikettä!
Historiallinen elämäkertaromaani, suuri lukuromaani, sitä on Palavan taivaan
alla, sillä kirja noudattelee Pinon kertomusta hyvin tarkasti. Mitä sodan
muihin vuosiin tulee, voinemme luottaa kirjalijan haluun tuoda esiin tapahtumia
niin kuin ne tapahtuivat. Tunsin ihan hiukkasen syyllisyyttä, sillä olen
vannoutunut Dumasin lukija ja tässäkin seikkailu vei. Etenkin Casa Alpinan
jylhillä rinteillä, mutta vielä jännittävämpää oli kun Pino joutui palaamaan
Milanoon ja perhe pakotti hänet värväytymään natsien armeijaan henkensä
säilyttääkseen. Vahingoittuminen ratkaisee hänen kohtalonsa ja hänestä tulee
natsien Italian valtaajista toiseksi vaikutusvaltaisimman kenraali Hans
Leyersin autonkuljettaja. Voitte vain kuvitella, miten jännäksi menee, kun
nuori mies tekee itseänsä tykö kylmälle, älykkäälle Hitlerin lähipiiriläiselle
kuljettaessaan tätä kilometri kilometriltä läpi natsien tuhoaman Italian.
Jännitys nousee ziljoonaan, sillä Pinosta tulee tärkeä tiedonantaja partisaaneille.
Pienet sormet, pienet sormet...täyteen sullotun junavaunun
lautojen rakosista vilkuttavat pikkuiset sormet. Kuuluu valitusta, avunhuutoja,
eritteiden hajut täyttävät asemalaiturin, mutta Pinon on vain pysyttävä
asemassaan. Silti hän ei ikinä, ikinä unohda pieniä vilkuttavia sormia junassa
kohti Auschwitziä. Orjatyövoiman julma hyväksikäyttö on Pinolle kuin
korkeakoulu oppia pedoista pahimman, tietoisesti julmaan kykenevän ihmisen
ydintä. Hän päättää, että vielä tulee hetki kostaa. Se päivä tulee.
Pinon moraali on ollut nuorelle miehelle ylen tasokasta ja
ihmismieltä käsittävää, mistä kirjassa oivana esimerkkinä eräät tapahtumat Casa Alpinan juutalaisten auttamisessa hyvin
vaikeissa oloissa. Vääränlainen avustaja olisi menettänyt pelokkaiden siviilien
kanssa hermonsa, mutta Pino näytti parhaansa! Väistämättä tällainen mies saa
myös viinin, musiikin ja rakkauden. Ensirakkaus kasvaa nopeasti hetkellisydestä
ikuisuuteen. Suunitelmia laaditaan, mitä rakastamiselta ja töiltä ehditään.
La Scalan pimeydessä tenorin jatkaessa harjoituksiaan, Pino
pakenee henkensä edestä sekä mahdollisia tappajiaan, että omaa pimeyttään. Mitä
hän olikaan tehnyt? Miksi hän vaikeni, kun piti huutaa ja puolustaa? Mielettömänä,
musertuneena Pino kuulee tutun aarian:
”Ridi,
Pagliaccio, sul tuo amore infranto.” (“Naura
ilveilijä särkynyttä rakkauttasi”)
“Ridi del
duol, che t`avvelena il cor!” (“Naura
surulle, joka myrkyttää sydämesi.”)
Palavan taivaan alla on hyvin taitavasti kirjoitettu nuoren
italialaisen miehen tosikokemus ja sen seuraukset toisesta maailmansodasta.
Mark Sullivan hallitsee seikkailullisen tyylin, mutta myös draaman ja
kauneuden. Missä on sodan julmuutta, on myös rakkautta. Missä on vaarallista ja
kylmää, on myös kauneinta ikinä: Alpit ovat Pinolle kaikki kaikessa ja niiden
lumi. Särkyneenä hän palaa alpeille, sillä vain niiden sylistä hän saa
unohdusta tapahtuneisiin kauhuihin, sekä omaan pimeyteensä. Jos pidit vaikka Emmanuelle Pirotten kirjasta Vielä tänään olemme elossa, tämä on tarina juuri sinulle. Katse rakkaissa alpeissaan Pino
yhdeksääkymmentä lähestyvänä miehenä lopettaa tarinansa kertomisen todeten
silmiään pyyhkien:
”Jotkut rakkaudet eivät kuole koskaan.”
Pino Lella nuorena
*****
Kuvia, joissa tapaat Pinon lisäksi mm. isä Ren, kenraali Leyersin, kirjailijan yhdessä Pinon kanssa etc.
*****
Elämäkerrat Leena Lumissa
Pino Lella nuorena
*****
Kuvia, joissa tapaat Pinon lisäksi mm. isä Ren, kenraali Leyersin, kirjailijan yhdessä Pinon kanssa etc.
*****
Elämäkerrat Leena Lumissa
Olen lukenut Albertin Moravian Kaksi naista, joka kertoi toisen maailmansodan ajasta Italiassa. Väkevä teos.
VastaaPoistaPino Lellan elämäkerta on varmasti koskettava.
Mai, väkevä tämäkin.
PoistaSe on. Tiedät, että en voi paljastaa tai teilipyörä odottaa:) Yhden pisteen vinkki: Se on jotain, mitä minä paatunutkaan näiden kirjojen lukija en osannut odottaa.
Tämä tabletti on taas kirjoittanut väärin. Alberto Moravia.
PoistaMai, älä välitä: Minun älypuhelimeni, kun kirjoitan sillä, muutta nimen Reima Reunaksi ja monta, monta muuta. Tekisi mieli kysyä siltä 'who do you think you are?'
PoistaKiinnostuin heti, kun joku suositteli tätä kirjaa. Mutta sitten huomasin, että tässä on yli 600 sivua... ja aivan äärettömän harvoin saa luettua mitään noin paksua kirjaa... Pidän tämän mielessä silti - kaiken varalta :)
VastaaPoistaKirjarakkautta, kyllä näitä mahtuu vuodessa joitakin. Eikös Austerin uusin 4321 ollut yli tuhat sivua. Jouduin siitä melkein lääkäriin, sillä niskat menivät. Ei kevyt laji ollenkaan.
PoistaTällaista kirjaa kutsun suureksi lukuromaaniksi. Vakuutan, että on lukemisen väärti, mutta enhän voi edes vihjailla...
Oi tämä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta Leena-
VastaaPoistaJael, arvaa vain. Tämä jää meille, mutta jos joskus piipahdat, sitä ei koskaan tiedä...
PoistaItalian toisen maailmansodan aikainen historia on tosiaankin jäänyt hämärämmäksi kuin monen muun maan. Kirja houkuttaa, mutta tuo sivumäärä pelottaa vähän! Kiitos antoisasta arviosta, Leena - ja ihanaa syyskuista sunnuntaita! 💕 t. Kaisa Reetta
VastaaPoistaKaisa Reetta, minäkin pelästyin ensin sivumäärää, kun kirja saapui, mutta koin jotain enemmän.Kun vaikenemisen laki alkaa purkautua, sieltä tulee väistämättä yllätyksiä...Kiitos samoin sinulle Kaisa Reettaa♥
PoistaOlen suositellut tätä kirjaa monelle. Niin lämmin tarina jossa tuoksuu Italian maalaisruoka viini ja valkosipuli kaiken kauheuden keskellä. Paras kirja jonka olen lukenut toisesta maailmansodasta. Uskomaton tarina joka päättyy suureen suruun kaiken ilon keskellä. Pino Lellan tarina on jotakin poikkeuksellisen kaunista. Sota päättyy ja onnistut vaikka missä mutta sydämesi jäi johonkin.
VastaaPoistaHeikki, kiitos innoittavasta viestistäsi ja olemme mieheni kanssa molemmat niin samaa mieltä! Tässä tarinassa on taikaa ja kaiken lisäksi tosi! Palavan taivaan alla oli minulla viime vuonna kuudenneksi paras teos kaikista 2019 lukemistani kirjoista: https://leenalumi.blogspot.com/2019/12/vuoden-2019-parhaat-kirjat-leena-lumissa.html
PoistaMukavaa suven jatkoa sinulle!
♥♥
Kuuntelin palavan taivaan alla...mielettömän koukuttava kirja! Todella hyvä!
VastaaPoistaAnonyymi, yksi parhaista♥
Poista