torstai 5. syyskuuta 2019

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla


Vaikka olen lukenut kohtuullisen määrän kirjallisuutta toisesta maailmansodasta tulin yllätetyksi siitä, miten vähän tiedän siitä Italian kannalta. Nimi Il Duce tai Benito Mussolini, sama mies kumpikin, ei riitä mihinkään. Italialaisten kollektiivinen vaikeneminen ei ole tehnyt helpoksi nähdä toista maailmansotaa heidän kannaltaan. Mutta miksi he olisivatkaan muistelleet kurjia aikoja, sillä kuten eräs partisaanitaistelija sanoi: ”Me olimme yhä nuoria ja halusimmme unohtaa. Halusimme jättää kauheat kokemukset taaksemme. Kukaan ei puhu Italiassa toisesta maailmansodasta, joten kukaan ei muista sitä.” Siis jopa kollektiivinen unohtaminen!

Mark Sullivanin teos Palavan taivaan alla ( Beneath a Scarlet Sky, Sitruuna Kustannus 2019, suomennos Seppo Raudaskoski) avaa yli kuudella sadalla sivullaan Italian vaikenemista toisesta maailmansodasta. Avautumisen tekee jo iäkäs Pino Lello kertoessaan kirjailijalle hyvin tarkasti kaiken kesäkuusta 1943 toukokuuhun 1945. Sinä aikana nuoresta pojasta tuli mies. Tai hän itse tunsi, että vanhus, mutta ehkä aika on hoitanut jo pahimmat haavat. Kun natsit valloittivat Italian ja Benito Mussolinista tuli nukkehallitsija, Pino ei halunnut tietää mistään muusta kuin viinistä, tytöistä ja musiikista.  Asuminen Milanossa kävi kuitenkin yhä vaarallisemmaksi ja uusia määräyksiä tuli kaiken aikaa. Pogromeja koskien muitakin kuin juutalaisia, mutta usein heihin liittyen. Pinon vanhemmat päättävät lähettää nuoren miehen ylös alpeille Casa Alpinaan, jossa on joka kesä vietetty leirejä. Pinoa kuitenkin suututtaa, sillä hänestä sinne kuuluu vain hänen pikkuveljensä Mimmo, ei hän, joka on jo niin aikuinen. Vanhempien valta on kuitenkin ylitse kaiken muun ja niinpä Nino lähtee isä Ren luokse Casa Alpinaan. Kesästä tulee kuitenkin aivan jotain muuta, mitä Nino olisi uskonut, sillä isä Rellä on suunnitelma hänelle ja se vaatii lujaa kuntoa, pelottomuutta ja vuoriston tuntemusta ja niissähän Nino suorastaan häikäisi. Hänestä tuli osa natsien vastarintaliikettä!

Historiallinen elämäkertaromaani, suuri lukuromaani, sitä on Palavan taivaan alla, sillä kirja noudattelee Pinon kertomusta hyvin tarkasti. Mitä sodan muihin vuosiin tulee, voinemme luottaa kirjalijan haluun tuoda esiin tapahtumia niin kuin ne tapahtuivat. Tunsin ihan hiukkasen syyllisyyttä, sillä olen vannoutunut Dumasin lukija ja tässäkin seikkailu vei. Etenkin Casa Alpinan jylhillä rinteillä, mutta vielä jännittävämpää oli kun Pino joutui palaamaan Milanoon ja perhe pakotti hänet värväytymään natsien armeijaan henkensä säilyttääkseen. Vahingoittuminen ratkaisee hänen kohtalonsa ja hänestä tulee natsien Italian valtaajista toiseksi vaikutusvaltaisimman kenraali Hans Leyersin autonkuljettaja. Voitte vain kuvitella, miten jännäksi menee, kun nuori mies tekee itseänsä tykö kylmälle, älykkäälle Hitlerin lähipiiriläiselle kuljettaessaan tätä kilometri kilometriltä läpi natsien tuhoaman Italian. Jännitys nousee ziljoonaan, sillä Pinosta tulee tärkeä tiedonantaja partisaaneille.

Pienet sormet, pienet sormet...täyteen sullotun junavaunun lautojen rakosista vilkuttavat pikkuiset sormet. Kuuluu valitusta, avunhuutoja, eritteiden hajut täyttävät asemalaiturin, mutta Pinon on vain pysyttävä asemassaan. Silti hän ei ikinä, ikinä unohda pieniä vilkuttavia sormia junassa kohti Auschwitziä. Orjatyövoiman julma hyväksikäyttö on Pinolle kuin korkeakoulu oppia pedoista pahimman, tietoisesti julmaan kykenevän ihmisen ydintä. Hän päättää, että vielä tulee hetki kostaa. Se päivä tulee.

Pinon moraali on ollut nuorelle miehelle ylen tasokasta ja ihmismieltä käsittävää, mistä kirjassa oivana esimerkkinä eräät tapahtumat  Casa Alpinan juutalaisten auttamisessa hyvin vaikeissa oloissa. Vääränlainen avustaja olisi menettänyt pelokkaiden siviilien kanssa hermonsa, mutta Pino näytti parhaansa! Väistämättä tällainen mies saa myös viinin, musiikin ja rakkauden. Ensirakkaus kasvaa nopeasti hetkellisydestä ikuisuuteen. Suunitelmia laaditaan, mitä rakastamiselta ja töiltä ehditään.

La Scalan pimeydessä tenorin jatkaessa harjoituksiaan, Pino pakenee henkensä edestä sekä mahdollisia tappajiaan, että omaa pimeyttään. Mitä hän olikaan tehnyt? Miksi hän vaikeni, kun piti huutaa ja puolustaa? Mielettömänä, musertuneena Pino kuulee tutun aarian:

”Ridi, Pagliaccio, sul tuo amore infranto.”  (“Naura ilveilijä särkynyttä rakkauttasi”)

“Ridi del duol, che t`avvelena il cor!”  (“Naura surulle, joka myrkyttää sydämesi.”)

Palavan taivaan alla on hyvin taitavasti kirjoitettu nuoren italialaisen miehen tosikokemus ja sen seuraukset toisesta maailmansodasta. Mark Sullivan hallitsee seikkailullisen tyylin, mutta myös draaman ja kauneuden. Missä on sodan julmuutta, on myös rakkautta. Missä on vaarallista ja kylmää, on myös kauneinta ikinä: Alpit ovat Pinolle kaikki kaikessa ja niiden lumi. Särkyneenä hän palaa alpeille, sillä vain niiden sylistä hän saa unohdusta tapahtuneisiin kauhuihin, sekä omaan pimeyteensä. Jos pidit vaikka Emmanuelle Pirotten kirjasta Vielä tänään olemme elossa, tämä on tarina juuri sinulle. Katse rakkaissa alpeissaan Pino yhdeksääkymmentä lähestyvänä miehenä lopettaa tarinansa kertomisen todeten silmiään pyyhkien:

22 kommenttia:

  1. Olen lukenut Albertin Moravian Kaksi naista, joka kertoi toisen maailmansodan ajasta Italiassa. Väkevä teos.
    Pino Lellan elämäkerta on varmasti koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, väkevä tämäkin.

      Se on. Tiedät, että en voi paljastaa tai teilipyörä odottaa:) Yhden pisteen vinkki: Se on jotain, mitä minä paatunutkaan näiden kirjojen lukija en osannut odottaa.

      Poista
    2. Tämä tabletti on taas kirjoittanut väärin. Alberto Moravia.

      Poista
    3. Mai, älä välitä: Minun älypuhelimeni, kun kirjoitan sillä, muutta nimen Reima Reunaksi ja monta, monta muuta. Tekisi mieli kysyä siltä 'who do you think you are?'

      Poista
  2. Kiinnostuin heti, kun joku suositteli tätä kirjaa. Mutta sitten huomasin, että tässä on yli 600 sivua... ja aivan äärettömän harvoin saa luettua mitään noin paksua kirjaa... Pidän tämän mielessä silti - kaiken varalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, kyllä näitä mahtuu vuodessa joitakin. Eikös Austerin uusin 4321 ollut yli tuhat sivua. Jouduin siitä melkein lääkäriin, sillä niskat menivät. Ei kevyt laji ollenkaan.

      Tällaista kirjaa kutsun suureksi lukuromaaniksi. Vakuutan, että on lukemisen väärti, mutta enhän voi edes vihjailla...

      Poista
  3. Oi tämä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta Leena-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, arvaa vain. Tämä jää meille, mutta jos joskus piipahdat, sitä ei koskaan tiedä...

      Poista
  4. Italian toisen maailmansodan aikainen historia on tosiaankin jäänyt hämärämmäksi kuin monen muun maan. Kirja houkuttaa, mutta tuo sivumäärä pelottaa vähän! Kiitos antoisasta arviosta, Leena - ja ihanaa syyskuista sunnuntaita! 💕 t. Kaisa Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minäkin pelästyin ensin sivumäärää, kun kirja saapui, mutta koin jotain enemmän.Kun vaikenemisen laki alkaa purkautua, sieltä tulee väistämättä yllätyksiä...Kiitos samoin sinulle Kaisa Reettaa♥

      Poista
  5. Olen suositellut tätä kirjaa monelle. Niin lämmin tarina jossa tuoksuu Italian maalaisruoka viini ja valkosipuli kaiken kauheuden keskellä. Paras kirja jonka olen lukenut toisesta maailmansodasta. Uskomaton tarina joka päättyy suureen suruun kaiken ilon keskellä. Pino Lellan tarina on jotakin poikkeuksellisen kaunista. Sota päättyy ja onnistut vaikka missä mutta sydämesi jäi johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikki, kiitos innoittavasta viestistäsi ja olemme mieheni kanssa molemmat niin samaa mieltä! Tässä tarinassa on taikaa ja kaiken lisäksi tosi! Palavan taivaan alla oli minulla viime vuonna kuudenneksi paras teos kaikista 2019 lukemistani kirjoista: https://leenalumi.blogspot.com/2019/12/vuoden-2019-parhaat-kirjat-leena-lumissa.html

      Mukavaa suven jatkoa sinulle!

      ♥♥

      Poista
  6. Kuuntelin palavan taivaan alla...mielettömän koukuttava kirja! Todella hyvä!

    VastaaPoista
  7. Hei Leena, tässä arvioni kirjasta, josta kerroit tehneesi parhaan arviosi ikinä. En lukenut sitä etukäteen kuin sen verran, että kyseessä oli hyvä kirja. Nyt olen lukenut tämän tiiliskiven paksuisen opuksen ja sen jälkeen sinun arviosi, joka todella on loistava analyysi. Huomaan, että olet paneutunut kirjaan.

    Olen lukenut toisesta maailmansodasta aika paljon ja Mussolinistakin oli joku käsitys. Yllättävää oli se, että Italian rooli oli niin vaatimaton enkä tiennyt, että Milanoa pommitettiin niin rajusti. Kuvittelin, että saksalaiset ja italialaiset olisivat taistelleet tasavertaisesti. Natsit olivat tuolla yhtä julmia kuin itärintamalla. Se oli uusi tieto. Sen tiesin, että liittoutuneiden maihinnousu Italiaan oli hidas operaatio.

    Pino Lella osoitti valtavaa rohkeutta sukkuloidessaan saksalaisten, Gestapon, fasistien ja partisaanien välissä. Useamman kerran tuli mieleen, että Pino ei ole voinut kokea oikeasti ihan kaikkea. Totta lienee se, että tapahtumat ovat oikeita, mutta ovatko ne kaikki tapahtuneet juuri hänelle. Hän oli kuitenkin alussa vain 18-vuotias ja pystyi tekemään sekä fyysisesti että psyykensä puolesta niin mahdottomia asioita!

    Kirja oli erinomainen varsinkin, kun se kertoi historiasta, jonka italialaiset ovat läpikäyneet. Tarina oli monipuolista: vuorikiipeily, Italian maisemat, perhe- ja sululaisuussiteet, kirkon ja uskonnon osuus, rakkaus, päähenkilön rohkea toiminta ja sotatapahtumien faktapohjainen kuvaus. Yli 600 sivua ei tuntunut ollenkaan isolta urakalta, koska mielenkiintoni pysyi yllä loppuun asti.

    Ihan kirjan lopussa oli vielä kuvaus päähenkilöiden toiminnasta sodan jälkeen. Se viimeistään lisäsi tarinan uskottavauutta.

    Erkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waude Erkki! Sinä kuuntelet kirjat. Et voisi näin nopeasti lukea...En löydä kohtaa, jossa sanon paras oma arvioni, sillä olen joitakin kertoja ollut aika innoittunut. Tämä niistä toki yksi tärkeä. Hyvä sinä♥ Jos haluat palata Italiaan lue Bengt Jangfeldtin Tie Caprin huvilalle. Jos olet aiemmin lukenut Munthen oman elämäkerran, koet nyt yllätyksiä, joista minäkään en ole tiennyt mitään, vaikka olen lukenut Grimbergin Kansojen historian jokaisen osan ja oli aikomus lähteä lukemaan historiaa...Olen järkyttävässä flunssassa. Joka toinen päivä tehdään kaksoistesti, joka näyttää sekä koronan että influenssan. Ellen olisi lähtenyt cityyn tältä saarelta, käynyt lukuisissa putiikeissa, syönyt siellä lounasta...Ihan turha mennä t-keskukseen. Ei toinna. Kerro vielä oikeasti, että kuunteletko vai luetko? Ensimmäisenä tai toisena vuonna luin muistaakseni noin 140 kirjaa, mutta se oli silloin eli aina aamuneljään...

      Poista
  8. Voi sun kanssas Leena! Toivon pikaista paranemista flunssasta (ja koronasta?). Tauti vie kaiken tarmon, jota sinulla kyllä näyttää olevan vaikka kuinka. En ole ikinä kuunnellut yhtään kirjaa enkä ole edes harkinnut. Olen aika nopea lukija. Olen vuodesta 1985 pitänyt kirjaa kaikista lukemistani kirjoista. Viime vuoden lopulla oli 1708. Parina vuotena olen mennyt 125 mutta muina vuosina jäänyt alle sadan, viime vuonna 79. Alkuvuosina ei tullut paljoa mutta viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet aika aktiivisia. Kiitos lukuvinkeistä historian alalta. Grimbergiä en ole lukenut. Tällä hetkellä en ole muuta päättänyt kuin, että en vähään aikaan lue dekkareita.

    "...lähtenyt cityyn tältä saarelta..."?? Minulta puuttuu nyt jotain tietoja. Tuo aktiivisuutesi näkyy mm. siinä, että niin nopeasti (kiitos) kommentoit kirjoituksiani. Vaikka olen palstallasi käynyt jo jonkin asikaa, en ole huomannut edes sellaista asiaa, että tässä voi käydä vaikkapa tällaista keskustelua. Olin aika otettu, kun huomasin, että yleensä vastasit minulle. Nythän näitä vastauksia on jo enemmänkin. Palavan taivaan alla olin aloittanut jo ennen kuin kommentoin edellistä kirjaa. Siitä ehkä sait käsityksen, että kuuntelen kirjoja. Nyt taitaa tulla vähän laiskempi jakso.

    Parempia vointeja sinulle, toivoo Erkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, flunssaa, mutta ei koronaa tai influenssaa. Meillä on talo täynnä mittareita:) Et sitten jaksa perustaa blogia, joissa kertoisit mahtavasta lukuinnostasi ja koska tuo kirjoituskin noin sujuu. Tarina innostaisi uusia lukijoita. Tämä oli minun missioni kun aloitin, mutta vähän taas tulvi yli. Sitä ennen puutarhan kanssa televisiossa ja lehdissä. Kun lopetan, en uskalla aloittaa enää mitään uutta. Puutarha saa riittää ja muutama minulle erittäin tärkeä kirja. // Siis Jyväskylässähän on myös saarikaupunkiosa, entinen Säynätsalo. Ensimmäinen saari on kirkkosaari, toinen on koulusaari ja tämä viimeinen on huvilasaari. Aallon huvila on meistä noin puolen kilometriä. Kirjassa Wivi&Hanna, joka on tietokirja, kerrotaan paljon näiden saarten historiasta. Myös Pirkko Soininen on kirjoittanut totuuspohjaisen, mutta kiinnostavan teoksen näistä kahdesta naisesta. Lue Ducret Diktaattorien naiset. Lue Quinn Ruusukoodi. Viimeistä et olisi löytänyt ilman minua:) Yllätyt ellet googlaile siitä etkä kurki loppua. No, minä olen lukenut dekkareita siksi, että rentoutuisin. Nyt niihin on on tullut outo häiriä: Yhteen dekkariin ängetään kolmen kirja matskut. Siksi ihan huvikseni luin omasta kirjahyllystä Patricia Highsmithin teoksia, jotka noin 200 sivua. Lauri Viita on sanonut, että kaikki oleellinen on sanottu 300 sivussa. Mieti vielä sitä julkisuteen jaettavaa listaasi....

      Poista
  9. Leena, nyt selvisi. Täsmennän vielä omia tekemisiäni sinun sivuillasi. Kun olen lukenut kirjan, menen nettiin ja kirjoitan kirjan nimen sekä sanan arvostelu. Sieltä on löytynyt usein sinun nimesi. Se on ensisijainen kohde. Muiden arvostelut olen jättänyt. Kun olen lukenut arvostelusi, en lue yhtään pidemmälle. En edes ole tiennyt (kuten sanoin), että sen perässä on keskustelua. En ole myöskään katsellut mitään sinusta. Tänään ensimmäisen kerran kirjoitin nimesi ja huomasin, kuinka paljon sinulta löytyy tekstejä eri vuosilta. Sitten ajattelin, että siellä josain on varmaan maininta saaresta ym. taustatiedoista. En kuitenkaan etsinyt mutta huomasin, miten valtavasti olet tehnyt töitä vuosien varrella.

    Siis Säynätsalo. Olen siellä kerran ajellut ja silloin tiennyt Aallon rakennuksenkin. Meillä nimittäin on mökki Luhangassa Päijänteen rannalla!

    Kannustit plogin pitämiseen. Se olisi minulle täysin mahdoton ajatus. Minulla menee valtaosa ajastani urheilemiseen: suunnistus, hiihto, kuntosali, metsätyöt Luhangassa, tanssi (erittäin tärkeä). Ja toiseksi olen huomannut, miten asiantuntevaa joukkoa on lukupiirissämme. Siellä on juuri niitä, jotka lukevat uutuuksia heti kun mahdollista. Minä taas rämmin perässä, kun olen kuullut heiltä suosituksia. Ja sitten vielä avuttomuuteni tämän koneen ääressä. Nuorin poikani varmaan (kun kiireiltään ehtii) neuvoo, miten saan nimeni kuvan kera näihin kommentteihin.

    Erkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, tiesit varmaan Aallon kunnan talon eli Town Hall, jota arkkitehdit ympäri maailmaa käyvät katsomassa. Siitäkin löytyy juttua. Tämä koehuvila on hyvin mielenkiintoinen tapaus. En jotenkin ole kovin säynätsalolainen, vaan jyväskyläläinen tai muuratsalolainen. Jyväskylä on meille kuin Suomen Salzburg. Meillä oli ennen sellainen rautapaatti, 14 metriä ja olimme usein yötä paatissamme myös Luhangassa.// Nyt sinä sen sanoit. Kävelin ennen 16 000 askelta noin 4 päivänä viikossa sekä ison puutarhan työt. Kun lopetan, siirryn liikkeelle. Saaremme parhaus ovat vuoret, joita mieluusti kiipeän ja Päijänne kuin koko ajan silmissä. Ennen hiihdin saarta ympäri, mutta 1) jo monta vuotta hiihtokausi lyhyt ja vetinen 2) mieheni mielestä murtomaahiihto on tylsää. Nyt hän sai kutsun tekemään yhtä tutkimusta eli eläke vaihtui taas työhön. Hienoa, että tieto/taito aletaan osata ottaa Suomessakin käyttöön. Onneksi työ ei ole paikkasidonnaista, koska kyse on keksinnöstä, joka tulee hyödyttämään meitä kaikkia. Sitten kun...Tänään sain ilmoituksen, että Anneli Heliön suurtyö Anna Ahmatovan elämäkerta on ilmestynyt. Nyt vain odotan sen saapumista. Veikkaan, että on kiinnostava, mutta tuhti teos. Tämä on yksi etappi, joka on pitänyt minua vielä tässä kiinni. Sitten vielä oman kaupungin kirjailijan teos ja...Mukavaa iltaa! Olo niin huono, että taidan mennä vatupassiin.

      Poista
    2. Leena, tiesin Säynätsalon kunnantalon, ja sitä joskus kauan sitten kävimme katsomassa autolla. Tuo mainitsemasi Aallon huvila sekoitti minut hetkeksi. Suunnistajana olen ihan hirveän kiinnostunut tutklimaan karttoja. Katsoinkin heti Muuratsalon karttaa. Nimenomaan korkeat paikat kiinnostavat. Muuratsalossa on kaksi vuorta, jotka ovat 120 m järvenpinnan yläpuolella. Koko Päijänteen ympäristö on hienoa vaaramaisemaa. Meilläkin on lähellä useita yli sadan metrin vuoria. Karttojen tutkiminen on kiehtovaa.

      Mainitsit olleesi tv-ohjelmissa ja lehdissä puutarha-aiheesta, siis ilmeisesti oman puutarhan. On sinulla sitten ollut aika monta rautaa tulessa, kun tuo blogi vie paljon aikaa. Siitä sanoisin vielä sen, että kirjoittajalahjasi ovat kyllä kirjailijan tasoa, mitä noista muutamista lukaisuista olen voinut päätellä. Minä en pysty sellaiseen tai ainakaan se ei syntyisi vaivattomasti. En myöskään hallitse kirjallisuus- ja muuta kulttuurielämää riittävästi niin kuin huomaan sinun hallitsevan. Piti katsoa netistä, kuka on Anna Ahmatova.

      Minäkin olen vaimoni kanssa ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa ja vapaata aIkaa harrastuksiin on. Minulla tuo kilpailuvietti urheilussa on liiankin kova. Koko ikäni olen ollut suunnistaja ja vielä ihan viimeisinä vuosina olen osallistunuit suunnistuskilpailuihin tavallisten ilta- ja kuntorastien lisäksi. Eläkkeelle jäätyäni päätin opetella yhden uuden harrstuksen. Kävin muutalmassa vuodessa 230 kertaa kolmen tunnin tanssikursseilla ja opettelin kaikki tanssit ja osaan ne.nyt. Innostuin oikeastaan siitä, kun tyttäremme rupesi tanssimaan kilpaa, on tosin jo lopettanut. Harjoittelin joskus hänenkin kanssaan.

      Tämä iltakirje lähtee nyt täältä kotipaikastani Järvenpäästä, joka on syntymäpaikkani ja johon muutimme eläkkeelle jäätyäni. Tykkään tästä kaupungista todella paljon. Jyväskylässä (sinun Salzburgissasi) kävimme aikoinaan mökiltä usein. Parenemisiin.

      Erkki

      Poista
    3. Erkki, on tullut edesmenneen koiruuden kanssa kiivettyä ja nyt mieheni kanssa. Blogi vie liikaa aikaani, jonka vuoksi se tänä vuonna varmaan jääkin keikkumaan kuin lastu laineilla. Olen suostunut tv-ohjelmaan vain kerran ei toisintoa tule. Ehkä jopa olemme lähdössä Itävaltaan muutamiksi viikoiksi. // Mieheni jäi eläkkeelle muovialan johtotehtävistä 47 vuoden jälkeen ja ehdimme tehdä sekä kevät- että syysmatkan Itävaltaan ja kiertelimme omalla autolla jopa Slovakian Tatra-vuoristossa. Jännittävämpää kuin mikään ikinä. Jos googlaat Syysmatka Leena Lumi löydät sieltä monta osoitetta, joita käytimme jo lasten kanssa reissatessa. Vain yhden hotellin pidämme salassa. // Mieheni jäi eläkkeelle 47 vuoden jälkeen 2013, jolloin tammikuun 11. pnä kuoli rakas nova scotian noutajamme, aloimme suunnitella kevätmatkaa ja ajoimmekin sitten auton Vuosaaren satamaassa laivaan. Tytär opiskeli silloin Helsingin yliopistossa ja asui Aurinkolahdessa. Seurasi kun etenimme muuttolintuja vastaan.// Avioiduin intelligentin kanssa, mutta huomasinkin olevani aviossa urheilijan kanssa. 2012 mieheni osallistui MM-kisojen pikamatkaan ja SM-viestiin. Kaikki lähti siitä, että hänen koripallokaverinsa sanoivat, että 'nyt lähdetään R. mittaamaan sun nopeus!' Sehän oli huikea ja siinä sitä sitten oltiin. Paljon tapahtumia, kunnes 2022 miestäni pyydettiin kehittämään/keksimään eräs laite, joka auttaisi monia potilaita vakavaa sairautta epäillessä. Onneksi työ ei ole paikkaan sidottu vaikka olohuoneemme nyt kuusen vihdoin lähdettyä muistuttaakin tutkimuslaitosta. Hän teki muutaman vuoden sopimuksen, mutta onneksi keksijä voi tehdä työtään vaikka Saksan laivan kannella.// Oi, minulla on lyhyt saksa, olisi pitänyt ottaa pitkä. Kertaan saksaa joka välissä. Olen myös kevyesti aloittanut sukeltamaan matkaa. Päijänne ei tummana ja lietteisenä ole siihen ihanin, mutta Lohjanjärvi on! Minulla on Järvenpäässä monivuotinen lukijani. Kun hän oli lukenut minun lähtevän Wieniin yhden kirjan takia, hän luki saman kirjan ja valitsi Nizzan. Yksi 20 parhaasta kirjasta blogissani Edmund de Waal Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Täältä löydät S:n matkakuvat kera kirjojen https://leenalumi.blogspot.com/2020/02/sielukirjani-jotka-eivat-kysyneet-lupaa.html Kiitos, parhaani yritän.

      Poista