perjantai 25. helmikuuta 2011

AXEL MUNTHE - TIE CAPRIN HUVILALLE

Prologi

Nuori nainen lepää sairaalan vuoteella. Hänet kohta leikkaava lääkäri astuu ovesta. Nainen lukee kirjaa, mutta laskee sen alas professorin saapuessa. Lääkäri ottaa nuoren potilaansa kädet omiinsa ja lupaa kaiken menevän hienosti. Nainen hymyilee ja sanoo uskovansa leikkauksen onnistumiseen, sillä ’tohtori Munthe osti juuri Barbarossavuoren ja enää italialaiset eivät voi levittää sinne lintujen pyydysverkkojaan, joiden alle kätkevät häkeissään alati laulavat, kuumilla nauloilla sokaistut houkutuslinnut. Nyt Barbarossavuori on siellä levähtävien muuttolintujen suojelualue.’ Lakanalla lepää kirja. Axel Munthen Huvila meren rannalla.

Bengt Jangfeldtin teos Axel Munthe – tie Caprin huvilalle on minulle tie eiliseen, sillä jo varhain Munthen Huvila meren rannalla tuli elämäni myyttiseksi teokseksi. Koska luin kirjan ensimmäisen kerran varsin nuorena, vaikutuin varmasti eniten Munthen suurista urotöistä eläinsuojelun alueella, sillä hän oli ajatuksissaan eläimistä niin aikaansa edellä, että olisi osalle ihmisiä vieläkin suuri hämmästys. Koko Axel Munthe on suuri hämmästys. Nyt kun olen saanut viikon pari lukea kirjallisuudentutkija Bengt Jangfeldtin loistavaa elämänkertaa tohtori Munthesta, koko panoraama on avautunut minulle kuin maisema Napolin lahdelle. Tutkijan tarkkuudella, mutta mitä tasokkainta ja kiinnostavinta kieltä käyttäen Jangfeldt loihtii eteemme kertomuksen miehestä, jonka elämänkerta on uskomattomampi kuin kenenkään toisen, mitä olen ikinä lukenut.

Axel Munthe syntyi lokakuun 31. päivänä vuonna 1857 pienessä Vimmerbyn kaupungissa Ruotsissa. Hänen isänsä oli apteekkari, joka olisi halunnut olla lääkäri. Axelin kodin ilmapiiri oli ankaran uskonnollinen ja ilmeisen alistava. Toki myös musikaalinen. Tästä ympäristöstä varttui Munthe, jota jo varhain kiinnosti kaikki poikkeava ja erikoinen. Hän oli kuin luotu kohtaloon, josta voidaan sanoa, että valmistuu lääkäriksi Pariisissa, liikkuu kuin kotonaan Euroopan hoveissa, tutustuu Rainer Maria Rilkeen ja Oscar Wildeen, vaeltaa Napolin köyhien lääkärinä ryysyissä, on tuttu syfiliksen, lavantaudin ja koleran kanssa, kirjoittaa kirjan, joka käännetään neljällekymmenelle kielelle ja joka on vuonna 1930 koko Yhdysvaltain eniten myyty teos, lahjoittaa kirjojen tuoton hyväntekeväisyyteen eli köyhille ja eläintensuojeluun, ei kuluta itse juuri mitään, sairastaa tuberkuloosia, jonka takia viettää miltei koko ikänsä Caprilla, menee kahteen avioliittoon, joista toinen ei saa edes muodollista täyttymystään ja toisesta syntyy kaksi poikaa, joita hän saa tavata tuskin koskaan, rakastaa naista, jota ei voi koskaan saada, on Ruotsin kuningatar Victorian henkilääkäri kolmekymmentäseitsemän vuotta eli Victorian kuolemaan asti, säilyttää loppuun asti salaisuutta, joka esiin tuotuna ja todeksi näytettynä kirkastaa koko kuvan siitä, miksi Axel Munthe ajatteli, teki ja toimi aivan toisin kuin muut aikalaisensa ja miksi Victoria kuolinvuoteellaan piti tätä ryysyihin pukeutuvaa miestä kädestä ja sanoi viimeiset sanansa juuri hänelle, ei toista kättään pitävälle pojalleen Wilhelmille.

Bengt Jangfeldtin teos Axel Munthe – tie Caprin huvilalle (WSOY 2010, suomennos Juhani Lindholm) on yhdistelmä ruotsinkielistä alkuteosta En osalig ande (2003) ja englanninkielistä lyhennettyä laitosta Axel Munthe – The road to San Michele (2008). Katkelmat Axel Munthen kirjasta Huvila meren rannalla on suomentanut J.A.Hollo. Kirja vie meidät pitkälle ja hyvin erikoiselle matkalle. Pitkälle siksi, että Axel eli hyvin vanhaksi huolimatta tuberkuloosista ja vaikeista näköongelmistaan, joista kirjassa kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti. Munthe ei kuitenkaan ollut mikään itsensä säälijä ja vaivojensa valittaja, vaan heittäytyi kaikkeen täysillä ja selvästi antaen muille enemmän kuin itse sai. Huolimatta siitä, että omisti Caprilla kolme tornimaista asuntoa ja vuoren, hän säilytti loppuun asti kosketuksensa köyhään väkeen avustaen sota-aikana jopa suomalaisia sotalapsia. Eläimet olivat hänelle kuitenkin kaikki kaikessa ja etenkin koirat ja linnut. Aloittaessaan kirjoittaa matkakirjeitä Italiasta Tukholman lehdille, hän käytti koiransa Puckin nimeä antaen näin koiralle sukunimensä tai omiakseen itse koiransa etunimen. Joka tapauksessa ruotsalaisten tietoisuuteen tuli Italiasta kirjeitä kirjoittava ruotsalainen Puck Munthe.

Axelin eläinrakkaus oli niin suurta, että hän fantisoi käänteisen sielunvaelluksen, jonka seurauksena roolit olisivat täysin vaihtuneet. Tuossa luvatussa maassa Axelin toiset suojatit, eläimet, kulkisivat olemassa ilkeitä ihmisille:


pikkulinnut ja perhoset lentäisivät vapaina ja katselisivat täytettyjä julmia pikkupoikia ja perhostenkeräilijöitä lasilaatikoissa pitkien neulojen lävistäminä. Kaikki ylämäet olisivat täynnä kuolemanväsyneitä vetojuhtia, jotka istuisivat mukavasti kuskipukeilla ja palauttaisivat säälimättä jokaisen verisen piiskaniskun vanhoille tyranneilleen hevoskuskeille.

Ruotsin kuningatar Victoriassa Axel löytää jakajan suurelle eläinrakkaudelleen. Victoria viettää heikon terveytensä takia talvikaudet Italiassa ja hän osallistuu täysillä panoksilla Axelin eläinsuojelutoimiin siellä, mutta myös ympäri Eurooppaa. Heillä on myös yhteisiä koiria, joita pidetään yhtä hyvin kuin ihmisiä, sillä kirjailija ja Victorian henkilääkäri kokee niin voimakasta samaistumista eläimiin, että näiden eristämisen ja alistamisen hän tunsi täysin itseensä kohdistuvaksi julmuudeksi ja tämän tunteen omaksui myös Ruotsin valtakunnan kuningatar.

Nyt minun tekee mieli vetää hiukan mattoa niiden lukijoiden alta, jotka kuvittelevat Axelin suuren ja saavuttamattoman rakkauden olleen Victoria. Ei. Tämä nainen oli ruotsalainen Sigrid von Mecklenburg, jota Axel kaihosi todella kauan, kunnes tuli eräs viikko Venetsiassa, jossa tapahtui…

Tämä kirja vie! Mustavalkokuvat kertovat menneiden päivien tunnelmista ja voitte vain arvata kuka on monien kuvien ottaja: Kuningatar Victoria! Tietystä ajasta lähtien Victorian kosketus tuntuu melkein kaikessa, mutta kuningattarena hänellä oli velvollisuutensa, joiden vuoksi hänen tuli viettää vähintään puolet vuodesta Ruotsissa. Tätä tarkoitusta varten ja voidakseen tavata Axelia ilman kuningas Kustaan läsnäoloa, hän rakennutti Sollidenin, jonne Axel oli aina tervetullut.

Axel ei kuitenkaan ollut kenenkään kahlittavissa, sillä hän pakeni omaa painajaistaan, masennusta. Vaikka hän toisaalta rakasti elämää, kuoleman houkutus oli aina lumoavampi kuin itse elämän. Vaaran ja kuoleman viehätys vei hänet kiipeämään Mont Blancille aikana jolloin siellä oli lumivyöryvaara. Hän joutuikin vakavaan onnettomuuteen, jolla oli seurauksensa. Sama vaaran houkutus sai hänet vaeltamaan kurjimpiin kolerakortteleihin hoitamaan ja auttamaan ihmisiä ilmaiseksi. Se sai hänet myöhemmin vastustamaan Mussolinia ja kannattaa muistaa, että vaikka suuri osa caprilaisista piti Munthea pyhimyksenä, niin linnustajat vihasivat häntä. Masennusta hän selitti mm. Bacillus niger –tartunnalla, jonka saaneet ihmiset saavat kyvyn nähdä elämän sellaisena kuin se on. ’Mikrobia on vaikea saada hengiltä, ja sen voi tukahduttaa vain neljällä tutulla ja tunnetulla keinolla: alkoholilla, tupakalla, musteella ja musiikilla.’

Täytyy kuitenkin muistaa, että Axel Munthe oli lääkäri ja erikoistunut gynekologiaan. Tässä ominaisuudessa hän perehtyi myös sen ajan suureen kiinnostuskohteeseen hysteriaan. Väistämättä tapaamme myös jälleen Charcotin ja Freudin, joista saimme lukea Siri Hustvedtin kirjassa Vapiseva nainen. Gynekologin ominaisuudessa Munthe oli yläluokan naisten lääkäri ja jotain ihmeellistä tässä melkein sokeassa, oudossa, vaatimattomassa miehessä täytyi olla, sillä ylimysnainen toisensa perään ihastui häneen loppuelämäkseen! Pääsemme kurkistamaan myös joutilaan yläluokan kulissien taakse ja näemme mitä aikalaistapoja silloin oli vallalla. Munthelle kaikki hovi- ja tapaetiketti oli myrkkyä ja hän esiintyi aivan kuten halusi. Toisaalta hänen omat masennuksen torjuntakeinonsa musiikki ja purjehdus olivat sopusoinnussa aateliston harrastuksiin. Usein Victoria soitti pianoa ja Axel lauloi ja Munthe vei myös vieraitaan purjehtimaan. Meri oli Axelin ikuinen voiman lähde.

Vaikka Axel oli ruotsalainen, niin Huvilan ilmestyminen Ruotsissa onnistui vain Victorian painostamana. Axel ei halunnut antaa kirjaansa kotimaalleen, vaikka toisaalta uumoiltiin, että hän sitä juuri eniten halusi. Victoria pyysi, että ruotsinkieliseen painokseen tulee omistus hänelle. Kun kirjan painos oli valmistumassa, Victoria oli Roomassa Axelin hoivissa ja todella huonossa kunnossa. Hän suoritti oikolukua, minkä jaksoi, mutta ei ehtinyt nähdä itselleen omistettua kirjaa, vaan kuoli vuoteessaan ympärillään käsikirjoituksen sivut huhtikuun alussa 1930 ja kirja ilmestyi toukokuun alussa omistuksella


KUNINGATTARELLE
Sorrettujen eläinten suojelijalle
Kaikkien koirien ystävälle

Victorian kuoleman jälkeen Munthen elämän mystiikka vain kasvoi. Axel alkoi tavata Victorian miestä kuningas Kustaata pitkiä aikoja Sollidenissa, jonka Victoria oli rakennuttanut itselleen ja Axelille. Kaksi vanhaa miestä löysivät vain toisissaan sen, minkä voivat jakaa. Oli niin iso salaisuus tai itse asiassa useampia isoja salaisuuksia, joita vain he kaksi saattoivat käsitellä. Axel eli vanhaksi, mutta kuudenkymmenenseitsemän vuoden kiertolaisvuodet olivat auttamatta ohitse ja Axel Munthe asettui asumaan kuninkaanlinnaan, jossa viimein saavutti kaipaamansa kuoleman 11. helmikuuta 1949.

Kukaan ei voi olla huomaamatta, että tunnen lukeneeni elämäni kiinnostavimman elämänkerran. Tähän asti se on ollut aina Nikolai II:sta kertova, mutta Romanovitkin kohtaamme tässä loistavassa teoksessa, joka on tatuoitunut lävitse sydämeni. Saatatte myös vaistota, jos olette tarkkoja, että vaikka olen lukenut Huvila meren rannalla ja se on kulkenut mukanani kuin talismaani, löysin täysin yllättävän salaisuuden…Ja miten voisin unohtaa tätä Dante Gabriel Rossettin lainausta:


Look in my face; my name is Might-have-been;
I am also called No-more, Too-late, Farewell.


Epilogi


Vanha nainen istuu valkoisen huvilan varjossa Caprilla. Hän on nukahtanut lempeään varjoon. Ison koiran pää lepää hänen jalkaterällään kuin rakkaus. Naisen pää on nyökähtänyt hieman eteenpäin. Sypressin varjo liikkuu auringon mukana ja hipaisee isoa leikkausarpea naisen vasemmassa käsivarressa. Maahan on pudonnut kirja. Axel Munthen Huvila meren rannalla.

*****

Axel Munthen jäljillä

43 kommenttia:

  1. Kirjoititpa kauniisti, väkevästi ja houkuttelevasti. Munthe on niitä kirjailijoita, joita olen usein ajatellut lukevani, mutta syystä tai toisesta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Mitä luulet, saisiko Munthen kirjallisuutta tuntematon hyvän lukuelämyksen tästä elämäkerrasta? Vai olisiko hyvä lukea ensin joku Munthen teos?

    Tie Caprin huvilalle kuulostaa jotenkin niin lumoavalta - kaiken masennuksen ja pettymystenkin keskellä.

    VastaaPoista
  2. Sangen mielenkiintoista, tunnen itseni aina jonkin verran sivistyneemmäksi käydessäni lukemassa vaivalla tekemiäsi postauksia, kiitos niistä.

    VastaaPoista
  3. Lumiomena, minusta tämä kirja, tämä fakta, on avain ymmärtää Munthen kuuluisaa romaania. Munthe sekoitti lahjakkaasti fiktion ja faktan, ja käytti jopa huumoria, mutta nyt kun seuraavan kerran luen Huvilan, ymmärrän paljon, paljon enemmän. Hänkin kertoi totuuksia, mutta henkilöt, joista hän kirjoitti, olivat niin korkealla, eräät, että hän muutti näiden kansallisuuden, aseman, kaiken ja itsestään hän teki naimattoman...Jos pidät historiasta, kirjallisuudesta, koirista, linnuista, Italiasta, menneen aikakauden tuulista,hieman erikoisista naisista;-)... suosittelen sinulle tätä Jangfeldtin kirjaa. Lue Huvila meren rananlla sen jälkeen. Sitten suvella vaikka. (Minulla on jo kesäkirjapino.)

    Tämä on lumoava ja vakuutan, että Munthe ei mässäillyt kärsimyksillä, ei omillaan, eikä muiden. Ja lopultakin hän eli kuitenkin hyvin pitkän ja antoisan elämän. Ja kirjassa oli todellakin fakta Munthesta, jota en ollut tiennyt...Kirja vie myös Ruotsin hoviin ja kuningatar Viktoriaan eli hyvin kiinnostavaa!

    Siitä kirjoittaa sydämellä, mitä janoaa...Kiitos♥

    VastaaPoista
  4. Sarppu, ihanaa, että tunnet itsesi valaistuneemmaksi käytyäsi minulla;-) Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Huvila meren rannalla on tehnyt minuunkin hirmuisen vaikutuksen aikoinaan, enkä olisi tiennyt tällaisesta elämäkerrasta mitään ilman sinua, Leena! Kiitos! Aion ehdottomasti lukea tämän.

    Ja mitä salaisuuksia jätätkään paljastamatta...? Nyt todellakin on pakko lukea. ;)

    VastaaPoista
  6. Ilse, ihanaa!!!!!, että sinäkin olet tämän lukenut: En vaella täällä yksin muistelemassa Huvilaa meren rananlla. Lue ehdottomasti, sillä lupaan järistyttävää yllätystä sekä tasokasta kirjailijatyötä.

    Siis sanon suoraan, että ISO salaisuus. Ihmettelen, että en ole tätä asiaa löytänyt lehdistä. Yksi oiken ISO, joka koskee Munthea ja sitten se toinen...en voi sanoa enempää: Koe itse;-)

    Kiitos♥

    VastaaPoista
  7. Hienoa, mahtavaa.. Tämä on tehnyt suuren vaikutuksen sinuun, ja syystä. Niin inhimillisen ja hienon oloinen mies. Todella vaikuttavaa. Koko esittelysi.

    VastaaPoista
  8. Soolis, oi kiitos♥ Täällä on vieläkin säteilyvaara...olo on ihan euforinen. Tämä kirja on erityinen, kuten on Huvila meren rannallakin.

    Ja hän antoi paljon apua eläinsuojeluun korvamerkitsemättä apuaan, joten kissatkin saivat nauttia Munthen välittämisestä;-) Ja aasille hän antaa 'äänen' pitäen tätä luotettunaan. Mutta Puck oli kaikkein rakkain, hänen koiransa, joka oli matkoillakin mukana.

    VastaaPoista
  9. Miten kaunista tekstiä.Munthen kirjan luin jo ihan nuorena,sillä äitini piti siitä,ja sitten vanhempani menivätkin Caprille siskoni kanssa (minä en päässyt mukaan,olin kai muualla..) Nyt tekee kyllä mieli lukea Munthen kirja uudelleen sekä tuo Munthesta kertova kirjakin.,Ihanasti kirja vaikutti sinuunkin (kuten äitiini,jonka oli pakko päästä sen vuoksi Caprille...)

    VastaaPoista
  10. Jael, miksiköhän tämä kirja vaikutti niin syvästi minuun jo nuorena...Minun äitiäni tämä ei kiinnostanut.

    Oikeastaan niin toivoisin, että voisit lukea tämän kirjan. Sain kuitenkin etiäisen, että luet kohta Kabbalistia...

    Kiitos♥ Taisin vähän innostua.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kiinnostavasta vinkistä, Leena<3

    Axel Munthe on minulle ihan tuntematon kirjailija, samoin tämä elämäkerta.
    Aion tilata kirjastosta---.

    Kiitokset, Leena, ja kivaa viikonloppua sinulle tv. Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  12. Aili, ole hyvä! Lupaan, että et pety. Kirja vie sinua kuin liehuvaa liekinvartta tms.

    Lue siis molemmat, myös Huvila meren rannalla.

    Kirjastosta minullekin kannetaan runokirjoja...ja väliin muutakin.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  13. Oi miten innoittavaa leena!
    Kyllä minä jossain välissä ehdin..
    Olen muuten käynyt tuolla huvilalla, Caprilla..
    uskomattoman kaunista, upeat, huumaavan upeat maisemat..

    VastaaPoista
  14. Hanne, tämä on. Poikkeusihmiset ovat elämän mauste ja tuli, joista muutkin voivat ammentaa.

    Takuulla kaunista. Nyt kun olet siellä huvilallakin käynyt, tietysti ehdit lukea tämän kirjan. Sitten joskus. Vaikka suvella.

    VastaaPoista
  15. Huvila meren rannalla oli mukanani, kun ensimmaisen kerran matkustin Israeliin joskus hamassa nuoruudessa. Olin toki kirjan jo aikaisemminkin lukenut ja palavasti siihen rakastunut. Siksi minua harmittaakin, etta kirja katosi jossakin muutossa...

    Taas sain kirjan hankittavien listaan. Axel Munthen tarina kuulostaa todella kiehtovalta. Kiitos kun kerroit!

    VastaaPoista
  16. Tuula, hieman vanhalta näyttää jo minun kirjani. Tässä elämänkerrassa muuten Axel ihastelee, miten tyylikkään ulkoasun Huvila meren rannalla on saanut pienessä Suomessa.

    Takaan, että tämä Munthen elämänkerta kiinnostaa sinua. Näitä asioita Munthe ei olisi voinut laittaa Huvilaansa. Ole hyvä ja lukunautintoa!

    VastaaPoista
  17. upeaa kerrontaa. :D rainermaria rilken runot on muuten tosi jänniä :) ja wilde..on aina wilde :D mukavaa viikonloppua :D

    VastaaPoista
  18. Leena, vahva kirjoituksesi sai minut ihan sanattomaksi. Tuo kirja täytyy kyllä lukea...
    Olen käynyt huvilalla Caprilla, kauan sitten. Se on minulle hyvin merkityksellinen paikka, sillä juuri siellä sain oivalluksen ryhtyä puutarha-alalle : )

    VastaaPoista
  19. Hienosti kirjoitat ja avarrat taas kirjatuntemustani.
    Jälleen yksi mielenkiintoinen teos, Kiitos Leena♥
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Akissfromthepast,kiitos!

    Tutustu todellakin Rilken runouteen. Häntä on ehkä entien kääntänyt edesmennyt ystäväni Eve Rehn, joka uupui vaikeaan sairauteen vain vähän aikaa sitten. Hänen teoksensa Tahto tahtojen/Der Grosse Wille (Like) on oivalllinen lukuelämys. Siinä runot ovat sekä alkukielellä sakaksaksi ja sitten on Even vaikuttava suomennos. Kuka ikinä on lukenut runon Pantteri ja Even suomennoksen, ei ymmärrä enää ollenkaan eläintarhojen oikeutusta. Jos minulla olisi nyt yksikin ylimääräinen kirja, saisit, mutta kaikki olen lahjoittanut lukijoilleni.

    No, Wildellä on aika osuvia sitaatteja mielettömästi;-)

    Täytyykin laittaa lähiaikoina myös tänne Leena Lumiin joku Rilke.

    VastaaPoista
  21. Sari, minulla meni ihan väreet piktin ihoa, kun kerroit innoittuneesi juuri siellä puutarhaan. Pitääkö munkin lähteä nyt sinne, sillä kirja Huvila meren rannalla on ollut mukanani elämäni vaikeissa vaiheissa ja auttanut aina. Pyhiinvaellusmatka Huvilalle....Siis tajuan, miten koit, sillä minullekin joku paikka hyvinkin kaukana on alkanut kertoa, mitä on tapahtunut tai mihin pitäisi ryhtyä. Sain kerran Saksassa yhdessä kaupungissa, sen ulkopuolella vahvan tunteen, että juuri siellä olen elänyt entisen elämäni. Sen jälkeen isäni kadotti sukututkimusta tehdessään jälkemme ja sanoi: 'Outoa, ne näyttäisivät johtavan Saksaan...'

    Sari, lue ihmeessä tämä, sillä tämä kirja antaa sinulle takuulla paljon.

    VastaaPoista
  22. Leena, kiitos jälleen kerran kirjaesittelystä. Axel Munthe - tie Caprin saarelle kirja on varauksessa, sen jälkeen aion lukea uudestaan upean kirjan Huvila meren rannalla. Oi ihana Italia ja kauniin Caprin maisemat.

    Varauksessa on myös kirja Meriharakat, jota ajattelin säästää matkalukemiseksi. Matkaan on pari kuukautta ja sinä aikana Sinä ehdit esitellä monta vaihtoehtoa mukaan otettavaksi. Luotan Sinuun.

    Blogisi on tosi hyvä, sillä täältä saa aina tietoa, missä mennään kirjojen suhteen.

    Viikonloppua!

    VastaaPoista
  23. Ja Sari, kiitos! Teen jälleen kerran liian montaa asiaa yhtäaikaa, joten keskittyminen on vähän hukassa.

    Hanne, kiitos!, ja toivon, että sinäkin luet tämän kirjan.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  24. Marjatta, tunnen sinua jo sen verran, että tiedän tämän kirjan sopivan sinulle ennen matkaa ja on hyvä idea lukea myös Huvila meren rannalla uudestaan. Siihen yritän itsekin. Olen sen lukenut monasti, mutta siitä on jo aikaa.

    Meriharakat on sinulle juuri oikea matkakirja♥ Ei liian kevyt, mutta ei myöskään rankan rankka. Sopivasti pintaa ja syvyyttä.


    Tiedätkö, nyt en tiedä, mitä lukisin. Vahvan kirjan vaikutus vie aina jotain mennessään eli vähän aikaa menee sulatteluun. Viime yönä luin dekakkaria, joka ei ole uusi, josta en tiedä, tuonko sen blogiini, nyt menen siis vähän pää tyhjänä;-)

    Pysy viikonlopusta huolimatta linjoilla, sillä tulee jotain takuulla sinua ja miestäsi kiinnostavaa tänään tai viimeistään huomisaamuna. Ei, tänään sen aika on.

    Kiitos♥

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  25. Sielusi kirja, näkyy väkevässä tekstissä. Olet antanut taas niin paljon, tutustumisen arvoinen kohde.

    VastaaPoista
  26. Anne, sitä nimenomaan. Hyvin havaittu. Kiitos samoin♥

    VastaaPoista
  27. Voi maailma, taas uusi kirja jota sormet syyhyävät päästä lukemaan! Alkoholista ja tupakasta en perusta, mutta muste ja musiikki parantavat suurin piirtein kaiken mihin terwa ja burana eivät tehoa... ;D

    VastaaPoista
  28. Elma Ilona, minua hiukan viavaa, kun laitoin tuon sitaatin...En ole ollenkaan varma, että Axel olisi käyttänyt oman masennuksensa torjuntaan alkoholia ja tupakkaa. Sitä ei mainita. Sen sijaan hän käytti musiikkia ja perjehdusta ja äärimmäisiin tilanteisiin hankkiutumista.

    Tämä kirja on ihan must! Nyt minä en sitten tiedä, miten voin jatkaa. Tämä tunne tulee aina merkittävän kirjan jälkeen...Ja taitaa nyt olla sitten niinkin,että sinne Caprillekin on lähdettävä. Siellä voi odottaa vaikka joku asia...vaikka vain joku juttu, jonka tajuaa vasta siellä.

    Lue ihmeessä tämä kirja!

    VastaaPoista
  29. Terve Leena Lumi,

    pitkästä aikaa. Olen vältellyt täällä käyntiä (muistat ehkä koneeni latausongelmat), mutta hän on täällä tänään ja hyvä että on.

    Parempi puolisko seuraa parhaillaan Capria Subbarilta. Jonkun jakson katsoin minäkin tuttujen maisemien vuoksi. Tosin niitä on varsin vähän. Yhtä hyvin sarjan nimi voisi olla Sorrento.

    Kirjaa koskeva radio-ohjelma tuli joku aika sitten ja päätin: tuo kirja pitää hankkia. Aikomus unohtui, hyvä juttu kun muistutit. Olet kaikesta päätellen varsin vaikuttunut kirjasta ja tartuttanut taudin muihinkin.

    San Michelen isännän kirja on hyllyssäni vaikuttanut vuosikymmeniä ja muutamaan kertaan myös luettu. Ja nyt merenrantahuvila uudesta kulmasta tarkasteluun. Kirjasta ei nyt enempää, ehkä sitten kun se on luettu. Sallinet kuitenkin hiukan Caprista.

    Nuorna parina matkustimme sinne yhtenä syyskesänä pariksi viikoksi, hurmaannuimme ja seuraavana syksynä kolmeksi viikoksi. Ensimmäisen matkan onnenpotku oli oppaamme Aija S. Hän oli asunut Napolissa jo lähemmäs kymmenen vuotta, puhui Caprin murretta ja oli saarella varsin arvostettu.

    Niinpä Capri kuin myös Amalfin rannikkokin tuli tutuksi ja säilyy muistoissamme for ev... Matkoista seurasi italialaisten kirjailijoiden lisäys hyllyni: mm. Malaparte, jonka Caprin huvilalla filmattiin ainakin yksi BB:n filmi, Moravia, joka myös yhdessä kirjassaan viihtyy Caprilla. Myöhempiä tulijoita ovat Calvino, Duranti, Tabucci, Fallaci, Eco ja Dario Fon muistelmat. Yllätys yllätys: Yksi Mauri Sariola sijoittuu sekin saarelle, Surmansyöksy Caprilla, syöksy alkaa muistaakseni Munthen huvilalta. Josta se ei myöskään muistini mukaan oikeasti voinut tapahtua. Kirjailijoilla on vapautensa. Onnneksi myös lukijoilla.

    Kyllä, kyllä ihmeessä aion puffaamasi kirjan lukea. Kiitos muistutuksesta.


    jukka s.

    VastaaPoista
  30. Hei!

    Meillä on kaikilla aika ajoin eritasoisia latausongelmia;-)

    Juu, enemmän kuin vaikututtunut. Miten merkillistä, että jo Huvila meren rannalla tuli kuin kohtalonkirjakseni, kun se oli mukanani vaikeassa leikkauksessa ja leikkaava professori kävi usein minua tapaamassa ja näki kirjan. Hän tarttui siihen ja kertoi Swanillaan purjehtivansa juuri niillä vesillä lomillaan.

    Tämä kirja, jonka nyt luin on avain Munthen omaan teokseen. Nyt ymmrrän niin paljon enemmän. Liika lukeminen vie muistin, mutta lisää ymmärrystä lupasi jo Waltari. Kirjassa sinuakin odottaa yllätys...

    Teillä on hieno muisto Carprista. Minä hyvästelin Italian Veronassa monen reissun jälkeen kyllästyttyäni siihen miten siellä kohdellaan koiria. Hyvin huonosti. Jaan TÄYDELLISESTI Munthen kärsimyksen siitä asiasta, joten tästä tuli minulle ENEMMÄN.

    En tiedä...nyt on alkanut Capri nakuttaa alitajunnassa. Josko kuitenkin kerran vielä.

    Kun olet lukenut kirjan, voisit kommentoida kokemuksesi/elämyksesi/tunteesi vaikka tämän kirjan kohdalle. Jos haluat. Minähän tahtoisin nyt tietää enemmän eli nälkä kasvaa syödessä...ainakin historiaan ja kulttuuriin.

    Kiva, kun infosit. Voi hyvin♥

    Leena Lumi

    VastaaPoista
  31. Kiitos Leena, kun esittelit tämän kirjan ja innostit minut lukemaan sen.

    Axel Munthe - tie Caprin saarelle on kirja, joka on huikea lukukokemus. Kirjoittaja on tehnyt ison työn selvitellessään Munthea käsitelleitä arkistoja. Leena on käsitellyt sisältöä tarkkaan,joten siihen ei ole tarvetta lisätä. Totean vain, että lukekaa ihmiset tämä kirja ja sen jälkeen ensimmäistä tai vaikka kuinka monetta kertaa Munthen Huvila meren rannalla.

    VastaaPoista
  32. Marjatta, ole hyvä vain. Ilo on minun, kun saan huomata, että lukijani on kirjasta yhtä innostunut kuin minä olen juuri tästä.

    Kiitos kehuista ja tosiaankin, kirja vei mennessään minut, joka rakstan historiaa ja eläimiä. Tämä kirja myös sai minut paremmin ymmärtämään Huvila meren rannalla teoksen, jonka olen lukenut useaankin kertaan, onhan kirja elämäni talismaani, joka on kulkenut mukanani jopa syöpäleikkaukseen.

    Kirjan yllätyksiä, isoja sellaisia on kuitenkin kaksi ja niitä en lukijoilleni paljastanut, mutta Marjatta, sinähän jo tiedätkin, miten huikeita asioita kätkeytyy historian saleihin.

    VastaaPoista
  33. Tuo kirja pitäisi pistää lukulistalle, joka vain tuon silmän sairauden takia tahtoo venyä turhan pitkäksi. Huvila meren rannalla on ollut minulle hyvin mieleinen kirja, jonka olen lukenut useammankin kerran ja joka kerta tuntuu löytyvän uutta!
    Lukutoukan on hankalaa tää nykyelämä, kun ei saa kaikkea toteutettua, mitä aikoo.

    VastaaPoista
  34. huomasin vasta nyt että olet kirjoittanut Munthen elämänkerrasta. Se on minulta vielä lukematta. Mutta 60-luvulla Axel Munthe oli nuoren miehenalun romanttinen sankari, vapaan ja oikedentuntoisen ihmisen malli. Kirjoitin jopa ylioppilasaineeni hänestä ja hänen kirjastaan. Pöydälläni on kyllä aimo keko lukemista, mutta täytynee piakkoin vihdoin omistautua nuoruuden ideoille lukemalla tämä elämänkrrta.

    VastaaPoista
  35. Kristian, luet minua siis harvoin, sillä tämä kirja oli minulla vuoden 2011 parhaiden kirjojen listalla ja luin sentään viime vuonna 120 teosta.

    Jangfeldtin kirja on täynnä yllätyksiä, mutta ennen kaikkea, se saa minut ymmärtämään, miksi olen aina raahannut mukanani etenkin elämän vaikeissa tilanteissa Munthen teosta Huvila meren rannalla. Kirjasta on tullut minulle onnen amuletti. Ja tämä kirja on avain kaikkeen Axel Munthessa. On myös ihastuttavaa huomata, että jo silloin oli sieluja, jotka antoivat mitä vain heikompiensa, ääntä vailla olevien eli eläinten suojeluun.

    Hanki kirja pian omaksi, sillä kirjan kaari on Suomessa lyhyt: Kohta sitä ei saa enää mistään.

    VastaaPoista
  36. PS. Kristian, lue Shriverin Jonnekin pois.

    VastaaPoista
  37. Kun aloitin tämän kirjan lukemisen, muistin nähneeni sen jossakin blogissa. Ja (ainakin) sinun palkistasi se löytyi. Tämä on siis se kirja josta jo vihjailin. Ei ollut Heberlein. (olen kyllä lukenut toisen palkissasi olevista H:n kirjoista.)

    Minäkin pidin todella paljon Jangfeldtin tavasta kirjoittaa. Hänen tavastaan käsitellä aineistoaan ja aihettaan eli Munthea. Munthe on kiehtonut minua jo pienestä, sillä ensimmäinen ulkomaanmatkani (8v.) suuntautui Caprille. Kävimme siellä myös Huvilalla. En kyllä muista sitä kovin tarkasti, muistot matkasta sekoittuvat yhtenäiseksi muistokuvastoksi, enkä pysty niin tarkkaan enää muistamaan ja erittelemään juuri Munthen huvilaa. Sen muistan, että siellä oli sfinksi, jota sai koskettaa ja esittää mielessään toiveen.:)
    Olipa hauska huomata, että kommentoijissa löytyi muitakin Caprin kävijöitä.

    Tuoreempi mukava muistoni Munthesta on parin vuoden takaa. Nukuin kaksi yötä lumilinnassa. Siellä yksinäni lumen eristämässä hiljaisuudessa, kaartuvan lumikaton alla luin makuupussissa Munthen Lumottua Saarta, ihana ihana kirja!

    (Laitoin tämän kommentin nyt kun olin kirjan lukenut, vaikka olet lomalla (kait..;)). "Julkaiset" sitten kun lomiltasi kerkiät. Toivottavasti et ihan pian!;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, olen lomalla, mutta koska luen lomallakin, tietenkin, sillä lukeminen on minulle hengittämistä, postaan kun on valmista, ainakin parhaat. Nyt teen yhden kirjan nopeasti ja sitten kaupoille, sillä jo huomenna aloitan valmistaa jotain jollla yllätän Jaelin ja sitten minulla on hänelle varattuna kiinnostavaa ohjelmaa muutenkin. Eli kohta olen poissapoissapoissa.

      Jangfeldtin kirjan olisi suonut saavan blogisavuja! Upea, mahtava teos.

      Jos luit kommentit, huomasit, että Caprissa on jotain taikaa: Se on monille aiheuttanut ihmeitä. Pitäisiköhän minun käydä kokemassa oma ihmeeni. Huvila meren rannalla on minulla ollut mukana aina sairaalassa onnen talismanina ja myös syöpäleikkauksessa, jonka jälkeen sainkin kuulla, että 'puukko riitti.'

      Lumottu saari? Tarkoitat ehkä Huvila meren rannalla? Jos eri kirja, niin en ole kuullutkaan...Luka Munthea lumilinnassa on varmaan ollut mahtavaa. Me nautimme omassa lumilinnassamme vain kaakaot;-)

      Axel Munthe on minulle maailman suurin eläinsuojelija, joka kärsi kärsivien kanssa. Hän halusi usein kuolla, mutta miten pitkän elämän hän elikään ja mitkä kaksi salaisuutta tämä kirja toikaan päivän valoon!

      Poista
    2. Tulin Britan ohjetta katsomaan ja kas, uusi postauskin löytyi!;) Vaikutti kiinnostavalta tuo illallis-kirja (tänne Munthen puolelle nyt siitä kommentoiden).

      Lumottu saari on ruotsiksi En gammal bok om människor och djur. En muista että tuossa Jangfeldtin kirjassa siitä olisi ollut mitään, en sitten tiedä onko tämä joku uudelleen nimetty kokoelma Munthen kirjoituksia? Siitä löytyy kyllä joitakin tarinoita, mistä tuossa Jangfeldtin kirjassa kerrotaan ja se on julkaistu Munthen eläessä. Suomessa se ilmestyi käsittääkseni vuonna 31. Itse luin 90-luvulla painetun version. Kannattaa katsoa, jos teidän kirjastosta löytyy (tai divareista. Tuskinpa vaan kirjakaupoista.)

      Tapahtuisi sitten ihmeitä tai ei, kyllä sinun varmaan pitäisi päästä Caprille, koska Huvila meren rannalla ja Axel ovat sinulle niin merkittäviä!:)

      Poista
    3. Sanna, nyt yritän olla postaamatta muutamia päiviä;-)

      Jos luet jotain vielä tänä vuonna, lue Illallinen!

      Noin hieno nimi ja Munthen kirja, enkä minä ole siitä mitään kuullut...Kiitos vinkistä!

      Onneksi meillä ovat matkavuodet edessä. Edelliset tehtiin lasten ehdoilla ja Alpeille sekä Italiaan, mutta en minä jaksanut Caprille penskojen kanssa. Kahdestaan me sinne menemme. Toivottavasti!

      Poista
    4. Tuo Brita on muuten 10 googlatumman joukossa edelleenkin...

      Poista
  38. Olipas mahtava viittaus tämä. Munthe minulle tuttu vain nimeltä. Taas tuli uutta varattavaa! Capri on kiehtova paikka (en ole käynyt). Siellähän keisari Tiberius vietti viimeiset päivänsä, eivätkä silloiset caprilaiset pitäneet hänestäkään. Huvilankin rakennutti korkeimmalle kohdalle, että näkisi mahdollisten salaliittolaisten tulevan. Moni sai astua kuolemaansa kalliolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, Huvila meren rannalla on klassikko ja todella hyvä. Mutta vasta tämä elämänkera avasi minulle kirjan, jonka olen Munthelta lukenut monta kertaa. Sinä voisit pitää tästä kirjasta...

      Poista