Geert Kimpen: Kabbalisti

Prologi

Oletko valmis matkalle kohtaamaan sisäisen varmuutesi, jonka avulla voit hurjimmissakin elämän myrskyissä ja haasteissa pitää tulesi liekissä?


Geert Kimpenin teos Kabbalisti (De kabbalist, Bazar 2011, suomennos Titia Schuurman) on kiihkeä tarina kabbalismin mystiikasta, Toorasta, Zoharasta, liitonarkista, ahneudesta, oikeudesta, murhasta, ihmisen alimmista vaistoista, mutta myös rakkaudesta, erotiikasta ja ihmisen ikuisesta kaipuusta kuitenkin lopulta löytää sisin rauha ja luomisen sisin olemus. Kuka tämän kirjan lukee, hän valmistukoon siirtymään Galilean vuorille Tsfatiin, kestämään koleran, kielletyn rakkauden tuskan, kylmän, kuuman, nälän. Hän olkoon valmis villanvärjääjä Hajjim Vitalin seuraan, jossa koetaan suurin yksinäisyys, mutta myös suurin täyttymys. Hän ken lähtee, ojentakoon sormensa saadakseen niihin kolme hopeista sormusta, joissa kussakin kolme heprean kirjainta.

Tämä on suojeluksen Jumalatar. Alef. Lamed. Dalet. Tämä on ehdottoman rakkauden Jumalatar. He.He.Ajin. Ja tämä on paranemisen jumalatar. Mem.He.Šin.


Jos olet valinnut lähteä mukaan, tiedä, että skorpionit vaanivat tielläsi, mutta haavasi parantaa lempeä mystiikka, jonka avulla jaksat vaeltaa, kunnes löydät Jumalan seitsemänkymmentäkaksi salattua nimeä, tajuat Tooran matemaattisen kauneuden lukuarvoissa ja lopulta Moriavuoren luolastossa kohtaat Šekhina jumalattaren verhoutuneena savuun…


Šekhinan nauru sai Hajjimin rauhoittumaan. Kukapa hän oli epäilemään Jumalan naispuolisen ilmentymän arvostelukykyä? Šekhina liukui alas arkulta ja astui hitaasti lähemmäs Hajjimia.


”Sinä hakeuduit luokseni Francesan takia. Koska rakastat häntä niin paljon. Unohdit omaa henkeäsi uhkaavan vaaran. Sait siivet. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ehdottomasti ja epäitsekkäästi, minä ilmestyn. Mutta kun rakkautesi perustuu oman edun tavoitteluun, herätät suudelmallasi henkiin Lilitin.”

Kaf Vav Kof:
sukupuolimagian jumala


”Lilitillä on mieheen niin hypnoottinen ja orjuuttava valta”, Hajjim sanoi hitaasti ja tuijotti suu auki Francesan ylpeänä paljastamia kauniita, pyöreitä rintoja, ”että hän houkuttelee miehen syrjään hengelliseltä polulta, jota tämän pitäisi seurata.”


Francesa astui pienin askelin ulos leningistään ja asettui aivan Hajjimin eteen. Hän vei kätensä Hajjimin olkapäille ja työnsi sitten käskevästi kupeensa tämän kuivia huulia vasten. Hajjim juopui tuoksusta, joka täytti hänen sieraimensa, ja hänen huulensa imeytyivät Francesan jumalatartemppelin kulkuporttiin kuin pyytäen äänettömästi päästä sisään.


Hollantilainen Geert Kimpen on kirjoittanut mestariteoksen. Se on aivan selvää. Kimpen on koulutukseltaan elokuvaohjaaja, ja hän on myös tehnyt käsikirjoituksia teatteriin, kabareihin ja televisioon. Esikoisromaani Kabbalisti on hänen tunnetuin teoksensa ja sen käännösoikeudet on myyty jo viiteentoista maahan. Olen ennenkin lukenut näytelmäkäsikirjoittajien teoksia ja huomannut, että niissä on Se Jokin. Mukaansa tempaava tila, jossa itse olet mukana näytöksessä. Usein se tila voi olla pieni ja hyvin näyttämöllinen, mutta se voi myös kattaa monia aikakerrostumia ja siirtyä myös maantieteellisesti paljonkin. Välittömästi Kimpenin tekstiin soljuttuani muistin huomattavan venäläisen näytelmäkirjailijan Edvard Radzinskin, jonka syvä kiinnostus Nikolai II:en kohtaloon, on luonut kirjan Viimeinen tsaari – Nikolai II:n elämä ja kuolema. He kirjoittavat aivan eri aiheista, mutta Ääni: Se on sama.


Kimpenin kirja on niin upea, että yritän hillitä itseäni, sillä järjetön ihastus ei ole hyvä kumppani tuottaa ymmärrettävää tekstiä. Jos haluat lukea tämän kirjan, ole valmis siirtymään Tsfatin kaupunkiin ja vuoden 1563 talveen, josta kaikki alkaa. Kirja on jaoteltu hurmaavan mystisiin lukuihin, joiden nimet jo herättävät innoituksen muuttaa tähän kabbalistien kaupunkiin tutkimaan kabbalistisia sanoja, Jumalan kirjaimia ja lukumystiikkaa, kohtaamaan demoneita, erotiikkaa, jumaluutta ja historiaa. Kirja alkaa luvulla Vav He Vav: Jumala joka matkaa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ja siitä alkaa tarina Hajjim Vitalista, maineikkaan Tooran tutkijan Josef Vitalin pojasta. Hajjim ei kuitenkaan isänsä harmiksi tunne mitään kiinnostusta Tooraan vaan häntä vetää kabbalistinen mystiikka. Isä antaa lopulta periksi ja saa suhteillaan Hajjimin jo hyvin nuorena kabbalistioppilaaksi, jolloin Hajjim myös jättää työnsä villavärjääjänä. Lopulta hänestä tulee Egyptistä perheineen saapuneen rabbi Jitshak Lurijan oppilas ja siitä alkaa koko kiehtova tarina. Jitshakilla on kaunis, viisitoistavuotias tytär Francesa ja jo ensi tapaamisella, luvussa Jod Zajin Lamed: Eedenin puutarhan Jumala


Hajjim olisi halunnut polvistua tytön eteen ja laskea päänsä tämän syliin. Hän olisi halunnut uikuttaa: ”Mitä minulle tapahtuu? Mistä oikein on kyse?”


Niin ei ole kuitenkaan tarkoitettu kuuluisan kabbalistiopettajan Jitshakin oppilaalle ja siksi pääsemme tutustumaan tuomari Karoon, Saraan ja ahneuden perikuvaan Zimaraan, joka haluaa ensimmäisenä löytää liitonarkun tullakseen uudeksi messiaaksi! Kohtaamme myös Šlomon lesken Esterin, kiinnostavan naisen, joka elää yllättävän vahvasti ja rohkeasti tuossa ajassa ja ympäristössä halliten elämäänsä täysin itsenäisesti. Esteristä haluaisin lukea oman kirjan!


Koska liikumme Israelissa, kohtaamme luvussa Reš He Ajin: uusien tilaisuuksien Jumala, väistämättä myös sen asian, joka on Jerusalemin iäisyyskysymys eli kenelle tuo pyhä kaupunki kuuluu. Siirryttyämme hetkeksi Tsfatista Jerusalemiin, havaitsemme islamilaisen Jerusalemin juutalaisyhteisön pieneksi, mutta tiiviiksi. Täällä juutalaisten ja muslimien välit ovat selvästi kireämmät kuin Tsfatissa. Muslimeja raivostuttaa, että heidän pyhässä kaupungissaan on synagoga ja he toivovat alati jotain veruketta, jonka nojalla heittää juutalaisen jumalan rukoilijat ulos kaupungistaan. Tämän loistavan kirjan loppupuolella, luvussa Ajin Šin Lamed: Jumala joka muuttaa kaiken, Hajjim toteaakin, että


Aika ei ole vielä kypsä Šekhinalle. Niin kauan kuin ihmiset murhaavat toisiaan uskonsa vuoksi, ei kukaan heistä ole ymmärtänyt luomisen syvintä olemusta. Että me kaikki olemme yhtä.

Epilogi


Kiitän Geert Kimpeniä kirjasta, jonka hän on itse ojentanut Madonnalle kabbalatunnilla, sekä meille kirjojen meren kautta. Kiitän myös miestäni siitä, että hän taas kerran kesti, kun lähdin ’pois’, sillä en voinut vastustaa tätä seikkailua, joka oli kuin hyökyaalto vieden minut mukanaan uneen ja mystiikkaan. Usvalla kirjoitettuun.

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Kirjakirppu,  Aila ja Kuutar