perjantai 6. toukokuuta 2022

Ann Patchett: Hollantilainen talo


Nyt tekee mieli huudahtaa: Suloinen kirja, oi! Sain lapsuudenystävältäni vinkin kirjaan, jota oli nautinto lukea. Joskus kaikki on omaan mieleeni tarinassa niin kohdillaan kuin ikinä voi olla. Olen lukenut monia kirjoja, joissa talot kertovat, mitä sen seinien sisällä on tapahtunut, mitä kuiskivat peilit ja mitkä yläkertaan johtavista rapuista narahtavat niihin astuttaessa. Toisten talojen tarina ovat olleet hyviä, toisten vähemmän mieleen jääviä. Nyt luin perheestä, joka eli ensin kuin pesäturvassa, kunnes yksi sen jäsenistä teki omalaatuisen ja hajottavan ratkaisun. Taloilla on joskus taikansa ja ne saavat pudonneet poikasensa takaisin sitkeydellä, sattumuksilla, kivulla ja rakkaudella.

Ann Patchettin Hollantilainen talo (The Dutch House, WSOY 2021, suomennos Laura Jänisniemi) on kirja tulvillaan kaikkea sitä, mitä odotat ns. lukuromaanilta. Tämä on sellaisia kirjoja, joita ystäväni kanssa nuorina luimme paljon, joten uskon Tipsun suositukseen sataa! Kiitos Tuula-Marja♥ Kertomus on kuin vihreä meri, jonne haluaisi sukeltaa yhä syvemmälle saadakseen tietää vaikka, miksi Conroyn perheen Elna-äiti lähtee salaa mitään sanomatta pois ja jättää miehensä sekä kaksi lastaan, Maeven ja Dannyn. Ei mitään viestiä. Ei mitään, joka olisi viestinyt syystä paeta kauniista, ylellisestä talosta. Maeve on äärettömän monipuolinen persoona ja jo viisitoistavuotias. Hän tavallaan ottaa ohjat käsiinsä. Danny on kahdeksanvuotias ja tästä lapsesta tulee tarkkailija, samalla tarinan kertoja. Hänellä on ihaileva, mutta samalla myös suojeleva suhde sisareensa Maeveen. Perheen palvelijat ovat myös kuin lasten perhettä korvaten äidin katoamisen.

Sanomattakin lienee selvä, että jossain vaiheessa herra Conroy löytää uuden puolison. Andrealla on tullessaan kaksi lasta, joiden etua hän ajaa pikkumaisista teoista melkein suureen finaaliin asti. Ennen kuin vuorovesi on vaihtunut, niin lyhyeltä tuo aika tuntuu, Maeve ja Danny ovat maailmalla, poissa kauniista kodistaan. Kaksi hyvin fiksua lasta selviävät vaikka mistä ja Maevesta sukeutuu suorastaan talousjuonittelija, kun heidän isänsä on kuollut ja järisyttävä testamentti on luettu. Danny oli hyvin pian lääketieteellisessä Maeven määräyksestä ja Maeve teki uraa toisaalla.

Pidin tässä kirjassa kaikesta. Ei mitään tekotaiteellista kikkailua, ei puuduttavan tylsiä fundeerauksia, ei ihan tavallinen kirja sanoisin, sillä Patchettin kynässä on kultaisten kirjailijoiden taikaa: Kaikkein parasta oli Patchettin kirjoitustyyli! En halua pilata juonta, vain alkupalat tarjosin, mutta jos joku ei tiedä mitä antaisi äidille äitienpäivälahjaksi, se on tässä ja äiti kiittää!

Kirjassa on ripaus maagisuutta ja siitähän minä pidän. Miksi kerta kerran jälkeen Maeven henkilöauto oli hänen entisen kotinsa ulkopuolella hänen edes yrittämättä mennä sisään? Dannyyn suorastaan ihastuin, sillä vaikka hän oli suojeleva siskonsa suhteen, hän oli hyvin määrätietoinen omaan tulevaisuuteensa nähden siitä suurempaa melua pitämättä. Hänellä oli intuitiota kohtaamiinsa ihmisiin nähden ja näin häntä johtivat loistavasti järki ja tunteet. Entä tämän kirjan kansi...kuin herkkä ja viestivä maalaus, joka sulkee vuosikymmeniksi salaisuutensa. Tiedän jo lukevani tämän tarinan uudelleen. Osa minusta jäi vanhaan taloon.

Philip Larkinin runo Home is so sad, suomennos Laura Jänisniemi, on kaunis finaali tälle talo- ja perhetarinalle:

On talo suruinen, tuttuna ennallaan se viimeisiä lähtijöitä muistuttaa, kuin houkuttaisi heitä luokseen palaamaan, vaan hylättynä ei saa ketään rakastaa, nyt riutuu yksin, loukattuna paikoillaan.

Ei unohtaa voi, mitä siltä viety on, ja mahdoton on alun riemuun palata, vaan vanha kuultaa yhä alta rappion, näet menneisyyden nuotit pianotuolissa, nuo kuvat, aterimet. Ja tuon maljakon.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi ihanalta kirjalta, ja tuo kansikin tosi kaunis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kuin jotain maagista terapiaa. Kirjailijan kynässä on se jokin...Kansi on todella kaunis. Kiitos♥♥

      Poista
  2. Tämä on jonkin verran esiintynyt kirjablogeissa. En aiemmin ole oikein innostunut, mutta nyt tuli tunne että jospa sittenkin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, olen ollut ja olen niin kiireinen, että en ole paljon ehtinyt. Parhaani yritän, mutta kun käyn vaihdellen joissakin, ei ole tullut vastaan. Tosin tämä on viime vuodelta ja vain ystäväni vakuuttamana löysin tämän lumoavan tarinan. Luultavasti rakastut Dannyyn, vaikka...♥♥♥

      Poista
  3. Kiinnostaa, ostin kirjan käytettynä parilla eurolla

    VastaaPoista
  4. Huomenna haen varaamani kirjan kotikirjastostani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, et kadu! Kaikki tuttuni, jotka ovat tämän lukeneet ovat pitäneet. Lukuiloa♥♥

      Poista
  5. Luin tämän juuri ja kirjoituksesi tyhjensi pajatson. Siinä on kaikki ne sanat, tunnelmat ja kuvailut, jotka olisin kirjasta kirjoittanut. Ehkä keksin vielä jotain "omaa".
    Aivan ihana kurja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoiset Asiantuntijat, kiitos♥♥ Etsin sinua, mutta en löytänyt blogia. Perusta se tai tee lyhytarvosteluja Facebookin Kirjallisuusryhmään. Me ollaan salasiskokset: Minäkin kirjoitan usein 'tämä kirja oli ihanan kurja':) Nauran itselleni. Tuo oli taas hauska. ♥♥ Tämä on huikea ja ilman ystävääni en olisi tätä ehkä ottanutkaan...

      Poista