maanantai 9. huhtikuuta 2012

MAANPEITEKASVIT - LUO VEHREÄ PIHAPIIRI

Jos puutarha on kolmessa tasossa ja täynnään viettäviä rinteitä, luiskia, rappuja, liikaa nurmikkoa ja hurmaavien, mutta todella isojen lehmusten takia, osittain siimeksiä ja varjoja, mitä tuleekaan mieleen kaivata? Maanpeitekasveja!

Jos piha on pieni ja siellä kasvaa perenna siellä, toinen täällä ja sitten on tehty pientä laattapolkua, mutta kaikki välit puskevat heinää, voikukkaa ja nokkosta, mitä tulee mieleen kaivata? Maanpeitekasveja!


Tyhjiöllä on taipumus täyttyä ja ellet itse valitse, millä tyhjiö täyttyy, kasvien oma valtataistelu täyttää tyhjät tilat juuri vaikka voikukalla, mutta asiaan voidaan vaikuttaa omaksumalla aivan uusi näkemys tyhjiöön eli luomme tyhjiöstä kauneuden ja käytännöllisyyden liiton, jossa rikkaruohot eivät juhli, eikä ruohonleikkuukone säksätä, jossa ei juhli tylsä nurmikko, vaan kukkivat mitä hurmaavimmat maanpeittokasvit.

Kirsi Tuominen ja Olavi Niemi ovat tehneet kirjan Maanpeitekasvit – Luo vehreä pihapiiri (Minerva 2012), jossa kerrotaan sekä kuvin että sanoin kahden vahvan ammattilaisen opein, miten toteutetaan pihapiiri, jossa varjotkin kukkivat, nurmikko vähenee, puutarhan hoito helpottuu, rumat, tyhjät kohdat saavat pärjääviä kukkijoita ja samalla muutkin kasvit alkavat voida paremmin, sillä maanpeitekasvit estävät veden haihtumista ja samalla parantavat veden imeytymistä maahan. Tässä jutussa esitellyt kuvat ovat puutarhaharrastaja, valokuvaaja Olavi Niemen ottamat, mutta kirjasta löytyy myös hortonomi Kirsi Tuomisen kuvia, joista esim. kivimuurista kasvava verikurjenpolvi on yksi viehättävimpiä.

Maanpeitekasvit –kirjan yleisilme on tehokas ja antava. Minä, muka kokenut puutarhuri, luin hämmästyksestä ymmyrkäisenä, mitä kaikkia kasveja sitä voikaan istuttaa ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Siis tämä on ehdottomasti tietokirja eli mieletön määrä asiaa monen, monesta kasvista runsain kuvin. On otettu huomioon kasvuolosuhteet, mahdolliset tuholaiset, maaperä, helppohoitoisuus, vyöhykkeet, pienilmasto ja monta, monta muuta asiaa.

Istuta maanpeitekasveja talon seinän viereen, puuaidan vierukselle, polkulaattojen väleihin, kallioiden koloihin, rinteisiin, masentavan nurmikon tilalle, maakellarin katolle, varjoihin ja jopa puiden ja marjapensaiden juurelle, sillä marjapensaat vain pitävät oikeista kasveista juurellaan kosteutta pidättämässä. Ja tässä yksi kasvi, jota en väsy teille ylistämästä, vaikkakin minun lukuisista köynnöshortensioistani vasta yksi on maanpeittotehtävissä:

Tämän lisäksi muistakaa kärhöt, sillä niiden ei tarvitse välttämättä kiivetä vanhoja luumupuita ja mongolianvaahteroita , kuten minulla, vaan myös clematikset toimivat tehokkaina ja kauniina maanpeittokasveina vaikka kivikkojen yllä tai matalissa pensastoissa, mutta eivät tietenkään kestä tallomista. Tässä kivikkokilkka, joka minulla kasvaa yhdellä seinän vieruksella, mutta ei niin onnistuneesti kuin eräällä naapurilla, jolla se kukkii jo aikaisin ja on yli puolimetriä korkea, tiheä matto.

Maanpeitekasveja voivat olla myös sipulikukat ja perennat, joita kirjassa mainitaan useita. Perennoista varmaan etenkin hankalissa paikoissa käytetyin on vuorenkilpi, mutta kannattaa muistaa myös kuunliljat, jotka ovat todella viehättäviä, kun vain löytää sen ’oman lajinsa’. Näiden välistä ei pääse rikkaruoho tunkemaan läpi. Sipulikukista mainitaan mm. daaliat, gladiolukset, kannat, rusko- tai tiikerinliljat, mutta varmaankin monelle varjon viehkoin kaunotar on tämä:

Puun siimeksessä kasvavien maanpeitekasvien seassa kaunis varjolilja (Lilium martagon) ihastuttaa kukinnallaan heinäkuussa. Se kasvaa reilun metrin korkuiseksi, joten puun alimmat oksat kannattaa ottaa huomioon varjoliljoja istutettaessa.

Minä näen jo unta, että lehdossamme kukkivat ensi suvena valkoiset varjoliljat…

Ja sitten peittokasveja ovat tietysti myös laukat, krookukset, narsissit ja tulppaanit, muscarit, scillat eli kaikki nämä tutut, joista jo löytyy värejä jokaiseen makuun, mm. scillaa vaaleanpunaisena.

Kirja on niin tehokas ja silti helppo aloittelijallekin, että kasvisuositukset esitellään vaikkapa näin: Kivikkoon ja paahteeseen sopiva kasveja ja sitten tulee pitkä luettelo näistä kasveista. Sitten on oma luettelo Kivikkoon sopivia kasveja tai Savimaassa viihtyviä kasveja tai Happamassa maassa viihtyviä kasveja. Viime mainitussa viihtyvät mm. sammalleimu, ruohokanukat, rönsytiarella, tuoksumatara, varjoyrtti, vuorenkilpi, kääpiömänty, vuorimänty, matalat katajat ja tuivio. Muistatte, ehkä viimekesäisen puutarhavierailuni Kirstin puutarhassa: Siellä oli hyvin vatkatun vispipuuron väristä sammalleimua, jonka jälkeen olin ihan myyty – värin takia. Nyt minulla kasvaa tuota ihanuutta vähän ja tarkoitus olisi lisätä. Tässä Olavi Niemen kuva sammalleimusta kirjasta Maanpeittokasvit:

Maanpeittokasvit on sitten todella helppo hoitaa. Pitää vain muistaa jättää sen verran askelpaikkoja, että pääsee nyppäämään vielä nuoresta istutuksesta satunnaisen rikkaruohon, tekemään istutuskastelun ja siinäpä se melkein onkin, sillä kasvien ylle syksyisin putoavat lehdet maatuvat maanpeitekasvien ravinnoksi ja laattakiviltä mahdollisesti lakaistu hiekka putoaa jo seuraavan sateen aikana maahan ja vain parantaa maaperää, sillä usein multa, jossa on hiekkaa joukossa, on monelle kasville (myös unikoille!) paras kasvualusta.

Kauheasti ei kannata lannoitteilla juhlia etenkään kivikkokasvien kanssa: Kävimme kerran Bessun kanssa ostamassa kunnon satsit kivikkokilkan taimia ja vasta myöhään illalla muistin soittaa ja kertoa, että ’ei sitten mitään kanankakkarakeita sinne kilkkarinteeseen’. Innostuspuuskassaan hän oli kuitenkin jo kovasti kanankakkaa istutusmultaan sekoittanut ja sitten kunnolla kastellut…

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joille nurmikko on pakkopullaa, varjot ja siimekset ovat rakkaita, kivet ovat osa puutarhasisustusta ja vanhat korituolit kärhöjen uusi koti. Heille, joille vain taivas on kattona sille, missä kaikkialla puutarhassa voi löytää uuden paikan lumoavalle rönsytiarellalle tai patjarikolle, pienen kulman ketoneilikalle tai puna-ailakille, heille, joille lemmikkiniitty, on todeksi tullutta unelmaa ja kevätpikkusydän saa kasvaa, missä ikinä haluaa ja levitä yhtä villinä kuin luonnonmukaisen pihan keijukukat, akileijat.

***

Lisää lukemiani puutarhakirjoja löydät täältä

30 kommenttia:

  1. Kalliollamme paljon noita, metsämansikka on myös hieno kestävä ja maukas maanpeittäjä, kalliollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, minäkin ajattelin laittaa pikkukoloihin aivan vaaleanpunaista sammalleimua...Kuvittele se harmaata kalliota vasten: Huimaa! Nyt kasvaa koloissa pientä villiorovokkia siellä täällä ja ne tietty saavat jäädä ja lisääntyä. Olisko se lehto-orvokkia tai sitten vähän pienempää metsäorvokkia.

      Kohta pääset kuvaamaan sun puutarhaa taas...Great!

      Poista
  2. Voi sun kanssas....mun tarttee lakata kohta lukemasta sun juttujas tai teen konkurssin -sen lisäksi, että lukemattomien kirjojen pino vaan kasvaa kun aika(kin) on kortilla ☺☺
    Maanpeitekasvit on yksi mun intohimojeni kohde Lillaan, köynnöshotensian ja kärhäjen ohella....Auts, kaikista on niiiiin ihania kirjoja!!!

    Sun piti meilailla jotain, olin ymmärtävinäni??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, juu, mää olen ihan hirvee...;-), mut vaan sun parhaaks, että sitten Lillassa olis oikein ihanaa.

      No kuule, minullakin heräsi tästä vaikka mitä ideoita, vaikka olin päättänyt tänä suvena tyytyä vain kahteen uutee kärhöön, uuteen luumupuuhun ja mesimarjoihin...,mutta ei onnistu, sillä nyt alkaa oikein vaaleanpunaisen (hyvin vatkatun vispipuuron väri) sammalleimun tuleminen.

      Juu, meinaan meilata, mutta kun olen yrittänyt levätä, vaan onpi ollut aika vauhdikasta, kun nuoriso täällä. Just vasta lähtivät...

      Meilaan siis nyt!

      Poista
    2. Mä tiesin, että ihan vain mua ajattelit ☺☺☺
      Ja mun niin pitäis katsoa mitä se tontti oikein maasta työntää -vai työntääkö oikein mitään...

      Poista
    3. Nimenomaan!

      Juu, odota rauhassa ja katso mitä se lykkää. Jos se on juolavehnää, nokkosta yms. sitten ryhdyt toimiin. Olen tosi onnellinen meidän isosta kalliosta ja kaikista sen somista kolosista.

      Ainakin kolme puutarhakirjaa tulee vielä...

      Poista
  3. Nyt, kun minulla ei enää ole omaa pihaa, vaan on yhteistä pihaa pieni ala, on tämä kirja tervetullut. Käynpä katsomassa kirjakaupassa saako sitä jo. Niin ja olen luvannut "askartelukurssimme" kokoontuessa kurssilaisen pihalla, että minä huollan pienen kukkamaan. Kirja olisi kiva lisä ryhmällemme opiksi ja ojennukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, juuri tämä kirja olisi teille hyödyksi, sillä tässä on myös piharatkaisuja ihan piirroskuvin ja myös pienille pihoille, miten ne saadaan kukkimaan, miten niissä silti voidaan kulkea ja miten niissä ei tarvitse sitten enää ajaa nurmikkoa, eikä tule rikkaruohoja. Kuulostaa utopisteselta, mutta oikeat kasvit oikeaan paikkaa ratkaisee kaiken.

      Minusta tämän pitäisi jo olla kaupoissa...

      Poista
  4. Voihan kilkka :D minulle tämä olisi varmaan tarpeeseen. Ihania kuvia! Jospa se minun sisäinen puutarhuri joskus heräisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Katso tuota kannen ylempää kuvaa eli näyttääkö se sun terassia vastapäätä oleva rinne tuolta;-) Ja kaikkeni mää olen sun kanssas yrittäny...No, eipä mitä: Minulla kasvaa lehdossa kaunista lupiinia ja koiranputkea. Minusta koiranputket ovat kuin valkoista pitsiä lupiinien joukossa...

      Se odottaa nyt aikaansa, mutta kerran vielä aloitamme uusin voimin.

      Poista
  5. Tästä saisi varmaan hyvää osviittaa, mitä tehdä ärsyttäville pienille nurmikkolämpäreille aidan takana! Kiitos vinkistä, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, olet ymmärtänyt olennaisen! Siitä tässä on juuri kysymys muun muassa.

      Ole hyvä ja mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Voin ihan samasta sanaan kompata Annea: Tämä olisi kirja tarpeeseen meillekin! Nimittäin olen kyllä hyvä keksimään perennoja, hedelmäpuita ja niiden paikkoja, mutta jostain syystä maanpeitekasvit ovat vaikea laji. Ja juuri niistä kaipaan lisätietoa nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, voin suositella: Tämän kirjan ohjeilla tyhjiötkin alkavat kukkia. Minä keskityn nyt kallion rakosiin ja myös markupensaiden juuristoihin. Puiden ympärykset ovat jo kärhöillä. Muista sinä kärhöt!

      Poista
  7. Meillä on maanpeitekasvina pikkutalvikkia ja olin aivan ymmälläni, kun näin sitä valtavia alueita Elsassin metsässä pääsiäisenä. Kunpa se kasvaisi meilläkin niin upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, meillä kasvaa sitä lehdossa valtavasti. Se on hyvin kaunis, eikä tarvitse edes mitään hoitoa;-)

      Poista
  8. Minäkin niin tarvitsisin tämän kirjan! Tosin nyt pidättelen itseäni kaikissa puutarhasuunnitelmissa, sillä saattaa olla, että uusien salaojituksien myötä koko pihamme myllätään lähitulevaisuudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, juu, ei sun nyt kannata;-) Minä odotan, että saisin kuulla: "Älä laita nyt uusia istutuksia ppuutarharappujen ympäristöön, sillä vihdoinkin saat kaipaamasi kunnon luonnonkiviraput eri kerrosten väliin!"

      Poista
  9. Oi joi, kuulostaa tuo lehto Leena niin kauniille. Vielä paremmalle se ettei hoitaa tarvitse.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, ja se on todella kaunis pohjakasvillisuutta myöten heinäkuun toiselle viikolle saakka. Sen jälkeen pohja alkaa peittyä kaikkeen korkeaan, mutta lehmukset ovat silloin kuningattarina ja jasmiini etc. Huhtitoukokuulla siinä juoksee vielä puro kohisten...

      Poista
  10. Ou nou, jälleen aivan mahti ihanan oloinen kirja. Pariin kinkareeseen olen suunnitellut jotain maanpeitekasvia, eli täytynee tähänkin tutustua paremmin. Puutarhakirjat on kyllä ihana loputon suo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tästä on todella apua! Minullekin vielä näiden puutarhavuosien jälkeen;-)

      On niin paljon ihania kirjasoita, että minä olisin siellä mieluusti vaikka kihokkina kasvamassa...Ehkä kuitenkin uimme onnistuneesti kirjojen meressä ja nyt nousuvesi tuo puutarhakirjoja. Meri on niin viisas...tietää mitä nyt tarvitaan;-)

      Tee nyt siitä Namusta sellainen kohde, että saamme lukea siitä jostain lehdestä. Tilasin muuten Koti ja Keittiö -lehden 'liitteenä' ilmestyvän Koti ja Puutarha -lehden...Kantsii hankkia heti tai odottaa kun seuraava ilmestyy myyntiin 10.5.

      Poista
  11. Taas kovin kiinnostava kirjaesittely. Kun luin tämän eilen, tilasin heti kahdesta eri puutarhasta mm. kahta lajia kurjenpolvia... Tämä kirjakin täytyisi kyllä saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Paula, miten minä olen voinut unohtaa sinulle vastata. Anteeksi! Tuo kurjenpolvi kiinnostaa minuakin ja tuo kuva on äärimmäisen myyvä;)

      Minulla on tästä oma kappale, jonka aion pitää.

      Poista
  12. Pihahommia tässä suunnitellaan ja olen jo muutamaan otteeseen eksynyt tänne blogiisi. Tosi kiva kirjaesittely, tämä taitaa vastata muutamaan ajankohtaiseen kysymykseeni...! Kiitos.

    Tervetuloa vastavierailulle Tarja's Snowlandiin:
    http://tarja-snowland.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarjas Snowland, tämä kirja on ollut niin suosittu, että tänään tätä on lukenut jo 2696 kiinnostunutta.

      Minullekin tuli tästä uusia ideoita eli nyt puutarhaani on viimeinkin tervetullut sammalleimu, sellainen hyvin vatkatun vispipuuron värinen...

      Ole hyvä ja kiitos tulen...

      Poista
  13. Ohhoh, melkoinen määrä! Tämä on nyt sitä aikaa, kun kaikki googlaavat puutarha- ja piha-asioita :)! Kiva kun kävit Blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt 2705;) Minulta on tänään googlattu eniten pilvikirsikkaa. Joulunaikaan jouluruusua.

      Minähän liityin lukijaksesi...;)

      Poista
  14. Kiitos Leena tästäkin esittelystä. Luulen, että joudun perumaan lupaukseni olla hankkimatta lisää puutarhakirjoja. Täytyyhän niitä olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, mikset osallistunut arvontaani, tämäkin kirja kuin myös metsäpuutarha oli siellä ja molemmat menivät jo.

      Tämän luettunai istutin ensimmäiset sammalaleimuni sekä verikurjenpolvea;)

      Poista