Vaikka takanani on yllättävän paljon norjalaista kirjallisuutta ja tiedän sen tietyn kylmän juonteen, joka kulkee Sandemosesta Heivolliin, en ollut täysin varautunut, kun aloin lukea Herbjørg Wassmon kirjaa Lasi maitoa, kiitos (Et glass melk takk, Otava 2008, suomennos Katriina Huttunen) vaan olin vähällä lopettaa kirjan kesken sen rankan aiheen takia. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä Wassmo palkitsee taitavalla kerronnallaan, jossa ei mitään turhia rönsyjä, vaan ote pysyy kirjan päähenkilössä Dortessa ja tämän selviytymistarinassa. Sanon selviytymistarinassa, sillä haluan kaikkien tietävän, että Dorte selviää, vaikka melkein loppuun asti tuntuu toiselta.
Huuto sai kaiken pyörähtämään ympäri. Dorte tunsi voiman imaisevan hänet avoimeen ikkunaan. Tähdet tulivat kovin lähelle. Hän melkein pystyi siihen. Itsensä etäännyttämiseen. Mutta jokin tavoitti hänet kesken paon.
Lasi maitoa, kiitos kertoo Dorten kokemusten kautta seksiorjuudesta mitään kaihtamatta. Dorte on viisitoistavuotias liettualaistyttö, jolla on isosisko Vera ja äiti, mutta isä on kuollut muutama vuosi sitten. Perheen elanto on tiukkaa ja Josef-setä, jonka luona he asuvat, ei tunne armoa vuokranmaksun suhteen. Paikkakuntalaiset kutsuvat Josefia litvakiksi eli juutalaiseksi ja vähitellen Dorte saakin tietää suuresti ihailemansa isänsä juurista ja siitä, miksi äidin vanhemmat olivat aikanaan niin kovasti vastustaneet tyttärensä avioliittoa. Päittäinen selviäminen on niin tiukassa, että ymmärtämättömyyttään Dorte nappaa hyväpalkkaista työtä ulkomailla tarjoavien syötin joutuen näin seksityöläiseksi Norjaan vain 15-vuotiaana.
Tästä oli vaikea lukea, sillä jo elokuva Lilja 4-ever oli minulle liikaa. Minunkin mielessäni on käynyt sama kuin Dortella eli joku erehdys on tapahtunut, kun on olemassa miehiä, jotka tekevät ihan mitä vain saadakseen seksiä. Pahoinpitelevät naisia ja lapsia ja saavat siitä tyydytystä! Tunnen suurta toivottomuutta ja iljetystä, kun ajattelen petomiehiä ja mietin: Miksi on olemassa raiskaajia! Miksi maailma ei pysäytä heitä! Jälleen kerran kohtaamme myös sen käsittämättömän pahuuden ilmentymän, josta Joyce Carol Oates kirjoitti unohtumattoman kirjansa Kosto: Rakkaustarina eli kertomuksen, jossa kaikki kiertyy julman joukkoraiskauksen ympärille ja seuraamuksiin. Jos haluat tietää aiheesta lisää, myös Ann Heberlein on käsitellyt joukkoraiskauksen tematiikkaa kirjassaan Pieni kirja pahuudesta. Kaikesta Dorte selviää, mutta ei vammoitta. Hänen tukenaan on pahimmissa tilanteissa isä, jolle hän kertoo ajatuksiaan ja jonka kuviteltuun olkapäähän nojaa uupumuksen hetkillä. Välillä hän lentää isän kanssa ollen silloin pois omasta sietämättömästä todellisuudestaan:
He lensivät, isä ja hän. Vuorien yli auringonpaisteessa. Nyt he ylittivät Itämerta. Ilma oli kovin kuulas. Vain värejä – ja väreilevä hiljaisuus. Alapuolelta hän erotti toisen maailman. Meren, kiiltävän mustan kuin äidin surupuvun silkki. Samalla kun se mikä oli lähimpänä, se mikä oli vain isän ja hänen, punainen ja keltainen – vähitellen helmiäisvalkoinen, oli silmänräpäys.
Elämä koostuu silmänräpäyksistä joita meillä ei ole voimaa nähdä, koska meillä on niin kiire hätäillä tulevaisuudesta, isä kuiskasi samalla kun kaikki heidän allaan muuttui mustaksi kuin vastakaivettu hauta.
- Siellä on valo! Pimeys on vain auringon kulkua joka tekee meille tepposet.
Tämä on rankka kirja, mutta ei vailla valoa. Dorte on hyvä päähenkilö tarinalle, sillä vaikka hän jo kävelee epätoivoissaan jokeen, hänessä on silti jotain päättäväistä ja valoisaa, hän kuuluu elämän valonkantajiin, jotka loistavat syvimmässä pimeydessäkin itse sitä tiedostamatta. Tämän tarinan todellisuus on syntynyt Wassmon lukemista ihmiskaupparaporteista sekä lukuisista seuratuista oikeuden istunnoista. Wassmon on täytynyt nähdä jossain valo, sillä hän siirsi sen kirjansa päähenkilöön, jotta kaikki näkisivät omassa tietämättömyyden pimeydessäänkin lukea Dorten tarinan ja jaksaisivat kertoa siitä eteenpäin...
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Aletheia ja Kirjasähkökäyrä
Huih, tämä kirja on ollut lukulistalla jo vaikka kuinka pitkään! Tiesin aiheen, mutten ole osannut varautua näin raakaan menoon. Tuon isä-lainauksen kohdalla kyyneleet tulivat silmiin, se oli niin kaunis. ♥ Wassmolta luin pari vuotta sitten Dinan kirjan, joka on yksi maailman hienoimmista voimakirjoista! Koin sen parissa samaa, mitä Montgomeryn Sinistä linnaa lukiessa. Naispäähenkilön sisukkuus ja oman tahdon noudattaminen ovat voimaannuttavaa ja terapoivaa luettavaa. :) Suosittelen siis Dinan kirjaa sinullekin, olen melko varma, että pitäisit siitä.^^
VastaaPoistaAnki, minulla oli isältä tuo lause 'Pimeys on vain valon kulkua joka tekee meille tepposet.' TOISEEN kertaan lopussa. Sitten se tuntui ihan hölmöltä...Voisikohan siihen käyttää jotain väriä, että kaikki huomaisivat...
PoistaKiitos vinkistä: Luen sitten Dinan kirjan touko-kesäkuulla.
Tämä oli minusta rankka - alussa, mutta sitten helpotti...hiukan. Se Dorten tietty vahvuus kuitenkin auttaa lukijaakin.
Taidan kuitenkin mieluumin lukea noita puutarhakirjoja...
VastaaPoistaUpea kansi kirjassa!
Minustakin kansi on erittäin onnistunut.
PoistaSaat puutarhakirjoja lisää vielä joitakin, mutta tutustu nyt kunnolla maanpeitekasvien mahdollisuuksiin;-) Sitten saa vain itse olla eikä tarvitse kitkeä, eikä käyttää hirmuista nurmikkoleikkuria.
Aivan upea kauhea kirja! Luin sen pari vuotta sitten.
VastaaPoistaJust niin! Hyvin sanottu ja olen täysin samaa mieltä.
PoistaAsuin puoli vuotta Latviassa, ja vaikka Latvia ei olekaan Liettua, voin niin hyvin nähdä, miten nuoret tytöt lähtevät maasta pois, paremman elämän toivossa. Pahinta tässä kirjassa onkin se, että voi ajatella niitä tyttöjä, jotka tapasi, ja miettiä, että niin helposti joutuu väärään elämään... kun toivoo jotain muuta.
VastaaPoistaEi tarvitse mennä Aasiaan asti nähdäkseen, miten huonosti asiat voivat olla ihmisillä. Minusta on ihan hyvä avata silmät näkemään.
Mari, niin, Dortekin oli menossa oikeisiin töihin.
PoistaTarkoitan lopetuksellani juuri sitä, että kaikkien pitää nähdä ja tajuta ja tietää. Näitä on joskus vain niin hemmetin rankka lukea...
Minun piti joskus aikoinani lukea tämä, mutta en koskaan oikein pystynyt aloittamaan. Minulle kun Lilja 4-ever oli todella rankka...
VastaaPoistaUskon että lukukokemus on varmasti pysäyttävä, mutta luulen ettei ainakaan juuri nyt minun kirjani. Kiitos arviostasi :)
Jenni, minä en edes olisi katsonut Liljaa, mutta kun tytär 'pakotti'...
PoistaTämä ei olisi ollut minullekaan juuri nyt, mutta tulipahan koettua.
Ole hyvä!
Voi Leena, olen niin iloinen että luit Wassmota!! <3 Siinäkin yksi upea norjalaiskirjailija, jonka kirjoihin törmää ääriharvoin kirjablogeissa. Wassmo ansaitsisi paljon blogisavuja!! <3
VastaaPoistaMinulla on Lasi maitoa, kiitos vielä lukematta, mutta aion lukea kirjan pian. Itse suosittelen sinulle taas kerran Wassmon romaania Seitsemäs kohtaaminen, se on yksi elämäni kirjoista! Upea, upea kirja! <3
Sara, sinä olet niin ihana, kun jaksat iloita näistä blogisavuista♥
PoistaMinun nyt tuli aloitettua tästä, kun tämä oli kirjastossa paikalla. Dinan kirjan olen jo luvanut lukea ja Seitsemäs kohtaaminen mahtuu varmasti myös suveeni. Kiitos vinkistä!
En uskaltanut lukea postaustasi, sillä Lasi maitoa on odotellut minua hyllyssämme. Pitää lukea tämä pian!
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, lue pian ja vinkkaa sitten minulle. Kiitos!
PoistaMinä olen lukenut tämän useampi vuosi sitten ja vaikutuin todella kovasti! Olen lukenut Wassmolta myös Dinan tarinan, ja siitäkin tykkäsin!
VastaaPoistaSusa, no olihan tämä laatuteos, aihe oli aika kova. Näin huhtikuulle;-) Aion lukea Dinan ja Seitsemännen kohtaamisen tuoko-kesäkuulla. Kiitos suosituksesta!
PoistaMinäkään en kovin tarkkaan uskaltanut lukea arviotasi, vielä, sillä tämä odottaa kirjahyllyssäni. Jospa ehtisin tämän pariin kesällä, palailen sitten :).
VastaaPoistaSanna, palataan myöhemmin...Mulla on sitten varmaan jo ne muutkin Wassmon kirjat luettuina.
PoistaKamalan pahanmielen ja surun ja toivon antava kirja jota ei voinut lopettaa vaikka minäkin sitä mietin ettei mun ole pakko tätä lukea....En anna tyttöjeni ihan vielä lukea...
VastaaPoistaMaria, mutta hyvä, että sinä olet lukenut. Tämä on monen tytön todellisuutta...tänäänkin.
PoistaWassmo tuntuu kirjaesittelystäsi ja näistä kommenteista päätellen kovin kiintoisalta, kiehtoavaltakin kirjailijalta, huolimatta vaikeista aiheistaan. Ehkä aloitan jostain helpommasta kuin tästä Lasi maitoa, kiitos, tai sitten juuri tästä.
VastaaPoistaPaula, minulle on tätä Wassmoa nyt niin kehuttu, että oli pakko ottaa härkää sarvista.
PoistaSinä pitäisit Carol Shieldisin kirjasta Ruohonvihreää! Mutta saat toki lukea Wassmotakin. Huomaa, että pystyn jo räätälöimään sinulle henkilökohtaisesti lukemista;-)
Kiitos räätälöinnistä, täytyy tämäkin Rushonvihreää panna korvan taakse.
PoistaOle hyvä. Ja sitten tuolle kirjalle Ruohonvihreää on myös sisarkirja, joka on nimeltään Pikkuseikkoja. Minä en siitä niin kovasti pitänyt kuin Ruohonvihreästä, mutta sinä saatat olla toista mieltä.
PoistaWassmon yksi kirja on juuri saapumassa kirjastosta luokseni, mutta en ehdi siihen ihan vielä.
Siis lue ihmeessä tämä Lasi maitoa, kiitos, hyvä kirja, mutta olenhan varoittanut ettei niin helppoa kestää.
Olen lukenut tämän kirjan jo vuosia sitten ja muistan, että se teki minuun suuren vaikutuksen. Tuossa linkki omaan arviooni, jos kiinnostaa:
VastaaPoistahttp://mainos.vuodatus.net/blog/1557754/lasi-maitoa-kiitos/
Elegia, on tämä vaikuttava. Kiitos linkistä: Minua kiinnostaa kaikki kirjallisuuteen liittyvä.
VastaaPoistaPidän Wassmosta, Lasi maitoa, kiitos tuli käteeni kirpparilta. En kestä yhtään väkivaltaa, pikkukakkonenkin on joskus liikaa. Kun aloitin kirjan en voinut lopettaa sitä, ajattelin että jään väkivallan keskelle jos en katso loppua. Tämä oli kirja, jota ei voi jättää kesken ja sellaisista pidän.
VastaaPoistaCheri, sama minulla yhden kirjan perusteella.
PoistaMuistan kuinka tyttäreni pelkäsi sitä Pikkukakkosen jäihin putoamisvaroitusta;-)
No, voihan tässä hokea, että 'kai me kestämme lukea, kun jotkut kestävät tämän kokea', mutta teki silti aika pahaa. Ja suututti, että tuollaisia miehiä on olemassa aikuisten oikeesti.
Minulla on ollut tänä vuonna jo monta kirjaa, joita en ole voinut jättää kesken. Sekin on järisyttävää, mutta ihanasti.
Luin myös tämän kirjan vuosia sitten. Halusin lopettaa lukemisen, mutta en halunnut, sillä halusin tietää mitä tapahtuu ja minkälaisen lopun Wassmo antaa kirjalle. Hän on kyllä taitava kirjailija. Vieläkin muistan tiettyjä episodeja siitä kirjasta.
VastaaPoistaHelena, jos tämän olisi lopettanut kesken, olisi jäänyt siihen helvettiin loppuelämäksi. Jo kirjan takakansiteksti lupaa 'Tätä kirjaa et unohda ikinä.' Toinen sellainen taitaa olla tältä vuodelta Shriverin Poikani Kevin, mutta 'lasi maitoa' tapahtuu koko ajan...nytkin.
PoistaKuulostaapa rankalta ja kiinnostavalta, sillä kamalat kohtalot, etenkin naisiin kohdistuvat vääryydet, saavat karvani pystyyn ja puolustushalut herkille. Lilja 4Everin olen nähnyt ja itkuhan siinä tuli. Tämäkin kirja kirauttaisi varmasti kyynelet poskille.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, molempia tämä on: rankka ja kiinnostava. Pahinta, että tämä on totta, sillä joka päivä tätä tapahtuu.
PoistaPitäisiköhän keväällä lukea ihan jotain muuta...
Aika rankka kirja, vaikkakin monen kohdalla täyttä totta tänäkin päivänä.
VastaaPoistaEi taida olla tuon aika nyt. Nyt on parempi lukea kevyempää ja iloisempaa tarinaa.
Lilja 4-ever oli ihan tarpeeksi rankkaa, huh.
Odotan innolla puutarhakirjaa, josta mainitsit:)
Hanne, ehkä nyt puutarhaa;-) Tulossa on sitä lajia vielä muutamia sekä tietty jotain grillaukseen liittyvää kuin myös kuntoiluun.
PoistaTiedätkö, tämä kirja oikeasti pelottaa minua. Harvat kirjat pelottavat, esimerkiksi Poikani Kevinin luin mielelläni (!), mutta tämän kirjan aihepiiri on jotenkin hurja. Se tuo mieleenki Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt sekä osin Sofi Oksasen Puhdistuksen. Ne kaksi ovat ehkä rankimmat kirjat, jotka olen lukenut - paljon Oatesin Kostoakin rankemmat.
VastaaPoistaMutta jos Wassmo on kaunokirjailijana hyvä, voisin olla varovaisesti kiinnostunut.
Katja, minulla on ollut nyt kaksi 'pahaa' kirjaa, Poikani Kevin ja tämä. Suren Evaa, koska Lionel ei voinut kirjoittaa hänelle hyvitystä ja suren kaikkia maailman dorteja, jotka ovat meidän tyttäriämme ja ystäviämme tai heidän siskojaan tai ystäviään. Tämä kirja tekee myös vihaiseksi.
PoistaKosto:Rakkauastarina tarjosi hyvityksen, tosin koston muodossa, mutta syystä.
Minulla on jo seuraava Wassmo pöydälläni, mutta sitä ennen yksi nuortenkirja ja dekkari loppuun;-)
Olen halunnut lukea Wassmoa pitkään ja tämä kirja minulla on jo lainassa äidiltäni. Luen siis todennäköisesti tämän ensimmäisenä sen rankasta aiheesta huolimatta. Ihmiskauppa ja seksiorjuus ovat minua kovasti kauhistuttavia ja koskettavia ilmiöitä. Niistä lukeminen tai katsominen on todella rankkaa, mutta samalla minusta tuntuu, että minun täytyy tietää. Monesti mainittu Lilja 4-ever oli minulle suuri (ja ahdistava) kokemus, ja lisäksi olen katsonut kaksi tv:n minisarjaa aiheesta.
VastaaPoistaKiitos tästä postauksesta, joka muistutti taas tästä kirjasta ja sen lukemisesta - toivottavasti pian!
Kiva kuulla, että saan pian lukea, mitä sinä nostat esiin tästä kirjasta.
PoistaAloitin eilen Wassmon Seitsemännen kohtaamisen.
Tyttäreni 'pakotti' minut katsomaan Lilja 4-ever -leffan...
Ole hyvä ja mukavaa viikon jatkoa sinulle!
Minulla tämä on myöskin lukulistalla. Katsotaan miten minun käy tämän kanssa.
VastaaPoistaTämä on rankka. Nyt luen Wassmon Seitsemättä kohtaamista ja on aivan mahtavaa...
PoistaAivan uusi tuttavuus minulle ja Lumiomenan Katjan tavoin minuakin vähän pelottaisi ryhtyä lukemaan tätä. Eläydyn tarinoihin niin voimakkaasti, että tämä voi olla liiankin rankka. Kirja vaatisi ainakin tietynlaisen mielentilan ja fiiliksen, että siihen voisi tarttua. Kiinnostuin kuitenkin sen verran paljon, että laitan nimen muistiin. Kiitos arviostasi! :)
VastaaPoistaJossu, tämä on pelottava, mutta minulla on sellainen sanonta, että jos toiset sen kestävät kokea, niin me voimme kestää sen edes lukea, mutta ei se ihan näin yksinkertaista ole. Huomasit ehkä, että olin hieman pilannut loppuyllätystä paljastamalla, että Dorte selviää. Se ehkä madaltaa kynnystä tarttua tähän kirjaan.
PoistaOle hyvä.
Nyt on ihan pakko tulla kommentoimaan tänne, kun sattumoisin osui silmiini tämä sinun postauksesi Wassmon kirjasta. Nimitit tätä selviytymistarinaksi ja painotit, että Dorte selviää. Minä sain aivan päinvastaisen kuvan kirjasta. Selviääkö Dorte? Minusta ei! Loppuhan jää jotenkin auki ja lukija saa itse tehdä johtopäätöksensä siitä, miten näissä tapauksissa yleensä käy. Ehkä olen kyyninen, minusta tässä ei tule käymään hyvin. Totta kyllä, Dorte jää henkiin, eli tavallaan selviää, mutta...
VastaaPoistaItse luin kirjan jo joku aika sitten, vanhassa blogissani siitä oma arvioni:
http://kiltisti.vuodatus.net/blog/2885392/herbjorg-wassmo-lasi-maitoa-kiitos/
Roz, minusta Dorte selviää. Se käy ilmi siitä sitaatista, jonka isä sanoo hänelle, kun Dortekin haluaa lähteä pois, isän luo ja isä sitten kieltää tulemasta, sillä Dortella on nyt syy jäädä elämään. Olisin laittanut sen sitaatin tähän suoraan, mutta kun se oli kirjaston kirja ja palautui tänään.
PoistaToisaalta monista kirjoista voi lukija tehdä omat päätelmänsä. Joskus kirjailija jättää tarkoituksella langanpäät solmimatta loppuu asti kiinni. Hyvin vahva esimerkki tältä vuodelta on Bargumin Syyspurjehdus, jonka jokainen lukija kokee tavallaan.
Oi, olen pitänyt itseäni pessimistinä, mutta minä kyllä näin lopussa tunnelin päässä valoa.
Kiitos linkistä, käynkatsomassa.
Tämä oli todella rankka kirja. Mutta luin sen yhtenä päivänä, vaikka meinasin alussa jättää kesken, koska se oli niin kauhea.
VastaaPoistaMai, siltä tuntui minustakin. Sama täällä, en vain voinut lopettaa. Tämä oli silti tärkeä asia ja tätä tapahtuu. Luin tämän jälkeen Wassmolta Seitsämäs kohtaaminen ja sekin oli hyvä, mutta ei näin vahva...muistaakseni. Tämähän on koko ajan myös palkissani. Hienoa, että luit. Piipahdan kohta...
Poista