sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Virginia Woolf: Menomatka

Outo orvokkien tuoksu leyhyi rouva Dallowaysta, ja se sekoittui hänen hameidensa pehmeään kahinaan.

Virginia Woolfin esikoisromaani Menomatka (The Voyage Out, Savukeidas 2012, suomennos Ville-Juhani Sutinen) julkaistiin vuonna 1915 kirjailijan ollessa vasta 33-vuotias ja vuosi sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt itsemurhaa kolmannen kerran. Kymmenen vuotta myöhemmin Woolfilta ilmestyi Mrs. Dalloway, joka oli kirjailijan merkittävä kirjallinen etappi ja alleviivasi Woolfin oman kirjallisen, uniikin tyylin. Miten yllättävää, että tapaammekin Clarissa ja Richard Dallowayn jo Menomatkan alussa. Clarissa on kiinnostava, mutta kuitenkin vielä vain hauska seurapiirien nainen, joka koskettaa kaikkia matkalla mukana olevia kevyesti, mutta unohtumattomasti. Myös Rachelia, Menomatkan päähenkilöä.


Kirjan juoni on yksinkertainen. Joukko englantilaisia on lähdössä laivamatkalle kohti eteläamerikkalaista, kuvitteellista paikkaa tarkoituksenaan viipyä siellä jonkin aikaa. Matkalle ovat lähdössä myös pariskunta Helen ja Ridley Ambrose sekä monta, monta muuta henkilöä. Kirjan alussa aivan kuin katoaa henkilömäärään ja ajattelee, että ’voiko tämä olla Woolfia?’ Kyllä! Tämä on todellakin nuoren Virginian omaa ääntä, joka kirkastuu sillä hetkellä, kun Dallowayt jättävät seurueen, väki asettuu Santa Marinaan, toiset hotelliin ja kuinka ollakaan, laivan omistajan tytär Rachel, jää tätinsä Helenin vieraaksi tämän huvilalle sen sijaan, että jatkaisi matkaansa isänsä kanssa. Rachel, joka on Helenin mukaan kasvanut hieman suppeasti isänsä valvonnan alla äitinsä kuoleman jälkeen keskittyen vain pianonsoittoon. Nyt 24-vuotias Rachel Vinrace aloittaa menomatkan kohti tuntematonta tulevaisuutta, jossa odottavat uudet maisemat niin konkreettisesti kuin henkisesti, sillä nuori nainen on menomatkalla oman kasvunsa viidakkoon ilman, että kukaan muistaa tarjota hänelle paluulippua.

Runsaaseen seurueeseen saa jokainen lukija tutustua ihan itsekseen ja ennen kuin hän huomaakaan, alkaa epätodellisuus vallata alaa: Ei ole aikaa, ei ole todellisuutta. On vain tämä hetki ja sekin jo mennyt ennen kuin tajuat sen tulleenkaan. Lyhdyt syttyvät pimenevissä etelän illoissa ja koiperhoset lentävät itsensä uupumuksesta kuolemaan tanssiessaan liekkien ympärillä. Olet tässä hetkessä, etkä kuitenkaan ole. Olet Rachel, matkustat jokilaivalla viidakon sydämeen, rakastat, tai luulet rakastavasi Terencea, mutta samalla:

Heidän välilleen jäi kuitenkin epämieluisa etäisyys, vaikka he olivat painautuneet aivan toisiaan vasten Rachelin puhuessa, eikä heitä tuntunut erottavan mikään. Seuraavassa hetkessä he kuitenkin olivat jälleen etäällä toisistaan.


”Mitä oikein on tapahtunut?” Terence aloitti. ”Miksi minä pyysin sinua naimisiin kanssani? Kuinka se oikein tapahtui?”


”Kositko sinä todella minua?” Rachel ihmetteli. He häilyivät ikään kuin kaukana toisistaan, eikä kumpikaan muistanut mitä oli sanonut.

Yhtä hyvin kuin kosinta olisi tapahtunut, se olisi voinut olla unta. Ainoa todellinen voisi olla vanha rouva englantilaisessa puutarhassa, joka juuri silloin leikkaa ruusun kukan tai rakastuneen nuoren miehen kiihkeä kuiskaus tytön korvaan kunnon brittiläisessä usvassa ilman tätä kaikkea sinistä merta ja valkoisena hohkaavia taloja, jotka kuin imevät ihmisestä kaiken voiman.

Virginia Woolf on jo ensimmäisestä kirjastaan aivan omassa teemassaan tarkkailemassa miten kaikki tapahtuu, miten ihmiset katsovat toisiaan, miten he seurustelevat, miten kuun valo tekee polun mereen…Hän on läsnä hetkessä, mutta hänen vahva intuitionsa, äärimmäinen, sairauteen asti äärimmäinen herkkyytensä, pakottaa irrottamaan otteen olemassa olevasta ja pakottaa tilalle tunteen, että kaikki on jo ennen sanottu, kaikki on jo ennen tapahtunut, on olemassa vain menetyksen syvin syvyys.

Menomatkan kokee alusta alkaen tummaa taustaa vasten, vaikka kaikki näyttääkin aluksi tyhjänpäiväiseltä, joutilaan yläluokan seurustelulta, jossa tärkeintä on tuntea oikeat henkilöt ja nuoret naiset eivät saa olla liikaa koulutettuja, vaan pelkästään viehättäviä ja miestään vaieten tukevia. Vielä tässä kirjassa Woolf ei uskaltaudu suomimaan uskontoa täysillään, mutta avioliittoon ja naisasiaan hän koskee jo kyynisellä kynällä:

Kun kaksi ihmistä ovat olleet naimisissa vuosikaudet, he vaikuttavat unohtavan toistensa ruumiillisen läsnäolon niin, että liikkuvat ikään kuin olisivat yksin, sanovat ääneen sellaisia asioita, joihin eivät odota vastausta ja vaikuttavat yleisestikin nauttivan kaikista yksinäisyyden tavallisesti muassaan tuomista eduista ilman, että kuitenkaan ovat yksin.

Ja mitä sanokaan Terence Rachelille:

Uskoakseni meillä on samanlainen valta teihin kuin hevosiinkin. Ne näkevät meidät kolme kertaa suurempina kuin todellisuudessa olemme – eiväthän ne muuten tottelisi meitä. Juuri siitä syystä minä epäilen mahdatteko te naiset pystyä koskaan mihinkään, vaikka saisittekin äänioikeuden.

Woolfin tarkkanäköisyys läpivalaisee koko tyhjäntärkeän yläluokan. Sen tärkeilevät herrat yhtä hyvin kuin heitä myötäilevät rouvansa ja koko yhteiskunnallisen teennäisyyden ja sen normiston. Hän saa ihmiset paljastamaan omien elämiensä tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden sanomatta mitään suoraan. Riittää kuvata naisen pään asento hänen myötäillessään paasaavaa herraa tai antaa tärkeilijän todistaa oma mitättömyytensä tarpeessaan kohottaa itsensä ylemmäs alentamalla muita. Vahvimmillaan Woolf on kielessään sekä vivahdeherkkyydessään, jossa pienikin asia voi saada suuren symbolisen merkityksen. Miten puun varjo heittyy vastapäiseen seinään, miten aallot liikkuvat, miten tuuli liikuttaa pöydälle jääneen kirjan lehtiä…ja miten tämän maailman koiperhoset jatkavat lentämistään tulen ympärillä.

Whoever you are, holding me now in hand,
Without one thing, all will be useless,
I give you fair warning, before you attempt me further,
I am not what you supposed, but far different.


- Walt Whitman -

*****

Tästä kirjasta on kirjoittanut myös Sara

40 kommenttia:

  1. Olenkohan tuota lukenut,en ole lainkaan varma.Mrs Dallowayhan löytyy kirjahyllystäni,samoin kuin "a room of one's own".
    Ja Virginian sivukuva on aina yhtä upea!

    VastaaPoista
  2. Jael, ehkä muistaisit, sillä tätä ei voi unohtaa...Enhän voinut paljastaa, mitä tapahtuu.

    Tuohon sivukuvaan en kyllästy minäkään.

    VastaaPoista
  3. Ooh! Muuta en osaa hiihtolomalta juuri palanneena ja blogien ihanaa sumaa "purkaessani", mutta kaltaistani Woolf-fania tämä kyllä kiinnostaa kovasti. Kirjan suomentaminen on ollut oikea kulttuuriteko.

    VastaaPoista
  4. Katja, nimenomaan sitä: Kulttuuriteko! Oli hyvin kiinnostavaa lukea tätä sen tuhannesti Mrs. Dallowayn,sielukirjani, lukeneena.
    Kuten Jaelille totesin, jos tämän on lukenut, tätä ei unohda. Pitää varoa, ettei pilaa juonta, eli kirjoittaa ns. kieli keskellä suuta;-)

    Orlando ei ole minua varten. Se on fantasiaa ja hauskaa ei siis yhtään minua. No, pelkkä hauska voisi olla - joskus. Nyt taidan ottaa kevyen ja hauskan kirjan...

    Sait takuulla herkullista kalakukkoa! Elämä on epistä;-)

    VastaaPoista
  5. Hei Leena sinä sait luettua ensin! Minulla on vielä kesken. En uskaltanut lukea mitään postauksestasi, mutta palaan heti, kun minulla on valmis. Minä niin ajattelin, että Leenan pitää lukea tämä, kun tässä on Mrs Dalloway mukana! :)

    VastaaPoista
  6. Minä pidin Orlandostakin, mutta Mrs. Dalloway on minullekin se kaikkein sykähdyttävin ja rakkain Woolfin kirja. Majakka on minulle jostain syystä vaikea pala.

    (Ja kalakukko oli ihanaa. Samoin blinit, suklaamoussekakku sekä luomupunaviini. Kyllä kelpasi!)

    VastaaPoista
  7. The Voyage Out, siitä tykkäsin... nuoren naisen matka aikuiseksi.

    VastaaPoista
  8. Vau, miten hienosti kirjoitit tästä, sait tosiaan mielenkiinnon heräämään.

    Itse en ole kirjaa lukenut enkä muutenkaan Woolfilta muuta kuin Mrs Dallowayn, josta pidin kovasti. Myös Oman huoneen olen lukenut. Sen sijaan sekä Majakka että Aallot jäivät kesken.

    VastaaPoista
  9. Kylläpä osaat hienosti kuvata kirjaa niin että lukija lähtee mukaan kuvaukseen kuin lehti myötäiseen tuuleen!

    Minua huvitti tuo katkelma aviopuolisoitten yksinpuhelusta toistensa seurassa. Sen huomaa omassa elämässään, kun kysyy puolisolta jotain ja hän vain jatkaa omia puuhiaan ikäänkuin olettaisi, että siinä se taas ukko höpöttää turhautumiaan.

    Yhden kirjan Woofilta luettuani en ole paras esittämään arvioita kirjailijan tuotannosta ja tyylistä, mutta voi vaikka ollakin, että tuo "miten" on se kysymys, jota hän käsittelee. Ainakin "Aalloissa" korostuu se "miten" aallot lyövät rantaan mihinkin vuorokauden aikaan.

    Minusta Woolf vaikutti "Aallot"-romaanin perusteella aika yltiöpäiseltä avant garde -kirjoittajalta. Minua tuskastutti se jatkuva sisäisen maailman kautta kuvaus, joka jatkui kirjan alusta loppuun - lukuunottamatta kuvausta merenrannasta ja puutarhasta.

    VastaaPoista
  10. Sara, telepatiaa! Muistatko, kun sanoin sinulle viimeksi käydessäni...tai sitten se oli sitä edellinen kerta, että luen nyt jotain, joka kiinnostaa takuulla sinua, mutta enhän voinut arvata me myös luemme samaa kirjaa. Odtoan malttamattomana, mitä kirjoitat!

    VastaaPoista
  11. Katja, minulla on Orlando, mutta se ei laske. Woolf ehti kuitenkin yllättävän paljon lyhyessä elämässään, joten kun seuraava Woolf tulee vastaan, olen sen oma. Aallot saisi olla vaikka se seuraava...

    (Minä arvasin sen!Ja sitten vielä blinejä ja suklaakakkua etc. Olikohan ne blinejä, joita ahmin kerran Viipurin torilla. Viipurihan oli käytännössä mammani kotikauppunki. Olen nyt tehnyt uutta sukutukimusta, koska äitiäni se kiinnostaa, mutta hän tarvitsee apuja. Kun hän saapuu meille huhtikuulla, häntä odottaa yllätys...;-)R. taas kiusaa minua ja uhkaa selvittää, että minussa on slaavitarta, mutta se ei pidä paikkaansa.)

    VastaaPoista
  12. Hannele, juuri niin: Matka aikuiseksi...ja vähän enemmänkin.

    VastaaPoista
  13. Jaana, kiitos!

    Tämä ei ole niin tiheä kuin Mrs. Dalloway mutta kaikki Dallowayn teemat ovat läsnä, paitsi että Clarissa on tässä nuori, kuten myös kirjan vielä nuorempi pääsankaritar Rachel ja Septimus Warren Smith odotti vielä tuloaan.

    Oma huone ja Aallot voisivat olla minua. Monet arvostelijat ovat sitä mieltä, että The Waves on Wolfin pääteos, mutta minä uskon, että sielukirjani Mrs. Dalloway jää minulle parhaaksi. Yllättäen tämä esikoisteos voisikin olla vahva kakkonen...

    VastaaPoista
  14. Woolfin ensimäinen kirja ja viimeiseksi käännetty, nyt jo kirja-alessa...

    VastaaPoista
  15. Ketjukolaaja, ihnako totta;-), kiitos! No, minä luin hyvin kiinnostuneena sinun kirjoitustasi Aalloista!

    Well...kyllä se joskus noin menee. Minä erityisesti olen vastaamatta, kun toinen paasaa, vaikka kirjoitan. R. ei tajua, että päässääni saattaa juuri muhia pitkä, kuolematon virke, jonka on pakko päästä wordille ennen kuin tuuli sen vie;-) Otamme kyllä kaiken isosti takaisin viikonlopun pitkien kynttiläaterioiden aikana, muuten emme säilytä 'tatsia' toisiimme.

    Minusta oli hirveän kiinnostavaa, lukea 'miten' sinä kirjoitit Aalloista, sillä olit kuin loastu lainehilla ja annoit tulla juuri, 'miten' tuntui.

    Lämmin kiitos, että edes meri ja puutarha saavat sinulta armon;-) Woolfin tyyli on ehkä hänen omanlaistaan tajunnanvirtaa, mutta minua se juuri kiehtoo. Se hänen mielensä ja kielensä.

    Piristyin eilen hirveästi kun luin sinun Aallot -postauksesi. Se oli niin...jotenkin viaton...ja rehellinen.

    VastaaPoista
  16. Hannele, se on kirjan elinkaari: Ensin kova hinta, sitten lyhyt elämä ja lopulta saat sen viidellä eurolla, jos ajoitus on oikea.

    Minusta sopivampaa ja kaikille, myös kustantajille, olisi etua, jos kirjan lähtöhinta olisi hieman matalampi ja elinkaari pidempi. Ennen uutuudet olivat alessa vasta vuoden päästä.

    VastaaPoista
  17. IhaNainen!

    Tuo sivuprofiili oli kuin Anne Frankilla, erehdyin ensin siitä;)

    Joskus 1960-70 luvuilla olen lukenut VW:n teoksia lainakirjastosta. Tässtä varmaan on otettu uusi painos, niinhän ne merkkihenkilöiden teoksista usein ottavat.

    Hieno postaus, Leena.<3

    Oikein hyvää viikon alkua, Leena-LumiNainen.<3

    VastaaPoista
  18. Aili!

    Onko...minä muistan Annesta vain kuvan edestä.

    Tämä teos on tietääkseni vasta nyt suomennettu. Monen kuuluisan kirjailijan kohdalla esikoiset saavat käännöksensä vasta hyvin, hyvin myöhään. Niiden kuuluisimpien jälkeen, mikä on sikäli sääli, että on niin kiinnostavaa seurata miten kirjailija 'kasvaa'.

    Kiitos!

    Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen♥

    VastaaPoista
  19. Hieno postaus:)

    Olen lukenut Mrs. Dallowayn ja ihastuin ikihyviksi.
    Nyt on pakko lukea Virginian esikoisromaani, varsinkin , kun esittelit sen niin houkuttelevasti.

    VastaaPoista
  20. Hei Leena, haastoin sinut hyvän mielen asioiden äärelle. Se odottaa sinua blogissani.

    VastaaPoista
  21. Hanne, kiitos ja ihastun nyt ikihyviksi, kun kuulen sinut Woolfin ihailijaksi!

    ***

    Mine, kiitos! Tulen kohta...

    VastaaPoista
  22. Ahh, Woolf on ihana - tosin hänen tuotannossaan tuntuvat toiset tykkäävän yksistä ja toiset toisista... Näin on minullakin : Aallot, Majakka, Mrs Dalloway ja Orlando ovat ihania, Jacob's room on minulla edelleen kesken.

    Tätä Menomatkaa en olekaan koskaan lukenut. Täytyykin pitää mielessä ja lukulistalla.

    VastaaPoista
  23. Minna, täysin samaa mieltä. Monet kuitenkin tuntuvat löytävän omat suosikkinsa häneltä.

    En tiedä, millä kielillä luet, mutta ymmrtääkseni, tämä on vasta nyt suomennettu.

    VastaaPoista
  24. Mikä ajankohtainen aihe, kosinta:)

    En tiedä miten listaisin lempikirjani tästä hirmuluettelosta LL, josta jotakin aina ajattelen hakea, lukea tai jopa ostaa.. tulostaminen voisi olla yksi vaihtoehto, paitsi ettei se kotona ainakaan ole mahdollista, siitä voisi listata jo menetetyt vaihtoehdot joita en enää jaksa kahlata:) Mukavaa talven jatkumista ja lukemattomiin kirjoihin törmäilyä edelleenkin.

    VastaaPoista
  25. Minulle Woolf on vielä aika tuntematon, mutta aion tutustua häneen paremmin. Hienoa, että tällainenkin on suomennettu. Olen lukenut aika paljon hänestä ja hänen ajatuksiaan, ja ihailen häntä, mutta Woolfin romaaneja en ole kuin aloittanut, ja ehkä liian nuorena. Tosin nytkin on taas aika moni sanonut, ettei käsitä niitä aikuisenakaan. Jää nähtäväksi, miten minun käy.

    VastaaPoista
  26. Mustis, siis ajankohtainen sinulle juuri nyt? Meinaatko hyödyntää karkauspäivän;-)

    Voi Mustis, kun vähän raoittaisit makuasi, minä tekisin sinulle vaikka listan vain kymmenestä kirjasta...Ihan räätälityönä by LL.

    VastaaPoista
  27. Karoliina, sun on täytynyt lukea Mrs. Dalloway!

    Jos nauttii erityisen upeasta kielestä, löytää kyllä avaimen Woolfin teksteihin.

    (Nämä uudet kommenttilootat ovat syvältä...)

    VastaaPoista
  28. Täytyy, pakko sentään saada, tämä käsiini! Woolf on minulle vähän liian vaikea luettava englannin kielellä, joten enpä malta odottaa, että tällä viikolla pääsen suomenkielisiin kirjoihin käsiksi! Kiitos tästä jutusta!

    VastaaPoista
  29. Helmi-Maaria, en minäkään Woolfia englanniksi lukisi.

    Nyt olet ymmärtääkseni Suomessa, joten...;-) Hauskaa lomaa!

    VastaaPoista
  30. Tähän en olekaan tutustunut. Laitan listalleni, jota innolla selailen.

    Varsinkin tuo viimeinen kappaleesi on houkutteleva. Osata kertoa noin hienosti. Se olisi ihanaa...

    VastaaPoista
  31. Birgitta, ja kun sitten joskus haluat priorisoida, niin meilaa lista minulle, niin voin auttaa priorisoinnissa;-)

    Kiitos! Woolf heittää minut niin helposti aallon harjalle hurjailemaan. Koen häneen outoa likeisyyttä...

    VastaaPoista
  32. Jotenkin tuo Tunnit elokuvan kuva on piirtynyt päähäni Woolfista. Tämä kirjan kansikin jo luo sellaisen upean tunnelman. Vaikka elämä on joskus rankkaa, niin siitä kirjoittaminen helpottaa kummasti.

    Olen joskus miettinyt, että pitäisikö kirjoittaa se tarina, josta ekassa blogissani kirjoitin. En ole vielä kyennyt, mutta ehkä joskus vielä voisin katsoa sivullisena sen kaiken läpi.

    VastaaPoista
  33. Birgitta, mulla se meni niin, että ensin luin Cunnninghamin Tunnit, sitten kävin katsomassa elokuva ja se oli niin hyvä, että ostin sen ja katsoin vielä monta kertaa. Ja sitten tuli aika lukea Woolfin Mrs. Dalloway ja siitä kirjasta tulikin sitten yksi sielukirjani. Clarissa Dalloway miehineen piipahtaa tämän kirjan alkupuolella tai siis ovat mukana osan menomatkaa.

    Birgitta, kerro, mikä tarina? Haluan lukea sen!

    Tiedoksi: Kirjoittaminen parantaa kaikki haavat.

    VastaaPoista
  34. http://skooljakulaus.blogspot.com/2010/05/skool-kulaus.html

    Taisin kommentoida vähän löyhästi. Laitan sulle mailia illalla...

    Antoisaa keskiviikkoa sulle <3

    VastaaPoista
  35. Oho, tämä postauksesi, ja koko suomennos, oli mennyt minulta aivan ohi (olinkin hiihtolomaviikolla kuumeessa), mutta onneksi huomasin nyt Saran postauksen kirjasta ja sieltä linkin kautta löysin tänne :). Kuulostaa upealta romaanilta ja hienoa että se on suomennettu, Woolfin teksteissä riittää minulle haastetta ilman englannin kieltäkin :).

    Voi elämä tuota Terrencen kommenttia: "Meillä on teihin samanlainen valta kuin hevosiin"?!? Mitä Rachel vastasi?

    VastaaPoista
  36. Maria, minä en taitaisi lukea Woolfia englanniksi. En takuulla tavoittaisi kaikkea...

    Oikeastaan Rachele ei vastaa tähän, vaan antaa Terencen jatkaa: "Vie ainakin kuusi sukupolvea, että olette riittävän paksunáhkaisai tuomioistuimiin ja liike-elämään. Miehet ovat melkoisia sortajia", hän jatkoi, "aivan tavallinenkin työtätekevä ja jokseenkin kunnianhimoinen asianajaja tai liikemies, jolla on perhe huolehdittavanaan ja tietty asema säilytettävänään. Ja kaiken lisäksi poikien etu menee tyträten edelle. Poikien on saatava koulutus, ja sen jälkeen heidän on sorrettava ja syrjittävä vaimojaan ja perheitään, ja kaiki jatkuu samaan malliin. Naiset pysyvät koko ajan taka-alalla ja...Luuletteko todella, että äänioikeus hyödyttäisi naisia?"

    Ja nyt vasta Rachel: "Äänioikeus?" vastasi Rachel.
    "En usko", Rachel vastasi. "Mutta minä soitan pianoa...Ovatko miehet todella sellaisia?"

    VastaaPoista
  37. Leena, apua! Kiitos sinun ja Saran hienojen arvioiden hankin Menomatkan käsiini. Mutta apua, millainen järkäle se on!! Nyt tuli niin paha ramppikuume että tarvitsen vähän tsemppausta!! :D

    Tai siis ihan normaalin mittainen kirjahan se on, mutta neljäsataa sivua Woolfia on ihan eri asia kuin neljäsataa sivua melkein ketä muuta tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, älä välitä, minulle iskee usein ramppikuume. Juuri nyt on sellainen menossa. Silloin otan aikalisän ja teen jonkun puutarhakirjan tms. ja touhuan ihan muuta eli pois koneelta. Woolf on ollut minulle kummallakin kerralla helppo, en tiedä miksi. Ehkä hän on henkinen sielusiskoni ja pidänhän esim. Mrs. Dallowayta sielukirjanani.

      Minusta tuo määrä Woolfia ei ole ollenkaan pelottava. Ota ihan rauhallisesti ja sitten vain vihkoon merkitset ne sivut, jotka merkitsivät eniten. Onneksi me kaikki painotamme hiukan eri asioita.

      Mutta mitä minä voin kirjoitta jumaloimani Shriverin Poikani Kevin -kirjasta, kun siitä on kirjoitettu jo kaikki. Odotan inspiraatiota!

      Poista
    2. Kiitos, tämä helpotti! <3

      Ja kannatti odottaa sitä inspiraatiota, kirjoitit nimittäin aivan upean arvion Poikani Kevinistä! <3

      Poista