torstai 19. marraskuuta 2015

Jean Rhys: Huomenta, keskiyö

En saa unta, kieriskelen puolelta toiselle...

Oliko se vuonna 1923 vai 1924, kun asuimme tuossa kulman takana, Rue Victor-Cousinilla, ja Enno osti minulle sen kasakkahatun ja astrakaanijäljitelmäturkin? Siloin juuri otin itselleni nimen SASHA. Kuvittelin, että onneni voisi kääntyä, jos vaihtaisin nimeä. Toikohan se minulle onnea – se että otin nimen Sasha?

Oliko se vuonna 1926 vai 1927?

Sytytän lamppuun valon. Yöpöydällä on pullo Eviania, Luminal-unilääkettä, molemmat kirjat, kapealla hyllyllä tikittävä kello, ikkunassa punaiset verhot...

Jean Rhysin  teos Huomenta, keskiyö (Good Morning, Midnight, Otava 2002, suomennos Hanna Tarkka) on tarkkanäköinen ja raakakin kuvaus englantilaisesta naisesta, joka on nuorena viettänyt Pariisissa villiä, levotonta elämää. On ollut vaihtuvia miehiä, valvottuja öitä, nuhjuisia hotellihuoneita, mielialan aallokkoja, nöyryytyksiä, unilääkkeiden ja alkoholin helpotusta. Sitten monien Englannin vuosien jälkeen hänen ystävänsä tarjoaa hänelle rahaa Pariisiin matkustamiseen. Nainen, Sasha, palaa nuoruutensa kaduille, kaupunkiin, jossa oli kokenut nuoruuden huumaa, mutta myös paljon mustaa ja synkkää...oli syntynyt lapsikin. Hän yrittää palata ollakseen sama, nuori vielä ja haluttukin, mutta kohtaa ylenkatsetta hotellleissa, kaupoissa, kaduilla, jopa talot tuntuvat kaatuvan hänen köyhän vanhenemisensa päälle vain koska hän ei ole nuori eikä rikas. Jos vain olisi rahaa kampaajaan, jos vain olisi rahaa parempiin vaatteisiin, jos vain olisi varaa hammaslääkäriin...Sashan kodittomuus on kuin sisäsyntyinen kirous, maa, jossa hänellä ei ole ylpeyttä, ei kasvoja, ei todellisia ystäviä. Hän muistaa, miten usein on päättänyt lopettaa elämänsä, mutta ei ole onnistunut edes siinä. Vain alkoholi saa mielialan hetkellisesti nousemaan ja hän näkee itsensä peilistä naisena, jolla on valtaa miehiin. Humalan haihduttua kuitenkin hän on taas vain

(Ylös autettu, pelastettu, mutta ei enää uuden veroinen...)

mutta on hetkiä, jolloin muistuvat mieleen ajat Ennon kanssa. Joskus oli päiviä, joissa oli mahdollisuuksia, samppanjapullon korkit poksahtelivat, hiukset kiilsivät ja aivan kuin entisinä aikoina saattoi poiketa ostamaan leninkejä, hajuvesiä, sukkia...

Huone? Hyvä huone? Kaunis huone? Kaunis ja oma kylpyhuone? Keinu ylös, keinu alas, keinu eteen ja taakse...Tapahtui näin ja tapahtui niin...

Ja sitten tuli taas se aika jolloin olin yksin.

Olen jo vuosia jostain syystä säilyttänyt Jean Rhysin pientä kuvaa tiedostossani. Se alkoi siitä kun sain lahjaksi blogiystävältä Rhysin kuuluisimman teoksen Siintää Sargassomeri (1966), jonka myötä Rhysin varhemmat teoksetkin löydettiin. Sargassomeri minulla odottaa vieläkin lukemistaan, mutta varmaan se kannattaa, sillä kaikkien hiljaisuuden vuosien jälkeen Rhys sai useita palkintoja ja vuonna 1978 hänelle myönnettiin CBE-kunniamerkki ”palveluksistaan kirjallisuudelle” ja hänen mainittiin kuuluvan vuosisadan hienoimpien englantilaisten kirjailijoiden joukkoon. Huomenta, Keskiyöstä kiinnostuin Ompun jutun kautta ja olen vaikuttunut.

Olen aika paljon kallellaan ranskalaiseen kirjallisuuteen ja jos minulle jotain Rhysin tyylistä tulee mieleen niin Marguerite Durasin raaka, mitään kaihtamaton tyyli. Durasia ovat myös runsaat pilkkuihin päättyvät kesken jääneet lauseet. Huomenta, keskiyö on kirja, jossa ei tapahdu mitään ja tapahtuu kaikki. Lukija vaeltaa Sashan kanssa Pariisin pimeillä, kylmillä, torjuvilla kaduilla kantaen mukanaan epätoivoa vailla valon toivoa. Kuten Durasin kirjat, tämäkin on kiinnostava, oudolla tavalla musta, mutta ei masentava. Tyylissä on jotain hypnoottista ja kuilun reunalla oloa. On kuin lukijakin olisi jo tajunnut, että näin sen kuuluu mennä ja mitään muuta ei tule kuin hetken huvitus ja humala, sitten taas tunne torjutuksi tulemisesta.  Kaksi venäläistä ja keskustelut heidän kanssaan ja sitten yksi gigolo ja...

Minulle rhysiläisyys osui ja upposi niin, että olen jo lukemassa Kvartettia! Rhysiläinen nainen on onneton. hän toistaa paljon samoja sanoja, hän ei saa tartuttua todellisuuten, hän ajelehtii tilanteesta toiseen, hän on kaunainen ja rankaisee muita usein itkullaan, hän pyytää rahaa, hän on elämän ajelehtija, jonka mielestä elämä on hänelle jotain velkaa. Kaikki ovat hänelle jotain velkaa. Sasha ei miellytä, mutta hän kiinnostaa.

Kirjan huikeat saatesanat ovat Raija Siekkisen ja miten upeasti hän valottaakaan Jean Rhysiä vasten kirjailijan kuvaamia naisia. Siekkinen saa lopettaa tekstini kirjasta, joka ei unohdu heti kun kannet on suljettu:


Rhysin maailmaa hallitsee rumuuden estetiikka. Vaikka nainen, Sasha, näkee kauniita , valoisia huoneita, puistoissa leikkiviä lapsia, hän kantaa rumuutta sisällään, ja niin kirjassa on kaikki sen valaisemaa. Kirjan ainoa kauneutta kuvaava jakso ajalta Ennon kanssa nouseekin esiin kuin huikaiseva valonsäde: ”Kaikki on tasaista, pehmeää ja hellää. Lemmiskely. Taulujen värit. Auringonlaskut, Pohjoisen lempeät värit auringon laskiessa – vaaleanpunainen, malva, vihreä ja sininen. Tuuli on raikas ja kolea ja kanaviin heijastuvat valot kuin kultaisia kaalimatoja, ja kaiken aikaa lokit syöksyvät veden yllä.”  


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Omppu ja Juha

19 kommenttia:

  1. Mukava lukea Leena, että sinäkin innostuit Rhysistä. Tässä kirjoituksessasi on hienosti tavoitettu rhysiläinen henki. En voinut olla miettimättä, kun luin Raija Siekkisen sanoja, että mitenköhän hän Rhysin koki. Kenties Rhys oli hänelle jonkinlainen hengenheimolainen. Upeaa on Rhysin teksti, ei vanhene koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos vinkistä ja kiitos <3 Samaa mietin itsekin, sillä hänen saatesanansa olivat syvällä rhysiläisyydessä. Kvartettikin on jo luettu, mutta annan sen nyt vähän hautua, mutta ihan tasavahvoja molemmat minulle. Ihan helposti olisin voinut jatkaa vielä kolmannenkin tässä erikoisessa ilmapiriissä, joka sekä veti luokseen että työnsi pois.

      Poista
  2. Kuulostaa aivan minun kirjaltani. Pitää saada jostain käsiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, satavarmasti sinun kirjasi! Minullakin on kirjaston kirja...Olisi kiva kuulla, mitä olet mieltä.

      Poista
  3. Miten hauskaa, että keskustelimme tämän kirjan kannesta aikaisemmin =). Palaan vielä kommentoimaan muuten, mutta laitan ensin viestin, että laitoin sinulle tunnustuksen ja haasteen, jos ehdit joskus vastata =)

    Ihanaa torstain jatkoa, se on kohta lauantai taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä on kiinnostava kansi, ei voi mitään;) Se ei kai ollut vielä pävittynyt...jos siis tarkoitat blogia etkä facea. Sielähän on nyt ollut koko viikko haastetta.

      Aikaa kaivetaan jostain. On kiva välillä ottaa kevennyksiä, leikkiä.

      Kiitos samoin sinulle <3 Luna on nyt meillä ja meno sen mukainen;) Tulevana launtaina tämä pariskunta kerää voimia seuraavaan viikkoon, sillä jo maanantaista alkaa menoviikko. Laitan sulle privana lyhyesti heti kun...

      Poista
    2. Kyllä minä laitan tämänkin kirjan lukulistalleni. Vaikka olisi mustakin, ilman valoa =)

      Poista
  4. "Rumuuden valaisemaa", hienosti Siekkiseltä sanottu. Kuvauksesi perusteella, kyllä kiitos, haluan tutustua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, se on mykistävän hienosti sanottu. Suosittelen lämpimästi.

      Poista
  5. Hieno bloggaus :)

    Pitäisi lukea Rhysiä lisää, Sargassomeren siinnon olen onneksi kahlannut läpi, ja oli hyvä teos, tosin sen lukemisessa ei ole mieltä, ellei ole lukenut "sitä toista teosta", jonka jokainen bloggari on varmaan lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos.

      Jokke, mikä on 'se toinen teos'? Herra Mackenzien jälkeenkö? Luin jo Kvartetin ja se on ihan tasahyvä tämän kanssa. Miten paljon vinkkejä kirjablogiesta saammekaan! Aion lukea myös Sargassomeren, mutta ei taida ehtiä tähän vuoteen. Siitä Rhys tuli kuuluisaksi, joten hienoa, että nämä aikaisemmat teokset löysivät lukijansa.

      Poista
    2. Eli Kotiopettajattaren romaanin Bertha on pääosassa Siintää Sargassomeri teoksessa, ja pääosin tämä tapahtuu Karibialla. Eli Siintää Sargassomeri edellyttää Jane Eyren hallintaa, mikä on kirjabloggariksi ryhtyneelle yleensä jo luettuna, klassikko kun on :)

      Poista
    3. Jokke, no oivoi;) Nyt tajuan miksi Sara antoi kirjan minulle. Olen lukenut Kotioepttajttaren romaanin, mutta paljon enemmän pidin Humisevasta harjusta, jonka olen lukenut monta, monta kertaa. Olen kyllä jostain lukenut että Humisevaa harjua pidetään mailmankirjallisuuden parhaana klassikkona...Jos näkisit mun kirjaston, näkisit klassikkojen kuningattaren, aloin jo teininä ostaa omaksi venäläisiä ja muita klassikoita ja kaikki on luettu, osa moneenkin kertaan.

      Poista
    4. Jokke, etten syyllisty väärään tietoon, niin se meni niin, että Humiseva harju on:" tämä kirja on äänestetty englantilaisen The Guardianin mukaan maailman parhaaksi rakkausromaaniksi!"

      Poista
  6. Kiitos koukuttavasta kirjan esittelystä, Leena! Tekisi mieli ryhtyä heti lukemaan tuota. Laitan nimen muistiin.
    Kävin lukemasssa myös nuo linkittämäsi hienot bloggaukset. Miten minulla on taas tämä(kin) päässyt menemään ohi.
    Raija Siekkinen ei ole onneksi mennyt ohi. Häneltä olen lukenut lähes kaiken. Muistan vielä hänen kuolemaansa liittyvän kauheuden tuossa naapurikaupungissa Kotkassa. Hän oli jäänyt tasokkuuteensa nähden liian vähälle huomiolle mediassa, mitä sitten surtiin ja valiteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ole hyvä ja kiitos. Ota saman tein myös Kvartetti, pidin molemista yhtä paljon.

      Ompun ja Juhan tekstit olivat aivan mahtavat. Minultakin olisi mennyt ohi ilman Omppua.

      Häntä taas minä en ole lukenut, mutta saatesanat tähän kirjaan olivat niin tajunan räjäyttävät, koskettavat, että laitan muistiin. Moni on jäänyt...Olen joskus miettinyt Eva Illoista, jolta luin eräänä suvena kaikki.Hänen kirjoistaan ei paljon kuule. Onneksi nyt Eeva Joenpelto on nyt saanut nostetta.

      Poista
  7. Kuulostaa ihan luettaviin kirjoihin laitettavalta :)
    Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
  8. Rhys on niitä, joita minun on pitänyt lukea jo kauan, kauan. (Toinen on Munthe.) Ehkä ensi vuonna, uskon että pitäisin.

    VastaaPoista