Helähtää vilun celesta, syysilta, saunavastan kostea, sakenee....

Helähtää vilun celesta.

Syysilta, saunavastankostea, sakenee
vihreä hämärä...istun
madonsyömällä laiturilla, yksin, ja sorsapoikue
ui keltaisen ruovikon suojaan,
sen vanavesi ohenee, katoaa, ja järven pinta
on tyyni taas. Kuin platinaa.

Kajahtaa, kaksi laukausta.

Niin kuin airot läjähtävät veteen,
tältä tutulta rannalta
on silmänräpäyksen matka Tuntemattomalle,
veden kalvossa kelluu sininen sulka,
poikue räpiköi pakoon
henkensä hädässä. Äiditön.

Helähtää, vilun celesta.

Istun madon syömällä laiturilla, yksin,
kuuntelen laukauksia kaukaa, haistelen
ruudin ja saunan savuja.
Surun heleys tummuvaa taivasta vasten,
tuuli, liikkumaton. Kuin vaate iholla.

- Arto Meller -
kuva Seijastiina 

Teemu Helle: Tahditon sydän

Odota hetki
taivas on vielä täysi
tähtilampuista
hengitetään yhdessä
pilvipeitto yllemme

Sytytän valon

tähän lasikuistille

istu rauhassa

anna surumielisten 

laivojen tulla rantaan

Avaan romaanin

kuin kodin ulko-oven

unohdan ajan

lumihiutaleet eivät

ennätä maahan asti

Lämmin tuoksusi

istuu sohvannurkassa

jääräpäisesti

vaikka niin luulimmekin

emme koskaan eroa

Kunpa tietäisit

miten paljon ikävöin

onnellisuutta

öisin elän muistoissa

päivät pakenen unta

On taas niin kylmä

ettei sydämen neula

löydä etelää

minun on luotettava

surun koordinaatteihin

-Teemu Helle -

Tahditon sydän (Robustos 2026)

*****

 

Olen seurannut Teemu Helteen runoja ja pitänyt niissä eniten siitä, että runo on vailla rönsyjä, turhista konjuktioista vapaa.  Kun hän kirjoitti Tahdittoman sydämen, jo kahdeksannen runokokoelmansa, Robustos  tarjosi sitä minulle.

Löysin kaipaamani kirjan osiossa Toivoton romantikko. Nyt kun kustantaja Heikki Savola tarjosi minulle Teemun runoja, totesin, että en arvioi, mutta.... Sitten kun kirja kuitenkin tuli, se ohuudestaan huolimatta on tosi runsas. Ei ollut aikomus edes yrittää arvostella, mutta tämän selvityksen lienen velkaa ainakin Teemulle! Toivottamalle romantikolle.

Runokirjat Leena Lumissa

Wim's Redin helppous, kauneus ja pakahduttava värileikki

Syyshortensia Wim's Red on minusta hortensioista helpoin ja ehkä myös hauskin, sillä kun illalla kuvaat, se on täysin valkoinen kukiltaan, mutta jo seuraavina päivinä alkaa punertaa kuin kainon neidon poski. Kasvuedellytys hapan maa ja aurinko/puolivarjo.

Tämä on viikonlopun kuvista ja ensimmäinen noin tunti sitten. Jos valkoisia haluaa nähdä, niitä löytyy https://leenalumi.blogspot.com/2011/09/leena-lumis-flower-power.html

Erittäin upea, pystykasvuinen pensas, jota kutsutaan myös Japanin hortensiaksi. Kukat aukeavat heinäkuussa kermanvalkoisina ja siitä alkaa upea värileikki aina lokakuulle asti. Joillekin lokakuun ruska voikin olla rakkain. Korkeus 150-250 cm Vyöhyke I-IV ja jopa V. Me olemme nelosvyöhykettä ja hyvin on kasvanut.

Tässä kuva vuodelta 2021 suloisen puuteripinkkisenä. Jotenkin aika on hurahtanut niin lujaa, että on tullut yksi moka! Halusimme tätä syyshortensiaa lisää pohjoisrinteeseemme. Ja sinne se sitten menikin, mutta jotain härdelliä tapahtui kun emme löytäneet kuutamohortensialle sopivampaa paikka kuin pohjoispuolen rinne. Kovalla hopulla siirsimme matalaksi leikattua kuutamohortensiaa ja mitä tapahtuikaan: emme muistaneet Wim's Rediämme, vaikka se oli yhden suven jo kukkinutkin. Tuli liian liki suurta kuutamohortensiaa. Viime yönä heräsin ja muistin, että jossain on toinenkin Wim's Red. Satoi kuin saavista, joten jätimme jännityksen aamuun. Ei voi itseään kehua, sillä kaunottaremme oli täynnä pelkkiä oksia....Tarkoitus oli ollut, että Wim's reilusti eteen ja kuutamohortensia taaemmas. Onneksi hyvät oksat  edes ja siirsimme pensaan kolmostason puutarhaan, jonne on tulossa jännittävä kokoelma eri hortensioita, myös Grandi Flora Paniculata ja valmiina kasvaa jo kastanja, Casperin Valkea kuulas ja päärynä- sekä luumupuu. Pari kartiovalkokuusta kasvaa siinä aika liki sekä Ristinummen ruusu eli villiruusumme, jolle jää paljon tilaa levitä. Kolme Wim's Rediä on sopiva näin isolle tontille. Myös Ruususen uni -atsaleat sijaitsevat samassa alapuutarhassa  sekä herkulliset Hinnomäen keltaiset karviaiset. Nyt odottelemme saammeko juuret kasvattaneita mustaviinimarjan taimia vanhan pihan puutarhasta. Ne olisivat isoäitini perua. Nämä nykyiset mortit, vertit ja mitä kaikkia niitä onkaan ollut, eivät ole maistuneet. Voisiko kyseessä olla sama suurimarjainen, makea pensas, josta kysyin aina luvan, että 'saako syödä makeita mustia?' 

Jatkan tästä hetkittäin uusilla kuvilla Wim's Redistä ja uskoon, että ensi kesään täydellisesti toipuu unohdettu kaunottaremme. Voihan Wim's Red!

Tässä kuva elokuulta 2025. Tuija vieläkin suojaverkossa ja vanhat mongolianvaahterat...Tämä on etupihan vasemmalta puolelta, joten täällä kasvavat helmiorapihlajatkin. Ja uutena yksi Tuurenpihlaja. Kaikissa kasveissa vahva ruska!

Näistä on tullut kirjoitettua ja kuvattua tosi paljon. Löytyy sieltä Leena Lumin puutarhasta, johon yllä linkki.

Leena Lumi

Kuun valossa siitetty....

Kuun valossa siitetty
auringon valossa valettu,
nukkuva nainen.

Nuo hiukset, rannan heinää

kultaista kortta,

kasvot, valkean kuorta

vedestä aallon nostamaa

kosketusta vailla.

Illan himmeän harson laskeutuessa

Sinä,

kuin veteen laskettu paperilyhty,

unien virran vietäväksi,

käteni ulottumattomiin.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka

Kuva Pekka Mäkinen

Runokirjat Leena Lumissa

Muuratsalossa tapahtuu

29. heinäkuuta kirjoitin blogiini jutun Kotisaareltamme löytyy nyt Unescon suojelukohde ja syystä! 

Hyvin näyttävää  ja paljon ulkomaisia arkkitehteja ja arkkitehtiopiskelijoita käy kesäisin katsomassa arkkitehti Alvar Aallon huvilaa/koetaloa. Matkalla kohteeseen on epämukaviakin näkymiä ellei katsele vaikka Päijännettä. Nyt sekään ei ole enää varma apu, sillä hiekkaisella uimarannallemme on ilmestynyt monet haverit kokenut vanha veneen romu ja se on siinä ollut jo vapusta asti. Omistaja on Esa Niemitalo, joka on tuonut paattinsa siihen remonttiin. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut ja asukkaat ovat pahoillaan, että pieni, mutta ihana hiekkaranta on pilattu. Olemme Jyväskylää, mutta kaupunki on kuin mitään ei voisi tehdä. Olen itsekin innokas uimari ja etenkin kellun ja sukellan pohjaa. Tässä pohja on täysin kunnossa ja sitä oikeaa lapsuuden rantahiekkaa eikä ole humusta. Tyttäremme Meri on oppinut tällä rannalla uimaan ja katsotaan, missä Casper, 4 vee, oppii, Lohjajärvessä vai Päijänteessä. 

"Auringonlaskut tältä kesältä on viety," kokee uimapaikan lähistöllä asuva Jorma Pekkanen. Heidän perheensä lapset ovat oppineet uimaan tässä rannassa ja nyt olisi kiva jatkumo, että lapsenlapset saisivat saman. Me emme ole ainoita, sillä vaikka kaupunki purki laiturin ja pukuhuoneet, rantaa käytetään.  Ja entäs sitten maassa pesivät linnut. Kaikki katoaa...muistot, linnut, uimisen ilo ja vain paha mieli kirveltää kun katsoo parhaat päivänsä nähneen paatin tukkivan rannan. 

Yläkuvassa kuvakaappaus tämän päivän Helsingin Sanomista 13.8. Juttu on Riikka Maukosen. Lehtikuvassa riesavene ja sen alla asiaa hoitava Jorma Pekkanen. Vene tekee luvatta aluevaltausta, joten kyllä siihen keinot pitäisi löytyä. Kävelylenkkini kierrän jo niin, että en näe yhtä romupihaa, kun muut pihat ovat täysin hoidettuja, mutta arvatkaapa ajaako auto kansainväliset arkkitehdit juuri siitä ohi. Ja sen jälkeen seuraavaksi näkyykin jo 'taikakunnostusta' odottava paatin rämä. Kolme pitkää kärsimyksen kuukautta! Miten kauan vielä? Ja Suomen kesä on lyhyt.

Tämän kuvan halusin laittaa kuvaamaan Muuratsaloa. Isokoskeloperhe hyvin turvassa topakan naaraan kanssa. Muuratsalo on helmi, jonka haluamme säilyttää. Kiitos Jussi Jääsaari upeasta kuvasta. Ei pilata Suomen Tahitia, vaan tehdään kaikki sen parhaaksi♥♥

Leena Lumi

Kantarelleista herkkujen herkkua!

Kantarelleista, elokuun metsän kullasta, saa parhainta herkkua, mutta voi niitä syödä suoraan pannulla paistettunakin kera sipulihakkeluksen. Tarjoan nyt kuitenkin oman suosikkireseptimme, jota olemme  ahnaasti nauttineet jo aika monta kertaa...

Tämä resepti meni meihin niin lujaa, että ostimme sille oman kasarinkin! Vasta kotona tajusimme, että sitä ei saanut laittaa uuniin, mutta ei ollut tarvettakaan.

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia
4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. 

Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkkujen herkku, joka on osa elokuun ihanuutta.

Guten Appetit♥

Iltaan on vielä päivän matka

Odottavan yö on pitkä
rakastuneiden liian lyhyt.
pimeässä ei näe elämänviivaa
valo antaa vielä odottaa itseään.
Kosketan pimeässä,
käsi näkee
tuntee
säpsähdän
Oliko se vain unta.
Unenvartija on lähtenyt
jättänyt oven auki hämärän juosta.
Nousemme viivytellen aamuun
lähde, että palaisit,
tule, että jäisit.

Timo Naarala
Iltaan on vielä päivän matka

Runokirjat Leena Lumissa

Casper ja isi kalassa!

Suven parasta aikaa. Vedet lämpimät, suloinen iltahämärä, hedelmäpuutarhasta tulvahtaa kypsyvien luumujen, päärynöiden ja omenoiden tuoksu...jos ei ihan vielä, niin kohta. Vielä uidaan ja ollaan kalassa. Kuvassa Casper isin kanssa kalaonnea kokemassa. Casperille on jo odottamassa Rapalan uistimia, joita hän saa ensi vuonna aikuisten valvonnassa jo vähän kokeilla. Vielä ei ihan. Yökiitäjät kohti lyhtyjä, lepakot suih, suih ja jossain rapistelee siili...Nautitaan nyt elokuusta, jossa vielä kesäpäivien maku. Maistuu mansikoilta, vadelmilta ja mustikoilta. Ajasta olla lasten kanssa ♥♥

Nana&Ukki

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...Stagno di palude...

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus

niittyvillan, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Mari Mörö, Minerva 2011)

*****

Stagno di palude, silenzio di foglie della palude
lanuggine di prato, piume delle gru

e cosi eri pure tu
dopo il tocco delle mani dell'amato

la palude

e quando un giorno
un pianto caldo irruppe
l'acqua sotterranea saliva dal basso
e scoppiava dentro di te un nuovo passaggio

capivi che era della stessa radice
che la vita inizia dall'acqua

pure quella spirituale, e volevi scrivere una poesia
per i ristagni di palude.

- Sirkka Selja -
Gocce sulla pelle (WSOY 1978, tradotto in italiano da Tuuli Piuhola)
foto Petri Volanen (Paradise, Minerva 2011)