lauantai 9. lokakuuta 2010

VÄLÄHDYKSIÄ, SIRPALEITA

Don’t cry my doll don’t cry
I hold you and rock you to sleep
hush hush I was only pretending now I’m
not your mother who died.

I shall feed you from the shiny dark bush
just left of the door

Marilyn Monroen Välähdyksiä, sirpaleita (Fragments, WSOY 2010, suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen) on sensaatio, jota vailla Marilyn Monroen elämän väärinymmärryksestä kärsineet ovat saaneet olla tähän hetkeen asti. Tämän kirjan ovat toimittaneet Stanley Buchthal ja Bernard Comment ja esipuhe on Antonio Tabucchin, siis jälleen paljon miehiä Marilynin ympärillä, mutta kerrankin heille on loistanut järjen armoitettu valo ja Marilynistä kerrotaan, ei se mikä Marilyn näytti olevan, vaan se mitä hän ajatteli. Kävin kirjaa läpi tuntohermoillani ja koin täydellisen tyydytyksen tilan: Vihdoinkin Marilyn Monroelle on annettu mahdollisuus tulla esiin omana herkkänä, älykkäänä, empaattisena, kirjallisena itsenään. Omanaan.


Jo esipuheessa aloin kyynelehtiä. Antonio Tabucchi ja esipuheen nimi on Perhosen pölyä.

Tämä teos on kolikon toinen puoli: se ei kumoa elokuvien Marilynin ihannekuvaa, tuota upeaa ulkokuorta jonka luonto Marilynille soi, vaan päinvastoin antaa sille uskomatonta voimaa. Ruumissa, jota Marilyn aika ajoin kantoi kuin matkalaukkua, eli älykön ja runoilijan sielu, josta kenelläkään ei ollut aavistustakaan.


…ja hänestä olisi sanottu, että Sylvia Plathin tavoin hän tappoi itsensä, koska oli liian herkkä ja älykäs, ja liian älykkäät ja herkät ihmiset kärsivät enemmän kuin vähemmän herkät ja älykkäät, ja heillä on taipumus tappaa itsensä…


”Kokoelmani kaunein perhonen ilmestyy yhtäkkiä minulle tuulen mukana ja tanssii tuulen tuiverruksessa.”


Perhonen tietää, että jos kaksi sormea puristaa sen siipiä, ne menettävät maagisen pölyn, jonka ansiosta se voi lentää.


Kenties Marilyn, joka oli haaveillut olevansa perhonen, eräänä päivänä ajatteli…


Marilyn kirjoitti paljon, joten kirja Välähdyksiä, sirpaleita on hänen kirjansa.  Hän kirjoitti siitäkin huolimatta, että kärsi jonkinasteisesta dysleksiasta, joka olisi tänä päivänä tunnistettu ja autettu. Hän kirjoitti runomaisia katkelmia ja runonaihioita paperilappusille ja vihkoon. Hän käytti myös mustaa Record-vihkoa, Waldorf-Astorian logolla varustettuja sivuja, italialaista kalenteria etc. Hän kirjoitti paitsi runoja, myös tavoitteitaan, pyrkimyksiään, kirjeitä, vuorosanojaan eri rooleihinsa, ostoslistoja, ruokaohjeita…Niin, tekee mieli kysyä, kuinka moni liittää Marilynin yhteyteen ruoanlaiton, runouden ja yleensä kirjoittamisen?


Hän oli myös äärettömän kunnianhimoinen näyttelijä, joka halusi lisäkoulutusta ja näytellä etenkin Shakespeare-rooleja Juliasta Lady Macbethiin. Hän uneksi Dostojevskin Karamazovin veljesten Grušenkan roolista, jonka hän toivoi voivansa tehdä Lee Strasbergin ohjauksessa. Hän halusi myös perustaa toiseen kertaan oman tuotantoyhtiön - tällä kertaa Marlon Brandon kanssa.

Näytelmäkirjailija Arthur Miller, jonka kanssa Marilyn oli avioliitossa ja jota hän ilmiselvästi rakasti todella, jopa vielä silloin kun filmattiin Sopeutumattomat ja heidän välirikkonsa tunnelmat näkyivät koko filmissä ja etenkin Marilynissa, on sanonut osuvasti:


Jäädäkseen henkiin hänen olisi pitänyt olla kyynisempi tai ainakin lähempänä todellisuutta. Sen sijaan hän oli runoilija, joka seisoo kadunkulmassa ja yrittää lausua säkeitään väkijoukolle, joka raastaa vaatteet hänen yltään.

Silti. Ei Marilynin olisi tarvinnut olla yhtään mitään muuta. Muiden olisi pitänyt olla muuta. Tämä hauras, älykäs nainen olisi tarvinnut sen ymmärryksen, jota nyt jälkikäteen hänelle vihdoinkin suomme. Me suomme ja hänen oma kirjansa suo. Elämä vihdoinkin sallii hänen olla hän.

Välähdyksiä, sirpaleita, mikä onnistunut nimi!, on erittäin intiimi teos. Vaikutelma on väistämätön, sillä joka toinen sivu on valokuva Marilynin henkilökohtaista kirjoitusta, hänen syvintä sisintään. Lukija on tirkistelijä, mutta nyt ymmärtääkseen ja antaakseen Monroen vihdoinkin käyttää omaa ääntään, eikä hänen tarvitse enää teeskennellä hilpeää, vaan hän saa vihdoinkin olla ihan oma itsensä.


Hän oli nainen, jolla oli yli neljänsadan teoksen kirjasto klassikoista (Milton, Dostojevski, Whitman) nykykirjailijoihin (Hemingway, Beckett, Kerouac). Hän luki myös Rilkeä, Freudia, Joycea…oli kiinnostunut maalaustaiteesta ja ihastuu Rodinin Jumalan käteen…Ilmeisesti vain Actors Studion opettaja, ohjaaja Lee Strasberg, jolle Monroe testamenttasi jäämistönsä, aavisti todellakin, kuka Marilyn oli.

Tämä kirja on vuoden koskettavin kaikille meille, jotka olemme vaalineet virvatulta saada Marilynista rehellinen kuva. Tämä teos on loistava osoitus siitä, että lopuksi tulee aina Totuus ja silloin Perhonen lentää!


Kun äsken katsoin ulos sairaalan ikkunasta jonka takana lumi aiemmin peitti kaiken näkymän olikin äkisti vaimennetun vihreä. Ruoho, takkuiset ikivihreät pensaat – tosin puut valavat minuun hivenen toivoa – lohduttoman paljaat oksat lupailevat ehkä kevään tuloa ja ehkä ne ounastelevat toivoa.


Älä itke nukkeni älä itke
pitelen sinua sylissäni ja tuuditan uneen
hys hys minä vain teeskentelin nyt etten ole
sinun äitisi joka kuoli.


Minä ruokin sinua tummana kiiltävästä pensaasta
heti ulko-ovesta vasemmalla.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Paula ja Susa 

29 kommenttia:

  1. Upea.Kiitos Leena!
    Maria mykistyneenä

    VastaaPoista
  2. Maria, kiitos♥

    nuttu tyhjänä Lumi, joka usein vaeltaa Sinun Maassasi uupuneena ja saa taas uutta virtaa...

    VastaaPoista
  3. Olen itse vielä Adekin punaisen tomun värjäämää, sydän kaikesta koetusta vavisten, mutta päätin silti nyt lukea tämän arvostelusi ihanasta, jumalaisesta Marilynistä.

    Jo kirjakerhon lehden esittelyn tästä kirjasta nähdessäni olin onnellinen, tosiaankin kenties vihdoin se kirja, jota me Marilynin kohtaloa vuosikaudet pohtineet olemme kaivanneet..ja nyt tämä sinun arvostelusi vain vahvistaa sitä, että kyseessä on varmasti todellinen helmi teoksena.

    VastaaPoista
  4. Susa, minä muistan Adekin punaisen tomun, jota pakenin veteen ja juotikkaat ja se yö...Silti, sama nainen, joku, minä, kirjoitti Jumalattaresta, Marilynista...Tätä kirjaa et voi olla paitsi! I swear it!

    Miksi me valvotaan nyt...Well...paljastan yhden heikkouteni: David Lynch. Don't tell anybody...Villi sydän. Ehkä muistat sarjan Twin Peaks tai et. Minä katsoin sen kahdesti.

    Nyt menen nukkumaan ja näen unia, jotka ovat kuin välähdyksiä, sirpaleita...ja kun herään, kuulen, kuinka Sade lankeaa - vihdoinkin.

    VastaaPoista
  5. Hienoa Leena! Olen myös hämmästynyt, en tiennyt runoilijan puolta Marilynissa. Haluan tämän lukea! Good night, sleep well!

    VastaaPoista
  6. Sara, no kiitos! Hän oli niin...paljon. Julkaisen erään hänen runonsa pikapuoliin. Kirjassa niitä on useita, kuten myös aivan uniikkeja kuvia Marilynista. Tottakai sinä luet tämän, Roihuava Soihtu!

    Good Night
    Sleep Tight
    Wake Up
    In The Morning Light

    VastaaPoista
  7. Marilynissa on mielestäni jotakin samaa glamouria kuin Audrey Hepburnissa. Pakkohan tämäkin olisi lukea, mutta oi milloin?? Taidan suunnitella vuoden retriitin ilman audiensseja ja luen edes akuuteimmat jutut... Onko sinulla kaikki nämä kirjat omanasi, että voit niitä hipeltää milloin tahdot..no tyhmä kysymys, tietysti on !
    Mukavaa loppuviikonloppua, lepää välillä ;)

    VastaaPoista
  8. Hieno arvostelu Leena! Olet tehnyt tämän todella eläen läpi tuon kirjan. Koskettava kuvaus siitä mitä kaikkea julkisivu voikaan taakseen kätkeä. Kuinka me aina luulemme tietävämme ja kuitenkin tiedämme vain murusen, pisaran meressä. Halaus Bessu

    VastaaPoista
  9. Tämä on kirja, jota olen odottanut. Olen rakastanut Marilynin elokuvia lapsuudestani saakka, lukenut hänen elämäkertojaan ja aina kaivannut jotain. Se jokin tuntuu löytyvän tästä kirjasta.

    Minäkään en tiennyt Marilynin runoilijapuolta, mutta ajattelen mielessäni jo ollutta käsitystä Marilynista herkkänä ja äärimmäisen lahjakkaana, en ole yllättynyt.

    Nyt kirjeeseeni joulupukille tuli yksi kirja lisää (ennestään siellä ovat mm. Murakamin Kafka rannalla sekä Keatsin kirjeitä sisältävä Yön kirkas tähti).

    VastaaPoista
  10. Vaikuttaa siltä, että saamme täydellisesti sukeltaa Marilynin sisimpään. Kansikuva on upea, kirjan nimi on täydellinen..

    Tähän haluan ehdottomasti tutustua, sillä uskon, etten lue sitä yhdeltä istumalta, vaan aina siihen uudelleen palaten, sykäyksittäin.

    VastaaPoista
  11. Voi, tottahan minä Twin Peaksin muistan, kahteen kertaan sen olen katsonut. Ensimmäisellä kerralla olin aika nuori ja en ole oikein vieläkään toipunut siitä loppuratkaisusta, että Paha-Bob päätyi ihanaan agentti Cooperiin..NYYH! Olen lukenut myös Lauran salaisen päiväkirjan;)

    Niin, todellakin, mitä ne noin myöhään valvoimme! Minä menin jo muutenkin liian myöhään nukkumaan ja kuopus piti sitten hereillä yöllä useaan otteeseen..

    Hassu, suorastaan ihmeellinen juttu. Kun luin tuon vastauksesi minulle ja kohdan "sade lankeaa.." hymyilin ja katsoin ikkunasta ulos, niin et usko mitä: alkoi sataa!!!!

    VastaaPoista
  12. Hymyilevä eläkeläinen10. lokakuuta 2010 klo 11.35

    Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Aila, osta tämä itsellesi joululahjaksi ja laita korttiin vaikka: Välikaton Feetulta Ailalle!

    Tämä kirja ei vie varsinaisesti kauaa aikaa lukea, minulta meni vuorokusi, vajaa, mutta tunnelmat veivät enemmän ja nyt, kun kirja on tehty, palaan uudestaan ja uudestaan Marilynin omiin teksteihin, joissa mm. kirjeet häntä hoitaneille lääkäreille. Ja runoja.

    Tämän kirjan pidän! Minulla on kohta kirja-arvonta ja siellä on aina jaossa sekä hyvin uusia, että vain vaikka vuoden vanhoja kirjoja. Arvonta on samalla myös Vouden Kauneimmat Kirjan Kannet -valinta. Lukijat saavat valita niistä, jotka minä ensin poimin.

    Aila, nyt lepäänkin. Muutin jo kirjatahtia. Rankin on jo ohi. Toisaalta pidän rajusta menosta, mutta ei sitä loputtomiin kukaan kestä.

    Anne, sydänverellä ja kyynelehtien. Tiesin, että hän on tämä Marilyn, mutta nyt sain siitä faktoja, joita säilytän kuin kalleinta aarretta. Hän on Candle In The Wind!

    Lumiomena, tässä kirjassa on juuri se jokin. Tämä on elämän taikaa. Vihdoinkin Marilynin herkkyys, älykkys ja luovuus saavat arvostusta. Laita vain joululahjatoivelistalle. Olin sataa varma, että tuon Keatsin hankit/saat jossain vaiheessa. Etkö muista, kun sinulle kerran jo arvuuttelin, että 'Keatsin kirjeet on sun seuraava kirja'.

    Soolis, kuten arvaatkin tämä kirja on omistettava. Joulu ontoivoa täynnä;-)

    Susa, siis toinen Twin Peaks-fani siellä! Se Lynchin unenomaisuus vei ylitse rajan. Agentti Cooper oli aivan pusi, pusi;-) Se kuolemantanssi muraajan ja Lauran välillä, hui! Miksi Lauran päiväkirjat eivät ole tulleet minua vastaan...

    Hirveä valmoninen. Olin hereilä vielä klo 2. Nyt yritämme aviisien äärellä hitaasti heräillä ja lähteä Viherlandiaan. Ulkona sataa välillä ja tuulee syksysti. Mahtavaa syyssinfoniaa, avasin makkarin ikkunan jo varhain aamusta ja nukahdin tuohon musiikkiin uudestaan.

    Arvasin, että Sade lankeaa...ja sitten se lankeaa taas uudestaan...Teit upean arvostelun!

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Ja nyt te puhutte täällä Twin Peaksista, Leena ja Susa! Kaikkien aikojen parhaimmasta tv-sarjasta, jonka pimeä tunnelma vei mukanaan. Agentti Cooper oli minunkin unelmamieheni silloin abivuonna, jolloin sarja ekan kerran tuli. Ja kiltin Donnan pimeämpi puoli on se, johon samaistuin. Oi Twin Peaksin alkumusiikkiakin, se soi nyt mielessäni.

    VastaaPoista
  16. Hymyilevä eläkeläinen, onkohan nimimerkkisi väärä, sillä hymyä en huomaa milloinkaan, kun kommentoit minulle.

    Näen asian aivan toisin kuin sinä.Kun totuus vihdoinkin saa päivänvalon, en puhuisi rahastuksesta.

    Näyttelijä, ohjaaja Lee Strasberg (ent. Israel Strassberg) tunsi ja tiesi tämän asian ehkä parhaiten ja hän piti Marilyniä nimenomaan uskomattomana näyttelijänä, ei niinkään filmitähtenä.

    Ehkä et ole lukenut arvosteluani kirjasta Marilyn Monroen monta elämä, johon linkki edellisessä postauksessa. Siinä käy selvästi ilmi, miten Marilyn sai ala-arvoisia rooleja ja hänellä ei ollut voimia sanoa 'ei'. Syyt ovat syvällä hänen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksissaan. Elämä ja etenkin miehet olivat murskannneet hänet jo ennen kuin hän pääsi lentoon. Vrt. Grace Kelly tuli ylemmän keskiluokan kodista, joka oli luonut hänelle vankan oman tahdon. Siinä, missä filmipomot vanuttivat Marilynia, mten halusivat, Grace määritteli itse rajat.

    Minä olen Millerini lukenut, mutta minulla ei ole mitään tarvetta heitä vertailla. He ovat kuin yö ja päivä. Toinen oli monilahjakas nainen, ja toinen vain kuuluisa mieskirjailija, joka sai lisää kuuluisuutta naimalla Monroen.

    Mielestäni viimeinen heittosi Marilynin lahjakkuudesta Kennedyn suhteen oli sitä tasoa, etten kommentoi.

    VastaaPoista
  17. Lumiomena, juuri se tunnari ja ne alkukuvat, ruskaiset maisemat Pohjois-Amerikassa. Siitä intouduin istuttamaan lisää erilaisia vaahteroita mm. Katsoisin sarjan vielä kolmannenkin kerran...Twin Peaksin.

    VastaaPoista
  18. Hei Leena!

    Minusta kirjoituksesi oli todella koskettava ja kiinnostava. En tiennyt Marilynin kirjallisista lahjoista mitään, pidin häntä lahjkaana ja hyvin kauniina ja sympaattisena näyttelijänä, jota miehet kohtelivat kaltoin.

    Marilynhän oli kasvanut lastenkodissa vailla vanhempien tuomaa turvaa. Miten orvoksi ja hyväksikäytetyksi hän sai tuntea itsensä koko elämänsä ajan?! Uskon että hän etsi turvaa aviomiehistään, jotka kuitenkin olivat pettymyksiä hänelle. Ja sitten vielä nämä kuuluisat Kenedyn veljekset, hyväksikäyttäjiä kumpikin.

    En ihmettele Marilynin kohtaloa, että hän kuoli; minäkin olisin kuollut - hänen tilanteessaan...

    VastaaPoista
  19. Aili, sinä sen kaiken sanoit, joten nyt voin jatkaa. Kiitos♥

    Marilyn oli niin miesten hyväksikäyttämä, että se on aivan uskomatonta. Miesten, joilla ei voinut olla mitään kykyä tehdä Marilynia onnelliseksi. He vain käyttivät häntä omiin tarpeisinsa. Huonoja rakastajia, joille nimitys mies on liian kunnianarvoisa monista syistä.

    Minulle tulee tässä dilemma, sillä olen aina ollut Kennedyn klaanista kiinnostunut ja erittäinkin heistä kahdesta, jotka tunkivat itsensä Marilynin elämään. Pakko myöntää, että he toivat vain onnettomuutta ja surua Monroen elämään.

    Marilyn kasvoi hylättynä erilaisissa sijaiskodeissa ja eritasoista hyväksikäyttöä löytyy jo sieltä lapsuudesta. Hänelle ei kehittynyt koskaan vahvaa itsetuntoa, jota hän olisi kipeästi tarvinnut elokuvateollisuuden miesten karkeassa maailmassa. Hän kirjoitti paljon ja olisi varmaan löytänyt tien maineeseen myös sitä kautta, sillä hän halusi lisäkoulutusta. Kun hän yritti lähteä opisekelmaan, elokuvayhtiön pomot kielsivät sen vedoten kaiken maailman sopimuksiin ja heittäen uhkakuvia tämän herkän naisen eteen. Marilyn Monroe on maailman eniten väärin ja kaltoin kohdeltu nainen! Ja täysin väärin ymmärretty, sillä eihän miehillä hänen ympärillään ollut älyllisiä mahdollisuuksia yltää hänen herkän ja lahjakkaan mielensä tasoille.

    Hän etsi vanhemmista miehistä turvaa, mutta turhaan. Heistä ei ollut hänelle kuin tuhoksi.

    Aili, minäkin olisin kuollut - hänen tilanteessaan.

    Aili, kiitos tajuavasta, emapaattisesta kommentistasi♥

    VastaaPoista
  20. Marilyn herättää aina intohimoja ja keskusteluja. Usein joillakin on tarve tulla sanomaan, että heidän mielestään Marilyn ei ollut kovin kaksinen näyttelijä ja pitävät häntä epäonnistuneena ihmisenä..

    Tähän olen saanut henkilökohtaisesti törmätä kun olen joskus postannut Marilyn-juttuja: kommenttien joukkoon mahtuu aina ainakin yksi nainen tai mies, joka haluaa teilata Marilynin.

    Mitäpä siinä muuta voi kuin haukkoa henkeä ja ajatella, että mistä tämä teilaaminen, maan rakoon painaminen ja kohtuuton arvostelu johtuu.

    Hmm..Tämä vetää mietteliääksi..

    VastaaPoista
  21. Soolis, ja mehän tiedämme, että hän ei ollut vapaa valitsemaan roolejaan. Todella vapaa. Jos on huono tai liian kepeä käsikirjoitus, mitä Marilyn sille voi. Hän haikaili aivan toisenlaisista rooleista, joista yhden oli jo saamassa, se oli Williamsin joku...en nyt juuri muista, mutta se meni ihan oudonnimiselle nuoremmalle naiselle. Se juttu on tässä kirjassa...Williams itse halusi Marilynin tähän rooliin, mutta ohjaaja ei.

    Niin...teilaajia löytyy, mutta heillä on jotain yhteistä niiden kanssa, jotka tekivät Marilynin elämästä kurjan: Nainen on heille vain ulkonäkönsä summa! Näin paljastavat vain oman ÄO:nsa tason;-) Marilynistä pitävät silti niin naiset kuin miehet ja tästä kirjasta saakin lukea, että Marilyn oli feministi!

    Soolis, kiitos♥

    VastaaPoista
  22. Kun kerran olen mies, niin on minun jotenkin kommentoitava, Hymyilevä eläkeläinen sanoi... kommenttia. Marilynistä on vuosikymmenien ajan saatu paljon tietoa, mutta on ihmeteltävää, että jotkut ovat jääneet vuosikymmenien takaisen tiedon tasolle tai sitten eivät jostain syystä ole viitsineet lukea nykypäivän tasolla olevia kirjallisia julkaisuja. Näin kuvittelen, että syntyy tuollaisia kommentteja, jonka voimme nähdä Hymyilevä eläkeläinen sanoi... kommentissa. Viimeinen lause on mielestäni jotain tai jostain…..!

    VastaaPoista
  23. Onpas suorastaan tietämätön kommentti, että tämä kirja olisi rahastusta?? Sellaisille ihmisille, ketkä halusivat nähdä todellisen Marilynin, sen herkän hauraan sielun kauniin ulkokuoren alla, kirja on piste ii:n päälle. Mutta ehkäpä se on niin, että varsinkin miesten, tai ainakin joidenkin, on mahdotonta nähdä Marilyn minään muuna kuin objektina, kauniina ulkokuorena. Jo Marilynin elinaikana hänet teilattiin niin monelta taholta, poljettiin maanrakoon, mutta silti tuo herkkä upea sielu loisti..

    VastaaPoista
  24. Susa, ilkeinkään ei voi sammuttaa perhosen hohdetta.

    Miten heti minulle tuli sama mieleen, että vain mies voi sanoa toisesta naisesta noin rumasti ja käyttää vihjailevaa alatyyliä. Toivoisin niin, että kaikki edes yrittäisivät käyttäytyä ja olisi kiva, jos esiinnyttäisiin omilla nimillä. Likaiset mielet vähenisivät nopeasti...


    Ja kauneus ei ole älyn vastakohta. Olen niin aina inhonnut tuollaista miehistä yleistystä. Toisaalta joku vähemmillä ulkoislla avuilla varustettu nainen saattaisi vieläkin teilata Marilyniä vain upean ulkomuodon takia...

    Lueppa Ailin sanavalmis kommnetti. Minulla on sähköpostitukossa, kun naiset niin tykkäsivät, mitä hän kirjoitti.

    Ja kiitos Susa♥

    VastaaPoista
  25. Oi, tämä kirja menee minunkin joululahjatoivelistalleni. Kyllä, tämä on se kirja, jota on odotettu!

    Ja yksi David Lynch- ja Twin Peaks-fani lisää ilmoittautuu! Sarja on nähtynä minullakin pariin kertaan ja Dale Cooper on tosiaan ihana! Minäkin katsoin Villiä sydäntä eilen. :)

    VastaaPoista
  26. Kuutar, todellakin: on odotettu.

    Minäkin ostin toisen kappaleen ystävälleni, joka takuulla osaa tätä arvostaa. Hän saa kirjan tietty joululahjaksi.

    No, kuten sanottu, nyt jo katsoisin Cooperia kolmanteen kertaan. Villi sydän villitsi minut niin, etten saanut unta, vaan valvoin myöhään...

    VastaaPoista
  27. Minäkin sain tämän joululahjaksi ja olin aika yllättynyt. Nyt olen sitä aina välillä dekkarien vastapainoksi lukenut ja olen vaikuttunut.

    VastaaPoista
  28. Anne Who? Oletan, että Bessu, sillä Anne blogista Koti3lle käyttää kuvaa. On vaikea tunnistaa ilman kuvaa, kun on monta samannimistä. Onneksi muilla on kuvat;-)

    Kuka ihmeessä osti tämän sinulle...Ethän sinä ole koskaan ollut kiinnostunut mun filmitähtien elämänkerroistakaan. Ennen tätä olisi kannattanut lukea Marilyn Monroen monta elämää, jossa koko tragedia tuodaan esille, miten se hänelle pedattiin.

    Ehkä huomasit, että positin vihdoinkin erään komentoijan ala-arvoiset mielipiteet. Kukaan ei loukkaa Marilynia blogissani ja toisaalta: Ellei ole mitään hymyilevää sanottavaa, voi yhtä hyvin vaieta.

    VastaaPoista