tiistai 5. lokakuuta 2010

Ian McEwan: Polte

Kuka on mies, jolta kysytään: ”Uskotteko ihan tosissanne, että sitä, mistä ette tiedä mitään ei ole olemassa?”

Hän on Nobel-palkittu fyysikko Michael Beard, Ian McEwanin uusimman teoksen Polte (Solar, Otava 2010, suomennos Juhani Lindholm) päähenkilö. Mies, jolla on takanaan neljä ex-vaimoa ja uusi vakava suhde menossa, lukuisa sarja muita naissuhteita ja ehdottomalla varmuudella huolehdittu asia, ettei lapsia ole siunaantunut. Beard on hieman jo menneen ajan suuruus tiederintamalla, mutta hänestä ei ole myöntämään mitään tällaista ja sattuma tuokin hänelle tilaisuuden, johon hän tarttuu hanakasti ja mitään kaihtelematta. Oikeastaan ainoa hidaste ovat sotkuiset naissuhteet ja etenkin naisten tunteellisuus, jota arvon professori ei voi ymmärtää:


Beard avasi silmänsä. Yhdynnänjälkeisessä tilassa tuntui kiusalliselta, etteivät naiset koskaan onnistuneet heti kääntämään selkäänsä yhdyntää edeltäneelle läheisyydenkaipuulle, vaan jäivät harmillisesti vellomaan tunnemylläkkäänsä. Hän sen sijaan koki taas löytäneensä oman jakamattoman ytimensä, sen hekumallisen henkilökohtaisen pikku osasen, joka – vai oliko tämä naurettava ajatus – oli miehessä vähän sama kuin sikiö naisessa. Kymmenen minuuttia sitten hän oli tuntenut kuuluvansa Darlenelle. Nyt ajatus kuulumisesta kenellekään, kenenkään kuulumisesta kenellekään, tuntui jo tukahduttavalta.


Siis tämmöinen tapaus! Ja hän on noin kuusikymppinen ja kaikki arvon naisensa ovat häntä paljon nuorempia paitsi viimeinen ronski ihastus, Darlene, joka oli päättänyt olla ikinä päästämättä otettaan Beardista. Keitä nämä ikästereotypiat ärsyttävät voivat lohduttautua sillä, että arvon fyysikkomme kyllä saa myös niittää sitä mitä hän kylvää!

Olen niin paljon ylistänyt Ian McEwania ja hulluna hänen kirjoihinsa, että minun on tähän nyt laitettava oikein selkokielinen lausunto: Polte on tyypillistä, ’myöhempää’ McEwania, jolle on ominaista sarkasmi, jonkinasteinen kyynisyyskin, mutta myös musta huumori ja herkullinen itseironia. Tyylilleen uskollisena McEwan ei koskaan tuo tarinaansa liikaa henkilöitä, ei monikerroksisuutta, vaan tässäkin tarina etenee kolmessa selkeässä aikajaksossa, jotka ovat vuosiluvut 2000, 2005 ja 2009. Sen sijaan McEwan on peto ihmisluonteen kuvaajana ja osaa kaivautua päähenkilöidensä aivosopukoiden syvimpiin poimuihin. Tässä kirjassa hän paljastaa professori Michael Beardin täydellisen ilkosilleen niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Lukija saa sekä nauraa, että kauhistella. Sen sijaan erityisesti tämän kirjan kohdalla pitää tajuta olla pelästymättä lukuisista fysiikan termeistä, sillä ei niistä ollut ymmärtänyt itse kirjailijakaan ennen kuin sai opastusta näihin asioihin ja sen lisäksi luki Walter Isaacsonin elämänkerran Einstein. Siis olihan Ian McEwanin loistavassa Lauantaissakin päähenkilö neurokirurgi, mutta se kaikki oli lastenleikkiä tähän fysiikkaan verrattuna. Neuvonkin muita paitsi fysiikkahulluja lukemaan kvanttimekaniikat yms. liidellen ja neuvon keskittymään vain itse herra professoriin, joka ei muista käydä kusella 35 tuntiin, jäädyttää peniksensä vetoketjun väliin napajäätiköllä, ei kärsi ollenkaan filantropiasta vaan pitää kanssaihmisiä mitättömyyksinä ja vain etenemisen esteinä sekä tietenkin koko ajan niittää sitä mitä on kylvänyt…ja painokin vain nousee ja huimaa oudosti ja kädessä on outo läntti, mutta mikään ei saa hidastaa fyysikko Beardin etenemistä kohti aurinkokuninkuutta!

Kirja on ihan sitä, mitä olin odottanut Ian McEwanilta, mieheltä, jonka kaikki kirjat haluan omaan kirjastooni, mieheltä, joka kuuluu samaan sarjaan arvostamiani kirjailijoita kuin Mika Waltari, John Irving, Paul Auster, Joyce Carol Oates, Virginia Woolf, Siri HustvedtTämä kertoo jo lukijoilleni, miten paljon häntä suosittelen, mutta Ian McEwan noviisien toivon ensin lukevan teokset  Sovitus ja/tai Lauantai, sillä se auttaa pääsemään sisälle kirjalijan kipunoivaan älylliseen huumoriin ja tyyliin.

Lopulta hän ensi kertaa käsitti, että vielä kuolinpäivänäänkin hänellä olisi jalassa eripariset sukat, sähköpostissa olisi vastaamattomia viestejä, hänen kodiksi nimittämässään läävässä olisi edelleen paitoja, joista puuttui mansettinappeja, eikä eteisen valo yhäkään toimisi, laskuja olisi maksamatta ja ullakko siivoamatta, kuolleita kärpäsiä lojuisi ympäriinsä, ystävät odottaisivat vastauksia ja rakastetut vastakaikua. Hänen ainoaksi lohdukseen jäisi unohdus, kaiken järjestelmällisyyden päätepiste.

”…aamusta hän/ puolipäivään putosi/ puolipäivästä iltaan kasteiseen…”


- Milton -

*****

Ian McEwan Leena Lumissa

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni tehneet ainakin Sanna, Jori, Kuutar, Naakku ja Erja.

23 kommenttia:

  1. Auts, olen huomannut tämän reaktion nykyisin aina, kun McEwan mainitiaan. Se johtuu suuresta aukosta sivistystä tämän kirjailijan kohdalla. On se ihanaa, että aina löytyy uutta. Olen monen monta kertaa silitellyt herran kirjoja kaupoissa ja jostakin syystä ne ovat jääneet ostamatta.

    Kerro nyt ihmeesä, Leena Lumi, mistä kirjasta aloitan tämän aukon täyttämisen!

    Kiitos monipuolisesta tuotannon esittelystä!

    VastaaPoista
  2. Valkoinen kirahvi, luulin/muistin, että sun piti tehdä Polte...Kuka se mahotikaan sitten olla...

    Aloita esikoisesta eli Sementtipuutarhasta. Minua harmittaa, kun en ollut ymmärtänyt lukea sitä ekaksi. Sitten otat hänen parhaansa (minun mielestäni) eli Sovituksen ja sitten tiedätkin jo ihan itse mitä lukea.

    Rannalla on äärettömän hienovireinen kirja, mutta olen huomannut, että se kuuluu ns. on/off -kirjoihin eli jotkut eivät kertakaikkiaan tajua, mitä rivien välit kertovat...En tarkoita, että sinä et tajuaisi, mutta minäkin luin sen vasta vuosi sitten ja olen iloinen, että olin antanut sen odottaa...Joskus täydellinen täyttymys vaatii odotusta.

    Herrat Irving ja McEwan vain paranevat kypsyessään;-)

    Kiitos♥, ja ole hyvä vain: minä elän lukeakseni ja kertoakseni lukemastani.

    VastaaPoista
  3. "Kirjakauppa-aikanani" miespuolinen työkaverini kehui kovasti McEvanin lauantaita ja siitä lähtien minun on pitänyt se lukea, mutta aina vain on jotenkin unohtunut ja jäänyt satojen muiden kirjoja myötä vieläkin lukematta. Tämä arvostelusi Poltteesta lisää vain kiinnostustani ko kirjailijaherran tuotantoa kohtaan, joten jokohan oikeasti lukisin, enkä vain aikoisi!

    VastaaPoista
  4. Susa, Lauantai on aivan erityinen kirja: Omistin sen arvostelun miehelleni, kun hän täytti pyöreitä. Pidät takuulla.

    VastaaPoista
  5. No jopas! Poltteestahan on sanottu monenlaista, mutta tämä sai kiinnostumaan siitä entistäkin enemmän.

    Mielenkiintoisia juttuja nuo muutkin tuossa alla. Taisi käydä tuuri, kun luin Sementtipuutarhan ensimmäistä kertaa jo joskus teininä, vaikka sen jälkeen menikin pitkään ennen McEwan-valaistumista.

    VastaaPoista
  6. Pekka, en ole yhtään vielä lukenut, mitä siitä on sanottu. En lue arvosteluja etukäteen, sillä haluan varjela itseäni alitajunnaiselta plagioinnilta ja olla yhtä uniikki kuin lumihiutale.

    Olen ollut täysin eri mieltä mm. Parnasso-lehdessä olleesta Richard Powersin Laulut joita lauloimme kirjan arvostelusta ja olen siitä ylpeä!

    Minusta alkaa tuntua, että se McEwan, jota sinä pidit parhaana,pitänee omistaa sinulle - jos kantti kestää;-) Tosin en ehdi siihen vielä vähään aikaan, sillä uutuudet vievät nyt aikani.

    Minustakin Seenttipuutarha olisi pitänyt lukea aikoja sitten, mutta kyllä se silti otti tulta - vieläkin.

    VastaaPoista
  7. Tulinpa kertomaan, että sait naurun kuplimaan vastatessasi kommenttiini minun venetsiani-postauksessasi. Olet varsinainen sanaseppo:) Ja kiitos sanoistasi 40 vuotiaalle!

    VastaaPoista
  8. Leena, Sinä olet onnistunut, sillä minä olen koukussa blogiisi ja Sinä olet koukuttanut minut kirjoihin.

    Ei huono juttu, mutta hyvin aktiivisesti näin on. Olin äsken kirjakaupassa, sinne oli vasta tulossa Minun Venetsiani -kirja, kai se on kohta meillä kotona.

    Kaikki hyvin, sillä kirjat ovat aina kuuluneet ja tulevat kuulumaan elämääni. Aikapula tulee, sillä palaan maanantaina pitkän tauon jälkeen työhön.

    Terveisiä markkinoilta, kävin katsastamassa Helppo-Heikkejä, yhtään ei ollut. Nykyajan markkinat! Viipurinrinkeli ostettiin.

    VastaaPoista
  9. Keijukainen, halusin olla uutta tuulta keijusiipiesi alle! Lennä, uneksi -tyyliin;-)ja: Make your dreams come true!

    Marjatta, What a pitty!, että sun pitää lähteä töihin: Olisit vain lukenut mun blogia ja kirjoja;-) Toisaalta, sinä kyllä ehdit lukea iltaisin ja viikonloppuisin, toivon minä. Olen jo sataa varma, että ostat (jätit jo varauksen!) tuon Minun Venetsiani kirjan ja kahden vuoden sisällä lähdet Venetsiaan. Sisälläni asuu Portobellon noita, joka harrastaa ennustamista leikillään, mutta näkee oikeasti enneunia, jotka toteutuvat.

    Tykkään olla Koukku...;-)

    VastaaPoista
  10. Leena, mistä arvasit? Varauksen tein, samoin Mysi Lahtisen joulukirjasta. Olen jouluihminen, mutta siitä ehdittäneen kirjoitella myöhemmin.

    Italian kävijä olen ja ollut Pesarosta päiväretkellä Venetsiassa. Voit olla oikeassa, sillä saatan mennäkin kahden vuoden sisällä uudestaan. Nyt suunnittelemme ensi kevääksi Rooman matkaa. Päivämäärät selviävät loma-aikataulujen myötä.

    VastaaPoista
  11. Marjatta, ei ollut vaikeeta. Minä myös jouluihminen. Muista vuodenkiertoon liittyvistä juhlista en niin perustakkaan.

    Aivan, muistin tuon teidän Rooman matkan eli sillä laitoinkin kaksi vuotta...

    VastaaPoista
  12. Hahaa, riemastuttavaa kuvausta. Sekä sinulla tässä että suosittelemassasi kirjassa. Hihittelen täällä itsekseni sillekin että tunnen jonkin verran samaistuvani professorityyppeihin... Silloin kun olen omissa maailmoissani en välttämättä huomaa syödä tai mennä vessaan. Tosin ennätys ei ole lähelläkään 35 tuntia:D

    VastaaPoista
  13. Rita, tämä onkin hauska kirja!

    Minullakin on tapani levitoida itseni muille tasoille, mutta olen silloin enempi boheemitaiteilija. Nyt kun Lumimies reissussa jälki näkyy kodissa, jossa koiruus ja minä viidymme hyvin. Huomenna sulkeiset!

    Unohdan myös syödä ja se on huono juttu myöhempää iltaa ajatellen;-)

    VastaaPoista
  14. Ehdit sittenkin ennen minua! Minulla on lukeminen harmillisesti jäänyt opiskelun jalkoihin nyt, mutta perästä tullaan. ;)

    VastaaPoista
  15. Siispä Sementtipuutarhaan sukelletaan ensiksi. Hyvä. Nyt on suuntima selvillä tämän herran suhteen. Tämä tässä kirjallisuudessa on se suurin ilo: aina löytyy uutta luettavaa!

    VastaaPoista
  16. Kuutar, minulla on kaikki muu jäänyt kaaosmaisesti lukemisen jalkoihin, mutta Poltteessa sinä suorastaan aiheutit minulle ajolähdön;-) Nyt olen täysin innokkaana täällä odottamassa, mitä sinä kirjoitat Poltteesta...

    Valkoinen kirahvi, älä muuta sano: Olkoon ilma, jota hengitämme kirjallisuutta ja sehän on alati uusien tuulien raikastama!

    VastaaPoista
  17. Aika hyvä tuo kansi, oikein kuuma polte.

    VastaaPoista
  18. Kuka on mies, jolta kysytään: ”Uskotteko ihan tosissanne, että sitä, mistä ette tiedä mitään ei ole olemassa?”

    Tuo on kyllä erinomainen kysymys. Vaikuttaa erinomaisen ajatuksekkaalta kirjalta. Atonement vakuutti jo kirjoittajan taidoillaan, harmi että kielitaidoistani johtuen se jäi kesken.

    VastaaPoista
  19. Tuure, minun mielikseni: Lue Sovitus ihan suomeksi! Ian McEwanin kielenkäyttö on minusta aika vaikuttavaa ja omaperäistä, en edes tohtisi ajatella lukea alkuperäkielellä - ennen kuin olen asunut Englannissa - kauan. Ja sitten on Lauantai ja tämä uutuus. Oletan, että olet lukenut Sementtipuutarhan...

    VastaaPoista
  20. Sitä en kyllä ole lukenut! McEwan- lukemiseni rajoittuu säälittäviin mittoihin. Minun täytyy lukea se Sovitus suomeksi, kun enkuksi en oikein pystynyt ymmärtämään.... vaikuttava, vakaa ilmaisutyyyli.

    VastaaPoista
  21. Tuure, lue Sementtipuutarha nyt vaikka ekaksi. Lue yllä kommenteista, miten eräs Pekka löysi Sementtipuutarhan jo nuorena, mutta eräs Leena ei.

    Ian McEwan vakaa...ei, mutta vaikuttava. Hänen vakautensa on samaa tasoa kuin Irvingin eli sitä ei ole ollenkaan...Tosin jos ilmaisutyylin vakauden mitta on selkeys, niin sitten ehkä...

    VastaaPoista
  22. Tarkoitin sitä, että se on rehdisti omaa tyyliään eikä tee tyylirikkoja.

    Nyt kun koeviikko on ohitse, on taas aikaa lukea :)

    VastaaPoista