sen kirpaisevat syyspäivät sieluni.
Jo kaukana poissa kurkien muuttoaurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.
Minä olen se, joka kiipeää vuorelle
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien suudeltavaksi.
Mutta marraskuu.
♥♥♥
Siis tiedän, että nyt on lokakuu, mutta marraskuu iski eilen ja 'lumi teki enkelin eteiseen'. Yhtäkkiä en jaksanut yhtään mitään. Jos minulle tapahtuu niin, se on maailman luokan tragedia, sillä en ole ikinä ollut tekemätön, heikko, virtaamaton, vaisu, valittava...Puolet minusta on satakuntalaista ja siellä ei ruikuteta!
Yritin nukkua tosi pitkän yön. Tänään hain apteeksista kaikkien vitamiinien päälle vielä Upiqinon Gold -paketin. Ehkä se olisi pitänyt aloittaa jo kaksi viikkoa sitten, jolloin ihmettelin: Miksi musiikki ei soi sisälläni? Olen rasittanut lukijoitani usein musiikilla, mutta tosin ihan vain kaksi tai kolme sanaa postauksen vasemmassa alanurkassa, eli saa hän kuunnella, joka haluaa...nyt minussa ei ole soinut mikään. Hiljaisuus olikin väsymystä. Ehkä ei olisi pitänyt taaskaan piiskata itseään kovempaan tahtiin. Ehkä olisi pitänyt nukkua öisin enemmän kuin muutamia tunteja. Ehkä olisi pitänyt pysyä poissa blogin ihmeellisestä maailmasta edes viikonloput. Ehkä, ehkä, ehkä...,mutta olen aina noussut kaikkiin juniin! En kestä jäädä seisomaan asemalle. Tiedän, että juna menee sinne, missä on jotain uutta ja kiinnostavaa, semmoista, mitä tapahtuu vain kerran elämässä. Jotain ainutlaatuista.
Julkaisin tänään Runotalon Sarin voimakortin, mutta sitten menin katsomaan, mitä hänellä on tänään uutta ja siellä oli tämä:
Well...aion siis kuitenkin vähentää koneella, nukkua enempi, tehdä kunnon lenkin joka päivä ja oppia ajattelemaan, että minun ei todellakaan tarvitse nousta jokaiseen junaan, lähteä jokaiseen lähtöön...Helsingin kirjamessujen jälkeen alkaa Ihana Marraskuu. Tuo yllä oleva runo on vanhaa tyyliäni, vuosien takaa, se ei ole enää totta, sillä marraskuu juuri antaa meille sen rauhoittumisen, joka sallii pitkät unet, joskus jopa iltapäivällä voi käpertyä huovan alle kirjan kanssa ja lukea hitaasti maistellen joulua jo koskettavien kirjojen sanoja. Ja ihan oikeita jouluun liittyviä kirjojakin on jot tullut. Kaihoten sivelen niitä ja kuiskin: Ihan kohta, ihan kohta. Oi, ihana marraskuu♥
Elämä on kuitenkin♥♥♥
Oi, messut! Kiireet sitten sen jälkeen taukoavat, onneksi! :)
VastaaPoistaMinulla taas on sellainen onnellisen olon huuma, ja rakastan sateista syyskaupunkia - valot peilautuvat kiveykseen ja yhtäkkiä on sumuisen raikasta.
Tuure, sinä päiväni kolmas pelastus! '...valot peilautuvat kiveykseen ja yhtäkkiä on sumisen raikasta.'
VastaaPoistaTuli mieleen Waltari, kaupunki syksyllä ja sun mahtavat kappelikuvat...Kuinkahan monesti ne samat kuvat kehtaa laittaa.
Aivan mahtava on tuo alkurunosi, Leena Lumi! Jokaisen sanana tunnistin. Marraskuun masennus. Olen hakenut pureskeltavat d-vitamiinit, sinkkiä ja c-vitamiiniä. Kasannut hedelmiä näkyville, väreiksi.
VastaaPoistaLuulin, että se jo tuli, marraskuu. Mutta kävin juuri ulkona, sateessa. Ja lehdet olivat puissa. Sateessa tuoksut ja minulla kevyt askel.
Kyllä sen yli jaksaa. Marraskuun. Kun tietää ettei ole yksin, marraskuussa.
Valkoinen kirahvi, minulle marraskuu on aina ollut iso ongelma, mutta päätin, siis päätin, että tänä vuonna siitä tulee autuus.
VastaaPoistaSyön 50 mg D:tä, 500 mg C:tä, Befolia, monivitamiinia ja nyt vielä Upiqinonia tästä päivästä. Ostin myös tänään ekat satsumat - väriksi ja syötäväksi.
Oi, rakastan sadetta. Menin tänään haravoimaan heti kun alkoi sataa - pehmeästi.
Runoilija sanoi: "Marraskuussa maa martona makaa." Ei maata ihan martona, mutta annetaan itsellemme vähän armoa - olla. Ja tosi juttu: Tässä emme ole yksin, vaan yhdessä - marraskuussa.
Olen marraskuun lapsi, mutta ei siitä sen enempää...
VastaaPoistaIhana runo, jonka tuntee niin todeksi!
Tekemätönnä on oltu täälläkin (huokaus), mutta suoritettu sitä enemmän (työssä). Ja kyllä se yöuniin vaikuttaa ikävästi.
En kyllä ihmettele tuntemuksiasi, koska on sen verran hektinen on työtahtisi. Mutta Sinä jos kuka olet hienosti selviytyjä.
Rita tämä on julkaistu yhdessä antologiassa, mutta en ihan enää tunnista omakseni. Aika aikansa kutakin - runotyyleissäkin.
VastaaPoistaSe on niin, että ellei riittävästi unta, niin mistään ei tule mitään. Riittävästi on suhteellinen käsite, mutta minulle se on aina vähintäin 8 tuntia. Siis nykyään;-)
Rita, tietääkö kukaan, onko selviytyjä, jos sitä luulee vaan. Tai jos uskoo oikein kovasti, se voikin olla totta!
Jaksamista Sinulle Marraskuun Tytär!
Ja kiitos♥
Marraskuu masentaa, minut myös.
VastaaPoistaTuleva kuukausi on aina se jolloin saan flunssan tai muun köhätaudin.
Jotenkin se on niin alaston ja kolkko. Heti helpottaa, kun lumi laskeutuu maahan, edes seitinohuena.
Joulun odotus kyllä kanssa katkaisee synkkyyden.
Jotkut kärsivät masennuksesta keväällä, mutta minulle se on kuin uusi syntymä.Valon määrän kasvaessa puhkean kukkaan.
Ensimmäiset kevätauringon säteet usutan moninkertaisesta kasvoilleni istumalla terassilla folio leukani alla.
Ehkä haen myös ubiginon 10:ä
Kaunis runo, mutta saa minut muistamaan,miksi en halua olla tähän aikaan vuodesta Suomessa!
VastaaPoistaVälillä pitää levätänkin ja pitää taukoa,sinulla on kova tahti päällä,Leena.
Kiva oli kuulla täällä Idan Raichelin musiikkia,olen ollut hänen konsertissaan.
Täällä taas on ollut pari niin kuumaa päivää,etten ole kunnolla nukkunut pariin yöhän.En ikinä muista että sellaista olisi ollut tähän aikaan vuodesta.Ehkä siitä johtuen myös netti oli poissa eilen kun kaapeliyhtiöllä oli joku vika,josta johtuen sekä netti että puhelin olivat poissa koko illan.
Mukavaa ja rentouttavaa torstaipäivää Leena.
Hanne!!!, et istu enää foliopaperin kanssa ikkunalla kevätauringossa;-)Nauroin ihan hulluna tätä sun juttua, sillä minä tein sitä teininä. Sitten ostin ns. alppiaurinkolampun. Sitten matkustin heinäkuussa Sveitsin alpeille pariin otteesen ja sitten sainkin jo melanooman, mutta en onneksi kasvoihin. Ehkä olet tumma ja ihosi kestää...En uskonut, että kukaan edes muistaa enää tuota foliopaperijuttua. Seuraavaksi kerrot minulle, että sulla on sellainen pönkitetty alsuhame, joka pitää leningin helmat kauniisti koholla...;-)
VastaaPoistaHanne, osta suorksi sitä 100 mg:sta Upiqinonia, sillä mitään lumoavaa, seitinohutta lumihuntua en näe nyt missään. Voi sun kanssas!
Jael, minä aion tehdä nyt marraskuusta Lumoavan Rauhoittumisen Kuukauteni. Asioita voi muuttaa. Se mikä ennen oli inhokkia, voi tulla uudella asenteella rakkaaksi. Tai siis idealistina nyt ainakin uskon näin...
Sille ei voi mitään, jos kynttilä on palanut molemmista päistä jo hyvin varhaisesta.
Kiitos samoin, Jael! Tästä tuleekin kiva päivä, tiedän sen jo.
Ihanaa, että kirjamessut ovat lokakuun lopussa, niin voit tosiaankin toteuttaa ihanan marraskuusi.
VastaaPoistaTiedätkö, tämän postauksesi sisältö tiivistää omiakin ajatuksiani juuri nyt. Bloginikin on hieman hunningolla, mutta kaikki aikanaan.
Toivottavasti musiikki soi nyt sisälläsi ♥
Lumiomena, kerrankin odotan marraskuuta!
VastaaPoistaSinulla on syy! Ei mikään kaadu tähän viikkoon, eikä seuraavaankaan.
Musiikki soi, mutta ihan hiljaa vain...
Torstai on toivoa täynnä♥
Niin paljon oli tässä postauksessasi..
VastaaPoistaihana, vaikuttava runosi, kaunis kuva ja
upea, suloinen uusilaulajatuttavuus, minulle..Oi miten tykkäsin hänen silmistään, olin ihan heikkona ja ääni, huh
Minuun iskee tuo itämainen surumielisyys, saundi ja tuo kieli..
mitään ei muka ymmärrä ja kaiken kuitenkin avaat itsessäsi..
kiitos sinulle..
Hanne, ei siinä mitään ymmärrystä tarvita, kun nauttii. Minä aivan liitelin. Ja olinkin sen tarpeessa.
VastaaPoistaJuu, tämä on nyt ollut tällaista vähän levotonta, mutta kyllä tämä tästä...rauhoittuu.
Hanne, ole hyvä♥