Johanna, siis meidän vanha, parjattu kamera tekee vielä edes jotain;-) Minua kiinnostavat ruusut ja karpalot lumessa...Suurta kontrastia, suurta luonon draamaa.
Mirkka Rekola ajattelee aivan toisin kuin kukaan muu. Hänestä oli jokin aika sitten juttua Hesarissa. Hän on lahjakas, mutta suurelle yleisölle vaikeasti tajuttava, mitä en nyt lyhyellä otannalla usko, sillä ne muutamat, jotka olen julkaissut, ovat olleet pidettyjä. Ehkä olen aloittanut siitä, minkä itse ymmärrän...
Mirkka Rekola oli abiturienttiminäni suuri suosikki. En tosin kaikkia hänen runojaan ymmärtänyt, mutta luin niitä. Olin lukiolaisena tosiaankin runotyttö, luin runoja enemmän kuin romaaneja. Nyt luen liian vähän runoja.
Ihana kuva. Ruusu ja lumi muodostavat dramaattisen yhtälön.
Lumiomena, minä luin nuorena paljon runoja ja nyt taas. Runo ei jätä minua koskaan!
Minäkään en ole vielä sisäistänyt kaikkia tämän kokoelman runoja, enkä ehkä koskaan siihen pääsekään, sillä tämä kirja on kirjaston. Nyt pitäisi taas lähteä etsimään yhtä kiinnostavaa runokirjaa. Jos isnä löydät Mirkka rekolan Runot 1954-1978 (WSOY), tartu heti kiinni ja ota hteys minuun.
Ihmeellistä, että sinä löysit Rekolan jo silloin, kun minä elin Nerudaa, Meriluotoa, Valaa, japanilaisia haikuja ja tankoja, Marja-Leena Mikkolaa, Aulikki Oksasta etc.
♥
VastaaPoistaSusa, just: ♥
VastaaPoistaVau mikä runo, mikä kuva!
VastaaPoistaKaunis kuva! Suurensin sen tuohon naytolle ja naytti aivan valtavan upealta. Ja mika kaunis runo. Talla tavoin en ole koskaan asiaa ajatellut.
VastaaPoistaAllu, eikö vain!
VastaaPoistaJohanna, siis meidän vanha, parjattu kamera tekee vielä edes jotain;-) Minua kiinnostavat ruusut ja karpalot lumessa...Suurta kontrastia, suurta luonon draamaa.
Mirkka Rekola ajattelee aivan toisin kuin kukaan muu. Hänestä oli jokin aika sitten juttua Hesarissa. Hän on lahjakas, mutta suurelle yleisölle vaikeasti tajuttava, mitä en nyt lyhyellä otannalla usko, sillä ne muutamat, jotka olen julkaissut, ovat olleet pidettyjä. Ehkä olen aloittanut siitä, minkä itse ymmärrän...
Mirkka Rekola oli abiturienttiminäni suuri suosikki. En tosin kaikkia hänen runojaan ymmärtänyt, mutta luin niitä. Olin lukiolaisena tosiaankin runotyttö, luin runoja enemmän kuin romaaneja. Nyt luen liian vähän runoja.
VastaaPoistaIhana kuva. Ruusu ja lumi muodostavat dramaattisen yhtälön.
Lumiomena, minä luin nuorena paljon runoja ja nyt taas. Runo ei jätä minua koskaan!
VastaaPoistaMinäkään en ole vielä sisäistänyt kaikkia tämän kokoelman runoja, enkä ehkä koskaan siihen pääsekään, sillä tämä kirja on kirjaston. Nyt pitäisi taas lähteä etsimään yhtä kiinnostavaa runokirjaa. Jos isnä löydät Mirkka rekolan Runot 1954-1978 (WSOY), tartu heti kiinni ja ota hteys minuun.
Ihmeellistä, että sinä löysit Rekolan jo silloin, kun minä elin Nerudaa, Meriluotoa, Valaa, japanilaisia haikuja ja tankoja, Marja-Leena Mikkolaa, Aulikki Oksasta etc.
Lumi ja ruusu...suurta draamaa, aivan. Kiitos!
Erittäin kaunis runo... kuvan herkkä jäisyys on lumoava.
VastaaPoistaTuure, eikö vain. Etsi mulle Mirkka Rekola Runot 1954-1978, please! Mulla vain kirjaston kirja...
VastaaPoistaKiitos, kuvasin hiukset märkinä, kylpytakki päällä, pinkit Reinot jaloissa...Jos nyt sairastun, niin...kaikki kauneuden tähden!
Kyselen parista kantapaikastani :)
VastaaPoistaKiva. Kiitos!
VastaaPoista