Aina, aina olen ollut kuin virta tai jopa kohiseva koski. En ole kauaa paikallani keksimättä jotain uutta juttua. Minut pysäyttää kyllä kirja. Siksi aloitinkin kirjallisen blogin pitämisen 14.2.2009. Laskuri laitettiin vasta muutama kuukausi sitten ja nyt jo käyntikertoja on yli 22 000! Minä myös teen sinne paljon töitä. Sekin kertoo vauhdistani. Luen yöt ja suollan tekstiä aamupäivät. Iltapäivisin koiran kanssa ja puutarhassa tai ystäviä tapaamassa. Unirästit otan reippaasti takaisin viikonloppuna tai pidän breikkipäiviä.
Sisareni väittää, että olemme koko perhe, äiti, 81 vee, mukaan lukien ADHD –tapauksia. Minä otaksun, että hän vitsillä, mutta en viitsi väittää vastaan, kun hän harjoittelee karhujen kanssa…
Äiti, 81 vee, sairastui viime vuonna vaikeaan syöpään ja ennuste oli heikko. Minäkin kuuluin hoitorinkiin vaikka asuin kaukana. Olin osan aikaa asumassa äidin kanssa. Silloin päätin, että jos tästä selvitään, aloitan joka vuosi elämässäni kolme uutta asiaa. Olen myös melkein vaihtanut ystäväni, sillä aloin nähdä asiat eri tavalla. Haluan myös elämääni enemmän iloa, en inttäjiä. Äiti on nyt täysin terve, mutta hänen esikoisensa elää taas suurta murrosta. Olen poistamassa elämästäni energiasyöppöjä. En jaksa enää miellyttää epämiellyttäviä ihmisiä. Jää enemmän aikaa oleelliseen.
Puutarhani on vienyt minua ennen tätä niin, että se on esitelty viidessä lehdessä ja tänä vuonna MTV3 teki kuvauksia ensi kevään ohjelmaan. Minua on tänä vuonna siis haastateltu puutarhasta, mutta myös erääseen lehteen tehtiin kodistani sisustusjuttu. Osallistun myös usein kirjoituskilpailuihin ja olen voittanutkin. Ratsastuksen aloitin uudestaan 30 vuoden jälkeen. Haluan vielä oppia myös purjehtimaan!
Voimavarani ovat varmaankin ensisijassa geenit, sillä äitini ja siskoni ovat myös varsin vauhdikkaita ja äitini on juuriltaan karjalainen. Koska noutajamme on nyt vanha ja nivelrikkoinen, ovat 5-10 kilometrin päivälenkit muisto vain ja sen myötä on tullut 5 kiloa painoa lisää. Tänään sain kuitenkin laboratoriosta monet tulokset ja ne ovat paremmat kuin viimeksi eli vuonna 2003! Ja silloinkin, kuusi vuotta sitten yksikään arvo ei ollut yli normaaliarvon. Painon normalisoimiseksi olen kuitenkin ostanut uudet sukset ja toivon talvella kiitäväni Päijänteen jäällä. Päätimme myös unohtaa pullat viikolla ja nauttia semmoisesta herkusta vain viikonloppuisin.
Käytän vitamiineja amerikkalaisilla suosituksilla. Syön mieluiten kalaa ja kanaa, mutta käytän myös juustoja, joista en ikinä luovu. Myöskin viini kuuluu elämään. Tomaatteja taidan syödä joka päivä ja joskus reippaastikin. Kerään keittokirjoja, joten myös italialainen keittiö kuuluu elämääni suomalaisittain sovellettuna, sillä kaikkia ainesosia ei ole aina helppo Jyväskylästä saada. En leivo muuta kuin joulupipareita, mutta rakastan juhlaruoan valmistusta ja uuden kokeilua.
Ihon hoidossa rakastan naamioita ja hyvätasoisia kosteusvoiteita. En myöskään tupakoi. Kesällä käytän ns. rusketuskapseleita, sillä olen aito blondi ja ihoni palaa helposti. Suojakerroinvoiteet kuuluvat suveen. Kostutan ihoa myös sisäisesti juomalla paljon vettä ja käyttämällä Omega tyrniöljykapseleita. Rakastelu kyllä päihittää kaikki hoidot, sillä antoisan erotiikan jälkeen näytän pikkutytöltä!
Olen kiinnostunut monista asioista. Harkitsemme eläkepäivillä osa-aikaista asumista Irlannissa ja Britanniassa. Kiinnostaa myös lähteä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Yhden joulun haluan viettää Salzburgissa. Aina kun mahdollista Savonlinnan ooppera kuuluu kesäohjelmaamme. Nyt olen täysin blogin viemä ja teen arvosteluja useille kustantajille. Vihdoinkin saan tehdä sitä, mistä eniten pidän: lukea ja kirjoittaa. Nyt on aika tehdä 'mun juttuja'!
Ainakin vielä minua pidetään usein 10 vuotta nuorempana kuin olen. Olen oikeasti unohtanut ikäni! Ystäväni ovat 40-50 vuotiaita. Joka vuosi menen elokuussa ulos syömään parhaan ystävättäreni kanssa, joka on 39 vee. Me illastamme kunnon tasoravintolassa ja keskustelemme tuntikausia. Nautimme koko menuun alkuruoasta jälkiruokaan ja paljon hyvää viiniä. Tämä ravintola on yksi Suomen kuuluisimpia viinilistastaan.
Jaksamisen vastapainona on luonteeni toinen puoli. Olen myös erakko. Eli pidän usein mieheni työmatkojen aikana retriittejä, jolloin suljen kaikki koneet ja myös puhelimen. Teen vain lenkit. Syön milloin nälättää. Luen. Saunon yksin. Nukun paljon. Rapsutan koiraa. Nautin hiljaisuudesta. Aikatauluttomuudesta. Boheemielämästä. Kesäisin nukahdan mustarastaan huiluun, syksyisin haavan lehtien havinaan tai sateen ropinaan. Kuitenkin talven valkea hiljaisuus on omin aikani. Siksi minun bloginimestäni Leena Lumi voi vielä tulla ihan oikea nimeni.
Olen selättänyt melanoomankin ja minulle on tehty muutama iso operaatio, mutta silti saan usein kuulla hohtavani tai sädehtiväni. Minusta en yhtään hohda marraskuussa ja sen varalta aloitankin jo lokakuulla Upiqinon Gold kuurin. Se vie pirteänä yli pimeimmän loskan ja kun valkea lumi sataa, kaikki onkin jo toisin.
Nykyinen elämänmottoni on yhdestä Ruth Rendellin kirjasta: "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta toiset meistä katsovat taivaan tähtiä."
elinvoimaterveisin sinulle
Leena Lumi
maisemakuva Johanna
Tuli oikein hyva mieli nain positiivista tekstia lukiessa. Tuohon erakko-osaan voisin minakin samastua. Muuten on energian kanssa vahan niin ja nain.
VastaaPoistaAnu, tämä oli silloin mutta nyt;-)
VastaaPoistaSiis nyt Suomessa alkaa se aika, jolloin pimeä kaataa ihmisiä. Asiaan tuo helpotuksen vasta lumi. Ja se heemtin tyhmä kellojen siirto kaiken huipuksi vielä, vie valoa illoista, jolloin työssäkäyvillä olisi tilaisuus ulkoilla luonnonvalossa. Ja keväällä se kesäaika alkaa kuukautta liian aikaisin. Minä en meinaa siitä millään selvitä.
Tosin tänään sinä kyllä piristit minua yllättävällä komistuksella;-) Kiitos♥
Valoisa kirjoitus! Sillä, ettei luovuta, pääsee niin pitkälle kuin on tarve.
VastaaPoistaOlet löytänyt elämässä sen, mitä monet vielä haparoiden etsivät ja kaikki eivät sitä koskaan löydä. Olet rohkea ja kuljet sitä tietä, jota itse haluat. On ilo lukea ilmeikästä ja soljuvaa tekstiäsi, myös runoistasi pidän suuresti. Toivon, että marraskuu tuo paljon puhdasta lunta sinne Muuratsalon saarelle uusien suksiesi alle. Hyvä SINÄ, rohkea nainen.
VastaaPoistaTuure, varmasti pääsee perille, kun ei anna periksi ja muistaa joskus nauraa - vaikka itselleen. Tai säheltämiselle;-)
VastaaPoistaAnja, noinkohan olisi sinulta jäänyt Oma Tie löytymättä. Etköhän vain sinäkin toteuta 'omia juttujasi' myös. Mulla on vahva intuitio..., että sinä olet vahva, oman tiesi kulkija.
Jos olen rohkea, osa ansiosta lankeaa Aila Meriluodolle, sillä kun luin hänen varhaisemmat päiväkirjansa päätin elää yhtä rohkeasti kuin hän!
Kiva, että pidät sanojeni virrasta ja runosieluna ymmärrät arvostaa runon kieltä.
Lunta Sinulle myös, Sinä Rohkea, Ihana Nainen!
Ja kiitos♥
Ihanasti kerrot jälleen itsestäsi ja valinnoistasi elämässä. Jollakin pienen pienellä osalla minua kadehdin sinua; rohkeuttasi tehdä päätöksiä ja elämänenergiaasi, elät varmasti joka hetken, monet meistä eivät sitä osaa. Mietitään vain tulevaa ja surraan mennyttä, vaikka elämä on tässä ja nyt.
VastaaPoistaTsemppiä:)
Hanne, kyllä minussakin asuu 'historioitsija', joka jahkaa menneitä. Lumimies hoitaa tuon tulevaisuuden murehtimisen;-) Onneksi minulla on usein niin kova vauhti etten ehdi muistelemaan minkä olisin voinut tehdä toisin.
VastaaPoistaKiitos samoin, Hanne!
♥ (enemmänkin kommentoisin, jos olisi aikaa. Olen nyt töissä ja hieman salaa luen blogeja) Ihana, elinvoimainen ja tärkeä postaus. Tiedätkö, että valovoimaisinkin ihminen on jossain määrin sosiaalinen erakko.
VastaaPoistaSuloista torstaita!
Lumiomena, sama juttu: Olga odottaa minua pihalla...puistossaan. Haistelee syksyn polkuja...
VastaaPoistaMoni ei tajua, että avoin ja vilkas tarvitsee retriittinsä. Luullaan, että on aina jaksava ja valmis joka juttuun. Pitäähän ne akut saada ladattua!
Kiitos samoin♥
Taas olen lukenut monia hienoja postauksiasi. Näitä on niin mukava lukea, kun sinä kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti elämästäsi ja ajatuksistasi.
VastaaPoistaMinulla on pieni kaamoskausi menossa, en oikein inspiroidu mistään. Istun vaan ja kudon sukkia, ihan sopivaa näin mammaihmiselle. Loma piristäisi, taata onkin varannut jouluksi pitemmän loman. Ehkä silloin pääsemme D-vitamiinia tankkaamaan etelään. :)
Unelma, nopea virta on melkein koski ja siitä pärskyy vettä ylikin;-) Liika avoimuus ei ole aina hyvästä. Itse asiassa, kun olin julkaissut tämän, meinasin jotain 'kumittaa' pois...,mutta annoin sitten vain olla.
VastaaPoistaKuule, sitä on liikkeellä. Se on tätä aikaa ja pimeyttä ennen lunta.
Marraskuussa minäkin kudon. Ostin sitä uutta ihanaa Softy-lankaa. Ja luen - hitaasti. Olen vain.
Me tankkaamme purkista D:tä ja paljon. Haaveissa on viettää yksi joulu Salzburgissa, mutta Lumimies vielä liike-elämässä ja tänä vuonna on ehkä...toivon...vielä...Olga.
Ehkä nyt olisi kiva olla karhu ja nukahtaa edes lyhyeen kaamosuneen.
Ihana kuva sinusta...
VastaaPoistaja tuo viimeinen lause!!
On niin uskomaton, upea, ihana..kirjoitan sen heti ylös..
Kiitos sinulle sanoistasi Leena=)
Hanne, nyt on kaksi Hannea, mutta tunnen jo teidät tyylistä. Sinulla on hengästyneen innostunut ja toinen Hanne ottaa folion avulla aurinkoa keväällä ikkunassa vieläkin, minä tien sitä joskus 70-luvulla ja häntä huimaa, mun tahti, ja mä nauran, kun muakin alkaa huimata, kun häntä huimaa...
VastaaPoistaHanne, kirjoita ylös myös tämä: "Ainoa voima on rakkaus. Ainoa velvollisuus on kauneus. Ainoa todellisuus on uni." Tämä on 13-vuotiaan Armi Ratian päiväkirjasta ja mun elämän mottoni. tai yksi niistä monista.
Eipä kestä Hanne. Huomenna Syystyttösi on seinällä kehystettynä ja alkaa seurata, olenko minä todella kasvanut blogistaniaan kiinni, kuten Eräs väittää.
Kuule taalla siirrettiin kelloja jo yli kuukausi sitten, miten typeraa! Ja vain siksi etta Yom Kippur paastopaiva olisi muka lyhempi. En kylla ymmarra miten, aina se kuitenkin se 25 tuntia on.
VastaaPoistaMrrrr...!
Anu, miksei kukaan kysy sun ja mun mielipidettä!
VastaaPoistaKoen kellojen siirron keväällä raskaimmin, sillä se on silloin meillä vielä talvi, kun siirrytään kesäaikaan. Olen kuukauden ihan sekaisin. Ehkä olen muutenkin, mutta silloin ainakin!