torstai 6. helmikuuta 2020

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade


Se on joulutähti, Kasper sanoo, ja ihan ensin Paula ajattelee, että äidillä oli joulutähti arkkupakastimen päällä läpi vuoden, eikä hän pidä joulutähdistä, ei varsinkaan punaisista. Mutta hänellä ei ole varaa nirsoilla, ja niinpä hän komentaa Kasperia: Tule sisälle, tule heti ja niinpä hän komentaa Kasperia: Tule sisälle, tule heti sisälle, ja silmät kyynelissä katsoo, kun Kasper kumartuu eteisen ovenkarmin alla tutusti ja nostaa takkinsa oven päälle.

Sanottuaan asiansa Kasper kurottaaa kuution pöydältä ja näyttää siltä kuin alkaisi tehdä lähtöä.
Mitä sinä sanoit? Paula varmistaa. Hän ei ehkä kuullut kunnolla tai ymmärtänyt. Kasper ei voi lähteä nyt! Ei tämän uuden, ison asian jälkeen. Hän haluaa puskea Kasperin takaisin tuoliin, painaa tämän rintakehää kyynärsauvalla, työntää vasten selkänojaa ja kuulla lisää. Lisää! Kasperin on pakko sanoa, että se, mitä hän juuri kertoi, ei ole totta, ei tietenkään, vaan pelkkä tyhmä vitsi. Hän vain testasi Paulan seitinohueksi todettua huumorintajua.

Laura Lähteenmäen teos Sitten alkoi sade (WSOY 2020) kertoo monista eri-ikäisistä naisista miesten ollessa kuin kulisseja tapahtumille. Kirjaa voi lukea myös äiti-tytär –kirjana, sillä niin paljon Paulan elämässä vaikuttavat aikuisen tyttären Elinan asiat, avioero, likeisen vävyn menetys, vävyn kertoma paljastus, lapsenlapset, muutot, Elinan käytös, ...Paula on edelleen työelämässä terapeuttina, mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä eli Paula heilahtaa äärestä ääreen sen mukaan, mitä Elina tekee tai sanoo, tai miten hän tekee ja sanoo. Minulla Paulasta tuli kirjan keskushenkilö, sillä hänen menetyksensä, vaikka ne olisivat myös muiden menetyksiä, kuten vaikka Elinan, saavat suhteettomat mittasuhteet, koska hänellä on loukkaantumisen takia työstä pois jäätyään paljon aikaa. On aikaa kiikaroida uutta naapuria Sonjaa ja tällä käyviä nuoria miehiä, on aikaa kaivata yllättäen kadonnutta ystäväänsä Eevaa, häntä, jonka kanssa oli enemmän hän itse, on aika toivoa, että Elina ja rakas vävy Kasper palaavat yhteen, onhan heillä lapsetkin Simo ja Soma, on aikaa mielessään moittia Kasperia, kun kuulee tällä olevan nuoren tyttöystävän Moonan...On aikaa ihmetellä omaa avioliittoaan edesmenneen Lassen kanssa. On aikaa muistella sitä vuotta, kun Lasse lähti jonnekin pois, mutta palasi sitten takaisin kuin ei mitään. Paulan talo kumajaa tyhjyyttään, kun se ennen oli täysi äänistä. Vain lapsenlapset tuovat sinne elämää, mutta missä on se osa elämää, joka olisi Paulan ikiomaa?

Yhtä paljon kuin rakastan vuodenaikoja, rakastan vuodenaikajuhlia joulun ympärillä. Lähteenmäen teos jakaantuu Pyhäinpäivään ja kulkee Adventin, joulun ja välipäivien kautta keväiseen finaaliin. Tarina  ei ole kesy, ei edes joulurauhoitettu, sillä Eevan, Paulan ainoan hyvän ystävän katoamisesta kasvaa tarina tarinan lomaan eikä lukija ensin edes tiedä, mistä on kysymys. Siirrymme aivan toiseen kulttuuriin ja maahan. Kosketamme sitä väkivaltaa, mitä on olla ryöstöuhan alla elävä nuori nainen Afrikassa ja paeta sieltä Eurooppaan. Sekavaako? Ei ollenkaan. Hauras vanha nainen etelässä, joka tuntuu elävän punaviinillä ja muistoilla saa elämäänsä uutta puhtia löytäessään tyhjyyteensä kumppanin. Nuorelle naiselle hän kertoo tarinoitaan heidän oleskelleessaan enimmäkseen sisätiloissa huoneiden hämärissä. Heistä on rakentumassa jotain, kunnes tyttö yllättäen katoaa...

Välipäivinä vietetään Elinalla Simon syntymäpäiviä. Poika täyttää jo kolmetoista. Kasperin tyttöystävä Moonakin on mukana. Paulan mieli on kuin sytyttämätön pommi, joka vain odottaa oikeaa hetkeä. Lähtiessä äiti ja tytär räjähtävät eteisessä ja Paula pamauttaa tietonsa. Vahvalle Elinalle kaikki on kuin bensaa tuleen eikä hän kaihda sanomasta, mitä on ollut mieltä vanhempiensa avioliitosta ja monesta muusta. Lasten takia tilanne rauhoitetaan ja Elina jää vihaisena tilavaan kotiinsa, joka jäi erossa hänelle. Elinalla on suunnitelmia ja Kasper mahdollistaa kaiken lupaamalla huolehtia lapsista. Uusivuosi otetaan vastaan isän yksiössä ikimuistoisella tavalla.

Laura Lähteenmäen kirja on kipupisteitä kaihtamaton ja onnistuneesti hän luovii kahta tarinaa kuljettaen ilman juonen kadottamista. Lukijan on helppo tietää missä mennään. Paulan kuvaus on onnistunein, mistä minulle tulivat mieleen monet Suomen Carol Shieldsin, Pirjo Rissasen romaanit. Rissanenhan kirjoittaa sekä äiti-tytär –suhteista hyvinkin suoraan, myös parisuhteista. Erityisen tykästynyt olen ollut  Äitienpäivään sekä etenkin Kamomillasolaan, jonka kohta luen uudelleen! Minusta Lähteenmäen tyylissä on paljon Rissasta, joten erityisesti suosittelen Sitten alkoi sade –teosta Rissasesta pitäville, mutta myös heille, jotka ovat lukeneet Eva Illoista! Kieli on yhtä huoliteltua kuin mainitsemillani kirjailijoilla ja tempo lukijaa hellivä.

Kirjan loppua kohden Paula lähentyy naapurin Sonjan kanssa, jonka kanssa hän selvästi rentoutuu hulvattomuuksiin asti. Paula lämmittä ulkosaunan ja kutsuu Sonjan saunomaan kanssaan. Sonja alkaa avautua kariutuneesta avioliitostaan ja miten mies oli alkanut arvostella hänen vartaloaan lasten saannin jälkeen ja tekeväthän vuodetkin tehtävänsä:

Jokaisesta raskaudesta tuli kymmenen uutta kiloa. Vatsa roikkui reisien päällä, rinnat vatsan päällä...Sonja sanoi ja hörppää olutta.

Eipä silti, Sonja jatkaa piristyneenä. Mieskin ällötti minua. Se maiskutti ruokaansa ja pesi munaansa sivellen sitä suihkussa hitaasti ja ylpeästi. Hyi saatana!

Paula purskahtaa nauruun, ja he kilauttavat pullot yhteen.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Tuijata   Katja  ja Kirjaluotsi

24 kommenttia:

  1. Onpa kaunis kansi! Siihen huomio kiinnittyy heti, mutta toki myös Lähteenmäkeen kirjailijana. Pidin paljon hänen romaanistaan "Korkea aika", joten tämänkin luen, jos vaan käsiini saan. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin minustakin!

      Minä en muista lukeneeni häntä ennen tätä, mutta eilen aloitin ja nyt on luettu:) Olen hyvin utelias suomalaisen naiskirjallisuuden suhteen eli mistä heitä oikein tulee kuin sieniä sateella. Tämä oli muuten minusta hyvin paljon vahvaa Rissasta, mutta Lähteenmäki voi kehittyä vaikka mihin suuntaan vielä. Kukaan ei takuulla kehtaa sanoa, että onpa hyvä sitaatti loppuun, mutta minä nauroin yhdessä Paulan ja Sonjan kanssa.

      ♥♥

      Poista
    2. PS. Vihreällä ja vaaleanpunaisella on väritaivaassa solmittu liitto.

      Poista
    3. Hah hah, mä luin tekstin ja nauratti tuo mainio sitaatti.:) Ja nyt on tietty pakko sanoakin se täällä.:D
      ❤️

      Poista
    4. Sanna, no hyvä, että edes yksi nauroi kanssani:) Kiitos, että kerroit♥

      Poista
    5. Katja, minäkin olin lukenut Lähteenmäen Korkea aika, kirjan, joka kertoo siirtokarjalaisuudesta!

      Poista
  2. Olen lukenut kaksi kirjaa kirjailijalta. Tätä uusinta odotan kovasti. Kirjailija on vahvojen sukutarinoiden kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no osuipa sitten hyvin♥

      Poista
    2. PS. Olen lukenut myös Korkea aika, joka kertoo siirtokarjalaisuudesta. Nyt on sitten luettu niin paljon, että ei enää muista, mitä on lukenut!

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Äiti-tytär -suhde on tunteita ja ajatuksia herättävä asia, josta jokaisella tyttärellä ja äidillä on varmasti oma mielipiteensä. Taidanpa etsiä tämän kirjan käsiini. Kiitos vinkistä ja hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, se on sitä aina. Ja hyvä jos molemmat pääsevät sanomaan kantansa. Aina ei voida yhteenottoja välttää.

      Ole hyvä vain ja kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Lähteenmäki löytyy Göteborgin kirjastosta, voisin ehdottaa täämän.

    VastaaPoista
  5. Kiitos esittelystä Leena, kuulostaa mielenkiintoiselta:)

    VastaaPoista
  6. Yhdyn nauruusi, sitaatti oli loistava!
    Nyt on selvästi hyvien suomalaisten naiskirjailijoiden buumi.
    Pidän paljon Rissasesta, joten taidan etsiä Lähteenmäen kirjoja käteeni, kun sanoit, että heidän tyylissä on jotain samaa:)

    Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, jaettu ilo, tuplailo!

      Todellakin! Elämme kiinnostavia aikoja. Vaikka kirjastostani löytyy niin Eeva Joenpeltoa, Helvi Hämäläistä, Aila meriluotoa, Eva Illoista, Eila Pennasta, Tytti Parrasta, Aino Kallasta...nyt on kuin uusi nousukausi rohkeita nuoria naisia sekä aiheissa että tyylin uudistamisessa. Minusta heissä on paljonkin samaa, mutta totean tämän melkein kaikki Rissaset ja yhden Lähteenmäen lukeneena.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  7. Ihana postaus. Pistän kirjan tilaukseen :)

    VastaaPoista
  8. Tämä romaani on tavallaan sellaista kunnon perusproosaa, henkilövetoista ja elämäntilannetta valottavaa. Mielikseni luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, nimenomaan sitä, mutta irotis hyvät naurutkin ja kansi on minusta kaunis♥

      Poista
  9. Pitkästä aikaa joku mainitsee Eva Illoisen, joka oli opettajani. Lähteenmäki on yksi nykysuosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, ihan tosi...Lähteenmäki muistuttaa minusta Eva Illoista ja toivoisin hänen lukevan Evan kirjat. Moni ei ole edes kuullut, mutta minä olen Illoiseni puhki lukenut! Kiitos tästä eli kiinnostavaa.

      ♥♥

      Poista