Laskeudutaan suveen

 Muistoja, merta, helppoa Pavlovaa, Vergiss-Mein- Nicht....

Casper poreissa kotialtaassa, Yyteriinkin tutustuu, Nanan intohimona uiminen...

Those were the Days..., Meri vierailla vesillä, topakka isokoskeloperhe (kuv. Jussi Jääsaari)...

Satavuotiaan vaaleanpunaisen talon tunnelmia, Meri jossakin..., pääskyjen syöntiaika (kuva. Pekka Mäkinen)

Lumimiehen asetelmaa: helmiorapihlajan kukinto, Leena Lumi Lokki-veneellämme, juhannusruusu...

Kaksi nälkäistä vaaleanpunaisen talon pikkuterassilla odottamassa, mitä vävy tällä kertaa keksii pöytään tarjota.

Me ja Reposaari♥

Tahdon ruusujen luo....

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi 

Toukokuulta

Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille!

Äitienpäivät kantavat herkkiä muistoja. Pikkulikkana noudin äidille sinivuokkoja Luvian Röyskästä tai valkovuokkoja Kourujärven koskelta. Keitin kahvit, laitoin kakut, olin innostunut. Myöhemmin ostin jotain lahjaakin. Nyt isän jälkeen olemme usein olleet Merimestassa sekä isänpäivänä että äitienpäivänä. Tänä äitienpäivänä hän ei halunnut lähteä...Toivotaan että vielä jonain muuna aikana sitten. Äiti on lokakuussa 98 vee ja pitää puutarhaa. Herkut maistuvat ja kävelee melkein joka päivä kylille, kun kaikki on liki.

 Tänä vuonna äiti saa kiinnostavan kirjan vähän myöhässä:

Linda Huhtisen tietokirja Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset lähtee äidille ja siinä onkin hänelle paljon tuttua, sillä toista kertaa Karjalasta paetessaan äitini ja muu perhe asutettiin Keuruulle. 

Tässä äitini perheensä kanssa kuvassa vasemmalla. Hän oli viimeisessä ryhmässä, joka ehti käydä ripillä Valkjärvellä.

Tässä toinen kirja äidille. Olen lukenut tämän ja kaikki runot ovat minulle rakkaita.Toivottavasti äidillekin. Muistan kun hän kuunteli kun luin ulkoa Hymyilevän Apollon koulun isoihin juhliin. Oli oikein pianosäestys Aulikki Eerolalta. Minulle Eino Leino on Suomen kansan sydänten tulkki.

Äiti Merimestassa. Ihanat noutopöydät likellä ja meri melkein ikkunassa kiinni. Aina sama pöytä Reposaaressa. Ikkunasta voi katsella hylkeiden pomppivia iloisia päitä, kuin palloja.

Lumoavaa äitienpäivää teille kaikille♥♥

Omalle äidille lemmikkejä toukokuun tytöltä♥♥♥Leena

Härmesalvian pauloissa

Viime kesänä löysin todellisen pölyttäjäihmeen, josta en ollut kuullutkaan. Yksivuotinen kukka on tummansininen, valkoinen tai vaalean siniharmaa. Kylmien öiden takia nämä kaksi ovat viettäneet sisällä, mutta tänään noudimme kaksi lisää ja nyt ne ovat maassa. Kärsivällisyyteni ei kestänyt. Tämän kukan ympärillä pölyttäjiä on koko ajan. Sietää puolivarjoa, mutta viihtyy hyvin täysauringossakin. Meillä suoraa aurinkoa on vain etupihalla ja niinpä viihtyivät paahteessa pakkasiin asti.

Istutimme monihaaraiset kukat etupihan serbian kuusen ympärille puolikaareen, Tässä kohtaa  on ennenkin kokeiltu vaikka mitä. Nytkin mukana on pieniä kalliotuhkapensaan alkuja. Ne kasvat lujaa ja jos näyttää hyvältä jätämme siihen kasvamaan ja leikkaamme pienemmiksi jos on tarvetta. Härmesalvia kasvaa nopeasti ja uusia kauniita kukkia ilmaantuu paljon. Saatan innostua tekemään näistä jopa ryhmiä...Onneksi en ole vielä nähnyt vaaleanpunaista....

Keisarinpikarililja vartio ensi yön, että ei tulisi yhtään pakkasta enää. Myyrätkin tätä kasvia kaihtavat.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Rakastaja

Olet mun. Sinun puolees taipuu
koko olentoni mun.
Veren kahlittu kaipuu
on suuntautunut sinuhun.

Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses -
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.

Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;

sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. -

Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.

- Aaro Hellaakoski -

Tämän runon haluaisin kuulla - Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

Peili ei voi uskotella että...

 Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjotit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)