tiistai 26. tammikuuta 2021

Vaaleanpunaisen, vanhan puutalon tarinat ennen kuin....


 Vuosi sitten ajoimme tapaninpäivänä katsomaan, mitä tyttäremme Meri ja hänen armaansa Sami olivat juuri ostaneet Lohjalta. Majoituimme Merin pitkäaikaiseen opiskeluasuntoon Aurinkolahdessa. Ikkunoista näkyy meri samoin kuin parvekkeella, johon mahtui ruokapöytäkin. Tämä tapahtui juuri kun olin ehtinyt ihastua Aurinkolahteen, minä maalaislikka merenrannalta! No, Lohja vei vuoden ankeanakin aikana voiton ja valloitti sydämet. Merillä on aikomus avata instaan ja ehkä myös blogiin remontti&sisustusblogi, mutta sitä odotellessa sain luvan laittaa koosteen tekemistäni jutuista. Talo remontoidaan pieteetillä, mutta en mitä ilmeisemmin saa kertoa, mitä on tulossa...


Minä ihastuin paitsi tonttiin, sen malli ja miten talo siinä asettuu, myös talon väriin ja kahta seinää kiertävään terassiin. Vasemman päädyn terassiosa on suosikkini, sillä siellä on helteilläkin viileää. Piha on aidattu koiruuksille ja aitaus tulee laajenemaan koskien tuota saunaosaston ovea, joka edessä näkyy. Pääsisäänkäynti on talon toisella puolella ja kerroksia on kolme. Olen ihastunut Lohjanjärveen, kyyhkyjen huhuiluun. runsaisiin puutarhoihin ja kastanjapuihin. Tännekin sellaisen sitten sain, mutta saas nähdä, jos saari armahtaisi vyöhykkeen kolmoseen. Nyt laitan linkit ja sieltä löytyy yksi kiva ruokapaikkakin, jonne palaamme aina uudestaan. Linkkien takaa kuvia löytyy ja tarinaa, tähän vain muutamia kuvia.

Tapaninpäivän ajelulla jännittävin fiiliksin ja rakastuneita pöllöjä

Hyvänen aika sentään! Siinä hän seisoo näyttävänä, vanha kaunotar, odottamassa kotiin  saapujia. Hän on valmistunut 1929, on vaaleanpunainen ja kahta seinää kiertää terassi. Huoneet ovat kolmessa kerroksessa ja piha on kivasti aidattu koiruuksille. Rantaan on matkaa noin kilometri. Ihana rinnetontti, josta keväällä varmaan putkahtelee vaikka mitä kukkia.

Satavuotiaan vaaleanpunaisen talokaunottaren tarinoita eli Merin ja Samin kodista

Muistatte ehkä meidän visiitin nuorillemme tapaninpäivänä, jolloin kävimme myös kurkistamassa heidän tulevaan kotiinsa Lohjalla. Nyt olimme melkein viikon ja jos hyvin käy palaamme piakkoin: Reima remppaan ja minä kuvaamaan sekä hoitamaan puutarhaa. Jotenkin aavistan, että seuraava Puutarhavierailuja tulee nuorten puutarhasta...Huomatkaa jo tässä kuvassa rinteen alun pengerrykset. Siihen on nousemassa Merin toimesta valkoista gladiolusta ja valkoisia liljoja, me veimme nuppuisia kieloja lehdostamme ja ristinummiruusun. Mitä löytöjä teinkään kun vähän tongin eli minulle tuo paikka on kuin etsisin talon rakentanutta perhettä, sillä joku omistajista on ollut puutarhasta innostunut ja veikkaan heitä!Kiinnostavaa mitä vanhoja lajikkeita sadan vuoden takaa olisi voinut säilyä muuta kuin omenapuut, syreenit ja tietyt perennat. 


Kirjailija L.M.Montgomeryn mukaan akileijat tuovat keijut puutarhaan, joten niitä täällä täytyy iltahämärissä tanssia auringon viime kilossa ja suviyön hämärillä...keijuja.

Akileijarapuista on tullut mitä mainioin paikka ottaa kuvia tähän aikaan vuodesta. Huomatkaa jälleen kuunliljapenkki kivetyksen yläpuolella. Nyt molemmat koiruudet kuvissa mukana.

Nuoret terassinsa grillipäädyssä. Huomatkaa avonainen portti puutarhaan, jonne koirat voivat mennä turvallisesti.

Merin, teologian maisteri 2019, valmistumisen juhlista Lohjalla tuli yllättävä ja suloinen viikonloppu!

Lähdimme perjantaina Lohjalle juhlimaan ihan perheen kesken tyttäremme Merin valmistumista teologian maisteriksi. Minulle joka olen aikamoinen perfektionisti, kuten muuten on Merikin, viikonlopusta tuli väkisinkin erittäin relaksoiva, sillä kohtalo ratkaisi tahdin. Saavuimme pe illasta ja mukana oli mm. äitini Merille ruukkuihin istuttamia lyhtykoisoja, jotka olimme viikkoja sitten noutaneet Luvialta. Syötyämme nuorten terdellä ja majoituttuamme, istutimme mummon kukat Merin ja Samin puutarharinteeseen. Niissä on jo lyhdyt valmiina, joten vain oransseja värejä odottamaan ja tietysti leviämistä, koska tulossa on japanilainen puutarha. 


Reima ja Sami  siinä skoolailevat eli mieluinen vävyehdokas! Se on tärkeä asia.

'Pojat' lupasivat syödä ellen selviä punaisesta lihasta, mutta asiaa helpotti Joonas kertomalla minulle puhelimessa etukäteen lihan olevan lähitilalta ja naudat saavat laiduntaa vapaana ulkona. Annoksessa oli kolme röstiä, lihaa, maustevoita, punasipulia ja salaatti, jonka olin laatinut etukäteen puhelimessa Joonaksen kanssa,sillä halusin varmistaa, että saan riittävästi salaattia ja ehdottomasti vinegretti -kastiketta. Kaikki oli vimpan päälle ja vielä otimme jälkkäriäkin, jota en tosin huomannut kuvata eli vanhanajan vaniljajäätelöä mansikkaviipaleilla. Gasthausiin sopisi hyvin jälkiruokalistalle Apfelstrudel mit Vanille Eis oder/und mit Sahne etenkin nyt omenasadon aikaan.Gasthaus Lohja, nyt tiedämme, että ei tarvitse laittaa ruokaa kun tulemme Lohjalle, sillä tulemme teille! Sunnuntaisin ja muina pyhäpäivinä paikka on suljettu, mutta muuten, menkää ihmeessä kokeilemaan. Tarkemmat aukiolot löytyvät, kun klikkaat nimeä tai googlaat paikan nimellä.


 Niin...se yksi sitaatti, jonka myös poimin listaltani on tämä ja ihan Merille sopiva:

"Olet valoa. Sinä vain olet. Olet aina ollut."

- Sadie Jones -
suomennos Marianna Kurtto

rakkaudella Merille
mama&papa

Tätä joulua en unohda!


Tätä joulua en unohda! Meidät oli kutsuttu Merin ja Samin jouluun Lohjalle, jonne olisimme lähteneet vasta tapanina. Sitten alkoi tapahtua. Aattona vielä skoolasimme virtuaalisesti yhdessä, mutta seuraavana päivänä sairastui yksi (ei koronaa!), sitten toinen (ei koronaa!) ja kaiken huipuksi sydämenvaltaajamme eli Dina, joka vietiin hätänä päivystykseen ja on nyt leikattu jo ja vähän liiankin pirteä. En mene yksityiskohtiin, mutta kyllä tuli melankolinen olo. Nyt kun minäkin olisin voinut ja miten kauniiksi Meri oli heidän joulukotinsa laittanut. Äsken sovimme, että jos seuraavat kaksi viikkoa eivät kaada mitään ikävää niskaamme,

Siis jos elämä nyt soisi...Heillä ei enää silloin kuusta, mutta me pidämme viikon nuutin yli. Roikun aina joulussa viimeisillä voimillani, en voi päästää irti, en. Mikä vuodenaikajuhla on kuin joulu, suorastaan viides vuodenaika, se rakkain

❤
❤
 Satavuotias talokaunotar Lohjalla, ehkä vielä tulemme...

Last Christmas

Tässä siis alkupaloja nuortemme kauniista Lohjan kodista. Katsotaan kuka seuraavaksi kirjoittaa tarinaa.

PS. Vaaleanpunaisessa talossa, kolmannessa kerroksessa nukahdin ja heräsin laulurastaaseen kesäkuussa. Elokuussa nukahdin ja heräsin sepelkyyhkyjen kujerrukseen...

Jos me muuttaisimme Lohjalle, ensimmäinen istutus olisi magnolia Black Tulip...Kuvakaappaus Mustilan sivulta.


Korvasimme menetetyn perhejoulumme viettämällä ystävänpäiväviikonlopun vaaleanpunaisessa puutalossa jouluna! Helmijoulu♥ Kuvassa äiti ja tytär takalla eli aika ihanaa♥ Nuoret olivat säästäneet joulusta kaiken muun paitsi kuusen, joten tontuissa riitti. Tässä Vinttitonttu valaisee mieliämme:


Aika hauska♥


Perjantai oli nyt joulun lapsemme syntymäpäivä, joten osasimme antaa sisustajalle toivotuinta (pst...se on Ikean lahjakortti). Vitriinin päällä lumiukko hymisi tyytyväisenä. Tapetin eksoottiset linnutkin olin kuulevinani...En ikinä kyllästy noihin perhosiin, joiden aprikoosin tai persikanväriset siivet värähtelevät keijuihin uskoville.


Taika jo katselee, että eikö lahjoja avata ollenkaan. No avattiin toki ja nuoret saivat mm. Muumien vieraskirjan ja Ilona Pietiläisen Talven henki Anna joulun tulla, Meri sai vaatteita ja kosmetiikkaa ja Sami uudet Reinot. Yhteisesti nuorille jatkoimme Taika-sarjan kartuttamista. Me saimme jotain, jonka kerran jätimme ostamatta Ikeasta, koiruudet saivat nameja, koska olivat jo joulukuun jouluna saaneet leluja. Ja tietysti suklaata! Oih, joulun taikaa! Ja ulkona maa valkoisena.

Olohuoneen puolella Dina, 13,5 vee. Monesta tänä vuonna selvinnyt ja nyt kuin nuortunut, vaikka tässä onkin menossa torkkutunnelmat. Hän on alkanut bilettää öisin...Ovea terassille vartioi kotitonttu Harmaanuttu. Oven takaa löytyy jännittävä luminen maailma, jossa koiruuksille lanatut polut.


Vitriinistä oikealle on olohuone, uloskäynti terassille sekä olkkarissa tietysti takka. Tässä tilassa on myös ovi huoneeseen, joka on talon takakulmassa kuin pesä pitkämatkalaisille, mutta nyt se on vielä työhuoneena. Me tietysti käännymme keittiöön, josta leijailee houkuttava yrttien tuoksukimara: veitsellä pilkottua persiljaa ja basilikaa ainakin...


Meri yllätti meidät avocado-broileripastalla eli napakymppi. Ruokaisampi avocado-versio, jonka epämääräinen kuvani ei tee kunnia ruoan maulle! Kuulumisia, remonttisuunnitelmia, aaton odottelua, mutta ennen kaikkea: Onnea Meri♥


Aarikan tontut kuiskivat salaisuuksia joulusta...


Lauantaina eli helmikuun jouluaattonamme me tytöt menemme vanhaan tyyliin varhain saunaan. Viivymme kauan pehmeissä löylyissä ja välillä vilvoittelemme alakerran punaisella sohvalla suunnitellen millainen alakerran muutos onkaan tulossa. Sillä aikaa miehet kokoavat keskikerroksen suihkukaapin, jota valitsimme virtuaalisesti Merin kanssa nautiskellen. Siinä  se nyt on enää ovia vailla, mutta nekin tulivat ennen jouluateriaa ja lahjoja. Aattoon kuuluva sarjakin katsottiin. Musiikkina alakerrasta kuului soittoharjoituksia rummuilla. Kuvat ovat kummankin rumpalin työskentelystä, mutta pitäähän jotakin jättää jemmaankin.


Joulupöytä odottaa perhettä....


Mitähän on tulossa?



Konjakkilohta uunijuureksilla, jotka ovat taivaallisen hyviä. Onneksi sain tietää, miten tämä maku saadaan aikaiseksi. Tänään sitten kokeilemme.


Jälkkäriksi oli Samin special Irish Coffee valmistettuna tuomaamme suklaakahviin.


Äiti ja tytär takalla sydänvillasukissaaan. Viimeksi nähty elokuussa...


Oi jouluyö♥

Seuraava päivä oli mitä mainioin lenkkeilyyn ja Dinakin oli niin pirteä, että ei kertaakaan pyytänyt syliin. Erittäin kiinnostavia posteja koiruuksilla ystävänpäivänä eli meidän jouluaattonamme. Kotiuduttua Sami asettui keittiöön valmistamaan hänen salaisen reseptinsä pizzaa. En huomannut ottaa kuvaa, sillä kaikki todistavat, että jo vuosi aiemmin tapahtui sama: minä vain söin eikä kamera tullut mieleenkään.


Kirjabloggaaja rentoutuu, kun muut pelaavat lautapelejä. Kohta hän nousee yläkertaan noin satavuotiaan talon henkiä kuuntelemaan ja lukemaan kirjaa, jonka oli lukenut, mutta ns. oikean joulun draamoissa unohtanut.


Nyt olette päässeet mukanamme helmikuun jouluumme. Toivottavasti viihdyitte. Maanantaiaamuna Sami lähti töihin, kun me vielä nukuimme. Lounaan jälkeen lähdimme hyvin, mutta haikein mielin ajelemaan Keski-Suomea kohti. Meri vilkutti ikkunassa ja koiruudet oli lähtöpussattu. Välimatka kasvoi, mutta nyt piti nauttia siitä, mitä olimme yhdessä aikaansaaneet eli ei tämä helmikuun joulu ollut ollenkaan hullumpi idea. Olihan meillä länsirannikon perheen kanssa jo lokakuun joulukin. Kiitos rakkaasti Meri ja Sami♥

perheterveisin
Leena&Reima

11 kommenttia:

  1. Oi,miten ihana vaaleanpunainen talo ❤ Talo asettuu maisemaan ja tontin muotoon täydellisesti. Onnea ja kaikkea hyvää nuorille uuteen kotiin ❤
    Lämpimät onnittelut Nerille valmistumisen johdosta! ❤ Ihana viikonloppu parhaassa seurassa ja herkullisen tarjoilujen äärellä. Olit valinnut kauniin sitaatin listaltasi.
    Olemme jouluhengenheimolaisia - minäkin jään roikkumaan jouluun 🤣 ❤ Mieheni sanoi, että helmikuun lopussa kyllä vaihdetaan nämä joulunpunaiset tekstiilit sitten keväisiin. Tämä on hyvä suunnitelma ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja K, kiitos♥ Siinäpä se, sekin tekee tästä ihastuttavan ja korostaa samalla tontin muotoa. Kiitos psta♥ Kiitos♥

      Vieläkin ovat Aarikan tontut esillä ja osa joulukorteista...eikä kukaan koske kausivaloihin! Sinulla on aikaa vielä♥

      ♥♥

      Poista
  2. Siis, tuo talo, sen puutarha, kaikki mahdollisuudet siellä! Talo on upea ja Merin huomassa siitä tulee vielä upeampi. Ihan unelmaa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niinpä, kiitos♥ Joskus se todellakin lähtee aidosti ensikatseesta♥ Merillä on ns. silmää nähdä, joten odotellaan.

      Poista
  3. Tuo Merin ja Samin talo on kyllä ihana vaaleanpunainen unelma, ja mahtava terassi ja piha-alue. Ja lähellä rantaa, kuulostaa aivan ihanalta:) Jään odottelemaan sitä Merin taloremontti-Instagramia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ne ovat paratiisia♥ Kutsuttakaamme itsemme heille joskus kylään yhdessä♥ Nautitaan viiniä terassilla ja Sami kokkaa jotain...ja käydään uimassa siinä ihanassa rannassa. Niin mekin, mutta kuten tiedät, on ollut kaikenlaista...Kiitos♥

      Poista
    2. PS Tai mennään koko porukalla syömään Gasthausiin!

      Poista