Joskus pienikin asia voi pysäyttää vaikka kaupungilla. Olin rientämässä kampaajalta lounaalle eli minua odotettiin jo. Nähdessäni juuri nämä Muotikuun oviin laitetut ledit pysähdyin katsomaan niitä ja samalla etsin jo puhelinta laukusta kuvatakseni ne. Sitä ennen ihailin niitä joka suunnasta, vaikka menosuunnassani näytti olevan paljon suurempia valoteoksia. Siis edelleen pidän kovasti juuri kävelykadun valaistusta pilvikirsikoista ja yleensä koko kaupungista. Jyväskylä on kaunis kaupunki, jota kutsunkin Suomen Salzburgiksi. Kuvasin muutamia ja jatkoin matkaa hyvillä mielin. Katsoin vielä taakseni ja edelleen juuri nuo ledit näyttivät niin ilahduttavilta. Hymyilin vastaantulijoille...
Olen niin samaa mieltä Susan Fletcherin Meriharakoissa olleen ajatuksen kanssa, että
"Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee."
Joulun viikoissa on oma taikansa, mutta niiden jälkeen alkaa aika ajatella, pohtia ja elää murrosta. Minulle tämä ilmeni nyt niin, että aloitin kirjan toisensa jälkeen ja kaksi sytytti. Ei, väärin sanottu! Pitää olla: yritin lukea ainakin viittä kirjaa ja millekään niistä ei ollut oikea ajankohta minua ajatellen. Miten paljon voikaan merkitä lukuajankohta. Oikea mielentila teokselle. Jäin nimittäin kirjaan, jota olin yrittänyt jo aikaisemmin, mutta silloin ei ollut sen aika. Olin vähän järkyttynytkin, sillä ko. kirjailijan eräs toinen kirja jäi minuun heti. Laitoin teoksen hämmentyneenä syrjään ja nyt menen sen kanssa iltaisin sänkyyn. Luen hitaasti ja nauttien. Niin pitäisi lukea aina. Mikään ei häiritse näissä hämärissä päivissä, nopeasti putoavissa lukuilloissa. Vain minä, kirja ja ehkä vielä suklaatakin ja ikkunan takana pimeä, jota lumi valaisee. Ilta yöeläimineen.
Vuodesta 2014 olen kantanut kukkarossani kuvaa Maria Wiikin (1853-1928) maalauksesta Ullakkokamarissa, 1889. Kuva on nyt jo melkein puhki, hyvin ruttuinen, mutta aina vaan saan tästä jotakin...,mutta kukkarosta se saa jo lähteä. Kuvan löydän täältä
Mikä Wiikin työssä pysäyttää paitsi värien harmonia, naisen rauha ja kyky keskittyä yhteen asiaan ja pysyä siinä. Sellaista tämä levoton sielu on aina kaivannut. Nyt taidan olla melkein siinä tilassa kun jään kirjani kanssa viettämään iltaa. Ja ne muut kirjat, nekin odottavat omaa aikaansa. Kaikella on aikansa.
Torstaina hämärän putoomisen hetkellä...kaikille toivoa♥
Leena Lumi
Tuo on niin totta, että kaikella on aikansa.
VastaaPoistaIhastuttavat valot ja ihastuttava maalaus.
Mukavia lukuiltoja!
Saila, eikö! Ja jotkut tietyt ledit tekivät sytytyksen.
PoistaTuo maalaus on kuin hän, joka haluaisin olla...Kutominen/neulominen tekee tuollaista hyvää.
Kiitos samoin sinulle♥
Voisit pitää Anna Janssonin uusimmasta dekkarista. Jotenkin erilaista tämä Kristoffer kuin mitä muistan häneltä ennen...
Kiitos vinkistä!
PoistaSaila, ole hyvä♥♥
PoistaSuosittelen Sofie Sarenbrantin Häpeänurkkaa. Uskon, että tykkäät.
VastaaPoistaMai,, kiitos vinkistä. Laitoin varaukseen. Luin Syntipukin, mutta en löydä sitä mistään...En tajua!!!!
PoistaLue sinä Kadonneet jäljet♥♥
Luin Weaverin ensimmäisen kirjan ja se oli minusta raaka.
PoistaMai, tarkoitin tietysti Anna Janssonin Katoavat jäljet! Kadonneet jäljet en sinulle ja Sailalle suositte.lisikaan.
Poista♥♥
Janssonin kirjan olen jo lukenut. Bloggaus vielä tekemättä. Tykkäsin. Ja kansikuva oli mitä parhain ;)
PoistaMai, arvasin, että pitäisit Janssonin uusimmasta"! Kansi on vaikuttava.
Poista♥♥
Hienot Led-valot , ei ihme että ne pysäyttivät sinut kuvaamaan niitä. Kaunis tuo maaulaus, siinä on jotain niin rauhallista keskittymistä.
VastaaPoistaMukavia hetkiä kirjojen kanssa Leena, ja hyvää loppuviikkoa.
Jael, minäkin aloin ajatella, että ne ovat jotenkin erityisen hienot.Kun kehtaisi käydä kysymässä, kun en nyt just osta vaatteita.
PoistaVinttikamarissa on kuin rauhallinen pysähdys...keidas, onni. Kukaan ei odota mitään.
Kiitos samoin kaikkea Jael ja halit♥♥
Olen hirvittävän laiska aloittamaan romaania, mutta muutama kirja on yllättäin pitänyt otteessaan niin ettei melkein ole voinut keskeyttää, vaikka pakko onkin:) Luen omituisia tarinoita ja jotakin tietokirjoja mieluusti, jopa sotakirjoja ja päiväkirjoja. Ihailen kykyäsi perehtyä kirjoihin jopa useammalla kielellä ja arvioida lukemmaasi. En edes tiedä moniako kirjoja olet täällä esitellyt? Tämä tarina oli vähän erilainen, Sinun omasi ilman kirjaa:) Itselläkin on kuvia jotka pysäyttävät, joihin aina palaa, niistä muutamia saattaa olla vanhoissa jutuissanikin. Tämä kuva oli kaunis ja kuten sanoit siitä säteili rauhallisuus ja naisen kyky keskittyä yhteen asiaan, katsooko hän onko kankaassa jotakin epämääräistä, ihaileeko hän sitä. Tässä taitaa olla Marian sisko ullkkohuoneessa Pariisissa.
VastaaPoistaIrja, jos luet sotakirjoja, älä vain missaa Palavan taivaan alla. En ehdi lukea muilla kielillä, kun toimisi vain enkku ja käännän nykyään kaiken saksaksi. Missä välissä ehtisin, kun on kaikkea muutakin. Minulla on täällä monia omia tarinoita, vain yhden olen poistanut ja niitä on luettu kiitettävästi. Yksi kuva on usein parempi kuin tuhat sanaa♥ Onko se ristipistokuvio siinä, jota hän kankaassa tarkastelee.Tai sitten siinä istuu Lucia, joka asuu Tatra -vuoristossa...
Poista♥♥
Ihanat valot! Minä luen myös hitaasti, makustellen ja kiireettä nautiskellen. Tuo maalaus on kiehtova. Sitä on kiva katsella pitkään; aistia tunnelmaa, katsella yksityiskohtia ja nauttia taidokkaasti tehdystä maalauksesta.
VastaaPoistaTarja K., niin minustakin! Kirjabloggaajana minulla on toisinaan kiire, mutta yritän päästä siitä irti. Niin samaa mieltä♥♥
PoistaPysähtyminen on hieno taito, se rauhoittaa ja tekee hyvää. Juuri silloin näkee ne valot ja kirsikkapuut, tunnistaa kirjan joka soi oikealla tavalla tähän hetkeen.
VastaaPoistaUpeita lempeitä hetkiä sinulle ystäväiseni ♥
Birgitta, täysin samaa mieltä! Se on vain niin paljon helpompi sanoa kuin omaksua.
PoistaKiitos samoin sinulle♥♥