Anna Jansson: Katoavat jäljet /Dotter saknad

 

Harvoin jos melkein koskaan tapahtuu niin onnistuneita jälleen kohtaamisia kuin itselleni tapahtui viimeksi lukemani tarinan kohdalla. Olin jostain syystä jättänyt ’kirjailijani’ syrjään ja nyt kun tartuin hänen uusimpansa saan kauhun väreitä ajatuksesta, että tämä tiivisverkkoinen juonikauhukudelma olisi jäänyt minulta lukematta. Entinen suosikkini on vain parantanut tahtia ja pitää juonen monimutkaisuudesta huolimatta tempon niin mukana pysyttävänä, että lukija ei ärsyynny. Tutkiva rikospoliisi on heikoilla jäillä, sillä yksi uhreista on omista polttareistaan kadonnut Vera, hänen ja Ellan tytär…

Anna Janssonin trilleri Katoavat jäljet (Dotter saknad, Gummerus 2021, suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom), joka ilmestyy viikolla viisi, aloittaa rikoskomisario Kristoffer Barkista kertovan uuden suosikkisarjan, jossa Bark on etsinyt tytärtään Veraa jo vuosia. Tapaus on suljettu, koska Veran uskotaan hukkuneen, mutta Kristoffer ei usko tähän teoriaan. Hänelle viisi vuotta sitten kadonnut Vera elää. Bark saa uuden mahdollisuuden, kun hänet siirretään tutkimaan ratkaisemattomia tapauksia. Hän aloittaa tutkimalla kolme vuotta sitten kadonneen sairaanhoitajan katoamista. Börje oli aikanaan tutkinut Camilla Hörlinin tapausta ja päätellyt sen olleen itsemurha. Näin tapaus saatiin edes jollain tavalla valmiiksi. Kristofferia suututti ja hän päätti aloittaa kaiken alusta. Isänä häntä kadutti kovasti, että oli juuri ennen Veran katoamista kovin sanoin moittinut tätä menemästä avioliittoon vain parikymppisenä, vaikka tytär kuinka oli hulluna Rasmukseen. Vera oli käyttäytynyt polttareissaan oudosti ja oli lähtenyt yllättäen veneelle, vaikka oli nauttinut alkoholia. Ystävä Matilda yritti estää, mutta kun ei voinut niin…

Kristofferilla oli ongelmia riittävästi, sillä Veran äiti sekosi täysin tyttären kadottua ja sortui monenlaisiin aineisiin ja löytyi milloin mistäkin. He olivat eronneet, mutta Kristoffer oli päättänyt kantaa vastuuta, kunnes Veran kohtalo selviäsi. Hänellä on omakin pimeytensä, jonka johdosta hänelle määrätään lukuisia terapiakäyntejä.

Lopulta asian huomion herättäjäksi nousi Denise, joka oli menossa avioliittoon Albertin kanssa. Denisen sisällä soivat kuitenkin varoituskellot, että kontrollifriikki Albert olisi hänelle vaaraksi. Toistaiseksi Denise asui labradorinnoutaja Saban kanssa Hedda-tädiltä perityssä mökissä Hampetorpin rannalla. Heitä sisaruksia oli ollut enemmän, mutta koska testamenttia ei löytynyt, Denise sai mökin yksin. Hänen välinsä isosiskoon Isabelliin olivat viileät.

Kristofferin ja hänen tiiminsä huomattavin sykäys tapahtui, kun selvisi, että Deniseäkin uhkaillaan ja samalla kaikki havaitsivat nuorten naisten muistuttavan toisiaan muutenkin kuin iältään ja vaaleilta hiuksiltaan. Tämän jälkeen lukija pudottautuu tutkintaan, joka on kaikkea muuta kuin poliisioperatiivista toimintaa. Mennään tunteet edellä, tekniikka ohella ja paine on valtava. Silti lukija ei voi olla pelkäämisen ja kauhun keskelläkään naurahtamatta kun eräs Ingrid, poliisilaitoksen siviilihenkilö, osoitti oikeita suuntia, teki uskomattomia avauksia, joista oli helppo jatkaa.

Trilleri, joka on yksi parhaimmista lukemistani pitkiin, pitkiin aikoihin. Anna Jansson pyyhkii taidokkaasti tarinallaan monet muut jättäen rantahiekkaan jäljet, joita seuraava aalto ei pyyhi pois!

*****

Dekkarit Leena Lumissa