keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Vuoden 2020 parhaat kirjat Leena Lumissa ja...

Nyt on se järkyttävä aika vuodesta, jolloin on tapanani listata lukuvuoteni parhaita kirjoja. Mikään tässä ei ole kiveen hakattua, sillä ensinnäkin nämä ovat minuun eniten vaikuttaneet teokset, mutta niitä on muitakin. Toisaalta tämä on yhden ihmisen eli minun mielipiteeni eli vähän kuin olisi Leena Lumi Finlandia, mutta valitsen useampia kirjoja. Laitan niitä vain järjestykseen ja availen vähän muitakin lukemiani teoksia. Otan nyt mukaan myös muutamia kommentteja - syystä! Olen lukenut tavallistakin enemmän dekkareita ja siihenkin on syynsä: Minä toisinaan tarvitsen niitä kuin lääkettä! Kolmatta valtakuntaa en pakene ja kaikki historiaan liittyvä kiinnostaa. Tällä kertaa lavennan, sillä muuten kärsin ellen saa tuoda eräitä 'herkkuja' esille. Arvostan kaikkien kirjailijoiden työpanosta, mutta ehdin lukea vähemmän kuin ennen. Privaattisyyt! Parhaani kuitenkin teen ja blogissani on jo näkyvissä Kurkistus kevään 2021 kirjoihin.

Myönnän, että tämä oli helppo. Päässäni jo jonkin aikaa tuntunut juuri tältä:

1.  Delia Owens: Suon villi laulu

Lukijani kommentti Saksasta:

Allu17. elokuuta 2020 klo 18.42

Aivan uskomattoman hienoa luontokuvausta ja kirjassa tulee aina vaan uusia jänniä käänteitä. Tämä on kiertänyt meidän ystäväpiirissä sen jälkeen kun se ilmestyi Spiegelin bestsellerlistan ykköseksi joskus keväällä enkä tunne ketään, joka ei olisi tykännyt.
Toinen kommentti bloggaaja Tuulalta tänään:
Varasin Suon villin laulun kirjastosta syyskuun alussa. Edelläni oli 187 odottajaa, nyt vielä 67... suosittu on.
2. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa 

Kotiliedessä no 19 oli valittu parhaita kirjoja ja vain kaksi kirjaa oli kuvattu sanoilla Sensaatio! Owensin Suon villi laulu ja Kinnusen Ei kertonut katuvansa♥

3.  Fernando Aramburu: Äidinmaa

Maistat viiniä, tunnustelet sitä kaikilla aisteillasi. Mietit samalla, että historian tapahtumat tulevat likemmäs kerrottuina yksilöiden ja perheiden kautta. Viini on aivan erityistä: Tulet yhdeksi heistä. Entzun!.. Vuorilla aukeaa kultainen kukka. Vuoret ovat baskien hengitystä. Kohotan viinilasia: Gora Fernando Aramburu! Täytän lasin uudelleen. Haluan tavoittaa tarinasta kaiken. Haluan tarjota sinullekin sen veren ja sovituksen. Kävelen lasi kädessäni kohti rantaa ympärilläni xirimirin hellä syleily.

4.  Kate Elisabeth Russel: Vanessa

Kun majakat alkavat vilkuttaa hätäviestejään, Vanessa korkeintaan hätkähtää ja joskus kyynelehtii. Strane on hyvin tietoinen tavasta koko ajan kysyä lupaa edetä. Pelkästä hylkäämisen pelosta Vanessa suostuu sellaiseenkin, josta ei pidä ja joka satuttaa. Kerran valo välähtää punaiselle ja se on silloin, kun Jacob pyytää sanomaan monta kertaa peräkkäin ’rakastan sinua, isi.’ Kaiken kumuloi kuitenkin jo kohta Nabokovin toinen teos Kalvas hehku ja siitä sitaatti:


Sua palvon, tule, sua hyväilen/ Vanessa tumma. (suom. Kristiina Drews)

5.  Annette Hess: Tulkki

El Mundo pysäytti sydämeni:

Hänen romaaninsa on kaukana sentimentaalisuudesta...Se pyrkii totuuteen, jonka kauheutta verhoaa sakea hiljaisuus.

Annette Hess kirjoittaa lukijan iholle. Eva ei kaihda mitään. Hän ei säästä itseään. Hän käy päin pimeää. Hän lähtee Varsovaan. Hän lähtee leirille. Hänen on pakko lähteä Unkariin, sillä siellä... kunnes vihdoin alkaa murentua kuin hauras ruukku. Totuuden tuojaa ei rakasteta, mutta joku aina rakastaa. Jürgen on Wienissä ja hän lentää Evan luo. On aika.


Celeste Ngn Olisi jotain kerrottavaa jäi minuun.


Kuulaus on yhdysvaltalaisen Celeste Ngn kertojaäänen valttikortti. Se on minulle se koskettavin, sillä kaiken kirjan raskaan ja surullisenkin lävitse on kuin kuulisin jotain lohduttavaa, jotain joka lupaa parempaa, ehkä hyräilyä rannalta...Celeste myös tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on itse toisen sukupolven maahanmuuttaja. Mitä taas tulee tarinan rakenteeseen, se on odottamattoman huikea: Vain todellinen taituri kutoo finaalin, joka on kuin jostain suuremmasta, jostain tavoittamattomasta. Kaksi autoa lähtee liikkeelle yössä, isä ja poika, jossain etenee hiljainen vene, järviusva...Tähtiä ja yötä ei voi vastustaa.

Tiina Katriina Tikkasen Toinen silmä kiinni on huikea esikoisteos!

Mietin missä olen tavannut yhtä 'valovoimaisen' miehen kuin oli Mintun isä! Miehen, joka oli vauras, ns. naisten mies, mutta myös perheen arvostaja, mielellään esillä ja kaikkien ainakin näkyvästi ihailema. Miehen, joka oli sähäkkä, komea ja joka erityisesti piti tyttärestään Lucilesta. Lucile sen sijaan:

Kun piti toivoa jotakin ensimmäisen kerran kunniaksi: ensimmäiset mansikat, ensilumi, ensimmäiset perhoset

aina vain samaa:

Hän toivoi voivansa muuttua näkymättömäksi, jotta voisi nähdä, kuulla ja oppia kaiken ilman että mikään paljastaisi hänen läsnäolonsa. Hän olisi pelkkä aalto, henkäys, ehkä tuoksu, ei mitään mihin voisi tarttua tai koskea.

Mieleni alkoi profiloida Lucillen isää Georgesia ja Mintun isää. Mikä samankaltaisuus, vaikka toinen ranskalainen ja toinen Suomesta. Kirjoitin yöllä vihkooni: Muista Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa!

Luojalle kiitos tavallisesta äidistä, joka EI halunnut kahtatoista lasta, joka EI tehnyt spagaatia 70-vuotispäivillään ja joka EI sulkenut silmiään. Kiitoskiitoskiitos!

Joyce Carol Oatesin Elämäni rottana


James Wyllie: Hakaristirouvat

Luin juuri vähän aikaa sitten Göring ja hänen psykiatrinsa Jack El-Hain Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Nytpä alkaa polttaa, sillä kirjassa Göringin ensimmäinen vaimo on miehensä palvoma ruotsitar ja vakaumuksellinen fasisti Carin Göring.

He asuivat jonkin aikaa Ruotsissa ja palatessaan Saksaan mukana kulki rotuaatetta ja Odinia niin, että hirvittää. Tässä kohtaa avuksi olisi ollut lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, joka avaa enemmän kuin moni edes haluaa uskoa. Siis oliko arjalaisuus tuontiaate Ruotsista? 

Hakaristirouvissa ei ole karttaan piirrettyjä rintamalinjoja, vaan mieliin piirretyt. Kuka oli Hitlerin lähin? Ketä hän arvosti ylitse muiden? Kaunis, mutta ehkä hieman naiivi Eva Braun vai sittenkin siskontyttö..., mutta oi, missä on kaunis Geli?


Meissä kaikissa on hyvämme ja pahamme. Tämä kirja tuo framille kaiken. Sellaisenkin, joka voi joitakuita huvittaa, toisia itkettää. Tämä kirja on kuin se kuuluisa räsymatto, jossa kirkkaat värit eivät erottuisi ilman tummia sävyjä. Sitä oli Dame Agatha Christien elämä. Mieletön elämä ja sai elää 85 –vuotiaaksi! Koska loppuun kasaantuu paljon sitä tummaa, haluan lopettaa johonkin, mistä Agatha ilostui todella eikä se tällä kertaa ollut Devonin paksu kerma. Haluan kiittää häntä monista dekkareistaan, joiden kanssa olen saanut pähkäillä syyllistä jo teinivuosista. Sade ropisi mammalan yläkerran kattoon ja minä likka nautin Christien murhajuonista!


Dekkareista positiivinen yllätys oli Stina Jacksonin Erämaa 


Camilla Greben Varjokuvat puolestaan oli mielestäni hänen parhaansa tähän mennessä.




Vuoden 2020 hauskin kirja on Heidi Mäkisen Ei saa elvyttää


Vuoden 2020 jännittävin romaani on Kate Quinnin Metsästäjätär


Vuoden 2020 paras lastenkirja on Karoliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset


Vuoden 2020 paras kuva tulee Paula Ritanen-Närhin puutarhakirjasta Unelmia puutarhasta ja se on Lohjalta Mellinin puutarhasta.

Minun perusteluni näille löytyvät kirjojen kohdilta ja aika laveastikin kirjoitettuna.

Haluan palata viime vuoteen sen verran, että kaikkein paras kommentti ikinä tuli viimevuotiseen Palavan taivaan alla kirjaan tänä vuonna:



Olen suositellut tätä kirjaa monelle. Niin lämmin tarina jossa tuoksuu Italian maalaisruoka viini ja valkosipuli kaiken kauheuden keskellä. Paras kirja jonka olen lukenut toisesta maailmansodasta. Uskomaton tarina joka päättyy suureen suruun kaiken ilon keskellä. Pino Lellan tarina on jotakin poikkeuksellisen kaunista. Sota päättyy ja onnistut vaikka missä mutta sydämesi jäi johonkin.
*****

Palavan taivaan alla kirjan kommenttiin sattumalta liittyi jotenkin Ben Kallandin Vien sinut kotiin saama dramaattinen kommentti:

Olen järkyttynyt.

Seuraan Hesaria, käyn kirjamessuilla, kuuntelen YLE:n kulttuuriohjelmia radiosta ja pidän silmäni auki kirjastoissa. Silti en tiennyt mitään tästä kirjasta. Onko tämä ollut esillä missään muualla kuin kirjablogeissa? Kirjablogeja seuraan laiskanlaisesti, yleensä vain silloin kun olen lukenut kirjan, josta haluan keskustella. Sitä kautta tämänkin löysin. Olit kommentoinut Suvi Ratisen Matkaystävää jossain blogissa ja maininnut ohimennen tämän kirjan. Kiitos, muuten en olisi koskaan tätä tullut lukeneeksi.

Dramaattinen, älykäs, taitava. Sitä kaikkea tämä kirja on. Pitkään aikaan en ole lukenut mitään yhtä vaikuttavaa. Ja siksi tuntuukin niin väärältä, että kirja ei julkaisuhetkellään saanut ansaitsemaansa huomiota. Eikö Atena Kustantamo aikoinaan tajunnut, mikä helmi heillä oli käsissään? Vai jyräävätkö isot kustantamot pienempien teokset järjestään jalkoihinsa?
Kuinkakohan muutakin tuntemattomaksi jäänyttä mestariteosta on minulta jäänyt lukematta vuosien saatossa?

Ihanin vieraskirja ikinä on Muumi Vieraskirja♥

Kaikki nämä lukemani ovat olleet lukuvuoteni helmisimpukoita. Ei mitään kiveen hakattua, mutta kaikki koskettavia. Suurella tunteella ja vähän myös järjellä. Haluan lopettaa Cunninghamin Lumikuningattaren sanoin eli toivon näiden kirjojen tarjoavan teille 

...kaipuun joka on kylmää, puhdasta ja pysäyttämätöntä kuin lumi.

Rakkaudesta kirjoihin
Leena Lumi
PS. Kyllä lukijat ovat bloggaajan sahrami♥ Sain just kivan kommentin yhteen tämänvuotiseen jännityskirjaan:

Lähdin mökille kissan kanssa. Evääksi otin "hiljaisen potilaan" Luin vahingossa koko kirjan yhteen soittoon. Kissaani en jättänyt huomiotta. Oltiin mökillä 22 tuntia. Ja me toki nukuttiinkin. Kun kissanluukku räpsäytti Reinon sisään. Kertomana jotta olihan kirja.


Kiitos Unknown, tämä oli hyvän kirjan laatukriteeri♥

16 kommenttia:

  1. Ei kertonut katuvansa ja Suon villi laulu ovat minunkin ykkösiä tälle vuodelle. Mitkä tarinat ja mitä villiä draamaa ne sisältävätkään. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  2. Suon villin laulun ostin pukin konttin ja paljon muutakin. Quinn ja Grebe kutittelisi, kun lomalla kaipaa jännityskirjoja! Ehkä myös Oates. Kattava lista suosituksia. Kiitos! ☃️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, viisasta. Quinn on uskomaton tarina ja oikeasti pelottava...sivuaa toista maailmansotaa, mutta jatkaa siitä eteenpäin. Oatesiin en ole pettynyt ikinä. Ole hyvä ja kiitos♥♥

      Poista
  3. Minulla tuli luettua uutuuskirjoja todella vähän tänä vuonna. Ei kertonut katuvansa on yksi harvoja ja siitä kyllä tykkäsin. :) Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, minäkin olen lukenut vanhempia kirjoja, kuten vaikka Oatesin Putoaus ja sitten luin kaikki Frimanssonit uudestaan. Nyt vasta tajusin, että koulukiusattu Justine Dalvik esiintyy sivurooleissa kahden ensimmäisen kirjan Hyvää yötä, rakkaani ja Varjo vedessä jälkeen! Justinehan kosti rankimman kautta. Kiitos♥

      Lue Russelin Vanessa!

      ♥♥

      Poista
  4. Postauksesi on kirjalistanani, kun menen kirjastoon joululomakirjoja lainaamaan. Kiitos siis kirjavinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja, mene ajoissa. Jos luit ylhäällä, niin Tuuulalla oli vielä 67 edessä Suon villiin lauluun. Mun hermo ei kestäisi:) Ole hyvä♥

      ♥♥

      Poista
  5. Monipuolisia, hienoja kirjoja! ♥ Oatesin Elämäni rottana jäi kyllä mieleen, Oates on niin väkevä kirjoittaja. Celeste Ng'n Olisi jotain kerrottavaa kiinnostaa, pidin kovasti siitä aiemmin suomennetusta.

    Parhaalle lastenkirjalle vielä erikseen ♥

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos♥ Kirjan muistaminen alkaa jo kannesta. Hänen väkevyytensä vetää minua. Ei mitään pliisua. Pidin tästä jopa enemmän kuin Tulenarkoja asioita.

      Harvinainen lastenkirja, sillä en ole ennen törmännyt vastaavaan kohdennettuna näin nuorille eli tämä on kulttuuriteko♥

      ♥♥

      Poista
  6. Sinulla on ollut hyviä lukukokemuksia. Jotkut näistä minullekin tuttuja. Olisi jotakin kerrottavaa ja Tulkki olivat kirjoja, joista pidin paljon. Näistä saa monia lahjavinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A, erittäin! Meillä jokainen saa ainakin yhden kirjalahjan ja parhaat kaksi:)Kiitos♥

      ♥♥

      Poista
  7. Vuotesi kirjallisista kohokohdista, niistä mitä en ole lukenut (suurin osa...), lukulistallani on ainakin Äidinmaa ja Tulkki. Agatha Christien elämäkerta jäi mieleen bloggauksestasi, että sen voisi joskus sopivana hetkenä lukea. Niin ja tietty Tehdaskaupungin lapset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin olet kai lukenut Olisi jotain kerrottavaa...En tiedä, miksi ajattelin sinua, kun luin sitä. Kai vain, että 'tästä Sanna pitäisi'. Käyttääkseni kliseetä, Äidinmaa ja Tulkki upposivat minuun kuin kuuma veitsi voihin! Christie oli hyvä, koska sen oli kirjoittanut ranskalainen♥ Sen takia se meidän joululeffakin on aina se sama ranskalainen...Yhtenä vuonna suostuin Mamma Miaan ja sitten paruin koko ajan. Sami ihmettelemään, sillä Merikin seurasi minua ja sen piti olla hauska leffa. Mulla tuli niistä Abban biiseistä niin nostalginen olo ja sitten jos olisin paremmin aurinkoa kestävä/sietävä, Kreikka olisi mun toinen maani. Kreikkalaiset ovat ihania ja ruoka hyvää etc.etc. Meri taas haluaisi, että tuo toteutuisi ja minä seisoisin siellä korallinpunaista hameeni liehuketta heilutellen ja muka laulaisin just niitä biisejä ja sitten villiintyisin ja niitä toisia:) (S:n mielestä tuon hänelle mieleen Meryl Streepin, mutta hän ei kai ole nähnyt Vertigoa...ja sitä mun Kim Novak -kuvaani...

      ♥♥

      Poista
  8. No kuule en ole lukenut. Täytyy kait nyt sekin laittaa listalle. :)

    Koska eihän elämässä vain yhtä leffaa tarvitse valita (Vertigo), niin näen kyllä täydellisen värisen Välimeren, valkoisen kreikkalaisen talon, oliivipuun ja sinut siinä jylhällä rannalla korallimekossa laulamassa.... ootas mitä biisiä... just tohon kohtaukseen: The Winner Takes It All. :D :D
    ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no hyvänen aika sentään! Etkö ole lukenut uusinta Oatesiakaan? Mitähän olet touhuillut:)

      Just joo, ja heti tiesit mun suuosikki-Abbanikin♥

      Poista