sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Michael Cunningham: Lumikuningatar

Hän ei enää leiju, ei enää levitä tähdin kirjottua viittaa öisten metsien ylle; hän on yhä sekalaisen taikuuden vallassa, mutta hän on myös nainen, joka seisoo katolla itseään paljon nuoremman miesystävän kanssa lumipyryn piiskaamana, tavallisen maailman asukas, joku joka voi sanoa: ”Se avioliitto on tosi outo juttu.”

Michael Cunninghamin uusin romaani Lumikuningatar (The Snow Queen, Gummerus 2014, suomennos Raimo Salminen) on mielestäni kirjailijan kaunein ja utuisin teos. Se on kuin lumihiutale, yhtä uniikki, yhtä pakeneva ja sulaa jos vangitset sen. Vaan jos sallit sen leijua ja antaudut itse mukaan, ymmärrät, miksi juuri tämä Cunninghamin teos on häneltä kaunein.

Kaikki alkaa hetkestä, jolloin Barrett Meaks kävelee kotiin New Yorkin keskuspuiston läpi jälleen kerran jätettynä. Yllättäen hän näkee valoilmiön, jonka tulkitsee merkitsevän jotakin erityistä. Se voi olla Jumalan katse, se voi olla vaikka vain poikkeuksellisen kirkas tähdenlento, mutta yhtäkaikki, tuo hetki ei jätä Barrettia rauhaan ja selityksen löytääkseen hän kääntyy kirkonkin puoleen.

Kotona Barrettia odottavat hänen veljensä Tyler sekä tämän vakavasti sairas vaimo Beth. Tyler yrittää luoda vaimolleen unohtumatonta rakkauslaulua, mutta törmää alati rajallisten kykyjensä tylyyteen. Noina hetkinä hän tuntee, että vain huumeet voivat avartaa hänen luovuuttaan. Beth on hyvin sairaanakin kuin voimakeskus ja elämän tarkoitus veljeksille, jotka kaikin tavoin keskittyvät hänen olonsa helpottamiseen.

Lumikuningattaren henkilögalleria on kiitettävän pieni, sillä merkittäviä persoonia ovat edellämainittujen lisäksi vain 52 –vuotias Liz Compton sekä tämän nuori ja jumalaisen kaunis 28 –vuotias rakastaja Andrew, joka lumisateisessa aamunkoitossa on ’vavahduttavan suloinen, hohtavan valkea kuin Giotton pyhimys’.

Pyrylumisena leijuvassa kirjassa on sitä ajallisesti reaalielämään sitova ja etenkin Tyleria rasittava poliittinen ankkurinsa eli Yhdysvaltain presidentinvaalit, jolloin:

Viis tulevasta. Valmistaudu siihen. Valmistaudu luihuun ja sydämettömään vanhaan presidenttiin ja hänen varapresidenttiinsä, joka luulee että Afrikka on maa eikä manner ja joka ampuu susia helikopterista.

Miten minusta tuntuu, että noihin aikoihin Tyler ja minä rukoilimme samaa iltarukousta ilta illan jälkeen: Kiitos ei McCainia eikä Sarah Palinia!

Lumikuningattaren henkilöiden sisäiset maailmat limittyvät lukijalle sulavasti avautuen. Tylerin avuton lahjattomuus ja heikkous heroiiniin sekä vanha lupaus äidilleen suhteessa veljeensä Barrettiin, Bethin kaunis vahvuus kuoleman sairaanakin, Lizin elämännälkä sekä järki, Barrettin valoilmiönäky, jolle hän hakee korkeampaa merkitystä sekä epäonni rakkaudessa, kaikista näistä kutoutuu 
unenomainen mosaiikki, joka kantaa Cunninghamin eittämättä huomattavaa kirjallista lahjakkuutta. Mitä ikinä olen milloinkin mieltä Cunnighamin kirjoista, hän todella osaa kirjoittaa. Olen lukenut häneltä kaikki paitsi Säkenöivät päivät, mutta jos vertaan Lumikuningatarta vaikka Koti maailman laidalla tai Tunnit teoksiin, tämä on yhtävertainen niin tarinassa kuin tyylissä. Illan tullen on aivan oma lukunsa ja Samaa sukua olen jostain syystä unohtanut, kun kannet ovat sulkeutuneet. Cunninghamin uusin ja häneltä herkin, ei niin vain unohdu, sillä Lumikuningatar hemmottelee vaativaa lukijaa monin tavoin sekä tarjoaa:

...kaipuun joka on kylmää, puhdasta ja pysäyttämätöntä kuin lumi.

Väistämättä Lumikuningatar hipaisee kauniissa melankoliassaan teosta Tunnit, sillä eihän se voi olla tulematta mieleen, kun Tyler tuntee Septimuksen tavoin suurta vetoa...

Michael Cunninghamin Lumikuningatar on tarina, jossa ei tapahdu mitään ja tapahtuu kaikki. Se on teos moraalista. Se on yhtä uniikki kuin lumihiutale. Tarina on ihmisten päänsisäisyyttä tiettynä lumisateisena aikana, jolloin sisällä haisevat sairaus ja ruoankäryt, ulkona kaikki maailman raikkaus ja houkuttava puhtaus. Lumikuningatar on ihmismielentarkkailua ja elämän suurta kysymystä: Jumalan silmä katsoi eilen illalla Maahan...vai katsoiko?

Hän alkaa taas laulaa, Bethin nähdessä unta viereisessä huoneessa. Hän laulaa hiljaa rakkaalleen, tulevalle vaimolleen, kuolemaa tekevälle tytölleen, tytölle jolle tämä laulu ja, luultavasti oikeastaan, kaikki hänen laulunsa on tarkoitettu. Hän laulaa huoneen kirkastuvaan ilmaan.

*****

Tämän kirja ovat lisäkseni lukeneet  Kaisa Reetta Katja  Katri  Jassu Omppu  Liisa ja Karoliina

41 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiehtoo ja kovasti. Tämä on lukulistalla ja kirjoitit tästä vielä niin salaperäisestä, että kutkuttaa vieläkin enemmän.

    Kaunista sunnuntaita.

    Kohta ensimmäinen Peter James luettu ja ilmestyy ensimmäinen Tiian Lukunurkka. :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, hyvä maku sinulla! Vaikka tämä ei ole tapahtumavyöryinen kirja, on tässä oma tarinansa, jota ei voi paljastaa.

      Kiitos samoin sinulle. Teimme pitkän lenkin auringossa ja nyt sataa hellästi.

      Ihan tosi: Odotan hirmuisesti jännittäen. Edelleen muistutan: Lue ihmeessä myös Hyvä aviomies.

      Poista
  2. Kaunis kritiikki ja uskon, että kirjakin on kaunis. Kuvasit minusta hienosti tuon, että tässäkin kirjassa ei tapahdu paljon mitään ja tapahtuu kaikki. On taito kirjoittaa sellaista ja Cunningham kyllä pystyy siihen niiden kirjojen perusteella, jotka olen häneltä jo lukenut. Laitanpa tämänkin varaukseen kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kirjoittamista kirjan henkeen. Olen huomannut, että vaikka aina hoen kaipaavani särmää ja tummaa, niin kun se tarjotaan vielä taidolla ja mukana on paljon kaunista, olen mennyttä kalua. Olin yli puolen välin, kun tajusin ajatella kirjaa tapahtumien kannalta eli joku voisi odottaa enemmän menoa, mutta minä viihdyn tällaisessa päänsisäisyydessä. Cunningham on todella lahjakas kirjoittaja, vaikka olenkin kerran kokenut häneen syvää ristiriitaa kuten Austeriinkin, mutta ihan eri syistä ja kummankaan herran kirjallista neroutta en kiellä. Voi kunpa sinäkin kirjoittaisit, mitä pidät lukemistasi kirjoista!!!

      Poista
    2. PS. Ja kaunis kiitos kauniista sanoistasi♥

      Poista
  3. Kansikin on jo niin kaunis, että eihän sen sisään voisi laittaa rumaa tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, nyt alan epäillä, että tiedän jo kanskisan voittajan, sillä sinä et ole ensimmäinen, joka tästä kannesta pitää. Kaikki tässä on kaunista, mutta en todellakaan kertonut ihan kaikkea, joten...;) Tällaista kirjaa on helppo toivoa joululahjaksi.

      Poista
  4. Voi, tämä kirja on yksi niistä syksyn uutuuksista, jotka itselleni hankin. Rakastuin Cunninghamiin luettuani 'Koti maailman laidalla' -romaanin ja rakkaus on syventynyt kirja kirjalta.

    Luettuani tänä keväänä ekan Hustvedtini (Kaikki mitä rakastin), aistin näissä kahdessa amerikkalaiskirjailijassa jotain samaa.. (juu, rouva H on alkujaan Norjasta, mutta silti...) enkä osaa edes analysoida, mistä se samanaltaisuus tässä tapauksessa juontaa. Menen kirjoihin aika paljon intuitiolla vaan, hyppään tunteeseen...

    En uskaltanut lukea tekstiäsi nyt, koska haluan lukea kirjan vailla ennakko-odotuksia. Palaan tähän myöhemmin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa reetta, Koti maailman laidalla olikin yli rajan vievää: Onneksi sain sen blogiystävältä omaksi.

      Heissä onkin samaa, mutta huomasit ehkä tai et, että vertasin omaa suhdettani Cunninghamiin erikoiseen suhteeseeni Sirin mieheen Pauliin eli samassa huushollissa ollaan;) Onneksi kaikkea ei tarvitse analysoida: Se on tunteen ja intohimon turma, analysointi.

      Minäkään en ole lukenut yhtäkään eli on paljon parempi kirjoittaa 'puhtaalta pöydältä'.

      Poista
  5. Oi kun odotan että saan tämän jostain luettavaksi! Pidin hurjasti Tunneista sekä Illan tullen-kirjasta. Muita en ole mieheltä vielä lukenutkaan. Tämä vaikuttaa loistavalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, vaikka tämä tasollisesti vertautuu ainakin minulla Tunteihn ja koen myös saman kauniin melankolian, niin Tunneissa ehkä tapahtui enemmän fyysisesti, tässä on paljon enemmän mielenaaltoilua, mutta minulle tämä oli just nyt kuin piste iin päälle. Enemmänkin olen nyt hukassa, että mitä tämän jälkeen...Monta aloitettua lojuu sängyn vierellä, mutta kun ei, niin ei. Jäikö minuun jotain kirjasta, tai jäinkö itse siihen...

      Poista
  6. Ajattelin hemmotella itseäni tällä. Tiistaina on palkkapäivä, silloin kuljen kotiin kirjakaupan kautta. Cunningham on huikea. Minun suosikkini on varmaankin juuri tuo Samaa sukua. Se on vahva perhetarina, aika traaginenkin. Luen joskus sen uudelleen. Illan tullen ei minua niin sytyttänytkään, mutta ehkä se kaipaisi myös uusintaa...

    Kun Illan tullen julkaistiin, Cunningham oli Suomessa käymässä. Kävin kuuntelemassa häntä silloin Akateemisessa ja hain nimmarin kirjaan. Miten charmantti mies! Polvet vavahtavat vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, tuo on hyvä idea: Itsensä palkitseminen palkkapäivänä on moraalisesti erittäin hyväksyttävää! Minä palkitsen itseäni kestettyäni vaikka hammaslääkärin tms. No hitsi, kun siitä on niin kauan kun sen luin, enkä siksi voi muistaa. Juuri tuota Cunninghamia en omista, joten jos lukisin siitä vaikka alun, se tulisi takuulla heti mieleeni. Traaginen? Pitääkö minun nyt hakea se kirjastosta, sillä olen tämän jälkeen taas ainakin viikon hukassa. Illan tullen poltti minut karrelle, sillä se katsoi isoa asiaa puolueellisesti ja suppeasti. Kirja on muuten kyllä ihan laatua, mutta minua vaivaa tuo, miten asia tuotiin esiin. Tässä esim. kaikkien näkökulmat tulevat esiin, siitä minä pidän.

      Ihan tosi;) Olisin voinut viime viikolla tavata Peter Jamesin, mutta en jaksa olla niin, että edellisenä päivänä Hesassa ja sitten seuraavana täällä haastattelussa. Matka jo vie voimat eli olemme koko viikonlopun Hesassa sitten kirjamessuilla. Well, voisinhan minä tähän taas toistaa, että kun tapasin Tabermannin kirjamessujen viinipuolella, hän koppasi minut syliinsä ja pussasi posket kunnolla. Kivaa kun mun ei tarvitse käsikirjoittaa kaikkia kohtauksia;) Sinulla vavahtavat polvet, minulla sydän. Joskus ei tajua, miten vaikuttava jonkun henkilön charmi on livenä ennen kuin sen kokee.

      Poista
  7. Cunninghamia olen kauan halunnut lukea,joten pistän tämän muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minusta tuntuu, että sinä pitäisit. Ollaan paljon Nykissä etc.

      Poista
  8. hm...pitänee vielä miettiä...kaunis nimi kirjalla ja kaunis kansikuva, mutta riittääkö se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no ainakaan tämä ei ole siirappia, mitä voi joskus sattua, jos on kaunis kansi ja tekstissäkin on kauneutta, mutta opn myös muuta. Kunpa tuntisin paremmin makusi...

      Poista
  9. Kuulostaa siltä, että tuo Lumikuningatar täytyy lukea. Olen lukenut pari Cunninghamia. Aluksi olin epäileväinen, mutta sitten myyty, kun luin pitemmälle. Sitäpaitsi Lumikuningattaren kansi on kyllä ihana! Ja ihan täydellinen nimi tällä kirjalla esiteltäväksi tässä blogissa :). Lumikuningatar :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, suosittelen. Kokonaisuus vaikuttaa liiankin hyvältä, mutta teksti oli kyllä yksi yhteen kirjan kannen ja nimen kanssa.

      Kiitos♥

      Poista
  10. No - enpä näköjään turhaan ole haikaillut tätä kirjaa sairaslomakirjalistalleni;)
    Kiitos siitä, että mielenkiinto säilyi - tietää, että odottaa jotain upeaa, mutta mitä - senpä tietääkin vasta kirjan luettuaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, et ollenkaan turhaan.

      Ole hyvä. Siihen on pyrittävä, vaikka joskus voi läikkyä yli;)

      Poista
  11. Ihan jännittää...haen tänään Lumikuningatteren kirjastosta. Varausilmoitus tuli juuri. Odotan huikeaa elämystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, tämä on huikean luminen, utuinen kirja, joka kantaa kaunista alakuloa. Ihanaa lukuelämystä.

      Poista
  12. Kauniisti kirjoitit. Kuten tiedät, olen jonkinasteinen Cunningham-fani. Omat suosikkini ovat (tietenkin) Tunnit ja sitten ehkä hieman yllättäen Illan tullen. Aion ottaa tämän matkalukemiseksi mukaan Turun kirjamessuille nyt viikonloppuna. Hassua muuten - viime vuonna luin messumatkalla hotellissa Lumilasta, tänä vuonna todennäköisesti tätä. Ruskanhehkuisessa Turussa lumikirjoja, mutta miksikäs ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Tiedän. Tunnit ja Koti maailman laidalla minun. Illan tullen tuuppasi minut rajan yli, mutta se on silti tosi hyvä;) Minun olisi ehdottomasti täytynyt lähteä Turkuun, mutta meillä on tänä syksynä kaikki, kaikki: kuvittele nyt, että en voi lähteä edes äidille, koska tämän kadun taloihin vedetään valokaapelit hetkellä x. Tiedotus vain ontuu. Äiti olisi ollut tukikohtana ja sieltä Turkuun messuille eli tämä täytyy muistaa tulevaisuudessa. Lumilasta muistelen vieläkin...Täytyyhän sun nyt lunta Turkuun viedä! Jännä kuulla, mitä pidät tästä Cunninghamista.

      Poista
  13. Just tänään alotin lukemaan tätä. Joten sun tekstiä en lue, vielä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, jälleen odotan kiinnostuneena, mitä sinä olet mieltä;)

      Poista
  14. Oi miten kauniisti ja koskettavasti kerroit!Kiitos.Tämän kirjan haluan lukea pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tämä on jotenkin ihan sun kirja. Ole hyvä.

      Poista
  15. ♥ Ihana Leena! Mukavaa tiistaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, kiitos♥ Kiitos samoin Sinulle!

      Poista
  16. Vuoden Kaunein Kirjankansi voittaja on löytynyt - ei epäilystäkään, Lumikuningatar Leena, eihän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette, arvaan jo, että äänestät tätä sitten kun aika on. Pidithän silloin kerran eniten siitä Tarkoin vartioidun talon kannesta. Tämä on kyllä hieno ja menee kisaan mukaan ja lukijat eli te saatte sitten päättää. Minä olen tässä jäävi;)

      Poista
  17. Olen odottanut Cunninghamilta samanlaista upeaa kirjaa kuin Tunnit on ja nyt se sitten taisi tulla. Olen laillasi lukenut lähes kaiken tältä ihailemaltani kirjailijalta, mutta yksikään teos ei ole ihan yltänyt Tuntien tasolle enkä edes enää muista, mistä Cunnighamin kirjoista olen pitänyt ta mitkä ovat jääneet vain suht hyviksi lukukokemuksiksi. Pääsääntöisesti Cunningham kirjoittaa niin, että minä ihastun, mutta Tunnit vaan on mulle se ykkönen.

    Taidanpa minäkin ostaa tämän kirjan itselleni ihan omaksi, koska minulla onnekkaalla on vielä muutama lahjakortti käyttämättä (sain kesällä pyöreitä vuosia täyttäessäni lahjaksi kirjakaupan lahjakortteja yli 200 eurolla - mikä onni!).

    Kirjan kansikin on niin ihana että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummunn Anna, no Tunnit romaanissa tapahtuu paljon enemmän, tässä on enemmän mielen liikkeitä ja pohdintaa, mutta jotain tietysti tapahtuukin. Tämä nyt vain on kaikellaan niin kaunis kirja ja Cunningham on minusta todella lahjakas kirjoittaja, joten meni mulla valssi kesällä. Minä en saanut luettua Säkenöivät päivät. Se on tuossa vieläkin odotamassa, että jaksaisin sen kokonaan lukea ja miettiä, mikä siinä on, että se ei ole minun kirjani.

      Tunnithan on aivan eritysilaatuinen varmaan paristakin syystä. Huomasin itse, miten paljon vaikutuin elokuvasta Tunnit, jonka olen nähnyt todella monasti: Jos joku on hyvä, sitä haluaa lisää;) Toisaalta Tunnit kirjan yhteys Woolfiin tuo siihen miltei jotain ylittämätöntä. Olen itse Woolf-fani ja sitten vielä leffahullukin ja Tunnit oli elokuvana niin vaikuttava, että pysymmekö enää erottamaan näitä kaikkia toisistaan: Tunnit kirja ja elokuva, Woolf ja Mrs. Dalloway.

      Minä sanon aina, mitä pidän ja miksi, mutta en jaksa tuhlata aikaani kirjoihin, jotka eivät vedä, joten tuskin Säkenöivät päivät löytää blogiini.

      Toivon isosti, että saat Lumikunigattaresta samoja lumoavaia fiiliksiä kuin minä sain. Ja siirappia tämä ei ole, mitä voisi joku arvella kauniin kannen ja nimen perusteella: Tässä on vain nyt kaikki kohdillaan nimeä, tekstiä ja kantta myöten. Minusta. Kipin kapin kauppaan ja nauttimaan!

      Kansi lähtee kansien omaan 'missikisaan' lokakuun lopulla. Tietysti;)

      Poista
  18. Tykkäsin tässä kirjasta monesta asiasta (tykkään esim. paljon kirjoista, mitkä ei ole niin "juonellisia"). Mutta olin jostain tosi pienestä vetänyt johtopäätöksiä ja odotin tältä kirjalta jotain aika lailla muuta. Olin yli puolen välin, kun vielä odotin..;) (Damn ennakko-odotukset!) Joten mun fiilikset tämän kirjan suhteen on vähän ristiriitaiset. Kuten kannenkin.;) Täytyy odotella muutama päivä ja sitten vaikka lueskella vähän uudestaan (kannattais senkin vuoksi, että multa jäi oikeastaan noteeraamatta tuo Andersenin Lumikuningatar ja mahdolliset viittaukset jne!) ja sitten tunnustella fiiliksiä uudelleen.:)

    Jos aiempiin Cunninghameihin vertaillaan, niin mun mielestä tää kielellisesti on lähimpänä romaania Illan tullen. Lyhyesti jos yritän selittää, niin molemmissa on paljon (enemmän kuin vaikka Tunneissa) sulkuja ja sulkujen sisältö/tyyli on samankaltainen. Ja paljon lauseita, missä on (pilkutettu tai ajatusviivoin) vahvistuksia (tiesi, totta kai tiesi,), kyseenalaistamista (tiesi, vai tiesikö todellakin?) ja sellaisia eikö vain -lausahduksia.
    Kuulostan varmaan sekavalta ja höperöityneeltä äikänmaikalta.;)
    Ja tässäkin oli nuori, kaunis mies, jota verrattiin taideteoksiin ja patsaisiin. Ja molemmissa tämä tämä nuori marmoripatsasmies käytti hyväkseen toisen, sanotaan vaikka, että arkaa kohtaa. Muuten näillä kirjan henkilöillä oli minusta sukulaisuutta Koti maailman laidalla henkilöihin. (Kuinka minä pidänkään Cunninghamin tavasta kirjoittaa ihmisistä, jotka muutamalla lauseella kuvattuna helposti saisivat monilta ihmisiltä leiman 'luuseri'! Mutta Cunningham näkee heidät ihmisinä.)

    Hieno tuo ylemmän postauksen poncho. (mulle sopis se punainen!) Hyvät kuvat! Musta tossa ylimmässä on sellasta just hyvää rock-asennetta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah Sanna!, arvaa vaan odotanko näitä sinun analyysejäsi, jotka ovat kaikke amuuta kuin höperöityneen äikänmaikan selostukset.

      Niin, taisit kuitenkin odottaa enemmän fyysisiä tapahtumia. Minä olen mestari lillumaan sellaisessa, missä ei tapahdu oikeastaan mitään, kuten on usein laita vaikkapa Woolfin kirjoissa, joissa on niin paljon kertojan mielensisäistä elämää, vaikka ulkoisesti ei paljon tapahdukaan.

      Hyvänen aika, että sinä olet jaksanut/viitsynyt/osannut verrata MC:n kirjojen kirjoitustyyliä aina sulkumerkkeihin asti. Minusta tässä oli Tunneista suoraan Tylerin kaipuu tehdä 'sepitumukset', Illan tullen oli tuo hyväöksikäyttö ja muuten oli aika paljon Koti maailman laidalla, joka on ihan sielukirja minulle. Ja nyt sen myös omistan!

      MC antaa arvon henkilöilleen, mikä on tyylikästä. Ja se myös voi saada lukijat avaamaan silmänsä ja näkemään oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. On lumoavaa, kun kirjailija näkee ihmisen ns. luuserissakin. Ja kuka on tehnyt mitat ihnmisen onnistumiselle elämässä: Kovaäänisimmät pärjääjät. Toivon, että kuitenkin pidit enemmän kuin olit pitämättä.

      Kiitos. Se on aivan ihana. Siellä niitä on nyt Hahnilla, mutta joku näppärä varmaan osaa tuollaisen tehdäkin. Kiitos. Haa!, näet mun läpi: Minä olen myös aika paljon rock, vaikka välillä yritänkin leikkiä coolia tyyliladya;)

      Ihana kommentti: Kiitos♥

      Poista
    2. Kiva, että odotat.:) Voihan se tietty kertoa siitä, että täällä on kaksi liiasta lukemisesta höperöitynyttä kirjallisuuden rakastajaa..;)

      Ehdottomasti pidin kirjasta! En osaa vaan sanoa, että kuinka paljon.;)

      En mä odottanut mitään fyysisiä tapahtumia. Mä en kaipaa sellaisia kirjoissa välttämättä lainkaan. Jos nyt lyhyesti ja yksinkertaistettuna (yritän just ihan nyt poistua koneelta!), niin odotin jotain syvempää tai hienostuneempaa tai erilaista uskon tai uskonnollisuudenkin pohtimista. Se valonäyn pohtiminen jäi musta vähän heppoisaksi ja tyypilliseksi, siinä ei oikein ollut mitään...no, ainakaan mitä odotin.;) Mutta muuta kiintosaa pohdintaa ja havaintoja siinä oli.

      Kiva että tykkäsit. Sydänsydänsydän!

      Poista
    3. Sanna, ei niin paha, sillä meitä on kaksi;)

      OK, ymmärretty.

      Arvasin tuon siitä sun kommentista, kun kerroin, että luen tuota kirjaa. Olit ennakkoinfon perusteella laskenut, että kirja käsittelee elämän suuri kysymyksiä syvällisemmin ja mm. uskoa. Huomasin sen silloin, mutta en tise vielä tiennyt, mitä tuleman pitää. Se valonäky, olipa se superkirkas tähdenlento tai mikä muu tahansa, oli jotenkin kirjan pointti, vaikka ei syvällinen, se vain pitää tarinaa kasassa mystisyydellään.

      Sydänsydänsydän...

      Poista
  19. Hmm, pitääpä pitää tämä muistissa. Kansi on todellakin kaunis, joskin juuri siinä rajoilla meneekö yli, mutta ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kirjan sisältö säilyttää balanssin. Tuo kansi on minullakin vähän siinä ja siinä, mutta kansikisaan se nyt lähtee yleisön toivomuksesta;)

      Poista