"Jokainen kuukausi on ystäväin mut omenakuuta eniten ma rakastan." (L.M.Montgomery)
Ihan näin rakastava en itse ole kaikkia kuukausia kohtaan, mutta onko mikään kuukausi kuin on syyskuu, jossa kypsyvien hedelmien huumaava tuoksu houkuttaa istumaan puutarhan hämärässä ja
syyskuun yö....
Syyskuu on romantikkaa ja arkea: Se sytyttää tulet leivinuuniin, etsii esiin kynttilät, sytyttää pienet ledit pitkien valkoisten verhojen taakse, keittää kaakaota, vetää jalkaan villasukat, lukee kirjaa huovan alla, sytyttää värit, syö iltaisin luumuja suoraan puusta, ihailee kuutamoa, lentää sudenkorentona auringossa, suihkii yössä kiitäjinä suih, suih, suih..., herättää armottoman syyshamsterin, joka kerää omenoita koreihin ja
kantaa keittiöön
ja valmistaa niistä
kanelista, vaniljaista omenasosetta
Tänään minustakin kehkeytyy leipoja, sillä nyt alkaa valmistua
omenapiirakkaa, joka on niin helppo ja herkullinen, että
sitä nautitaan kursailemattomasti syvältä lautaselta kera runsaan vaniljakastikkeen.
Omena luumupuussa on oravan herkkukätkö, jolle eivät taida vetää vertaa muut kuin tarjoamani hasselpähkinät.
...ja mistä kaikki alkoikaan:
Oi ihana toukokuu!
Me täällä saarellamme nyt sitten vain nautimme, emmekä lähde minnekään, sillä täällä järjestetään la-su SM-suunnistuskisat, johihin osallistuu myös kansainvälisiä kilpailijoita. Muuratsalon vaativat, mutta ah!, niin upeat maastot voivat yllättää niin kilpailijat kuin yleisönkin. Osa teistä on suljettu ja kulku tänne tai täältä pois on hieman hakusessa. Vain linja-autot ajavat saarellemme eli katsojat jättävät kulkupelinsä edelliseen saareen parkkiin.
Omenantuoksuista viikonloppua teille kaikille♥
Love
Leena Lumi
Windmills of Your Mind
tilhikuva Pekka Mäkinen
Omenasosetta ja piirakkaa niistä oikea syksy on tehty. Kotona hippastellaan villasukat jaloissa ja kääriydytään huopaan ja katsellaan kynttilän loistetta. Vaikka syksyllä olenkin syntynyt on kevät minun odotetuin vuodenaika.
VastaaPoistaSirkkis, juuri niin! Syksy houkuttaa suloiseen kotoiluun. Minä taas olen toukokuussa syntynyt ja pidän syyskuusta kaikkein eniten;)
Poista♥
Kauniit kuvat ja iloinen kirjoitus.
VastaaPoistaAnna, kiitos.
Poista♥
Voi mikä ihana tilhikuva. Samoissa puuhissa olemme olleet sinä siellä ja minä täällä. Meillä kesä jatkuu helteisenä +22 päivällä ja oppilaat ihmettelevät kun pyydän heitä maalaamaan syysmaiseman, eihän nyt ole vielä syksy.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua, nautitaan näistä päivistä ja herkuista :)
Mai, eikö vain: Kaipaan just nyt tuollaista suurena seinälleni. Meilläkin on +22 ja illasta pitää uusia istuksia kastella eli hyvä vaan kun tulee liikettä. Mai, nyt on SYYSKESÄ. Kaikkein ihaninta. Niin ellei joulu ole vuodenaika;)
PoistaKiitos samoin sinulle! Just nyt lähden kaatamaan teetä mukeihin, otan jääkaapista viileän vaniljakastikkeen ja sitten alkaa omenapiirakkaparty!
♥
Juuri tuota on syyskuu kun sen oikein ymmärtää. Ihana omenapiirakka!
VastaaPoistaMarmustoi, syksy on kuin tee, se sekä rauhoittaa että virkistää! Kiitos: Sitä nyt just nauttimaan.
Poista♥
Totta, syyskuu on yksi parhaimmista. Nyt: lämmin alkusyksy, kuin salakavala intiaanikesä ja pimeät illat. Loppukuusta: ruska ja ihana kirpeys, takkatuli ja villasukat.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua, Leena!
Katja, ehdottomasti. Syyskuu on kuin paras ystävä: Hänen kanssaan on enemmän oma minä. Salakavala intiaanikesä joka hiipii mokkasiineissaan pimeydessä on tervetullutta maagista realismia.
PoistaTosiaankin, meilläkin +22 nyt, joten vaaleanpunaiset villasukkani ovat tuossa hetken virattomina. Odottavat lokakuuta.
Kiitos samoin, Katja!
♥
What a very nice bird photo and lovely tastfull heart,greetings,Joan
VastaaPoistaJoan, thanks. The waxwing is taken by my sister's husband Pekka Mäkinen ja the applepie is made by me. Now the tastefull 'heartpie' is finish. Who an earth has eaten it all!
Poista♥
Namskis, huomenna on pakko leipoa omenapiirakkaa.
VastaaPoistabetween, suosittelen! Meillä on puolet jo nautittu ja huomenna iltapäiväteellä menee loput.
Poista♥
Ihanan omenainen postaus! Kyllä nyt kelpaa nauttia syysherkuista ja samettisista syysilloista:)
VastaaPoistaTunnelmallista iltaa, kuukin kurkistelee taas ♥
Minttuli, omenakuu! Kiitos. Ah, tämä on autuutta: Tulimme juuri syömästä luumuja;)
PoistaKiitos samoin ♥ Eiköhän se sinun upea kuutamosi kurki vähän tässäkin jutussa...;)
Ihanaa tunnelmaa taas kirjoituksessasi ja varsinkin kuvissasi. Kaikille vuodenajoille on paikkansa- ja miten se talvikin jo tuntuu kaukaisena ihan hyvältä?!
VastaaPoistableue, kiitos.On niin armoitettua asua neljän vuodenajan maassa. Talvihan on ihanaa lumen hellyyttä.
Poista♥
Ihana syyspostaus. Näillä kauniilla mielikuvilla sait minut melkein tykkäämään syksystä.
VastaaPoistaMinusta syksy on ahdistava. Koko pimeys ja märkyys sekä kylmyys edessä ja seuraavana vuodenaikana on talvi. Talvikin on parempi, koska sen jälkeen on kevät! ;O)
Satu, kiitos. 'Melkein tykkäämään' on jo aika paljon...;)
PoistaMinulle syksy on poweria. Olen enempi minä. Marraskuu on entinen kaihistukseni, nykyinen salarakkaani! Huhtikuu on niin kauhean julma, että silloin olen muutaman kerran lähtenyt ihan maasta pois...T.S.Elliothan on nimennytkin huhtikuun kuukausista julmimmaksi kuuluisassa runossaan. Mutta suon kaikille kevätkihmisille heidän ilonsa, sillä erilaisuus on rikkautta.
♥
Voihan omena ja oravan omenakätkö!
VastaaPoistaSyyskuu on lumoava - syyskuukausien helmi. Elokuustakin pidän - Italian illoista, kun ensimmäiset lämpimät ja pimeät illat saapuvat. Syyskuussa saa pukea villapaidan. Voi sitä tunnetta, kun sen tekee ensimmäisen kerran!
Valkoinen Kirahvi, no älä muuta sano;)
PoistaSe aidoin helmi. Se joka on villihelmi ja hohtaa sitä maagista ja samaa hehkua, kuin pakkasen koskettamat hortensian kukat. Elokuu on kyllä ihana eli en oikein tiedä, kummasta piätisin enemmän, joten pidän sitten molemmista tasavertaisesti. Minulla on nytkin kevyt neulevillajakku päälläni. Ja nyt syömään luumuja suoraan puusta...
♥
Oi miten ihana syyskuun kuvaus sinulla onkaan. Hiukan olen vihreänä katsellessani tuota omenan määrää... mutta toisaalta en voi olla kuin iloinen siitä, miten saat tehtyä herkkuja ja terveellisiä omenaruokaa itsellesi. Mikä onkaan parempi kuin syödä syvältä lautaselta omenapiirakkaa vaniljakastikkeella... aah.
VastaaPoistaIltojen pimeneminen on ollut jotenkin rauhoittavaa. Eilen näin yhden ainoan, mutta valtaisaan ruskan oranssiin muuttuneen vaahteran. Se oli kuin tulessa kaiken ympäröivän vihreän seassa. Kohta on siis odotettavissa kaunista katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa.
Kynttilä on palanut meilläkin iltaisin. Poika laittaa sen jo itsekseen palamaan, kun istuskelee tietokoneella keittiönpöydän ääressä. Niin ovat siirtyneet äidin pienet toiminnot seuraavalle sukupolvelle ;-)
Luin viime viikolla Harold Fryn odottamaton toivioretki -kirjan. Hihittelin ja itkeskelin täällä ja mietin miten sopivasti kirja osui kohdalleni, jos vaan pääsen ensi keväällä kävelemään melkein saman matkan.
Erittäin upeaa lauantaita teille mussukat. Makeuttakaa toisenne =)
Birgitta, osa näistä kuviasta on vanhoja eli nuo omenat korissa, joten ei tarvitse kadehtia: Monen liiankin sataoisan vuoden jälkeen omenapuumme nyt huilaavat ja minun oli ostettava omenat. Onneksi sentään tuli luumuja, joita käymme alvariinsa napsimassa.
PoistaTänään minäkin huomasin ruskan merkkejä paljon. Villiviinikin yrittää jo punastua, mutta tuurenpihlajat ovat vielä vihreitä. Jännitän miten köynnöshortensia minut tänä vuonna yllättää.
Eikö olekin kiva huomata, miten perheen tavat siirtyvät. Meillä on tuntien keskustelu ruokapöydässä kynttilöiden valossa kulkenut tyttären mukana hänen omaan kotiinsa. Ja silloin ei kukaan pidä puhelimia auki.
Mikä matka se on?
Kiitos samoin teille! Tässähän voisi miettiä, että mitä kaikkea sillä saunakuoharilla voisikaan tehdä...;)
♥
Voi sinua onnellista, minun mieheni ovat kännykkäriippuvaisia ja pitävät puhelimet auki ja vastaavat missä ja milloin vaan. Ei sitten mitään tapoja, vaikka kuinka tönin, potkin tai mulkoilen ;-)
PoistaJos saan pomolta hyväksynnän aikeilleni, niin kerron sulle ensimmäisenä.
Kuohuvalla voi tehdä vaikka mitä =)
♥♥
Mie en kata pöytää, en kutsu syömään, jos yksikin telefooni on auki ruoka-aikana. Tämä koskee myös ruokavieraitamme;)
PoistaSiul on suuria nyt mielessä...Heitän coolisti: Havaiji tai Afrikan safari! Kerrot sitten kun voit.
Mie tiedän, mie tiedän...Sitä yhtä en tähän nyt voi laittaa, siekään et sitä arvaa.
♥♥
Ihana tuo Montgomeryn lause. (Vaikka itselläni onhieman vaikeuksia suhtautua noin positiivisesti kaikkiin kuukausiin.;))
VastaaPoistaKivoja syysfiiliskuvia, tilhi kruununa.:)
Sanna, se on niin koksettava, mutta otaksun, että Madillakin on ogelmia joidenkin kuukausien kanssa eli tuo kaunis lause on kirja Pat - Vanhan kartanon valtiatar, jota lukiessa tunnen Montgomeryn ihollani.
PoistaTilhi on ammttilaisuushuippua! Nyt mielin tuota tauluna tähän kirjastoomme, jossa näkisin syksyn aina, sen miksi siitä niin pidän. Kiitos.
♥
Ihanat kuvat ja ihanan näköinen omenapiirakka! Tuliko teille paljon omppuja!
VastaaPoistaSuomessa en ihan rakastanut syyskuuta,koska se merkitsi kesän loppua,mutta syyskuun värit ovat ihanat!
Jael, kiitos. Ihan kauheaa: Se koko piirakka on syöty ja vaniljakastikekin. Jossain kommentissa totesin, että omppuja tosi vähän eli puut lepäävät: Mehän olemme monta vuotta saaneet ihan ylisatoa. Vieläkin on viime vuoden omenasosetta pari purkkia pakastimessa, sitä kanelista ja vaniljaista.
PoistaSuomessa syyskuu on suurta sadon juhlaa, Kaikkea on yllin kyllin. Kantarelleja pannulle sipulin kanssa ja sitä ruisleivälle, jälkkäriksi makeita luumuja omista puista, seuraavana päivänä kuningatarkiisseliä eli mustikkaa ja vattuja ja mun lohturuokaa sen kanssa eli riisipuuroa. Lohta ja kosteikkovahveroita pinaattimuhennoksella, kantarelli-pinaattifrittataa, lakkoja vaniljajäätelöllä, puolukoista vispipuuroa ja kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa, kirsikat kellariin muhimaan joululikööriksi, Siiasta ja kuhasta soppaa tai sitten zarzuelaa sillä nyt taas saa tuoreita simpukoita, kun helteet ovat ohi, kantarelli-pinaattifrittataa...Nyt on niin paljon värejä, mutta vielä enemmän värikästä ja maailman puhtainta syötävää. Huomenna on tehtävä jotain mun persiljalla, jota on varmaan pariksi vuodeksi.
Suomeen tullaan nyt sekä värien, että maailman puhtaimman ruoan takia, mutta myynnissä on myös matkoja hiljaisuuteen, jossa suurkaupunkilaiset voivat kuulla elämänsä ensimmäisen kerran sadepisaran äänen, kuten oli muutama päivä sitten Hesarissa. Istuimme äksen puutarhassa ja oli täydellisen hiljaista,,,,Se on elämän todellista laatua.
Kaunista viikonloppua!
♥
Nyt on omenoiden aika. Puolukat kun saan keitettyä hilloksi, aloitan omenoiden ajan. Omenapiirakkaa yms ja jotain talven varalle.
VastaaPoistaMukavaa viikonvaihdetta
Arleena, nimenomaan. Minä olen vasta aloittelemassa puolukoiden kanssa. Yksi omenapiirakka meni aika nopsaan. Täytyy kai tehdä siitä vain torstai on toivoa täynnä -juttu/piirakka.
PoistaKiitos samoin!
♥
Joka kuukaudessa (ainakin lähes) on omat viehättävät puolensa;) Toki kesäkuukausissa niitä on eniten. Mutta lähinnähän se on kai asennekysymys...
VastaaPoistaPioni, täysin samaa mieltä. Sinäpä sen sanoit eli minä jo melkein kirjoitin mukaan juttuuni tuon asenteen, mutta sitten se jäi kuitenkin pois. Kaikki on kiinni asenteesta, mutta olisi tylsää elää iman neljää vuodenaikaamme.
Poista♥
Minäkin rakastan. Kaikkia kuukausia en ehkä pidä sydänystävinä. Se on varattu syyskuulle, mutta onhan jokaisessa omat puolensa. Olen ehdottomasti vuodenaikojen puolesta puhuja.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, Suomen yksi monista rikkauksista ovat neljä vuodenaikaa: Luonnon tarjoama loistava ja aina erilainen elämysnäytös.
Poista♥
Omenia ja kaikkea muutakin syksyn satoa, sitä on syyskuu! Herkkulistasi on pitkä, ainakin edellisen vastauksen mukaan. Ihanaa!
VastaaPoistaNauttikaamme lämpimistä päivistä ja tummenevista illoista sekä ensi viikolla täysikuusta. Hyvää sunnuntaita!
Marjatta, sitä nimenomaan. Halusin tähdentää Jaelille, mitä Suomen syksy on muutakin kuin ruskaa eli meillä on maailman puhtain ruoka ja aromikaimmat ja terveellisimmät marjat. Ja noita simpukoita on heinäkuussa turha kysellä ainakaan tuoreena- Ja mitä kaloja saammekaan syödä. Meillä tietysti tänäänkin grillissä lohta. Ensi viikonloppuna suostun syömään grillipihvit, jonka oheen grillissä kypsytetyt veneperunat ja tomaattisalsa.
PoistaNoin tehkäämme niin sitten jaksamma talven olipa se millainen tahansa. Rakastan kunnon talvea, mutta luemetonta ja loskaista en jaksa, en jaksa...
Kiitos samoin sinulle!
♥
Ihana postaus! Sopii niin tunnelmiin tällä hetkellä. Ja upea kuva tilhestä.
VastaaPoistaMe olimme eilen sadonkorjuujuhlissa omenatarhassa. Juhlien ohessa keräsimme omenoita. Ja sitten näin tämän postauksesi.
Suloista omenakuuta, Leena!
Tuulia, kiitos. Satakuntalainen tilhi;) Sisaren mies on ammattikuvaaja ja se näkyy tässä tilhessäkin vahvasti. Kiitos psta.
PoistaSadonkorjuujuhlat ovat kuin kiitosjuhlat kesälle ja auringolle siitä, mitä ne kypsyttivät.
Kiitos samoin sinulle, Tuulia!
♥
Aika ihanaa joutua eristyksiin syksyn kanssa kauniille saarelle. Syyskuu taitaa toukokuun ohella olla lempikuukauteni. Olen aina pitänyt syksystä ja juuri noista syistä, jotka tuossa ihanasti maalailit eteeni. Vaikka nyt tämä ilma tuntuu kyllä ihan kesältä, äsken oli 23 lämmintä, kun kävelin töistä kotiin. Ei voi oikein vielä vetää niitä huiveja kaulaan.
VastaaPoistaKirjailijatar, ei ollut paha; Täällä omalla tontillamme grillailtiin ja puutarhailtiin ja tunnelmoitiin. Hyvin oli rauhallista la iltana eli ei sellaista menoa kuin Jyväskylän rallien aikana.
PoistaToukokuu, syntymäkuukauteni oli ennen suosikkini, mutta se muuttui vuosien varralla kuopuksen raskaiden siitepölyallergioiden myötä: Olemme olleet jopa siitepölypaossa maasta toukokuussa ja yhden toukokuun vietimme tyystin päivät sisällä eli ulkoilut iltamyöhällä. Vaikuttiko se alitajuntaani, mutta en oiken pidä enää siitä pitkästä, liian hitaasta keväästä, kun lehti ei vain millään puhkea puuhun. Kun vain voimme, lähdemme silloin kohti Saksaa ja Itävaltaa kevättä vastaan, jolloin kotiinpaluu jo vihreään Suomeen onkin sitten ihan juhlaa.
Syksy on aina ollut minulle se omin aikani. Pidän tästäkin syksystä, joka on nyt yllättävän lämmin. Meillä oli +22 ja se on kohtuullista ja on kiva puuhailla puutarhassa.
Ymmärrän! Minäkin olen huivihullu;) Yhtenä päivänä oli Salzburgista ostamani tuubi jo kaulassa, mutta torilla se oli jo pakko riisua, sillä tuli tuskallisen kuuma, vaikka kyseessä sellainen kevätversiotuubi.
Rrrrakastan näitä päiviä ja pimeitä, lämpimiä iltoja...rakastan hirveästi. Paljon. Kauneinta syyskuuta sinulle!
♥
Täytyy käydä kertomassa, että luin postauksen perjantaina ja alkoi tehdä niin mieli omenapiirakkaa, etten ehtinyt edes kommentoida, piti mennä heti leipomaan. Hyvää oli, kiitos
VastaaPoistaCheri, ole hyvä. Se on niin helppo, että tulee nyt tehtyä liiankin usein. Ei muuten, mutta kun joku siitä sen puolikkaan syö ja joku toinen toisen mokoman. Meni kahdessa teehetkessä;) Pitänee alkaa pakastaa.
Poista♥