sunnuntai 29. elokuuta 2021

Kallionauhusten aikaan ja kannattaa varoa mitä toivoo

Kallionauhus on yksi suosikeistani, sillä rakastan syksyä ja syyskesää. Tänä vuonna syyskesän kukat kulkevat ,kuin nopeakelatulla filmillä eli ne ovat kuin ohi. Onneksi vallitsen useimmat kasvit niin, että niissä on varhaiskesän kukinta ja syykauden ruska, joten toivoa on.

Ennen kuin melkein huomasinkaan, kallionauhusrinteemme oli jo näin hyvästijättöinen.

Tästä ei heti tajuakaan, mitä nyt? No, mennään nauhusten ohitse kalliolle ja oikealle jää pergolamme, jonka seinät ovat köynnöshortensioista.

Raput alas ja olemme suurella kalliolla, jonka keskellä kasvavat keltakurjenmiekat, kullerot, päivänliljat ja suuret kuunliljat. Osa näistä löytyy jo Leena Lumi's Flower Power. Kuunliljoista en muista tehneeni vielä omaa juttua.  Kuvitelkaa kun melkein yhtä aikaa keltakurjenmiekat ja kullerot ja päivänliljat. Loppusyksyn ilona suuret kuunliljat. Tuosta kasvien kohdasta, oikealta, kallio jatkuu pitkälle alas ja siinä on mm. lintujen uimalammikot ja myös kolme vuotta meitä ilahduttanut sorsapari majaili kalliollamme, koska siinä oli pärskyttelyvettä ja jopa mahtui kaksi uimaankin, sen jälkeen kun purouoma lehdossa oli jo kuivunut.

Keväämme suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.

Juttua K niin kuin kuosi, keltakkurjenmiekka... 

Kullerot - kauniita ja vaatimattomia...

Kannattaa varoa mitä toivoo. Toivoin heinäkuun kuivuuden aikana niin kovasti sadetta, että ei tosikaan. Ja kun 30 päivää oli mennyt noin +30 asteessa alkoivat rankkasateet ja myrskyt. Se olisi ollut täydellistä, mutta vei mennessään 45 vuotiaan punakanelin, joka oli tuottanut uskomattomia satoja ja ollut kaikkien herkku. Puu kaatui Olgan haudan päälle, mutta varjelusta oli sillä harvinaisemmat ,kuunliljat, pienet hosta halcyonit säästyivät sekä ensimmäistä kertaa tänä vuonna kukkinut Ruususen uni atsalea.

Puu melkein hipaisi uutta kastanjaamme, mutta melkein on eri kuin osua. Ja vasta tänään saimme viimeiset sotkut siivottua. Onneksi olemme vuosia sitten istuttaneet keltakanelin, jonka mausta pidän itse eniten. Ja Vaaville istutimme sitten alempaan puutarhaan oman valkeakuulaspuun. Se oli Merinkin eli äitinsä herkku!


Tätä kannatti odottaa. Ruususen uni on suloinen♥ Atsaleat ovat niitä, joita ilman en pitäisi puutarhaa ja hortensiat toinen. 

Kirjasta Erään avioliiton muotokuvaSissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

puutarhaterveisin
Leena Lumi
 

lauantai 28. elokuuta 2021

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen


Järkyttävä tragedia sinkoaa perheen lapset asumaan internaattiin ja käymään siellä koulua. He ovat aina olleet hyvin erilaisia, mutta silti kuin kolme olisi yksi. Vanhempina Marty ja Liz pääsevät samaan rakennukseen, kun taas nuorin Jules joutuu siskoistaan erilleen. Toki he näkevät toisiaan lomilla ja vapailla, mutta Jules rakentaa menetyksistään yksinäisyyden aidan ympärilleen. Eikä mikään jää tähän, sillä kun hän rakastuu luokassa viereensä istuneeseen punatukkaiseen Alvaan ja tämä häneen, tulevaisuus ei kerro onko Alvasta karkottamaan tai rakentamaan yksinäisyyttä. Jollakin mystisellä tavalla he kohtaavat toisissaan peilikuvansa ja juuri siksi mikään ei ole yksinkertaista.

 Sveitsiläis-saksalaisen Benedict Wellsin ensimmäinen suomennettu teos Yksinäisyyden jälkeen (Wom Ende der Einsamkeit, Aula&co 2021, suomennos Raimo Salminen) vei minut niihin vuosiin, jolloin kotimaani oli saksalainen kirjallisuus. Toki nuori polvi kirjoittaa omat aikakautensa, mutta se jokin Wellsin tekstissä olisi paljastanut kirjoittajan kotimaan. Saksalainen patriarkaatti on keventynyt, naisten asema aivan eri, mutta ei mikään ihme, tutut yksityiskohdat, vain nuoruuden pohdinnoilla kastetut. Kaiken yksinäisyyden ja runsaiden keskustelujen välit ovat niin odottamattomat, etten luettuani kokenut ihmeeksi kannessa olevaa John Irvingin lausetta: ”Yksinäisyyden jälkeen on koskettava ja ansiokas teos."Viimeksi olisin tähän Irvingiä odottanut, mutta kirjan luettuani, kaiken koettuani tajusin. Mitähän Edmund de Waal olisi tähän kirjoittanut, sillä hänen kirjassaan Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, isä sinkauttaa lapsensa Odessasta tarkoituksella ympäri maailmaa.

Kirja tulvii houkuttavia sitaatteja ja paljastavia keskusteluja, Kierkegaardia ja Rilkeä ei ole unohdettu ja Nangijalakin vilahtaa tarinassa. Nuori, kirjailijuudesta haaveileva Jules tulee Alvan kautta kokemaan elämänsä suurimman murroksen. Tai jopa murtumisen. Alvalla ei ole aikeitakaan asettua asumaan Julesin luo, kun se lopulta on mahdollista. Sen sijaan hän petaa heille hataraa vuodetta vuosien päähän:

Sitten hän sanoi vakavaan sävyyn: ”Kuule, minun täytyy varoittaa sinua. Kun olen kolmenkymmenen eikä sinullakaan ole, haluan niitä sinulta. Olisit hyvä isä, siitä olen ehdottoman varma.”

”Mutta se vaatisi, että meidän on ensin mentävä sänkyyn.”

”Paha juttu, mutta kestäisin sen kyllä.”

”Niin sinä ehkä. Mutta kuka sanoo, että minä olisin valmis siihen?”

Sanomattakin on selvä, että he eivät mene vuosikausiin sänkyyn toistensa kanssa ja Jules lohduttelee isältään oppimalla mantralla, että ystävyys, elinikäinen ystävyys, on rakkautta tärkeämpää. Alva katoilee sinne sun tänne pitkin maailmaa, kunnes törmää kohtaloonsa Venäjällä, josta he siirtyvät Sveitsiin. Herra Romanov on kirjailija ja paljon Alvaa iäkkäämpi, mutta eihän se alussa haittaa…

Kirja on ihmissuhderomaani sisaruksista ja näiden kasvusta toisistaan erilleen ja sitten joskus taas yhteen. Liz on levoton liekki, joka ei halua ajatellakaan sitoutumista. Vahinko vain, että hänen veljensä Martyn paras ystävä Toni kärsii hullusta rakkaudesta ja sietää Lizin kiusaa, jossa tämä aina jättää oven vähän raolleen. Kun iloisesta Tonista sukeutuu hiljainen varjossa seisoja, Marty vaatii joko ottamaan tai päästämään Tonin, mutta Liz viis veisaa. Kaikesta huolimatta Toni on sisarusten, heidän jokaisen, paras ystävä. He kutsuvat itseään maailman yksinäisimmiksi sisaruksiksi, jotka kaikki jakavat saman parhaan ystävän. Best-friend-sharingiksi. He jopa suunnittelevat huvikseen Tonyn vuokraamista heidän kaltaisilleen ihmisille.

En missään nimessä aio spoilata, mitä tapahtuu, mutta lupaan, että paljon tapahtuu. Benedictin tyyli kertoa on kuitenkin saksalainen, mutta ilman kollektiivista syyllisyydentuntoa toisen maailmansodan tapahtumista. Nyt esiin niin kirjallisuudessa kuin muissakin yhteyksissä, esiin nousee sukupolvi, jonka ei tarvitse enää kantaa menneisyyden traumoja mukanaan. Uskon, että jopa Marcel Reich-Ranicki olisi ollut tyytyväinen nuoren miehen tarinaan. Nautin todella huomata sisarusten muutokset niin henkiset kuin ulkoiset. Taas kerran olisin halunnut olla pitkän saksan lukija, mutta kun en ole. Minä vain harrastelen sitä. Saksankielinen kirja ei ole vieressäni, mutta jollakin oudolla tavalla koen Raimo Salmisen olleen juuri oikea suomentaja Wellsille. Sivuliepeessä Wells näyttää niin nuorelta, mutta silti tämä tarina…das ist genau für mich. Ja monelle muullekin, koska teosta on käännetty jo 37 kielelle ja myyty yli1,5 miljoonaa kappaletta.

Elämä ei ole nollasummapeliä. Se ei ole meille mitään velkaa, ja asiat menevät niin kuin menevät. Toisinaan oikeudenmukaisesti, niin että kai käy järkeen, toisinaan niin epäoikeudenmukaisesti, että asetamme kaiken kyseenalaiseksi. Riisuin kohtalolta naamion ja löysin sen alta vain sattuman.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön!   Mai/Kirjasähkökäyrä  ja Kirjojen kuisketta

tiistai 24. elokuuta 2021

Joutsenten elämää Hartolassa muuttovalmisteluissa


Sanat eivät riitä kertomaan, miten nämä joutsenet ryhmittyivät lähtöön. Olimme matkalla kirjamessuille ja yllättäen rämmin jonkun talon pelloilla....Johtaja komensi ja ryhmä muutti heti kaksi vierekkäin paitsi nuoret joutsenet saivat jäädä vanhempiensa kera miten kuten. Aina kun komento kuului, teki mieli lähteä matkaan...Muistin edellissyksyn kun matkasimme kohti Itävaltaa ja laivaylityksessä Vuosaari-Helsinki etenkin nämä kulkivat pitkiäkin matkoja mukanamme, suunta oli sama. Tämä keissi kesti niin kauan, että Lumimies ihan raahasi minut pois pellolta...Olin kokenut jotain, mitä en ennen....Luonto...Fecebookin Luontokuvaus -ryhmässä on herra, joka kertoo teille faktaa tästä. Me muut suurella tunteella!

Leena Lumi

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Syyshortensia Wim's Red on karkottanut monta kilpailijaansa etupihamme vasemman puolen sisääntulosta, koska...

Syyshortensia Wim's Red on tullut jäädäkseen etupihamme vasemmalle puolelle sisääntuloon, mutta tämä on nyt monen vuoden kokemuksella päätetty. Lähtijät olivat kuutamohortensia, mustilan hortensia ja vanille freise, jotka voivat nyt hyvin sekä japanilaisessa rinteessämme että kaarisillan tuntumassa. Luonnossa tämä on paaaljon kauniimpi kuin väärin valittu puhelinkamerani antaa ulos.


Ensimmäinen väri on valkoinen ja hitaasti elokuussa se alkaa muuttua vispipuuronväriseksi.

Vuonna 2017 kirjoitin Wim's Redistä jutussa Wim's Red syyshortensia - hortensiavaihtelun kliimaksi. Siinä on kerrottu kaikki väistymään joutuneet ja ehkä muitakin fiiliksiä. Ellen olekaan kertonut, niin olin aluksi pettynyt pensaan haparaan harvuuten, mutta värit se kyllä näytti. 

Niin...tämmöistä se oli ja syyshortensiamme, suurimmat ikinä, grandiflorat olivat koko ajan vain näyttävimmät.

Koko Wim's Red case alkoi 2016 kun äiti ja sisko poikkesivat syyskesällä 2016. Ostimme kiivaasti tätä meille uutta syyshortensiaa.

Meillä kaikilla siinteli mielissämme tämä Hankkijan kuvakaappaus erikoisesta syyshortensiasta...Jutun nimi oli Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme koska...

Nyt 2021 alkaa näyttää siltä, että Wim's Red on paikkansa löytänyt. Keväällä lannoitetta (ylivuotista kompostia), heinäkuun loppuun mennessä kaksi kastelua rodolannoitteella, joka on sekoitettu kasteluveteen. Ja nyt on juuri saanut syyslannoitteen. Talveksi tosi hyvät suojat rakkaille kauriillemme esteiksi, pienille metsäkauriillemme ja tietysti jäniksille. Me seuraamme tätä nyt ja juttu menee Leena Lumi's Flower Poweriin eli Leena Lumin puutarhaan. Ketä tämä syyshortensia kiinnostaa löytää sieltä lisäkuvia syksyn tullen.

Tietysti joku nyt miettii, että mites voivat suuret, vanhat grandiflorat...

No tässäpä he ja kätkevät salaisuuttaan sillä itse vasta aloittelevat... Niiden taakse on varoilta istutettu vauvasyyshortensia samaa lajia ja niiden edessä on takuulla jonkun vuoden pääesiintyjä eli


matalakasvuinen, suloinen syyshortensia Bombshell. Myös Vanille Freise panee niin parastaan kaarisillan likeisyydessä vaikka onkin siirron ja kauriiden jälkeen vähän hontelo. Saa huomenna jo kaurisverkon ympärilleen. Vasemmalla koko ison tontin ainoa tuija, se timanttinen ja on paljon korkeampi mitä kuva antaa olettaa. Oikealla kaarisillan kupeessa, entinen hoikin kartiovalkokuusi on vetänyt kokoa kaikkiin suuntiin. Tästä tulee vielä yksi puutarhan kauneimmista paikoista ellei lasketa atsaleoita, sillä kuvan ulkopuolella vetelee mustilan hortensia ja tuijasta oikealle on sekä juhannusruusua että mustialan ruusua. Kartiovalkokuusesta oikealle on valkoinen puutarha...


Bombshell, kuva Vanillen yläpuolella, on niin koskettava, että niitä on jo kaksi eli toinen tässä etupihan paahteessa ja aika vasta ostettuna ja toinen pohjoisrinteessä äidin puutarhasta nostettuna, koska hänellä on vaihtelunhalua. Yritin kyllä tosissani estellä...

Tästä sitten jatkamme ruskan matkassa Wim's Redin seuraamista. Näin monen vuoden ihmettelyllä uskallan jo suositella.


Kuvattu elokuun viimeisenä eli 30.8.2021. Nyt tulee pieni kuvauspaussi, mutta viikon päästä palataan. En kehtaa laittaa tähän jänisverkkoja...Kamerani on ollut huono valinta, eli livesti pensas on jo tummempi eli se vispipuuro ennen kunnon vatkausta.

puutarhaterveisin
Leena Lumi



Wim's Red 24. elokuuta 2021


Wim's Red
 7.9.2021


Wim's Red lokakuu 11. pnä 2021



Wim's Red syyskuun 27. pnä 2021, jokohan finaalissa tämän upean syyshortensialajin kanssa...tältä vuodelta.

lauantai 21. elokuuta 2021

Rakastaja


Olet mun. Sinun puolees taipuu
koko olentoni mun.
Veren kahlittu kaipuu
on suuntautunut sinuhun.

Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses -
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.

Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;

sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. -

Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.

- Aaro Hellaakoski -

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Ihania uutisia, ihania uutisia!

Nyt on niin, että meistä on tulossa Oma&Opa tai sitten nonna/mumma ja nonno/ukki♥ 

Tuo pieni paketti tuossa kummitätinsä sylissä ja Annin ihmeteltävänä, oli ihan vasta juuri vauva...

Tämmönen suloinen nyytti♥ Rakkauspakkaus, joka sai kaikki hymyilemään♥

Hän oli jotenkin meille niin suuri ihme...

Ja nyt meidän bambina odottaa vauvaa♥ Vaavi on nyt kukkakaalin kokoinen. Olemme tunteneet suuria tunteita, sen vakuutan! 

Pitäneet vauvapalaveria vanhan omenapuun varjossa ja suunnitelleet...lastenhuonetta. Päättäjä on nyt kuvaamassa, joten ei näy. Vauvanhuoneeseen satavuotiaan talon yläkertaan on tulossa kaikkea ihanaa, mutta saan paljastaa vasta tämän ja se huone ei ole vielä valmis, mutta suunnitelmat ovat::

Vaavia odottaa ainakin karusellisoittorasia, jossa pienet hevoset...

Ensimmäiset vauvanvaatehankinnat tein Lohjalla kesähelteillä. Kaksi erikokoista pukua, joissa pitkät hihat ja kuvat ovat kettua, karhuja...Ja toinen on ensi suvelle ja sen sisällä on silloin pikkuinen ihme, jolla on jo oma nimikin ja persoona. Ensimmäiseksi tuleva äiti pyysi Tiiitiäisen satupuuta ja saakin omansa, jossa lukee ensi kansien välissä: Merin ihan ensimmäinen kirja, jonka äiti osti hänelle heti kuultuaan odottavansa vauvaa. 

Ja muumipuku on ihan must. Ensikengät jo lähtivät. Merin hyvät popot, joilla oli reissattu Saksassa ja opittu kävelemään Zürichissä. 

Vauva syntyy kun...

ja kun...

ja kun koverramme Halloween kurpitsoita...


ja kun muumilaaksossa on satanut jo ensilumen.


Reima, ihan tosi: Ollaanko me valmiit tähän? 

Leena, meilt ei kysyt mitää ja me ollaan valmiimmat ku ikän!

Ihanaa odotusta Meri&Sami♥ 

vauvaterveisin
Nonna&Nonno

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 2



Tiedän lukijoissani olevan intohimoisia käsityöihmisiä. Heistä monet kutovat/neulovat vaikka televisiota katsoessa tuosta vain upeakuvioisia villasukkia tai neulepuseroita, joissa kettuja, karhuja, lunta…Heidän joulupakettinsa ovat pehmeitä ja odotettuja. Minä kudon edelleen vain niitä pitkiä kaulaliinoja ja kerran valmistin issikalle talviloimen Teddy-langasta, joka oli ihanan pehmeää ja kestävää. Yksi oranssi Teddy -kaulaliina vielä valmistuu…Sen sijaan aktivoin nyt innokkaita kutovia vieläkin innokkaimmiksi, sillä käsityökirjoista löytyy huojuttavan kauniita malleja.

Linka Neumannin Norjalaisia villapaitoja 2 (Villmarksgensere 2, WSOY 2021, suomennos Heli Mäntyranta) tarjoaa upeita malleja niin lapsille kuin aikuisille arktisiin seikkailuihin kaikkina vuodenaikoina, sillä käsite arktinen kesä on olemassa!

Kukapa arvaisi, että tuo luonnonvalkoinen, Léttlopi, on minulle kuusen alle odotetuin joululahja. ”Niin sinua” sanoi tyttärenikin. Ja Lumimies tykkäsi myös. Käytän villaneuleiden alla erilaisia pooloja, sillä ihoni on herkkä villalle. Näin saan vanhatkin poolot kulutettua loppuun ja ulkona kiedon yhden omista kaulaliinoistani, siitä pehmeästä Teddystä kudotusta, kaulan ympärille.

Kirja on kuviensa puolesta kuin ahmittava herkkukirja. Se on värikylläinen ja täynnä lumen tuoksua sekä metsää. Esipuheessaan Linka hämmästelee kirjan Norjalaisia villapaitoja 1 saamaa suosiota Instagramissa ja jatkaa:

Sanouduin irti vakituisesta työstäni ja keskityin pelkästään käsityöhön. Palkkatyöstä luopuminen vähän pelotti, mutta en ole katunut päätöstä. Nyt minulla on mahdollisuus oleskella enemmän tunturimökissämme. Siellä ei ole sähköä tai vesijohtoa, ja siellä olen voinut rauhassa paneutua luovaan työhön.

Mallin suunnittelu on pitkä prosessi. Mieluiten piirrän mallin paperille ennen kuin laadin kaaviot. Monet ovat ehdottaneet suunnitteluohjelmien käyttöä, mutta pidän enemmän vanhoista menetelmistä: kynästä ja paperista! Kun kaavio on valmis alan neuloa versiota, jota kutsutaan prototyypiksi.

Esipuheen jälkeen tuleekin juttu langoista. Tuotteiden on kestettävä pyryt ja tuulet, myrskyt ja räntäkelitkin. Linka kertoo tarkkaan mitä lankoja käyttää ja lohduttaa herkkäihoisia sillä, että mitä enemmän villaneuletta pesee, sen pehmeämmäksi se tulee. Neuleissa on käytetty sekä norjalaisia että islantilaisia lankoja. Mukana seuraa sitten myös tarkka pesuohje…

Neulemalleihin Linka antaa hyviä ohjeita jutussa Ennen kuin aloitat. On haku malliin, mittoja, neuletiheyttä, hyödyllisiä välineitä ja vinkkejä.

Tässä sitten arktisia kesämalleja perheen yllä. Naisella on himoitsemani Léttlopi, luonnonvalkoinen. Miehellä on Arktinen kesä, Léttlopi, laivastonsininen.

Neulekirjassa on tietenkin paljon kuvia ja useita kuvaajia, jotka kaikki löytyvät kirjan alusta. Myös eettisyys on otettu huomioon eli esiin tulee luonto- ja eläinrakkaus. Elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kirjan lopussa, josta löytyy paljon pipo- lapasmalleja, mainitaan useimpien kuvien olevan Norjan tuntureilta, Folldalin lähistöltä. Kuvatekstissä mainitaan valokuvaaja Marte Stansland Jorgensen, koulutettu lehtikuvaaja valjakkoajaja.

Norjalaisia villapaitoja 2 sisältää myös useita lastenmalleja Yhteensä neulemalleja on kaksikymmentä neulottavaksi niin norjalaisista kuin islantilaisistakin malleista. Lasten koot ovat 1-10 -vuotiaille ja aikuisten koot S-XXL.

Kuvassa pojalla yllään Arktinen kesä.

Tässä taas Musta susi, joka voidaan neuloa puoliksi lampaan- ja alpakan villasta.

Tämä kirja on teille kaikille innokkaille, taitaville neulojille. Sille ei vain voi mitään, että toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vain mitä osaavat. Olen koko ikäni haaveillut neulepuseroiden kutomisesta/neulomisesta, mutta tullut siihen tulokseen, että tämä taito on toisenlaisessa taidossa, ehkä jopa geeneissä. Onneksi on heitä ystäväpiirissä, jotka todella osaavat♥ Tämä  inspiroiva teos sytyttää heidän ehkä kesän uinuneen neulomiskuumeensa♥

*****


Edellinen Linka Neumannin Norjalaisia villapaitoja.