tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kartiovalkokuusi - haaste ja viehätys


(Kuva syksyltä 2013) Kartiovalkokuusi (Picea glauca) on sellainen sokeritopan näköinen kaunis ja haasteellinen havuistutus. Se kasvaa hyvin hitaasti, mutta voi kasvaa jopa 2 metrin mittaan. Mitä iäkkäämpi, sen viehättävämpi havu on, sillä siitä tulee hyvin persoonallisen mallinen riippuen monista eri seikoista. Yksi muotoon jännästi vaikuttava asia on se, että jos siitä pääsee vaikka yksi oksa kevätahavan takia ruskettumaan ja leikkaat sen pois, minkä voi tehdä, kasvi pyöristää vähitellen oksansa peittäen leikkauskohdan. Näin syntyy myhkyröitä ja persoonallisia muotoja.

Kartiovalkokuusi on kaunis aina ja kaikkien kanssa♥



Kasvin haaste on se, että havu alkaa kevätauringossa ja tuulessa haihduttaa kosteutta, mutta se ei saa mistään uutta kosteutta, koska maa on vielä roudassa, joten kasvi alkaa ruskettua ja pahimmillaan se kuolee. Monet eivät tämän takia uskalla hankkia po. viehättävää kaunotarta ollenkaan. Mutta pelastus saapuu nyt!



(Yllä kuva syksyltä 2013)
Minulla on näitä ihanuuskasveja nyt yksitoista! Kaikki ovat eri-ikäisiä ja valon ja maan suhteen aivan erilaisissa paikoissa tontillamme. Yksikään ei ole kuollut. Tosin kerran istutin kartiovalkokuusen likelle valkoisen kivitalomme seinää ja se oli täydellinen virhe, joka kuitenkin muuttui iloksi.. Kasvi alkoi kuivua ja suutuin niin, että revin sen maasta ja viskasin takametsään. Iltapäivällä saapui naapurin rouva kahville ja ihmetteli, että 'missä se upea kartiovalkokuusi on tuosta seinän vierestä'. Johon minä: ’Se makaa juuret ilmassa takametsässä!’ Tomerana Tuula lähti hakemaan 'reppanaa' ja kaivoi sille kuopan kaarisiltamme varjon puoleiseen nurkkaan. Kastelin sen kerran ja sanoin:’ Kuole, jos haluat!’ Eikö mitä, siinä se vain paisuu ja kasvaa ihan komeana. Nyt näyttää siltä, että siitä tulee tämän lajin näyttävin meillä. Siitä yksilöstä on tulossa tänne kuva heti kun saan sen onnistumaan. Se on kaikkein eniten möykkyinen ja aivan hurmaava!


Ja syy, miksi nyt julkaisen tämän jutun on se, että jos sinulla on pihallasi kartiovalkokuusia, suojaa ne nyt puutarhaliikkeistä saatavalla hallaharsolla tai juuri tähän tarkoitukseen valmistetulla hupulla, mutta älä sillä säkkikankaiselle, sillä kartiovalkokuusi läkähtyy sen alla! Huolehdi, että kasvi saa ilmaa eli huppu ei saa olla mikään ilmatiivis pussi. Tämän huputuksen lisäksi kastele kasvin juuristoa huoneenlämpöisellä vedellä, millä nopeutat juuriston sulamista.

Laitan huput noin huhtikuun alussa ja otan pois vappuna. Mutta sen lisäksi tuuletan kartioita aika ajoin ottamalla suojat pois varjoisina päivinä. Joskus riittää vain parin viikon suojaus, riippuu säistä ja mitä aurinkosuojapuita on likellä etc.


Tässä kuva keväältä 2012 ja samasta kohtaa sitten lokakuulla.



Tämä kuva on välisoitto tältä vuodelta eli 2012. On lokakuu ja nyt kartiovalkokuusia on jo yhdeksän;-) Jos haluat nähdä lisää kasveistani, mene Leena Lumi's Flower Power

*****
Kartiovalkokuusen menestymisvyöhykkeet ovat I-III, mutta olen kaatanut jo tämänkin teorian, sillä minä asun IV vyöhykkeellä yhdentoista hyvin viihtyvän Picea glaucan kanssa. Tosin saaremme saattaa Päijänteen ympäröimänä olla III-vyöhykettä, mutta yrittänyttä ei laiteta.


Muistathan, että kartiovalkokuusi ei pidä siitä, että jokin toinen kasvi hipelöi sitä. Minä olen esimerkiksi nyt istuttanut yhden yksilön liian likelle kaunista jalosyreeniä ja aion hoitaa asian niin, että leikkaan syreenistä pois sen oksan, joka uskaltaa koskettaa haasteellista havuani. Syreeni kestää moisen pikkuleikkauksen hyvin, eikä sen kanssa tarvitse odottaa korjaavaa kasvamista.

Olen huomannut, että kartiovalkokuuset pärjäävät niin auringossa kuin puolivarjossa. Jos kysyt tätä puutarha-alan liikkeestä, saat joka kerta eri vastauksen. Minun tietoni perustuu käytännön kokemukseen 28 vuoden ajalta. Jos edellä kerrottu tuntuu kovin työläältä niin voin luvata, että iän myötä kasvin sietokyky kevätahavan suhteen paranee. Minulla on jo nyt neljä kartiovalkokuusta, joita en peitä ollenkaan, korkeintaan kastelen pari kertaa huhtikuun puolivälin jälkeen.


Yllä kuva lokakuulta 2013. Ja samana vuonna vähän aikaisemmin alla.
...taitaa olla syyskuuta. Sen loppua omenoista päätellen.


Tähän kauniiseen havuun tulee melkein riippuvuus. Syksyllä kun kaikki alkaa jo olla kuollutta, nämä 'sokeritopat' näyttävät hyvin viehättäviltä. Ja talvella, kun niiden ylle on satanut ensilumen, ne ovat lumoavan täydellisiä. Ja ihan kohta, kun nostan huput pois, kartiovalkokuuset ovat ensimmäiset kevään katseenvangitsijat, koska lehti ei ole vielä puissa eikä pensaissa. Nämä kaunottaret ovat vaivan väärti!


Tässä yllä mainittu 'mörrimöykky' marraskuun ensilumessa 2013, kerran jo ihan ruskeana seinän vieressä kasvanut, sieltä kompstin taakse kuivumaan hylätty...Tapaus todistaa, että ikinä ei kannata heittää toivoa kartiovalkokuusen kanssa.Tämä on muuten aika suuri jo. Minusta kuva ei anna esille kokoa.

Sama toisesta kulmasta kuvattuna.


Tässä viimeisin eli aivan eri tavalla kasvava. Kapea, hoikka, sirohko...Ovat nämä vaan niin jännittäviä! Alakuva on vuodelta x eli ei muistikuvaa, mutta ainakin parin vuoden takaa ja jo kunnon lumilla. Voisi olla tammikuuta...// Nyt on huhtikuu 2014 ja on satanut pari päivää eli kartiovalkokuuset ovat olleet ilman suojia. Näitä on monta ja toka kuvassa näkyvä isompi taitaa olla jo parimetrinen ja on tosi upea. Yritän kuvata tänne tänä keväänä ja kesänä lisää, että tajuatte, miksi näitä niin haluan. Vapusta ei enää huppuja ja silloin ovat oikein edukseen kun upeat ja vaihtelevat muodot näkyvät.

*****

Nyt on toukokuu 2014 ja ensimmäiset kevään kartiovalkokuuset tässä:




Tämä jutun vanha tuttu kuvattuna eilen 13.5. vesisateessa. Tätä kartiovalkokuusta en ole hallaharsottanut tänä vuonna päivääkään ja hyvältä näyttää. Syksyllä voisin mitata korkeuden, sillä esikoista on seurattu alusta asti.


Pikkuinen sillan auringon puoleisessa osassa vähän ruskettui viime keväänä kun olimme itse poissa pari viikkoa toukokuun alusta. Nyt pidin hallaharsoa aurinkoisina päivinä huhtikuun lopulla ehkä parisen viikkoa ja kastelin myös huoneenlämpöisellä vedellä, että juuristo sulaisi. Voi kyllä aika hyvin.


Hurmaava mörrimöykkymme, joka vain paranee. Ei ole suojattu auringolta yhtään päivää eikä myöskään ole ollut tarvetta sulatella juuristoa. Kaikkein jännittävin muoto!


Verratkaa kuva kaksi. Nämä ovat talon pohjoispäädyssä, mutta ylempi saa auringon rökitystä aika paljon ennen kuin lehti tulee puuhun. Alempaa suojaa täysin talon seinä. Ylempää olen kastellut sekä suojannut huhtikuun pari viikkkoa, mutta vain aurinkoisina päivinä. Alempaa ei ole tarvinnut suojata ikinä. Hauskaa miten köynnöshortensia jo nyt kasvaa noin linssiluteena oikeassa reunassa;)

Palataan näihin vielä suven tai viimeistään syksyn aikana.
Kuvassa mörrimöykkymme marraskuun lopulla 2014. Ensi suvena hipoo siltaa, joten jännittävää nähdä miten se siihen reagoi.



Ensilumi tuli ja suli, marraskuu kääntyy lopuilleen ja... Jutussa pääroolissa viehättävät sokeritoppamme.



On viileän toukokuun puoliväli 2015 ja kävin eilen lehdossa ja puutarhassa kuvaamassa sateessa. Kuvassa edessä isot lehmukset ja takana kummankin sillan päädyissä, mutta eri puolilla, kartiovalkokuuset. Vain pari viikkoa pidin aurinkoisella ilmalla nuorimpien päällä hallaharsoa, mutta sulattelin ahkerasti juuristoja. Yhtään ei ole ruskeutta näissä ihastuttavissa 'sokeritopissa.'



Kuvassa Mörrimöykky hyvässä kunnossa. Kukapa olisi uskonut! Kuvassa näkyy neljä kartiokuusta, joista kolme talon päädyn japanilaisessa rinteessä. Seuraavalla kerralla näkyy viidentenä huippu toisesta sillan kartiovalkokuusesta ja kuudentena kun hieman siirrän kameraa, myös pikkukuusi green housen kulmalta. Yhdessä kuvassa näitä siis kuusi;) Vähänkö pidän!


Lehdosta onnenpensaan kautta kuvattuna kaarisilta kartiovalkokuusineen...ja jättimäiset lehmukset.


Popradissa Zakopanen läheisyydessä kartiovalkokuuset kasvoivat näin komeina lokakuussa 2015.


Tänään 22.11. satoi kunnon ensilumen tänne harjukaupungin saarelle. Kartiovalkokuuset näyttävät aika hassuilta. Kaarisillan 'pienokainen' ja


ja tässä myös, mutta toisesta suunnasta kuvattuna.


Kuvassa oikealla näkyy myös 'mörrimöykky', josta onkin ollut paljon juttua. Jos lumen kuorma kasvaa tosi paljon, kevitän, vaikka siinä kauneutta menettääkin, mutta ei ole kiva jos näin vaalitut painuvat pahasti vinoon. 


Leena Lumin puutarhassa



Pohjoispäädyn kartiovalkokuuset voivat näin hyvin kesäkuussa 2017. Ja nyt niiden edessä kasvaa Revontuliatsalea Northern Hi-Lights, joka kukkii yhtä hyvin tässä kuin etelän puolella, kukat vain tulivat myöhemmin.



Etupihan atsalea on näin komea jo ja sen takana näkyy tänä keväänä istutettu yhdestoista kartiovalkokuusi!



Jotenkin nämä molemmat kasvit niin sopivat toistensa seuraan...



Heinäkuussa 2017 on satanut viikkoja ja ensimmäinen kartiovalkokuusemme on ehkä jo minua pidempi. Köynnöshortensiatkin tekevät ennätystään eli kyllä niillekin sade maistuu.



Ja tässä sama toisesta suunnasta.



Syyskuussa 2017 seurataan tarkasti syyshortensia Wim's Rediä, mutta saadaan mukaan muutakin eli vasemmalla yksi vanhimmista kartiovalkokuusistamme, sama joka on kuvassa 8 ihan pieni.



Siis etupihalta. Yritän kuvata kartiovalkokuusia vielä tarkemminkin tältä syyskuulta.



Kallionauhuskuvassa puolestaan se nuorin kartiovalkokuusemme eli yhdestoista:)



Sama pienokainen ja takana näkyy toinen yli 30 vuotta vanhasta syyshortensiasta, paniculata 'Grandiflora'.


Kuvassa näkyvät sekä nuorin että toinen vanhimmista kartiovalkokuusista. Kolmaskin etupihalla on, mutta se on toisella puolella ja kookkaan syyshortensian takana, joten kaikkia en saa edes etupohalta yhteiskuvaan.


Lokakuun ensimmäisenä päivänä 2017 otetussa kuvassa näkyvät mielestäni etupihan kartiovalkokuuset kivasti.


Japanilaisen eli pohjoisen rinteen kartiovalkokuuset lokakuun ekana 2017. Alkusuven kuvissa näkyvä kukkiva atsalea tässä jo ruskassa.


Ensimmäinen kartiovalkokuusemme kuvassa kanssani 6.10.2017. On mittaiseni, ei yli minun vielä. Samanaikainen jyrkässä rinteen kulmassa saattaa olla tätä korkeampi jo, pitäisi ottaa toimeksi mitata. Mitä ihanin syyspäivä!


Ja sama marraskuun ensilumen päivänä 2017.


Pohjoispäädyn korkeampi kartiokuusi on kasvattanut kahta latvaa alusta asti. Annoimme sen vain olla. Yhtenä talvena oli pakko ottaa puutarhanarua, kun tuli paljon märkää lunta, että kasvi ei vain halkeasi, mutta nyt sen on annettu olla ja varisteltu vain joskus raskaimmat lumitaakat pois. Suvella kaksilatvaisuutta ei edes huomaa ellei ymmärrä katsoa kunnolla.


Tältä näyttää kauempaa ja saattaa olla korkeampi jopa kallion reunassa kasvavaa...Takana kuusiaitamme, jossa asuvat mustarastaat. Niille viedään talviaamuina halottuja omenoita, siemensekoituksia ja talikiekkoja, sillä niiden nokka ei kestä jäätynyttä. Muutenkin ne ovat aika arkoja ja maastasyöjiä, joten ovat aivan erityishuomiomme kohteena.


Mörrimöykky ensilumessa 2017 marraskuulla.


Sama toiselta suunnalta. Sanotaan, että tämä kasvi haluaa kasvaa tilassaa, mutta nyt silta ja kuusi ovat kiinni toisissaan, joten ans katsoa...


12.12. 2017 iltapäivänä hämärässä kuvattu etupihan 'sokeritoppa', jolla on jo näin mahtava lumipeite. Kevään poikanen taustalla värjöttelee vielä sutjakkaana ilman lumen suojaa.

Ensilumi 25.10.2018. Taustalla silta kera kahden kartiovalkokuusen, joista


edessä oleva pienenmpi on yltänyt tasan samaan korkeuteen takana olevan mörrimöykyn kanssa. Mörri vain paksuuntuu, kun toinen kasvaa pituutta. Veikkaan edessä olevasta korkeaa ja hoikkaa jatkossakin.


Nämä pohjoispäädyn kartiovalkokuuset oli lumi painanut aivan haralleen ja kuten tiedämme, sitomisesta  'sokeritopat' eivät pidä. Nyt on kaikki korjaantunut itsestään. Tuo ylempänä oleva on toinen vanhimmista ja suuremmista myös. Tästä kuljen paljon rauniorappusia pitkin alapuutarhaan. Edessä atsalea Northern Hi-Light viimeisenä hyvästelee kukillaan. Äiti saapuu huomenna, ehkä hän ehtii vielä näkemään...

Jos klikkaat kuvaa suuremmaksi näet vasemmalla kaarisiltamme ja puiston penkin, jotka ovat lehtomme alaosaa. Suvea 2019



Ja vähän likempää sama.


Köynnöshortensian kukintokin kaartuu kivasti pohjoispuolelle
.

Tässä nuorin kartiovalkokuusi kera atsalean.


Kartiovalkokuusi lumessa.

38 kommenttia:

  1. OI tuo ihana puutarhasi,kaikkina vuodenaikoina,mutta etenkin kesällä:) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  2. On tosiaan ihana tuo puutarhasi, aivan mahtava.

    VastaaPoista
  3. Mielettömiä kuvia, varsinkin tuo missä polku kaartuu oikealle ja vasemmalle jää kaksi valkoista tuolia!

    Kartiovalkokuusi on itsellänikin hankintalistalla. Paikka vaan hiukan arveluttaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Se olisi kuuselle kunniapaikka, jos se vain sattuisi siitä tykkäämään.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia puutarhastanne! Se on tosiaan salainen puutarha, talvipuutarha ja kesäkeidas.

    Juuri edellisessä näkemässäni Eden ohjelmassa pihaan laitettiin muutama kartiomallinen kuusi. Näyttää aika mukavalle, ja minulle tuli sellainen fiilis, että voisin muutamaan kokeilla. Itse ajattelen havu"mausteita" tulevalle etupihalleni, joka on aamu auringon puolella.

    VastaaPoista
  5. Jael, sinulle on varattu 'prime time'!

    Allu, kiitos!

    Mirka, siinä rakentuu meidän pergola. Se on hidasta siksi, että sivuseinät tulevat köynnöshortensiasta. Aika hyvä kuitenkin jo. Kattona toimii koko talon mittainen parvekkeemme.

    Yrittänyttä ei laiteta! Olen kaikki saanut, minne olen halunnut, vain digitalikselle annoin lopulta periksi. Saa nyt kasvaa, missä ikinä haluaa;-) Ja kiitos!

    VastaaPoista
  6. Ihastuttava kirjoitus, joka kertoo myös siitä, että kasveilla on oma tahtonsa ja "sielunsa". Ne vaativat paljon, mutta antavat sitäkin enemmän.

    Ja oi että teidän puutarhanne on viehättävä!

    VastaaPoista
  7. Katja, kiitos!

    Puutarhaharrastuksen rajana on taivas tai ei sitäkään. Nyt on menossa muutoksia - taas - mikä näkyy tuon pergolayritelmän laatoissa, joissa uudet erottuvat eli vähennämme radikaalisti nurmikkoa kolmessa eri tasossa käyttäen sekä laattaa että antaen muutamien lajikkeiden villiintyä täysin: malvat, unikot, digitalikset, lemmikit, akileijat, esikot, vuokot etc.


    Kun rakennat puutarhaasi musita polut ja niiden päässä joku Salainen Paikka tai Yllätys, Siimes tms. Hyvä puutarhakirja on myös Varjokasvit.

    VastaaPoista
  8. paratiisilta näyttää puutarhasi, rauhaa ja rtakkautta henkien..

    VastaaPoista
  9. Aikatherine, kiitos! Jos jostain rauhan löytää niin puutarhasta...

    VastaaPoista
  10. Herranen aika, hurmaavimmat kuvat aikoihin♥♥
    ...jäin vain mykkänä ihastelemaan! WAU!

    VastaaPoista
  11. Pepi, odota suvea: Räjäytän tajuntasi!

    Kiitos♥

    VastaaPoista
  12. Pepi, nyt on vielä kirjasesonkia, mutta sitten: Just watch me;-)

    VastaaPoista
  13. Ihana, ihana puutarha sinulla on!

    Kiva postaus kartiovalkokuusesta! Minulla on joitain havupuita pihassa, mutta tuota ei ole. Mutta kun luin postauksesi haluan tuollaisia omaan pihaan. Näyttävä puu on!

    VastaaPoista
  14. Uskomattoman kauniita kuvia puutarhastasi. Tuolta en kesäaikaan malttaisi ollenkaan sisälle lähteä, asuisin vaan pihalla.

    VastaaPoista
  15. Susanne, kiitos, kiitos! Pidän itsekin. Oletko huomannut, että perjantaisin klo 16.05 tulee uusintana Ihana piha. Se on MTV3:lta. Minä en taida olla vielä tullut. Ellet nähnyt sitä ja haluat katsoa, niin muistathan, että ohjelman ennakkotiedoissa minulla oli väärä nimi! En tiedä ovatko korjanneet...Huonosti siinä puutarhaa, mutta kuitenkin.

    Vinkki: Viherlandiassa on nyt niitä ja todella upeita yksilöitä. Aina ei ole.

    VastaaPoista
  16. Voi ihanuuksien ihanuus, miten kaunis puutarha Sinulla on. Silmäni lepäävät, kun katselen valokuvia!

    Kartiovalkokuusi kasvoi meidänkin pienellä pihalla. Kasvoi, mutta vain muutaman vuoden, sillä vuosi sitten talven jälkeen kuusi oli aivan ruskea. Puutarhalla sanottiin, että elvyttäminen ei onnistu. Olisipa meilläkin ollut naapurina tomera Tuula!

    Oikein antoisaa puutarhakesää!

    VastaaPoista
  17. Marjatta, kiitos! Tämä on se, mikä pitää kiinni. Ei tästä voi olla pitkiä aikoja pois. Kuvissa onvain jäävuoren huippu. Ellei tänä kesänä ole yhtä kuuma kuin viime suvena, yritän ottaa myös uusia kuvia, mutta toki esitän vanhojakin, sillä uusia lukijoita paljon.

    Tuulan kohdalla nyt hiukan hymyilyttää, sillä hän ei perusta puutarhasta, mutta tomera varmaankin on. Minä en tunne mitään kärsivällisyyttä..tai ehkä jo hieman, sillä kasvit ovat sitä minulle opettaneet. erran keskeisellä paikalla ollut nuori serbiankuusi ruskettui täysin. Ei milliäkään näkynyt vihreää. Sitä oli kauhistuttavaa pitää yli suen, kun oli niin ruma, mutta niinpä vain alkoi suvisateiden myötä tulla vihreää ja se oli vuodessa täysin vihreä. Puutarhassa jos jossain, kärsivällisyys palkitaan.

    Kiitos samoin Marjatta! Teen nytkin lähtöä puutarhaan, olen ollut jo muutaman tunnin, tulin vain noutamaan kupin kahvia.

    VastaaPoista
  18. Kauniita kuvia niin ihanasta puutarhastasi. Ehkä taas nautimme lasillisen tai/ ja kahvit jossain mukavssa sopessa <3

    VastaaPoista
  19. Anne, siinä Salaisessa Paikassa luumupuiden siimeksessä.

    VastaaPoista
  20. kyllä, kiitos :) Rentouttavaa viikonloppua ja vappua. Soitan sinulle vielä huomenna, kun pääsen töistä.

    VastaaPoista
  21. Anne, tiedän jo milloin talo on tyttöpäiville vapaa. Elokuun alussa on paras.

    Tehdään niin. Yritän muistaa pitää puhelimen auki.

    VastaaPoista
  22. No niin, kuinkas kävikään: vähän perennoja vaan olin menossa tänään ostamaan, mutta olin juuri eilen lukenut tämän juttusi ja se taimi oli niin herttaisen houkuttelava, joten nyt mulla on pieni kartiovalkokuusi terassilla miettimässä että mihinkähän puutarhan kolkkaan se oikein haluaisi juurtua... :) Kärhöjä ostin myös, mutta niiden hankkimista olin kyllä suunnitellutkin.

    VastaaPoista
  23. Voi Satu, anteeksi, että vastaan näin myöhässä...olin jo eilen vastaamassa tähän ja sitten tuli keskeytys, joka sai minut unohtamaan. Ison puutarhan pitäjälle nämä ajat ovat todella kiireisiä.

    Satu, hyvin sun kävi! Muista sitten syksyllä ostaa sellaista ohutta hallaharsoa, että saat huputtaa sen kartion ensi huhtikuulla ILMAVASTI. Ja kevällä kastelet huoneen lämpöisellä vedellä, että juuristo sulaa nopeasti. Vappuna huppu pois ja pilvisinä päivinä myös mieluusti. Minulla on yksi vauvakartiokusi, jollelaitan vielä tänään hupun, koska on täydessä paaahteessa ja siis vasta 1 vuotias.

    Minäkin aion lisätä kärhöjä. Ne tekevät puutarhasta joten eksottisen ja viidakkomaisen ja romanttisen.

    Mukavaa vappua Sinulle!

    VastaaPoista
  24. Jäin miettimään mistä olet ostanut tuon kaarisillan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ostettu K-Raudasta, mutta siitä on aikaa jo parisenkymmentä vuotta. Silti näen kyllä näitä joka kevät K-Raudan ja muissakin mainoksissa. Hyvin on kestänyt aikaa.

      Poista
  25. Hei! Ajattelin laittaa tiilitaloni vieressä olevaan kukkapenkkiin kartiokuuden, mutta kun luin, että sinulla ei ollut kuusi seinän vieressä viihtynyt..paikka on aika aurinkoinenkin. Mitä luulet kannattaako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Se ei ehkä pärjää siinä, sillä nykytaloissa on kunnon routaeristeet, jotka on saatettu viedä noin 1,5 metriin seinästä, ei siinä pärjää silloin villiviinikään, joka vaatii syvän istutuksen. Ja meillä on myös sen verran leveät lappeet, että saattoi sekin pitää sen kuivana, vaikka parhaani yritin kastella. Laskin juuri meidän kar5tiovakokuuset ja niitä on nyt 8. Yhdeksös olisi tullut tänään, mutta ei ollut liikkeissä tarjolla. Ehdimme sen vielä tänä keväänä hankkia:)

      Poista
  26. Kiitos tästä pläjäyksestä! Ihastuin tänään näihin Tampereella Hatanpään arboretumissa. Tietenkin halusin heti selvittää, sopisivatko meille.. Ja kyllä varmaankin sopivat, kun vuorimänty ja tuijakin pärjäävät. Joten toimistolle siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, näistä tulee mania:) Ensimmäiset vuodet olen auringossa hallaharsolla muutaman viikon varjostanut, mutta nyt huomasin, että tänä vuonna ei tarvinnut sitäkään kuin uusille eli ne kyllä karaistuvat. Eniten ne pitävät, että keväällä juurostoa sulatellaan haalealla vedellä. Lykkyä tykö ja kiva kuulla, että olen saanut innostukseni tarttumaan. Tarkoitus olisi ottaa tänä vuonna uusia kuvia, sillä nämähän meillä vain kasvavat, mutta odotan, että saan mukaan vaikka atsaleaa tms. samaan kuvaan. Vaihtelua siis!

      Poista
  27. Hei Leena! Ostin tänään kaksi kartiovalkokuusta. Mitä luulet ehtiikö juurtua ennen talvea? Meni aika myöhäiseksi istutus kun en ole kauniita yksilöitä löytänyt ennen kuin nyt. Ovat yleensä kaupuissa ruskeita tai toispuoleisia. Luuken että nämä oli tarkoitettu syysistutuksiin. Todella hyvänmalliset. Kuitissa luki yksivuotinen ei kasvuunlähtötakuuta. Ihmettelen tätä koska laji on conica. Meillä on aika tuulinen ja aurinkoinen vain 5vuotta vanha piha 2 vyöhykkeellä. Jos laitan kiven kylkeen luuletko että pahastuu siitä? Ajattelin että se luovuttaisi lämpöä ja sopisi muutenkin tähän havupenkkiini. Kiitos vastauksesta jo etukäteen! T. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna! Riippuu, missä päin Suomea asut. Minä asun Keski-Suomessa, joka on IV-vyöhykettä ja kyllä minä olen istuttanut ihan lokakuulla vielä niin kartivalkokuusta kuin helmiorapihlajaakin. Taimet ovat syksyllä edullisia eikä niitä tarvitse kastella kutne kesällä, mutta kannattaa istutuskastella joitakin päiviä ellei teillä sada. Ei kartiovalkokuusi mikään yksivuotinen ole, mutta jos ilmoittavat, että eivät anna takuuta, se voi johtua tästä ajankohdesta, mutta kyllä minä istuttaisin. Meilläkin kasvaa yksi tai kaksi hyvin likellä kiveä. Jos teillä on kovasti tuulinen piha, kannattaa kyllä sitten keväällä suojata hallaharsoilla ja sulatella juuristoa huoneenlämpöisellä vedellä. II-vyöhyke kuulostaa hyvältä. Kartiovalkokuusi ei halua, että mikään koskettaa sitä, näin minulle sanottiin. Eli ei kai se kasva kiinni siihen kiveen...Meillä mörrimöykky koskettaa nyt siltaa, mutta ei ole ainakaan vielä sanonut itseään irti. Kivi sinänsä likellä on hyvä lämpötlaouden kannalta. Menestystä sinulle conicasi kanssa<3

      Poista
  28. Hei Leena Pitää ny munkin liittyä keskusteluun. OSTIN eilen 28.10.2017 KARTIOVALKOKUUSEN pikkusen alun ,ku se näytti niin söpöltä! MAA on jo luminen,vettä sataa, TOSI KYLMÄ ja tontti on tosi aukee -räivauksen jäljiltä...mietin pitäiskö mun laittaa sille joku verkko ympärille ja siihen harsoo ympäri ,et se suojais vähän sitä talvelta ,koska viimme talvena mun 10 cm korkee tammi ainakin tykkäs siitä suojasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Olen nähnyt saman: Niin söpöjä ja vihreitä, eivät sellaisia kuin myydään heti taimipihojen avauduttua eli usein alkukeväästä taimet eivät ollenkaan näin hyviä. Et verkkoa tarvitse muuta kuin siinä tapauksessa, että aiot laittaa sen päälle jonkun systeemin koko talveksi ja silloinkin kannattaa miettiä, voiko iso lumikuorma tulla painoksi. Minulla on tuo homma vain I-vyöhykken magnolian kanssa, mutta nyt se on verkotettu ja saa kouluttautua. Jos tammi-helmikuu ovat kylmät ja lumettomat vedän ympärille viime vuoden malliin kaksinkertaisen hallaharson, joka suojaa kylmiltä sivutuulilta eli nostan ja lasken sitä systeemiä säiden mukaan. Kartivalkokuusia en ole ikinä halunnut piilottaa syksyllä, sillä kun kaikki muu on kuollutta, kun maa martona makaa, juuri kartiovalkokuuset ovat kauneimmillaan. Aamulla kun hain lehden, niisä oli kaikissa kaunis kuura: Näky oli kuin sadusta. Ja kun sataa lumen, nuo 'soleritopat' ovat todella kauniita. Alkuvosina suojasin huhtikuun alulta noin vappuun kaksinkertaisella hallaharsolla. Älä osta sellaista tummaa säkkisuojusta, meillä meni sen takia yksi. Hallaharso on parasta vaikka ei kauneinta ja sen pyöräyttää keveästi kasvin ympärille, kiinnittää hakaneuloilla ja ainakin minä otin pilvisinä päivinä pois, että kasvi kuin tottui, mutta myös sulattelin huhtikuun puolesta välistä laheilla ilmoilla juuristoja huoneenlömpöisillä vesillä. Jos joku oksa vähän ruskettu se yleensä joko korjaa itsestään tai sitten on sitä suihkutetta, jolla pari kertaa ruskettunut havu suihkutellaan kasvukautena. Meillä sitä on tarvittu eniten lännenhemlokkiin, ei kartiovalkokuusiin. Vähitellen suojaustarve vähenee eli nyt meillä ei ole enää kuin tuo uusi pienokainen ja sen 'isosisko' etupihan rinteessä. Niitä on vielä ertiyisvaalittava.

      Mutta: Sinä teet miltä tuntuu. En voi vastata, miten sinulla menee:) Juu, olen itsekin nyt istuttanut useampia tammia,mutta kai tämä saari ison järven rannalla on tammille otollista, sillä ainoa haitta ovat niitä syövät jänikset. Ensimmäistä kertaa meillä on nyt suojattu kolme tammea. Enempään ei verkkoja riittänyt, vaikka joka kauppareissu olen ostanut lisää. Atsalet ja helmiorapihlajat veivät nyt suurimman osan verkoista. Viime lokakuulla söivät jänikset jo ensimmäiset atsaleat...Voipi olla, että meillä on etupihallakin atsaleloilla verkot vielä vapun jälkeenkin:) Mikä on muuten sun vyöhyke, kun tammi tuntui suojasta tykkäävän? Olemme istuttaneet kai jotain 10 tammea, joten ei tulisi suojaamisesta mitään, kun on uusi päärynäpuu, rautatieomenapuu, kolme nuorta helmiorapihlajaa, uusia hortensiota, yksi uusi onnenpensas ja mitä kaikki nyt onkaan tullut istutettua.

      Lykkyä tykö!

      Poista
  29. Hei.Istutin kuusen syksyllä ja nyt se on aivan ruskwa ja varistaa neulasensa kun siihen koskee.Lähteeköhän tämä vielä kovalla kasvatuksella kasvuun, kuten sinun reppanallesi kävi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, yrittänyttä ei laiteta! Olit ehkä unohtanut laittaa aurinkopäiviksi vapulle asti kaksinkertaisen hallaharson suojaksi auringolta ja sulattelitko juuristo huoneenlämpöisellä vedellä.

      No, meillä oli kerran hyvin näkösällä paikalla serbiankuusi, jossa ei ollut yhtään vihreää neulasta. Minä halusin sen pois, mutta meidän perheen Järki ei. Aloimme sitten sitä kastella ja taisin vielä seuraavana keväänä laittaa huhtikuuksi hallaharson kaksinkertaisena. Älä käytä niitä säkkejä, kasvit kuolevat niihin. Kun ensimmäinen vihreä neulanen ilmestyi jo samana kesänä tiesin, että olemme voiton puolella. Ja kaiken kaikkiaan, nyt se on kaunein kaikista serbiankuusistamme!

      Viime suvena saimme jonkun kohtauksen ja ostimme monta japaninpilarimarjakuusta. Kun tulimme kotiin, luin, että se ruskettuu keväällä kaikkein herkimmin. Niin se meni. Käytin harsoja ja kastelua, mutta 3 vieläkin nikottelee. Nyt otin käyttöön Neudorffin Havupuubaslamin. Sitä laitetaan suihkepulloon noin korkillinen ja sitten vettä. Koko kasvi suihkutetaan sillä parista kerrasta useampaan. Ja sitten odotellaan. Nyt olen käyttänyt sitä paljon ja uudet pilarimaiset kasvimme ovat alkaneet toipua paitsi yksi, jolloin suutuin niin paljon, että otin siitä suihkepullosta korkin pois ja kaadoin koko helahoidon sen yhden päälle. Nyt se lykkää vihreää!!!

      Älä nyt enempää ravistele niitä neulasia vaan yritä. Ellei onnistu, mene ja osta uusi ja muista sitten nämä kevättouhut, kunnes kasvi on jotain 2-3 vuotta vanha. Sitten alkaa helpottaa. Lykkyä tykö!

      Poista
  30. Hei

    Kartiovalkokuuseni on yhdestä kohtaa tiputtanut kaikki neulaset. Syynä toinen kasvi liian lähellä. Olen nyt karsinut toisen kasvin pois. Pitäisikö leikata havuttomat oksat nyt kokonaan pois vai antaa olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Olen kokenut saman. Tein myös samoin kuin sinä eli oli aika kauan ruma, mutta onneksi ei etupihalla. No, nyt kun tiedän enemmän, yrittäisin ensin ruiskuttaa niihin havuttomiin kohtiin Neudorffin Havupuubalsamia muutamaan kertaankin ja odottelisin, alkaako lykätä uutta vihreää. Ellei toimi, ei auta kuin leikata, mutta se on sitten hitaamman kautta eli odotat, odotat ja odotat.

      Ota muuten vinkiksi nyt tuo Neudorffin havupuubalsami, olen sillä suihkutellut minihavuja keväisin, kuten laakakatajia ja joskus jotain ruskettunutta oksaa kartiovalkokuusessakin.

      Meillä kasvaa nyt Mörrimöykky -kartiovalkokuusi kiinni sillassa eli elämme kauhun aikoja...

      Toivon, että tästä oli sinulle apua♥

      Poista