sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Julie Orringer: Näkymätön silta

Prologi

Ani l`dodi ve dodi li.
Rakkaani on minun ja minä olen hänen.

Oli lokakuun puoliväli, yksi vuoden viimeisistä lämpimistä iltapäivistä. Aurinko paistoi viistona lehvistön lomasta, ja puutarha kylpi hunajaisessa valohämyssä. Kun auringonjuova alkoi ylettyä puutarhanmuuriin, Klara tarttui Andrasta kädestä ja vei hänet ulos. Hän opasti Andraksen likusteriaidan suojaamaan puutarhanurkkaukseen, köynnösten varjostamalle marmoripenkille. Andras istuutui ja veti Klaran syliinsä. Hänen kaulansa oli lämmin ja kostea, sen ruusuntuoksuun sekoittui kirpeä häivähdys hikeä. Klara kallisti päätään, ja kun Andras suuteli hänen huuliaan, ne maistuivat hääkakulta.

Julie Orringerin kirja Näkymätön silta (The Invisible Bridge, Otava 2011, suomennos Kristiina Savikurki) kuuluu jo syntymästään sarjaan Suuret Tarinat, Suuri Totuus, Ikuinen Rakkaus. Kirja on niin täynnä tummaa tähtisumua, että lukija kokee aistiharhaa jo katsoessaan teoksen kaunista kantta. Minä näen ensin vanhanaikaisen katulyhtyjen sytyttäjän, mutta kun katson tarkemmin, näenkin, en valonantajaa, vaan sen pimentäjän. Näen miehen, joka peittää mustin paperihupuin katujen valoja, etteivät ne näkyisi vihollisen koneille. Siis jälleen kerran vaellan sotien välisissä vuosissa ja tarkemmin sanottuna vuodessa 1937, jolloin nuori Andras Lévi lähtee Budapestista kohti Pariisia opiskellakseen stipendin turvin arkkitehtuuria École Spécialessa. Hän jättää jälkeensä vanhempansa sekä veljensä Mátyásin sekä Tiborin kuin myös Unkarin, jossa nationalismin kaapuun kätkeytynyt juutalaisviha saa uutta ravintoa Saksan kansallissosialismin noususta. Mikään ei ole vielä kouriintuntuvaa, mutta juutalaisten on esimerkiksi mahdotonta päästä opiskelemaan yliopistoihin, koska heille on määritelty vain kuuden prosentin kiintiöt. Sattuman, erään ihmisen sekä suuren lahjakkuutensa kautta Andras kuitenkin pääsee opiskelemaan Pariisiin, jonne kuljettaa mukanaan paitsi muistonsa myös erään salaperäisen kirjeen, joka hänen on määrä pudottaa postilaatikkoon vasta perille saavuttuaan. Tästä alkaa Suuri Kertomus, joka on tulvillaan vääryyttä, rakkautta, uskollisuutta, petosta, toivoa, kuolemaa, syntymää. Kertomus, joka kuljettaa lukijaa balettisaleissa, parfyymipullojen kellanvihreässä hohteessa, lumisadesuudelmissa, jäävalssin pyörteissä, meripihkan väristen lamppujen hohteessa, vanhojen peilien kuiskeessa…Ajamme avoautolla Nizzaan, nautimme viiniä katsellen auringon putoamista Välimereen, rakastelemme kaskaiden musiikissa, mutta mikään ei muuta tulevaisuutta tapahtumattomaksi. Mikään ei estä Andrasta ja hänen rakastettuaan kulkemasta kohti sitä suurta pimeyttä, jonka ikiaikainen rotukiihkoilu on heidän osalleen varannut.

Yleisesti ottaen on pakko myöntää, että suurin osa Näkymättömästä sillasta meni kuin rakkauskertomusta lukien sekä ajan ja tapain kuvauksista nauttien. Myös taiteiden ja suuren lahjakkuuden syleily on ylittämätön ja kohottava. Tämä on hirveää todeta, kun on ylittänyt kirjan puolivälin, mutta joskus tarinan täytyy kulkea tulen kautta löytääkseen ylittämättömyytensä. Kun Hitler käy ’kauppaa’ sudeettialueista tai kun Unkari on jo miehitetty, meidän rakastavaistemme on ollut pakko palata takaisin Budapestiin, mutta he luulevat palanneensa vain väliaikaisesti, sillä mihinkään ei ole helpompaa tarttua kuin toivoon. Pariisin muisto on veres ja kaupunki täynnä nimekkäitä ystäviä aina alkaen suuresta Le Corpusieristä, mutta kun rajat sulkeutuvat, rajat sulkeutuvat ja alkaa Lähtöjä ja saapumisia, Näkymätön silta ja lopulta Tulen kautta.

Pidän tässä kirjassa kaikesta. Myös tarinan pituudesta, sillä intensiteetti ei katkea hetkeksikään. Kertomuksen voima on henkilöiden kiinnostavuus ja vahvuus. Heidän uskomaton lojaalisuutensa kovimman hetkellä, mutta myös inhimilliset heikkoutensa. Kirjan jakaantuminen viiteen selkeään, nimettyyn osaan auttaa hallitsemaan rautakorkoisten pottapäiden kaaosta. Alaotsikot omine lukuineen tukevat selkeyttä matkalla lännestä itään ja takaisin, matkalla ilosta syvimpään epätoivoon, mutta hetkeäkään ei lukija, eivätkä kirjan henkilöt lakkaa näkemästä valonsädettä syvimmässä pimeässäkään.

Kirja on rankka ja ei ole. Näin on nyt pakko todeta, sillä vaikka ensimmäiset pitkät luvut menevät Pariisin iloissa, niin myös kurjuus saa vuoronsa, mutta siinä ei ryvetä, sillä ei huorata. Tyylissä löysin tästä kirjasta paljon samaa kuin teoksesta Harmaata valoa, joskin Näkymättömässä sillassa oli enemmän valoa, tähtiä, toivoa. Onnelle annetaan sijansa.

Näkymätön silta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan minun elämäni aikana. Elän ensimmäistä kertaa maassa, jossa erirotuisista saa sanoa mitä vain joutumatta asiasta vastuuseen. Orringerin tarina kuvaa timantin upeasti, miten se kaikki alkaa ja miten pienesti. Isänmaallisuuden turvin kasvatetaan nationalistista uhoa, johon helpoimmin lankeavat ne kurjat, jotka katsovat muun maailman olevan heille jotain velkaa, vaikka ovat itse aiheuttaneet omat ongelmansa. Nyt on aika löytää syntipukki ja silloin syntyvät vainojen veripolut, joista ihmiskunta ei ole ikinä ottanut opikseen.  Jos minä voisin päättää, niin jokainen suomalainen lukisi tämän kirjan juuri nyt. Ihminen ei muutu pohjimmiltaan koskaan, mutta kuten kirjassakin löytyy pahimman keskeltä niitä, jotka eivät myötäjuokse pahuuden kanssa, niin Näkymättömän sillan lukijoista osalle avautuu häikäisevä muutos, jossa antisemitismi tai muukaan rasismi, ei ole oikea vastaus mihinkään, koskaan. Kerrankin voin täydesti yhtyä lehden lyhyeen arvosteluun lukemastani kirjasta:

”Yhtä aikaa eeppinen ja intiimi. Häikäisevä!”


- Entertainment Weekly -


Näen heidät. Näen Klaran ja Andraksen istumassa Nefelejcs –kadulla, Lemmikkikadulla, omassa olohuoneessaan kuunnellen Sibeliusta. He istuvat takan loimuavien liekkien valojen ja varjojen heittyessä kuvan ylle. Andras kumartuu Klaraa kohden ja kuiskaa hänen korvaansa: Jos tuli asustaa salaa lumessa, kuinka voin välttyä palamasta? Klara punastuu kuin silloin kauan sitten ja meidän on aika antaa ajan sulkea heidät rauhaisaan syleilyynsä. Suljen hiljaa oven ja astun kadulle, jossa katuvalot loistavat ilman rumia, mustia paperihuppujaan, häikäisten kuin tähtisade.

Epilogi


Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit vasemmalla, koska olit oikealla.
Koska lankesi sade. Koska lankesi varjo.
Koska vallitsi aurinkoinen sää.

Onneksi oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi oli kisko, koukku, palkki, jarru,
syvennys, mutka, millimetri, sekunti.
Onneksi oljenkorsi kellui vedessä...

- Wislawa Szymborska -
suomennos Jussi Rosti

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Peikkoneito Irene  Booksy  Norkku  Kirjahamsterin lukuvinkit Jaana Sanna. Anni

35 kommenttia:

  1. Tiedät Leena, että olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tämä tosiaan on timantti ja Andras sekä Klara pyröivät edelleen mielessäni, vaikka suljin kirjan "jo" kaksi päivää sitten...Upea kirja! :)

    VastaaPoista
  2. Toivelistalle lähti, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  3. Sanna, tämä on niin ihmeellinen kirja, että uskon: Kuka tämän lukee, ei löydä kuin kiitosta.

    Tämän kirjan tunnelma tarttuu...ja haalistuneen ruusun melankolinen tuoksu valtaa kaiken...

    ***

    Allu, ole hyvä. Suosittelen ja tiedän, että pidät.

    VastaaPoista
  4. Oi, olipas henkeäsalpaavan ihanasti kirjoitettu kirjasta, pitänee laittaa listoille tämäkin :-)

    VastaaPoista
  5. Allekirjoitan joka sanan: tämä kirja oli huikea lukuelämys.

    VastaaPoista
  6. Booksy, kiitos! Ja suosittelen.

    ***

    Villiviini, hienoa jakaa kokemus. Toivottavasti olet kirjoittanut kirjasta...tulen katsomaan.

    VastaaPoista
  7. Voi että! Tämä on minunkin lukupinossa odottamassa ja taidan tarttua tähän pian!

    VastaaPoista
  8. Susa, ehkä kannattaa. Minun on vaikea tarttua krijaan, kun olen lukenut siitä about viisi arvostelua. Silloin pitää ottaa kunnon breikki.

    Tämän jälkeen olikin pakko tarttua ihan erilaiseen, eikä sinun ole vaikea arvata, mitä se erilainen on;-)

    VastaaPoista
  9. Oijoi, tämä kirja kuulostaa hienolta! Erityisesti kiinnostuin sen ajan ja tapojen kuvauksesta. Jokin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskosta puoliväliin saakka kiehtoo minua hirveästi.

    VastaaPoista
  10. Tämä on saatava luettavaksi heti matkan jälkeen. Ennen sitä ei pysty syventymään. Paljon olen näistä ajoista lukenut ja eräs kirja, muistelmateos, on jäänyt pysyvästi mieleen. Juuri Unkarin juutalaisten kohtaloista se kertoo. En nyt millään saa nimeä päähäni. Muistan hyllypaikan kirjaston ajoilta vieläkin...
    Kiitos Leena tästä esittelystä.

    VastaaPoista
  11. Laura, sama täällä, mutta erityisesti tunnen eläneeni aiemmassa elämässäni sotien väliset vuodet. Tosin 1800 -luvun loppupuoli siihen ajankohtaan asti, jonka mainitsit, oli aivan erityisen kiehtovaa, sillä silloin tapahtui niin paljon: uusia keksintöjä, kuvataide, kirjallisuus, musiikki...ja Nikolai II.

    Tässä kirja, jota uskallan suositella kaikille.

    VastaaPoista
  12. Minttuli, melkein luulen, että tiedän, mitä kirjaa tarkoitat, mutta se on niitä harvoja näiden tapahtumien kirjoja, joita en ole lukenut.

    Lue tämä matkan jälkeen ja lupaan, että tämä ei ole piinaavaa rankkaa, sillä kerronta tekee tästä suorastaan lumoavan, vaikka totuutta ei salatakaan. Ja tässä on myös paljon lahjakkuudesta, perhekeskeisyydestä ja intohimosta.

    Ole hyvä ja mukavaa reissua! Tosin en tiedä, milloin lähdet, mutta...

    VastaaPoista
  13. Leena vielä, kolmen viikon päästä vasta..Ja kiitos!

    VastaaPoista
  14. Minttuli, no juuri sopivasti: Luet tätä sitten kotiin palattua rentoutuneena ja jopa marraskuusta nauttien. Ole hyvä.

    VastaaPoista
  15. Hienosti kerroit tästä kirjasta,ja tämäkin menee pakko lukea-listalle.
    Hieno myös tuo kappale missä kerrot kirjan ajankohtaisuudesta,,,,
    Ovatko tietokoneongelmat ohi?

    VastaaPoista
  16. Ajatella, minä sivuutin tämän kirjan kokonaan Otavan syystarjontaa tutkaillessani. Jotenkin kuvittelin kirjan laimeaksi historialliseksi rakkaustarinaksi sodan varjossa (en erityisemmin lämpene sellaisille), mutta tämä tuntuu olevan jotain ihan muuta! Tuntuu, että tämä on ehjä ja rankankaunis (sellaisista pidän, pelkät kauniit ovat usein latteita) sekä tärkeä romaani.

    VastaaPoista
  17. Upeasti kirjoitettu Leena, taas kerran! <3 Luin tekstisi ja siirryin suoraa päätä verkkokirjastoon tekemään varausta! Tummaa tähtisumua, 30-luvun Eurooppaa ja suuria tunteita, tämä kuulostaa ihan minunkin kirjaltani! <3

    VastaaPoista
  18. Jael, tämä kirja oli ihan pakko sitoa tähän aikaan ja hetkeen, sillä nyt Suomessa on jotain sellaista, mitä ei ole ollut ikinä minun aikanani.

    Kiitos. Tästä kirjasta oli helppo kirjoittaa vetävästi.

    ***

    Ovat ja eivät ole. Yritän tehdä tällä omalla remontin läpikäyneelläni, mutta esim. eilen illalla kun yritin kommentoida muille oli niin hidasta, että et voi kuvitellakaan ja välillä kursori katoaa taivaan tuuliin etc. Uusi kone odottaa vieressä, mutta nyt R. ei ehdi sitä minulle opettaa ja minä taas kauhulla ajattelen hänen opetustaan;-) Nyt on pakko elää päivä kerrallaan, kun muu ei auta. Meilaan sulle kohta.

    VastaaPoista
  19. Kiitos Leena upeasta esittelystä. Monipuolisen tuntuinen kirja, joten lukulistalle menee. Nyt luen Leena Lehtolaisen uusinta.

    Kaunis kansi!

    VastaaPoista
  20. Katja, laimea on maailman viimeinen adjektiivi tätä kirjaa kuvaamaan. Mietin kirjaa lukiessa, että sinä, joka et lue niin rankan rankkoja kuin minä, pitäisit tästä. Kerrankin on kyseessä kirja, jota voin suositella kaikille lukijoilleni. Sain tähän kirjaan intuition, joka tuli kirjan kannesta. Ja huomaa, että puhun katuvalojen sytyttäjästä, vaikka niitähän oli paljon ennen sähköä. Minulle syntyi aivan oma näkymätön siltani toiseen aikaan.

    Jos et ennen, niin ota tämä lukuun joulun välipäiville. Tässä on jotain niin harmonista aiheesta huolimatta ja yhtään sivua ei ole liikaa. Minulla oli tarkoitus lukea rinnalla ihan muuta, mutta en kyennyt...

    VastaaPoista
  21. Oi Sara!: Odotan, mitä sinä tästä kirjoitat, miten koet tämän...

    Tämä on takuulla sinun kirjasi, lupaan sen.

    Tiedätkö, minun seuraavakin kirjani olisi liikkunut sotien välisessä Euroopassa, mutta vaihdoin kun huomasin;-) Haluan antaa Näkymättömän sillan jälkimaun vaikuttaa pitkään.

    Kiitos! Upea kirja saa kirjoittajan soimaan.

    VastaaPoista
  22. Marjatta, kiitos.

    Tulet pitämään Näkymättömästä sillasta.

    VastaaPoista
  23. Lukulistalla on, kiitos ihanan kertomuksesi.
    Nyt on melkein loppusuoralla Harjukaupungin salakäytävät:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  24. Hanne, ole hyvä. Ilo on minun, kun saan kertoa näistä lukuelämyksistäni.

    Harjukaupungin salakäytävien takia söin äskenkin päärynän, en omenaa ja suvella etsin päärynäkuvioista mekkoa. Ja voisihan sitä istuttaa päärynäpuun...

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  25. Kirjan kansi on todellakin huikaiseva ja epilogi riipaiseva.

    VastaaPoista
  26. Birgitta, eikö vain. Minulla on jo 12 kaunista kantta odottamassa vuoden kaunein kansi -kisaa: Pitäisi varmaankin suurentaa lukua;-)

    ***

    Riitta Sinikka, kiitos samoin sinulle! Se, mitä tänään sinulle kerroin, oli kirjasta Ajan patinaa.

    VastaaPoista
  27. Pari päivää sitten ostin tämän Amazonista Kindleeni, mutten ole vielä ehtinyt aloittaa. Ehkä tänä iltana..joo ja se tietää varmaan unetonta yötä. Budapestiläinen ystäväni (juutalainen, joka syntyi vuonna 1939 underground in Budapest...ja oli underground perheensä kanssa sodan loppuun asti ja niin selvisivät) suositteli minulle kirjaa ja nyt luin täältäkin arvostelun. Huhtikuussa olen menossa uudelleen Budapestiin, tapaamaan ystäväni ja tapaamaan myös toisen ystäväni, joka tulee sinne Suomesta. Vuoden alussa ostin Kindlen ja se on minulle kätevä, koska luen pääasiassa englanniksi ja e-books tulee paljon halvemmaksi muita kirjoja eikä ole säilytysongelmia. Ja ajattele että kaikki kirjat tulevat niin kätevästi mukanani minne menenkin. Siihen mahtuu 3500 kirjaa! Hah, ei tule ikinä täyttymään. :-) Kommentoin täällä sitten uudestaan kunhan olen saanut luettua.
    (kiva kuulla ruusuista ;-))

    VastaaPoista
  28. S., minä lopetan lukemisen, jos täytyy lukea muuta kuin oikeaa kirjaa.

    Tiedätkö...olisin niin halunnut voida tulla viime vuonna joulun alla Krakovaan tapaamaan sinua. Ja vielä kaupunkiin, jonne olen jo kauan halunnut. Hänen Majesteettinsa sinnittelee vielä...Olen nytkin koko viikon ja viikonlopun Olgan kanssa, sillä R. on Sanghaissa työmatkalla. Ensi viikolla pääsen sentään kirjamessuille Helsinkiin.

    Muista kommentoida tätä kirjaa minulle heti kun olet lukenut. About kuukauden päästä julkaisen vuoden parhaat blogissani...

    Kuvittele, minunkin olisi vielä mahdollista tavata tämä ystäväsi, jos kaikki olisi mahdollista...KAIKKI tässä kiinnostaa ja etenkin nyt, kun Suomessa...you know.

    Minusta tuntuu, että me vielä tapaamme...someday, somehow, someway...

    No, ruusujen suhteen ensi kevät toden näyttää.

    VastaaPoista
  29. Kunhan saan Sarah watersin Yövartion loppuun, aloitan tämän. Enempää tästä en arvosteluita lue, tämä riitti :- ) Mutta on mukava tietää etukäteen, että hyvää on odotettavissa !

    VastaaPoista
  30. Petriina, toivon, että postaat tästä sitten.

    Joskus kannattaa lukea edes yksi muu arvostelu: Luin Joanaa ihan viattomana ja löysin Kätilön. Lue myös se!

    VastaaPoista
  31. Sain luettua tämän, en malttanut laskea kirjaa kädestäni kuin nukkuakseni ! Tässä olisi ainekset hyvään elokuvaan, mitenköhän lienee ?!

    Kätilö kiinnostaa, taidan laittaa sen varaukseen.

    VastaaPoista
  32. Petriina, minäkin näen tämän leffana!

    Olisit postannut tästä bogiisi...please.

    Just nyt: Kätilö!

    VastaaPoista
  33. Kaikki 765 sivua on luettu. Sisällöltään kirjasta välittyy vuoroin onni, vuoroin suru. Kirja on hyvin monikerroksinen. Päällimmäisenä on Andraksen ja Klaran tarina, joka monista koettelemuksista huolimatta jatkuu ja jatkuu. Kirja pitää tosiaan otteessaan loppuun asti.

    Surullista, hyvin surullista oli lukea juutalaisten kohtalosta. Hirveätä, kuinka ihmisiä voitiin kohdella niin huonosti. Välillä luin toisen maailmansodan historiaa, välillä muistuivat mieleen elokuvat Schindlerin lista, Sofien valinta ja Polttouhrit.

    Koskettava ja hyvin paljon ajatuksia herättävä lukukokemus.

    VastaaPoista
  34. Marjatta, minusta onnen ja surun vaihtelu luo koko kirjan ja tarina ylle kauniin, liikuttavan melankolian hunnun.

    Schindlerin lista on minullakin. Se on hyvä. Sofien valinta on nähty kahdesti. Polttoúhrit olen lukenut. Kauheinta on ajatella, että tämä kansanmurha tapahtui Euroopassa ja niin ajallisesti liki kuin vanhempiemme jo synnyttyä.

    Ehdottomasti!

    VastaaPoista