perjantai 17. huhtikuuta 2020

Paula Ritanen-Närhi: Unelmia puutarhasta Suunnittele ja toteuta


Minulle ihmisen kuva on hänen kirjahyllynsä sekä puutarhansa!  Toiselle kaunein näky on säntillinen puutarha ja vihreä nurmikko eli järjestystä olla pitää, toinen kaipaa cottage gardenia, jossa kukat saavat olla kaikki vähän kuin sormustinkukkia ja valita paikkansa ja niitä on niin tiheästi, että rikkaruohoa ei mahdu väleihin. Ja sitten on vielä luontopiha, jossa osa on omistettu villieläimille ja sellaisella pihalla kasvaa jossain haapaa, joka on eliöstölle tärkein puu. Haapa sotkee, joten tarvitsee jonkun nurkan tai isohkon pihan, mutta haavikon musiikki ja unelma siellä asuvista liito-oravista saa näkemään puutarhaunelmia. Saman tekevät köynnökset, jotka tuovat puutarhaan viehkeää romanttisuutta. Yli kolmekymmentä vuotta puutarhaa ja lehtoa Päijänteen saarella on ollut niin kiehtova polku omiin salaisen puutarhan sokkeloihin, kuin kasvava kiinnostus muiden puutarhoihin. Yksi on varma: Puutarha ei ole ikinä valmis ja siinä sen viehätys piileekin. Vain taivas on kattona kun rakennamme unelmaamme. Jokaisen unelma on hänen omansa ja se kaunein maailmassa!

Paula Ritanen-Närhin Unelmia puutarhasta Suunnittele ja toteuta (Docendo 2020) vie meidät vierailulle monenlaisiin erilaisiin puutarhoihin. Kaikkiin emme tässä ehdi joten menemme sillä, että haluan näyttää jotain uutta ja erilaista. Paulan kirjaan mahtuu niin perinnettä kuin geometriaa, suurta ja pientä, rosoa ja siloa, ideoita ja varmaksi koettuja. Haluan ihan aluksi antaa puheenvuoron Paulalle, sillä hänkin on kokeilija, puutarhatoimittaja ja hortonomi, joka on 25 vuotta asunut paritalossa, mutta hänen puutarhaunelmansa alkoi näin:

Ensimmäinen puutarhamme oli kerrostalon parveke, toinen pikkuinen rivitalopiha ja kolmas nykyinen muutaman sadan neliömetrin paratiisi takapihalla.

Olemme rakentaneet pihastamme unelmiemme puutarhan. Pieneen tilaan olemme saaneet mahtumaan huvimajan, pergolan, paviljongin, lasiterassin ja kaksikin kasvihuonetta. Ruohoa ei pihallamme kasva enää korttakaan, vaan pintaa peittävät kasvit, puinen patio ja kiveykset.

Kysyinpä Paulalta hänen kolme suosikkikasviaan ja


ne ovat pelargoniat, hortensiat ja kärhöt! Kuvassa Paulan Pelargonihuone. Aika suloista, eikö vain!

Paula sanoo jo kauan unelmoineensa tästä kirjasta ja nyt hän tarjoaa meille niitä puutarhoja, joissa on päässyt käymään samalla kiittäen näiden omistajia. Sanon heti, mikä kirjassa veti minua: Ensinnäkin kannessa on kärhö! Toisekseen kuvat ovat todella hyviä ja on paljon isoja kuvia, ei vain kollaaseja, joissa kukat joskus kuin syövät toisensa. Ja kolmanneksi, Paula on ymmärtänyt tuoda esiin sekä mahtavia, jopa puutarhasuunnittelijoiden puutarhoja kuin parvekepuutarhoja sekä yllätti minutkin sillä, mitä rivitalon pihasta voi saada aikaan eli hyvin erilaisia puutarhoja:

Jokainen puutarha on omistajiensa näköinen ja hänelle rakas. Kokosin tähän kirjaan valtavirrasta poikkeaviakin puutarhoja, jotta ihmiset näkisivät puutarhan monet mahdollisuudet.

Pieni rivitalopiha rinteessä oli Nina Mesiäisen haaste ja loistavalta näyttää:


Kuusi jykevää kiviporrasta johtaa rivitalon takapihalla rinettä ylös. Portaikon puoliväliä kehystää kaariportti. Kaaren vasemman puolen täyttää viinikärhö ’Waldenburg’ ja oikealla loistokärhö ’Valge Daam’ kaverinaan valkokukkainen alppikärhö.

Pieneen pihaan kekseliäs kotipuutarhuri on saanut mahtumaan satoja kasvilajeja ja – lajikkeita. Jokaista sorttia kasvaakin vain yksi tai korkeintaan muutama yksilö. Kasveja on paljon, koska Nina on kasvien keräilijä.

Lehtipuita ja –pensaita on kaksikymmentä lajia, havuja kymmenen. Yli kaksisataa erilaista perennaa versoo penkeissä. Nina puhuu kasveistaan kuin hyvistä ystävistään ja luettelee niiden nimet tarkkaan.


Nyt tulee se arvostamani luontopuutarha ja siksi puhuin haavikoistakin. Vantaalla Leena ja Heikki Luodolla on luonnonystävien puutarha ja aika hauskaakin, koska Leena on kasvitieteilijä ja Heikki on eläintieteilijä. Siitä on syntynyt uskomaton metsän keskellä sijaitseva 1,5 hehtaarin tontti, jossa hoidettua puutarhaa on muutama tuhat neliötä.

Kuusikossa kiipeilevät kesyt oravat ja pihapuissa pesivät linnut. Pihalla on bongattu yli 1 000 ötökkälajia. Pariskuntaa kiinnostaa luonnon monimuotoisuus, jossa kotipiha on osa villimpää tonttia. On puna-ailakkia, kuunliljaa, päivänkakkaraa, sormustinkukkaa, lehtosinilatvaa, ritarinkannuksia...

Tavoitteena ovat monipuoliset kasvustot, jotka tuovat silmäniloa ja houkuttelevat paikalle runsaasti eläimiä. Kun jokaista lajia on monessa paikassa, lopputulos on värikäs ja kodikas kuin tilkkutäkki.


Luodot ruokkivat oravia myöhään, että ne jättäisivät linnunpoikaset rauhaan. Mustarastaat hävittävät kotilot ja etanat ja niiden munat. Tämä on niin mahtavaa, että en sanotuksi saa. Mekin syötämme oravia samalla syyllä ja kuusiaidassamme lehdon puolella on mustarastasyhdyskunta, jolle annamme biologin ohjeiden mukaan talvella lämpimän aamiaisen ja iltapäivällä kovalla pakkasella toisen, koska niiden nokka ei pysty jäiseen. Mitä niiltä jää syömättä, vievät talvella ketut, supit ja metsäkauriit, joita voimme seurata ikkunoistamme tai viipyä pihalla katsomassa hipihiljaa. Lumikkokin on nähty! Myös yökköset ovat Luotojen erityisseurannan kohteina.


Kuten lupasin, visiteeraamme aivan erilaisissa kohteissa ja nyt onkin vuorossa, jotain sellaista, mistä eräs perheemme jäsen saattaisi syttyä. Kyseessä on jokipuutarha, jonka asukkaat innostuivat aikanaan upeasta talosta veden äärellä, Iijoen rannalla. Pihan suunnnitteli Villa Gardenin Heidi Hannus. Ja suunnittelulta toivottiin monernia ja uniikkia, talon skandinaviseen tyyliin sopivaa. Kukaan ei puhunut mitään helppohoitoisuudesta, vaan näyttävyydestä ja laadusta.

Joenpuoleisella takapihalla on kasvihuone. Talon arkkitehtuuriin upean lasihuoneen kytkee puusta rakennettu pergola, jonka ympärille on keskitetty erilaisia elementtejä vesialtaasta aina muotoiltuihin kasveihin.

Pihalle haluttin kasvihuone, joka on sekä kasvatuspaikka että kodikas oleskelutila.

Iltaan valoa tuovat valkoiset hortensiat ja suloista pinkkiäkin löytyy



kuin myös kuvanveistoestetiikkaa. 



Kun Kaarina Mellin tarttui lapioon, Marja-tytär innostui avuksi. Kahden naisen voimin syntyi satumainen maisemapuutarha Lohjalle.


Paula saapuu Mellinin perheen puutarhaan syksyllä, joistakin meistä kauneimpana vuodenaikana. Kuvittelen miten hän katselee vanhojen puiden ehdoilla rakennettua puutarhaa. Puolen hehtaarin unelmaa Lohjalla lammen rannalla. Katsuran, japanin- ja mongolianvaahteroiden värit sekä villiviini, joka tuntuu verhoavan kaikka verstaan seinistä pergolaan, ”Hyttylään”, jossa kukaan ei ole vielä ehtinyt istua.


Yhteisestä haaveesta lähti äidin ja tyttären projekti rakentaa kahden naisen voimin maisemapuutarha. Nykyisin Marja hoitaa puutarhaa yksin, sillä äiti kuoli kuusi vuotta sitten. Äiti ehti kuitenkin siirtää tyttärelleeen arvokkaan perinnön: rakkauden luontoon ja puutarhaan.


Mellinin puutarha on täynnä näkymiä, joita voi katsella penkeiltä tai pöydän ääressä istuen. Havujen ja syysvärityksen saaneiden lehtipuiden ja pensaiden yhdistelmä on huikea.


Uskomaton puutarha antautuu kuvaajan kameralle, kuin odottaneena. Tämä on kuin jostain Italiasta syksyllä...Katsura tuoksuu, pensaissa rapistelevat tontille tervetulleet peurat ja siilit, hämärä putoo ja lepakot suih, suih...


14 kommenttia:

  1. Tuo kirja on melkein pakko ostaa, jos en sitä sinulta voita! Aiempi Paulan kirja Paratiisi takapihalla on nytkin selailussa olohuoneen pöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, samaa mieltä! Minäkin ostan yhden, sillä on pakko saada oma itselle sekä tyttärelle!

      ♥♥

      Poista
  2. Paula Ritanen-Närhi on todellinen puutarha-asioiden ammattilainen. Todella kaunis tämäkin kirja. Olen lukenut ja muistaakseni myös postannutkin jonkun hänen aiemman kirjansa. Puutarhakirjoja on kiva katsella ja odottaa kesää. Hyvää viikonloppua sinulle Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A, todellakin on! Kanteen ja kuviin on panostettu, mitä arvostan. Minä olen häneltä tehnyt aikaisemmin Nykyaikainen kaupunkipuutarha. Juu, ehkä nyt on aika laittaa joulukirjat pinon alimmaiseksi ja puutarhakirjat päällimmäiseksi. Meillä on olkkarissa oma hylly taide-, sisustus- ja puutarhakirjoille. Kiitos samoin sinulle Anneli!

      ♥♥

      Poista
  3. Kuulostaa upealle puutarhakirjalle!
    Menee hankintalistalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, vakuutan, että on. Olisin ottanut Mellineiltä muutaman mallin, mutta kun meidän metsikkö on lehto...Kuvia silti voin kirjasta ihailla. Ja villiviiniä voi laittaa vaikka minne, minkä huomasin jo 2015 monen maan kautta Itävaltaan ja takaisin hitaasti ja kuvaten.

      Niin minullakin:)

      ♥♥

      Poista
  4. Kiitos kauniista sanoistasi, Leena Lumi! Hyvää puutarhakevättä kaikille - nyt puutarha on monelle korvaamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhatoimittaja, ole hyvä♥ Ilo oli meidän kaikkien! Just laitoin kirjan Kotimaiset kirjablogit sivulle ja kirjoitin: Korona-ahdistuksesta puutarhaunelmiin ja kirjan linkin, josta aukeaa myös kaunis kansi. Puutarha on korvamaton, mutta nyt ainakin meillä on ollut eilenkin niin kylmä, että jos sinne lähtee kovasti touhuamaan käy kuten minulle joka kevät eli flunssa. Sattuneesta syystä juuri nyt olisi kauheaa saada flunssa! Mukavaa jatkoa♥

      Poista
  5. Tähän aikaan vuodesta syyhyttää päästä istuttamaan kaikenlaista ihanaa ulos, mutta maltetaan vielä muutama viikko. Ja aina on tilaa yhdelle puutarhakirjalle.

    Aurinkoista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, pakko sitten kai malttaa...R. raahasi mut kerran jo sisälle kuin pahaisen kakaran, kun jäin roskapussin viennillä etupihalta nousevia ihastelemaan - sisävaatteissa. Arvaappa mitä, minulla sama, mutta osa menee tyttärelle ja siksi nyt on tilattava tämä oma itselle! Minulla on noin viisi puutarhakirjaa, joista en irrota otettani. Tuossa ne hyllyssä varmassa kohdassa, ei ikinä hukassa, kuten muille kirjoille voi tapahtua.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  6. Vaikuttaa ihanalta kirjalta!
    Mä tykkään hyvinkin monenlaisista, erilaisista puutarhoista. Millaisen itselleni haluaisin onkin sitten eri juttu.;) Äkkiseltään tuli kyllä mieleen yksi melko trendikäs puutarhajuutu, mikä ei miellytä kovinkaan paljon silmääni, mutta eipä siitä enempää, koska se on aika yleinen.;)
    ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no minä en kovin laajasti...eli pidän luontopuutarhoista, puutarhoista, joissa on 'huoneita' eli siimeksiä, jotka yllättävät, cottage garden -puutarhoista, pidän varjo- ja puolivarjopuutarhoista ja metsäpuutarhat, kuten Mellinin ovat osa sydäntäni♥ Sain juuri istutusinsipiraation ja kun aloin googlailla, on kuin mikään paikka ei olisi auki siis taimipihoista, vaikka viime viikolla jo kävin yhdellä. Pitäisi saada heti istuttaa eikä viikon tai kehden päästä.

      No ei noin saa aloittaa, eikä sitten sano:) Mikä se on? Meri rakentaa japanilaisen puutarhan on onhan minullakin yksi rinne japanilaista, mutte en kokonaan haluaisi sitä vain.

      ♥♥

      Poista
    2. Miksi ihmeessä en nyt tajua mikä on trendikäs puutarha? Älä vaan sano, että istutuslaatikot:)

      Poista
  7. Musta ihania on luontopuutarhat, englantilaistyyppiset, villit niinkuin Monet'n puutarha, japanilaiset, muotopuutarhat jne. Tuokin "geometrinen" ja pelkistetty on makee tuossa yhdessä kuvassa. Mutta itselleni en sellaista haluaisi. Tai muotopuutarhaa. Sellaisessa on kiva vierailla ja kävellä, mutta... Japanilaiset puutarhat on ihania, mutta en varmaan itse jaksaisi sellaista hoitaa.:D (Voi toki olla, että mulla on väärä käsitys sen työläydestä.) Laitankin sulle privasti puutarhaan liittyvän kysymyksen. :)

    VastaaPoista