Rautatieomenapuu 2

Rautatieomenapuuta emme olleet aikoneet istuttaa, vaikka tilaa olisikin, mutta kun seurasin naapurini puun kukintaa juuri näihin aikoihin, emme voineet vastustaa tätä valkoisin kukin sateenkaarimallisesti kasvavaa viehätystä.

Ensimmäisiä kuvia löytyy Leenan puutarhasta nimellä Rautatieomenapuu. Puu oli silloin vielä aika ruippanen, kuten alla voitte nähdä ja vuosi oli 2024.

Ihastuimme puuhun kuitenkin heti ja tänä vuonna näimme, että aika kiittää. Muoto näkyy jo ja kukintaakin on. 

Tässä pari minuuttia sitten otettu kuva. Hyvä muoto. Kaunis tulee.

Sen verran leveyttä jo on tullut, että polkumme alapuutarhaan siirtyi.

Pidän kasveista, joissa on kevättä ja syksyä. Blogissani rakkain esimerkkini ovat atsaleat, jotka löydät myös Jutusta Leena Lumin puutarhassa. Valkoinen häähuntu keväällä ja syksyllä pienet oranssit koristeomenat. Kukinta-aika kesäkuu. Korkeus 2-4 metriä. Talvenkestävyys 1-V. Jos on leikkaustarvetta, se on keväällä kuten muillakin omenapuilla.

Suositus isommalle ja mahtuu pienellekin pihalle.

Tämä juttu on jatkoa jutulle Rautatieomenapuu Leena Lumi. Jatkoa seuraa.

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja Leena Lumissa

Unikkoa päärynäpuun kukkiessa

Tätä etsittiin ja löytyihän se halutussa pituudessa erään liikkeen 'piilosta', kun esillä oli vain miniä ja pitkiä. Ja nyt ihan minun väreissäni. Siluetti Unikko Mekko Marimekko. Eilen iltapäivällä pidettiin ystäville pienet suvibileet. Tarjoilu oli rannikkolaista lohi/siikasoppaa, johon valmistin liemen edellispäivänä. Hyvin maistui ja jälkkärinä kahvin kera meni yksi kokonainen Brita -kakku, joka oli noudettu oman pitäjän konditoriasta. Ystävät tekevät juhlat. Kiitos♥♥

Päärynäpuu kukkii runsaasti. Saa nähdä paljonko lopulta antaa satoa.

Suloista sunnuntaita! 

Leena Lumi

Tahdon ruusujen luo...

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

Terveisiä länsirannikolta!

Hän juoksee hotellin käytävällä kohti meidän huonettamme. Hän lentää näkymättömin siivin. Hän on Ukin kulta ja Nanan rakas. Hän pitää puheita monista asioista ja huomaa kaiken. Hän on Casper Julian, 4,5 vee. Hän rakastaa tehdä meille maalauksia ja keittiön seinämme ovatkin jo uudessa kuosissa ja kaksi teosta tuli tänään  mukanamme kun hyvästelimme. Hän haluaa kovasti, että muuttaisimme Lohjalle nähdäksemme useammin. Se asia hautuu meissä, jos raaskimme tästä kivitalosta järvinäköalalla luopua. Koska lähdimme paniikissa, ainakin minä, kohti Raumaa, jossa äitini 98 vee nyt on, päätin, että on saatava jotain, josta Casper kiinnostuu, jos paha paikka tulee ja löysin tällaisen:

Ihan oikea kamera, johon mahtuu todella paljon kuvia. Ensimmäisenä päivänä hän ei ollut vielä kovin kiinnostunut, koska oli matkustuspäivä ja sitten syömään ja iltatarinalle. Sen sijaan seuraavana päivänä kun olimme palanneet Raumalta, alkoi kuvaaminen. Minä ja mieheni olimme ensimmäinen kohde. Siitä tulikin oikein taidekuva ilman mitään opetteluja:

Kuva on Casperin ihka ensimmäinen, mutta kamera laittoi jotain punaista kasvoilleni sinne sun tänne ja sai toisen posken roikkumaan, loviakin tuli leukaan, mutta mitä väliä, kun silmät ja suu ovat tunnistettavat.. Casper tykkää Ukista eniten maailmassa, mutta nyt Ukki sai olla se taideosa eli ei ihan kokonaan näy. Ihanaa♥♥♥

Kävimme Reposaaren Merimestassa syömässä, kuten aikanaan joka äitien - ja isänpäivä. Tämä on kuva, jossa äiti sai kultamurusen syliinsä. Tämä oli myös viimeinen kerta, jolloin äiti totesi, että hän ei jaksa enää. Meitä oli nyt vain Meri, Sami ja Casper Julian sekä Reima, siskoni Merja ja minä.  Aiomme alkaa tavata, kun aika tässä rientää, myöhemmin omia ystäviämme Porista ja ehkä myös Luvialta juuri Merimestassa. Siellä on niin hyvä kala- ja salaattipöytä, että en ole vielä kertaakaan päässyt lämpimään ruokaan. Suomen paras kalaravintola!

Vaikka äiti on jo 98 -vuotias, hän on sitkeästi pitänyt omaa puutarhaa ja asunut rivitalokolmiossaan, hän on alkanut väsyä ja ei helposti taivu apuun, että sellainen sissi! Tuli mieleen, että olisikohan äiti tässä kohtaa purskahtanut nauruun vävyn parkkeeraukselle. Heillä kahdella on paljon yhteistä huumoria ja myös sama intohimo: Merisiika graavina.  Lumimies on myös vuosia muotoon leikannut äidin erilaisia havuja. Rakastin kääntää nojatuolin puutarhaan päin, istua katsellen kymmeniä tiklejä erilaisissa syöttölaitteissa. Mustarastaat ovat huikean laulunsa takia äidinkin suosikkeja, Tuo hämärän kesäyön kaunis musiikki on täynnä armoa.

Olen usein kertonut Merille, miten Pori on yllättävä kaupunki. Tässä hyvä idea pyörätaxista. 

Hyvin näyttää Meriä ja Samia ilahduttaneen, kun lähtivät Porin iltaan meidän toimiessa Casperin seurana. Pienen lapsen vanhemmat saivat reippaasti vapaata rentoutumiseen, Joskus lyhytkin paussi piristää. Hauskaa ja romanttista iltaa!

Love

Leena Lumi

Toukokuulta

Sinihimmeä ilta.

meren häipyvä kuvastin, -

häikäisten nousevat vaahterat

kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,

kuka mestari,

tämän elävän, kukkivan toukokuun,

nämä iltojen kultaiset terälehdet,

pian varisevat,

sinihimmeää taustaa vasten

katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto  -

Lasimaalaus (WSOY 1951)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille!

Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille♥♥ Tällainen lause, mutta lause on kyynelin kostutettu. Yksityiskohtiin menemättä olemme koko perhe viettäneet rankkoja vuorokausia, kun äiti yllättäen joutui sairaalaan, Meidän äiti, lokakuussa jo 99 vee, sairaalassa, Ei paljon nukuttu, Ei voinut keskittyä mihinkään, joten aloitin puutarhaistukset takuulla liian aikaisin, sillä yöt ovat kylmät. Äiti on kuitenkin sitkeä sissi ja palasi kotiin. Oi äiti, jotenkin ei voi olla ellet sinäkin ole.

Pikkuinen Casper Julian ojentuu kohti suvun vanhinta muutama vuosi sitten. Neljän sukupolven yhteisö. Emme pääse äitienpäiväksi koko kööri, mutta Lohjalaiset ja me eli 'we five fab' lähdemme kohti Poria parin viikon päästä. Ensin Porissa yllätys ainakin Casperille, josta eivät tiedä edes hänen vanhempansa. Yövymme hotellissa, jonka ikkunasta näkyy entisen työhuoneeni ikkuna. Todellista Pori -nostalgiaa, jos vielä noudamme snäkäriltä ne oikeat porilaiset.  Tapani on ahmia Poria, koska meillä aina liian vähän aikaa. Tällä kertaa haluan 4,5 vuotiaan Casperin muistiin jäävän, mitä Porissa tapahtuikaan....Ja aamusta sitten lähdemme Luvialle. Isoisomummo jo odottaa ja vähän muutkin, kuten Merin kummmitäti, Casperin täti ja keitä kaikkia...♥♥

Kaunis, rakas äiti Porin Reposaaressa syömässä kuten joka vuosi teimme kerran tai kaksi. Äitienpäivät ainakin ja isänpäivät ja muut merkkitapahtumat. Paikka on Ravintola Merimesta ja se on paras kalaravintola ikinä! En ole vieläkään päässyt pääruokaan, mutta merellinen pitkä pöytä tulee nautittua hyvin. Pöytämme on aina sama ja olen siitä nähnyt miten hylkeiden iloiset pallopäät pomppivat laineilla.

Nauttikaa perheenne yhdessäolosta♥♥

Casper Julian ojentaa kukkansa isoisomummolleen muutamia päiviä myöhemmin. Nauttikaa meidänkin edestämme. Unissani juoksen Luvialla äitienpäiväaamuna Röyskään noutamaan äidille sinivuokkoja...

Toivotan teille kaikille ihanaa, omannäköistänne, rakkaudellista äitienpäivää ♥♥

toivottaa Leena Lumi

sinivuokkokuva Nea Sieman Photography

Peili ei voi uskotella että....

Peili ei voi uskotella että vanhenen

kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni, 
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjoitit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)