Teemu Helle: Tahditon sydän

Odota hetki
taivas on vielä täysi
tähtilampuista
hengitetään yhdessä
pilvipeitto yllemme

Sytytän valon

tähän lasikuistille

istu rauhassa

anna surumielisten 

laivojen tulla rantaan

Avaan romaanin

kuin kodin ulko-oven

unohdan ajan

lumihiutaleet eivät

ennätä maahan asti

Lämmin tuoksusi

istuu sohvannurkassa

jääräpäisesti

vaikka niin luulimmekin

emme koskaan eroa

Kunpa tietäisit

miten paljon ikävöin

onnellisuutta

öisin elän muistoissa

päivät pakenen unta

On taas niin kylmä

ettei sydämen neula

löydä etelää

minun on luotettava

surun koordinaatteihin

-Teemu Helle -

Tahditon sydän (Robustos 2026)

*****

 

Olen seurannut Helteen runoja ja pitänyt niissä eniten siitä, että runo on vailla rönsyjä, turhista konjuktioista vapaa. Nyt kun hän kirjoitti Tahdittoman sydämen, jo kahdeksannen runokokoelmansa ja Robustos sitä minulle tarjosi.

löysin kaipaamani kirjan osiossa Toivoton romantikko. Nyt kun kustantaja Heikki Savola tarjosi minulle Teemun runoja, totesin, että en arvioi, mutta.... Sitten kun kirja kuitenkin tuli, se ohuudestaan huolimatta on tosi runsas. Ei ollut aikomus edes yrittää arvostella, mutta tämän selvityksen lienen velkaa ainakin Teemulle! Toivottamalle romantikolle.

Runokirjat Leena Lumissa

Wim's Redin helppous, kauneus ja pakahduttava värileikki

Syyshortensia Wim's Red on minusta hortensioista helpoin ja ehkä myös hauskin, sillä kun illalla kuvaat, se on täysin valkoinen kukiltaan, mutta jo seuraavina päivinä alkaa punertaa kuin kainon neidon poski. Kasvuedellytys hapan maa ja aurinko/puolivarjo.

Tämä on viikonlopun kuvista ja ensimmäinen noin tunti sitten. Jos valkoisia haluaa nähdä, niitä löytyy https://leenalumi.blogspot.com/2011/09/leena-lumis-flower-power.html

Erittäin upea, pystykasvuinen pensas, jota kutsutaan myös Japanin hortensiaksi. Kukat aukeavat heinäkuussa kermanvalkoisina ja siitä alkaa upea värileikki aina lokakuulle asti. Joillekin lokakuun ruska voikin olla rakkain. Korkeus 150-250 cm Vyöhyke I-IV ja jopa V. Me olemme nelosvyöhykettä ja hyvin on kasvanut.

Tässä kuva vuodelta 2021 suloisen puuteripinkkisenä. Jotenkin aika on hurahtanut niin lujaa, että on tullut yksi moka! Halusimme tätä syyshortensiaa lisää pohjoisrinteeseemme. Ja sinne se sitten menikin, mutta jotain härdelliä tapahtui kun emme löytäneet kuutamohortensialle sopivampaa paikka kuin pohjoispuolen rinne. Kovalla hopulla siirsimme matalaksi leikattua kuutamohortensiaa ja mitä tapahtuikaan: emme muistaneet Wim's Rediämme, vaikka se oli yhden suven jo kukkinutkin. Tuli liian liki suurta kuutamohortensiaa. Viime yönä heräsin ja muistin, että jossain on toinenkin Wim's Red. Satoi kuin saavista, joten jätimme jännityksen aamuun. Ei voi itseään kehua, sillä kaunottaremme oli täynnä pelkkiä oksia....Tarkoitus oli ollut, että Wim's reilusti eteen ja kuutamohortensia taaemmas. Onneksi hyvät oksat  edes ja siirsimme pensaan kolmostason puutarhaan, jonne on tulossa jännittävä kokoelma eri hortensioita, myös Grandi Flora Paniculata ja valmiina kasvaa jo kastanja, Casperin Valkea kuulas ja päärynä- sekä luumupuu. Pari kartiovalkokuusta kasvaa siinä aika liki sekä Ristinummen ruusu eli villiruusumme, jolle jää paljon tilaa levitä. Kolme Wim's Rediä on sopiva näin isolle tontille. Myös Ruususen uni -atsaleat sijaitsevat samassa alapuutarhassa  sekä herkulliset Hinnomäen keltaiset karviaiset. Nyt odottelemme saammeko juuret kasvattaneita mustaviinimarjan taimia vanhan pihan puutarhasta. Ne olisivat isoäitini perua. Nämä nykyiset mortit, vertit ja mitä kaikkia niitä onkaan ollut, eivät ole maistuneet. Voisiko kyseessä olla sama suurimarjainen, makea pensas, josta kysyin aina luvan, että 'saako syödä makeita mustia?' 

Jatkan tästä hetkittäin uusilla kuvilla Wim's Redistä ja uskoon, että ensi kesään täydellisesti toipuu unohdettu kaunottaremme. Voihan Wim's Red!

Tässä kuva elokuulta 2025. Tuija vieläkin suojaverkossa ja vanhat mongolianvaahterat...Tämä on etupihan vasemmalta puolelta, joten täällä kasvavat helmiorapihlajatkin. Ja uutena yksi Tuurenpihlaja. Kaikissa kasveissa vahva ruska!

Näistä on tullut kirjoitettua ja kuvattua tosi paljon. Löytyy sieltä Leena Lumin puutarhasta, johon yllä linkki.

Leena Lumi

Kuun valossa siitetty....

Kuun valossa siitetty
auringon valossa valettu,
nukkuva nainen.

Nuo hiukset, rannan heinää

kultaista kortta,

kasvot, valkean kuorta

vedestä aallon nostamaa

kosketusta vailla.

Illan himmeän harson laskeutuessa

Sinä,

kuin veteen laskettu paperilyhty,

unien virran vietäväksi,

käteni ulottumattomiin.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka

Kuva Pekka Mäkinen

Runokirjat Leena Lumissa

Muuratsalossa tapahtuu

29. heinäkuuta kirjoitin blogiini jutun Kotisaareltamme löytyy nyt Unescon suojelukohde ja syystä! 

Hyvin näyttävää  ja paljon ulkomaisia arkkitehteja ja arkkitehtiopiskelijoita käy kesäisin katsomassa arkkitehti Alvar Aallon huvilaa/koetaloa. Matkalla kohteeseen on epämukaviakin näkymiä ellei katsele vaikka Päijännettä. Nyt sekään ei ole enää varma apu, sillä hiekkaisella uimarannallemme on ilmestynyt monet haverit kokenut vanha veneen romu ja se on siinä ollut jo vapusta asti. Omistaja on Esa Niemitalo, joka on tuonut paattinsa siihen remonttiin. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut ja asukkaat ovat pahoillaan, että pieni, mutta ihana hiekkaranta on pilattu. Olemme Jyväskylää, mutta kaupunki on kuin mitään ei voisi tehdä. Olen itsekin innokas uimari ja etenkin kellun ja sukellan pohjaa. Tässä pohja on täysin kunnossa ja sitä oikeaa lapsuuden rantahiekkaa eikä ole humusta. Tyttäremme Meri on oppinut tällä rannalla uimaan ja katsotaan, missä Casper, 4 vee, oppii, Lohjajärvessä vai Päijänteessä. 

"Auringonlaskut tältä kesältä on viety," kokee uimapaikan lähistöllä asuva Jorma Pekkanen. Heidän perheensä lapset ovat oppineet uimaan tässä rannassa ja nyt olisi kiva jatkumo, että lapsenlapset saisivat saman. Me emme ole ainoita, sillä vaikka kaupunki purki laiturin ja pukuhuoneet, rantaa käytetään.  Ja entäs sitten maassa pesivät linnut. Kaikki katoaa...muistot, linnut, uimisen ilo ja vain paha mieli kirveltää kun katsoo parhaat päivänsä nähneen paatin tukkivan rannan. 

Yläkuvassa kuvakaappaus tämän päivän Helsingin Sanomista 13.8. Juttu on Riikka Maukosen. Lehtikuvassa riesavene ja sen alla asiaa hoitava Jorma Pekkanen. Vene tekee luvatta aluevaltausta, joten kyllä siihen keinot pitäisi löytyä. Kävelylenkkini kierrän jo niin, että en näe yhtä romupihaa, kun muut pihat ovat täysin hoidettuja, mutta arvatkaapa ajaako auto kansainväliset arkkitehdit juuri siitä ohi. Ja sen jälkeen seuraavaksi näkyykin jo 'taikakunnostusta' odottava paatin rämä. Kolme pitkää kärsimyksen kuukautta! Miten kauan vielä? Ja Suomen kesä on lyhyt.

Tämän kuvan halusin laittaa kuvaamaan Muuratsaloa. Isokoskeloperhe hyvin turvassa topakan naaraan kanssa. Muuratsalo on helmi, jonka haluamme säilyttää. Kiitos Jussi Jääsaari upeasta kuvasta. Ei pilata Suomen Tahitia, vaan tehdään kaikki sen parhaaksi♥♥

Leena Lumi

Kantarelleista herkkujen herkkua!

Kantarelleista, elokuun metsän kullasta, saa parhainta herkkua, mutta voi niitä syödä suoraan pannulla paistettunakin kera sipulihakkeluksen. Tarjoan nyt kuitenkin oman suosikkireseptimme, jota olemme  ahnaasti nauttineet jo aika monta kertaa...

Tämä resepti meni meihin niin lujaa, että ostimme sille oman kasarinkin! Vasta kotona tajusimme, että sitä ei saanut laittaa uuniin, mutta ei ollut tarvettakaan.

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia
4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. 

Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkkujen herkku, joka on osa elokuun ihanuutta.

Guten Appetit♥

Iltaan on vielä päivän matka

Odottavan yö on pitkä
rakastuneiden liian lyhyt.
pimeässä ei näe elämänviivaa
valo antaa vielä odottaa itseään.
Kosketan pimeässä,
käsi näkee
tuntee
säpsähdän
Oliko se vain unta.
Unenvartija on lähtenyt
jättänyt oven auki hämärän juosta.
Nousemme viivytellen aamuun
lähde, että palaisit,
tule, että jäisit.

Timo Naarala
Iltaan on vielä päivän matka

Runokirjat Leena Lumissa

Casper ja isi kalassa!

Suven parasta aikaa. Vedet lämpimät, suloinen iltahämärä, hedelmäpuutarhasta tulvahtaa kypsyvien luumujen, päärynöiden ja omenoiden tuoksu...jos ei ihan vielä, niin kohta. Vielä uidaan ja ollaan kalassa. Kuvassa Casper isin kanssa kalaonnea kokemassa. Casperille on jo odottamassa Rapalan uistimia, joita hän saa ensi vuonna aikuisten valvonnassa jo vähän kokeilla. Vielä ei ihan. Yökiitäjät kohti lyhtyjä, lepakot suih, suih ja jossain rapistelee siili...Nautitaan nyt elokuusta, jossa vielä kesäpäivien maku. Maistuu mansikoilta, vadelmilta ja mustikoilta. Ajasta olla lasten kanssa ♥♥

Nana&Ukki

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...Stagno di palude...

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus

niittyvillan, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Mari Mörö, Minerva 2011)

*****

Stagno di palude, silenzio di foglie della palude
lanuggine di prato, piume delle gru

e cosi eri pure tu
dopo il tocco delle mani dell'amato

la palude

e quando un giorno
un pianto caldo irruppe
l'acqua sotterranea saliva dal basso
e scoppiava dentro di te un nuovo passaggio

capivi che era della stessa radice
che la vita inizia dall'acqua

pure quella spirituale, e volevi scrivere una poesia
per i ristagni di palude.

- Sirkka Selja -
Gocce sulla pelle (WSOY 1978, tradotto in italiano da Tuuli Piuhola)
foto Petri Volanen (Paradise, Minerva 2011)

Kotisaareltamme löytyy nyt Unescon suojelukohde ja syystä!

Tiistain 28.7. Helsingin Sanomissa oli kutkuttava pääkirjoitus: Unescon listalle pääsystä on syytä iloita. Totisesti on! Olin jo länsirannikolla asuessani ihastunut Villa Maireaan ja sattumalta kun astuin ensimmäisestä työpaikastani ulos, siinä oli näyteikkuna liikkeeseen joka myi Alvarin ja samalla hänen ensimmäisen vaimonsa Ainon ja toisen vaimonsa Elissan kalusteita. Kiusaus oli kova, mutta kun edessä oli omakotitalon rakentaminen ja monta muuta nuoren aikuisen ikään kuuluvaa asiaa, en saanut toimeksi edes sitä ihanaa valaisinta... Nyt Jyväskylä on useammilla kohteillaan Unescon maailmanperintölistalla. Ne ovat Jyväskylässä Aalto Works- jotka ovat Säynätsalon kunnantalo, Muuratsalon koetalo/huvila (kotisaarellamme) sekä Jyväskylän yliopiston päärakennuksen ympärille rakentunut Aalto-kampus. Kuva ylhäällä on ottamamme ja me saamme asua Aallon huvilasaarella, joka on saaristokaupungin viimeinen ja huvilasaareksi usein mainittu.

Aallon kunnantalo pääsaarella sisältää kirjaston, vuokrattavan huoneiston, jossa ystävämme asuivat talonsa valmistuessa Muuratsaloon, kahvila/konditorian aaBakeryn, josta saa myös lounaan. Ihan Keski-Euroopan tasoa! Nyt voivat nurmikolla taloa ihailevat, ympäri maailmaa tulleet opiskelijat saada enemmän aikaa Town Hall -rakennukselle, kun voi käydä kunnolla syömässä. Talossa on tietysti kokoustilat, onhan kyse kunnantalosta. Jos haluat nähdä kokonaisuuden tämän sisäpihan lisäksi, googleen vain haku. Huomatkaa Alvarin lempikasvi köynnöshortensia, joka on omakin suosikkini. Talomme on onneksi kivitalo, joten saa peittyä tuohon uskomattomaan köynnökseen. Aallon suosikkikukka on ollut akileija, yksi kauneimmista villikukista. Meillä on siitä risteymiäkin, mutta tavallista lehtoakileijaa on paljon, joten sekin riittää. Nyt pitänee todeta, että saaremme on saanut arvonsa, jonka se ansaitsee. Täällä on niin monenlaisia lenkkipolkuja, on luolia, vuoria, lampia, lehtoja....Nyt meidät on kaikkineen kuin aateloitu maailman perintökohteeksi. Oma lukunsa on tietenkin se, että tällaisen arvon saaneet kohteet on pidettävä kunnossa ja se on aina suojelukohteen maan velvoite, jolle asia kuuluu. Oi Alvar ja vaimonsa, että nyt Muuratsalokin on 'kruunattu'. Alvar Aalto kutsui saaria, joita on kolme, Suomen Tahitiksi. Nyt sekin on todeksi koettu, sillä ei ollut ikinä niin kuuma länsirannikolla ja Yyterissä kuin täällä voi olla.

Kuvassa Keskisuomalaisen haastattelussa kauan sitten. Harmi, että tuo kansi Kirmo Mikkolan  Alvar Aalto kirjasta ei ole stailattu paremmin näkyviin. Kuva on Jaana Kauton ottama. Tässä nappasin nopsasti uuden kuvan, jossa loistava arkkitehtimme kirjatelineessä kuten usein onkin.

Blogistani löytyy lisää Aallosta ja taiteesta: l'art est éternel

Leena Lumi

Hei, hei heinäkuuta eli mitäkö teen?

En kai tee mitään hyödyllistä, mutta kesä pyörittää niin kovasti, etten saa keskityttyä lukemiseen. Hyvä dekkari menossa, mutta ei valmistu, kun päivät pitkiä  ja täynnä tohellusta. Jos olisi normaali aika, jaksaisin nyt kiinnittää enemmän huomiota erääseen runoilevaan herraan. Totesin vain, että nyt runot kustantajalle. Keksin myös miten ne myisivät paremmin vain muutaman sanan poistolla....

Aina kun menen Prismaan, käännyn ihan ensimmäiseksi kirjahyllyille. Sain kaikki katalogit, kiitos, mutta yritän ostaa nyt enemmän. Tosin voipi olla, että vielä löydän katalogeista jotain sytyttävää. Viimeksi katsoin lastenkirjahyllyt. Huomasin yllä olevaa kirjaa hyllyssä enää yksi kappale. Usein se merkitsee jotain uutta ja niinhän tämä Otavan kirja onkin vuodelta 2026. Meri vei Kunnaksen kirjat mukanaan, ehkä muutama jäi tänne meille Casperia odottamaan. Meillä asuu Välikaton Feetu ja Nippe Nokinokka ja Riihitonttu ja....Tunteiden ja pelkojen kirja on ainakin minulle koskettava tietokirja. Tämä on monelle tarpeellinen, mutta koska en saanut Kunnakselta vastausta kuva-asiaan, en tästä kerro enempää. Menkää vain ja ostakaa. Luottakaa minuun: Pidätte tästä!

Laitoimme kirsikat muhimaan kellariin. Pullotetaan joskus marraskuun lopulla. Tuli viisi pienempää ja yksi isompi purkki. Mukana vanilja- ja kanelitankoa. Purkkeja käännellään silloin tällöin kunnes tulee ensimmäinen testauspäivä maun suhteen, silloin voi vielä lisätä jotain. Tätä meidän vaniljaista, vahvaa kirsikkalikööriä nautitaan pienistä laseista joulun aikaan.

On myös erinomainen vaihtoehto jouluaaton jälkiruoaksi kahdeksan juuston juustotarjottimen sijasta. Suuri juustotarjotin voidaan nauttia vaikka seuraavan päivän jouluelokuvalla. Joskus joku on saanut pullon lahjaksi. Pulloon on liimattu kimmeltäviä tähtiä yms. joulun korostukseksi. Viime vuonna meille jäi yksi pullo. Tänä vuonna pidän nuukempaa linjaa, sillä....Alakerran kakkospakastin on täynnä mansikoista ja vadelmista. Ennen oli mustikoista. Nyt on ihan ihmeellistä kun kaupasta saa ostaa hyviä viljeltyjä mustikoita ainakin vuoden loppuun. Aamujogurttiin, joka on kirsikkaista päälle mansikkaa ja mustikoita.

Puutarhassa on ollut outoja hetkiä, sekä iloisia että vähemmän iloisia. Jotkut kasvit olivat kuin pienentyneet....Reima alkoi tehdä tutkimusta kun huonoja piti vaihtaa: Meillä on ollut todellinen myyrävuosi! Ikinä ennen en muista tällaista. Onneksi kuitenkin varjoliljat ja sormustinkukat kävelevät ympäriinsä. Tämäkin kaunotar roskiksen ja vielä suojassa olevan tuurenpihlajan välissä. Nyt ovat kaikki hortensiat ja havut saaneet kaksi kertaa lannoituksensa ja tänään tuli kaupasta syyslannoite! Siis ihan oikeesti, se pitää kuulemma alkaa jo laittamaan. Minä elokuulla, jolloin taas jotkut ajavat johonkin.

Luin jostakin, että kelluminen on rentouttavampaa kuin mikään muu. Minä saatan jopa nukahtaa, ja silloin pyydän Reimaa seuraamaan. Opetin Merin kellumaan hyvin ja superuimari Reima on nyt kurssituksen alainen. Kellumisen hyvin osaaminen on kuulemma myös turvallisuustekijä jos tulee joku haveri. Nuoret olivat täällä ja Casper oli niin iloinen äitinsä Merin lapsuuden muutaman minuutin päässä olevasta hiekkarannasta. Minä en olisi halunnut vedestä pois ollenkaan! Poreallas olisi ihana! Saisi kellua milloin huvittaa ja voisi käyttää altaan monia palveluksia. Yhtä en vain mä saa....

Casper menossa isin kanssa mustikkaan ja Taikakin on mukana♥♥

Leena Lumi

Magdalena

Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkoliljakäsi...
-Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi!-

Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa...
-Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli...
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli!-

Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi...
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo...

Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
-Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
-Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull' on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta...

Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
-Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?...

- L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Victorine Nordenswan (Naiset taiteen rajoilla, Tammi 2010)

- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkenä... - anche se fossi venuta nel dolore...

-  tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itsestäsi
ja minä
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia

painautuisit minuun

lievittäisit itsesi minussa

antaisit minulle lievityksen

ja lähtisit hiljaa

puhdistuneena liiasta tuskasta

kuin minä, yö

- Sirkka Selja -

Aurinko on tallella (WSOY 1988)

George Yepes Axis bold as love

*****

Anche se tu fossi venuto nel dolore,

nel momento della notte piena

così, che il buio copre il pianto.

Se tu venissi di nascosto dalla angoscia,

senza parole, ne dovere di frequentarci.

Come se tu prendessi le ferie da te stesso.

Ed io,

ti accoglierei nel buio,

mi metterei da parte

senza un volto, come la notte

come una nessuna,

solo la notte ed i capelli.

Ti rannicchieresti vicino a me,

ti allevieresti te stesso dentro di me.

Mi daresti il sollievo,

ed andresti via in silenzio

liberato dal troppo dolore.

Come io, la notte.

- Sirkka Selja -

Aurinko on tallella, WSOY 1988, käännös italiaksi Tuuli Piuhola

Se on nyt suvi sataa taikka paistaa

Tyttäremme Meri: Kesäloma ja Casperin ensimmäinen risteily🛳 Kuutti -ja muumidisco oli jättimenestys. Pääsin vielä tanssimaan Kate Ryan Désenchantée hänen kanssaan 💜 Itsellä on lämpimiä muistoja lapsuuden laivamatkoista ja uskon, että onnistuttiin luomaan niitä myös hänelle 💜

Ensimmäiset matkasi olivat alpeille hotelliin, joka oli kahden kilometrin korkeudessa ja sitten vielä kävelimme vähän ylöspäin...Sinua harmittaa, kun et muista noita Sveitsin ja Saksan matkoja ja teet itse toisin, että Casper muistaisi. Opit kävelemään ilman kädestä kiinni pitämättä Zürichissä ja sieltä muistat huikean kauniin astiaston nukkekotiin. Annoin sen sinulle vasta vähän aikaa sitten. Sait toki lapsuudenkodissa leikkiä niillä, mutta katseeni turvasi Sissi -keisarinnan astiastoa. Kaduilla myytiin orvokkeja tammikuussa.....Meidän kaikki matkamme ovat täynnä tutustumisia, koska liikuimme omalla autolla ja asuimme hotelleissa. Olit jo isompi kun kerran yövyimme Etelä-Sveitsissä pienessä perhehotellissa. Illallisella tutustuimme pariskuntaan, joilla oli sileäkarvainen noutaja mukana. Vietimme iltaa yhdessä ja sinä silittelit innokkaana koiraa. Aamulla herra Sprüngli toi sinulle valtavan suklaarasian Lindt&Sprüngli, luki rasian päällä. Voi noita aikoja ja monia tutustumisia!

Toki ensimmäiset matkat olivat laivamatkoja ja kaveri mukana. Myöhemmin matkustimme rahtilaivoilla suoraan Saksaan tai Puolaan ja oma auto mukana. Siellä vasta hulppeat tarjoilut.

Nyt Meri, sinä ja Sami viette Casperia kokemaan maailmaa ja hän muistaa ensimmäisen laivamatkansakin ♥♥

Tämän tekstin myötä haluan olla väillä paussilla. Tarvitsisin somevapaata, mutta siihen en pysty kuin hetkellisesti. Hyvää suvea kaikille ja me Ukin kanssa odottelemme pikkuista kullanmurua kera vanhempiensa tulevaksi!

Nana&Ukki

Peto hyvä

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Runokirjat Leena Lumissa

Savonlinnan oopperajuhlat

Kaikki tiet vievät suviseen Savonlinnaan ja oopperoiden maailmaan ♥♥

Koiruudet

 
Tässä kiva muisto ♥ Dina ja Taika ♥