Juhannusruokaa rennosti

Juhannuksena kkukin perhe syö makunsa mukaan, mutta yllättävän usein miehet ovat grillissä kiinni. Kollaasissa ei nyt grilliruokia vaan melonisalaattia, zarzuelaa ja katkarapusalaattia. Monet juhannukset on nuorten kanssa vietetty meillä, mutta tänä vuonna Merin perhe saapuu heinäkuun alkupolella. Pöytään istuu kuitenkin kolme henkilöä ja vähän onkin kiva tietää kuka mistäkin pitää.

Melonisalaatti on koostettu kolmesta eri melonista katkaravuista, kirsikkatomaateista eli tämä ihan muistin varallta. Ja rapeaa salaattia tietysti Tämän kanssa tzazikia ja patonkia. Hassua, että löysin tämän eräältä viinipihalta kun kysyin 'saisinko jotain melooneista'. Mielikuvituksella tähän voi vaihdella etenkin katkarapujen tilalle melkein mitä vain.

Zarzuela on herkku merenelävistä pitävälle. Ainakin minulle ja miehelleni. Kun kerran maistaa, on mennyttä. 

Vain joulusta selviän ilman katkarapusalaattia ja tzatzikia. Mitäpä sitä ei tarjoasi, mistä pidetään. Kun Meri vielä asui kotona ja hänellä oli yöviereita, piti lauantai-iltoina olla tätä ja patonkia sekä tzatzikia. Taitaa johtaa Leena Lumin ruokaresepteissä vieläkin...

Kurrekin mukana juhannuksessa....

Etenkin  grillattua pihviä, marinoituja veneperunoita ja tomaattisalsaa. Tästä monet pitävät.

Caprese ja grillivartaat. Salaattina tomaatti-mozzarella eli se maailman terveellisin, jota syömällä kolestrolikin laskee.

Kasvissyöjälle ja muillekin munakoisovuokaa. Kuva kertoo kaiken: Meidän piti ruokabloggaja Jaelin kanssa kuvata ruoka, mutta ehdimme syödä sen ennen kuvausta:) Se vain on niin hyvää!

Jälkiruokana useimmiten mansikoita. Kuvassa valkohomejuuston kanssa. Countalopemeloni on monen herkku ja vadelmille voi vatkata kermavaahtoa tai syödä silleen. Juhannuksen aikaan tuskin saamme kantarelleja, mutta minulla on ruokaresepteissäni herkullinen Kantarelli-pinaattifrittata, josta valmistaa herkkua sienikauden alettua.

We four fab' yhtenä sateisena juhannuksena...

Niin suloinen muisto♥♥♥ Dina ja Taika♥♥♥

 Leena Lumi &koiruudet

Vielä kukkivat Isabellansyreenit...ja niitä on paljon♥♥

Helmiorapihlajia

Helmioraihlajasta on ollut paljonkin kuvia etenkin Leena Lumin puutarhassa, mutta jokainen vuosi on omansa.

Etupihallamme kukkii kolme helmiorapihlajaa 'Toba' etupihallamme. Jos jotain katuu elämässään ei ainakaan tämän pikkupuun istuttamista.

Pienet kukkatertut ovat ensin kuin helmiä ja vaaleita, kunnes alkavat aueta kuin miniruusut tarjoten myös yllättäviä värejä.

Tässä jo aivan auki oleva kukkakimppu. Monet onnittelut on tällä menty.

Helmiorapihlaja 'Toba' menestyy hyvin Keski-Suomessa asti. Korkeus 3-4 metriä. Ja kuin bonuksena, lehdet saavat ruskavärin!

Tästä suloisesta kaunottaresta olen kirjoittanut ja kuvannut ainakin näissä jutuissa:

Helmiorapihlajan aikaan

Helmiorapihlaja kaunehin on...

Leena Lumin puutarhassa

Vähän atsaleoista, ihan vähän....

Tässä ensimmäinen atsaleani, mutta ei viimeinen. Olisin kovasti kiitollinen, jos saisin tietää, miksi tämä tähän asti eniten kukkinut ei ollutkaan näin komea tänä vuonna. Ainoa mitä olen muuttanut, laitoin syyslannoitetta, mitä en ole ennen tehnyt. Siinäkö vika? Kaikki happaman maan kasvit saavat rodo&havulannoitetta ohjeen mukaan kaksi kertaa suvessa. Niistä ovat tykänneet. Vai huilaako hän kuin kaikkensa antaneena ja pitää välivuoden?

Tämä kuva on pohjoispuolelta ja tehnyt kukkia hyvin. Tämä atsalea jää mieleeni myös siksi, että en ikinä olisi kuvitellut leikkaavani kukkakimppua rakkaasta atsaleasta. Niin vain tein ja lähdimme ystävämme luokse pienelle suolapalalle ja oli siellä muutakin. Kun ojensin kimpun jotain värähti minussa. Se oli hyvä tunne. Ja ojensinhan kukat ystävälleni, jonka isoisä on Valkjärveltä eli samasta pitäjästä kuin äitini. Ystäväni tytär on Merin lapsen Casperin kummitäti ja.....me olemmekin sukua!

Tämän kuvan juttu löytyy: 

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Leena azaleoiden lumoissa...

PS. Nämä azaleat ovat Revontuliazaleoita Illusiaa ja Northorn Hi-Lights. Punaiset Ruususen uni azaleat ovat vielä aukeamatta.

Ja mikä parasta, azaleatkin saavat syksyllä ruskavärin, joka on myös yksi kasvivalintaperusteeni.

Heroka! Hyvästi maidonvalkoiset sääret ja pitkät mekot

Kävipä niin, että löysin pitkästä aikaa Marimekolta mieluisan mekon. Niitä oli mininä ja pitkänä. Kiitos ei! Kun teimme lähtöä myyjä juoksi peräämme ja olikin löytänyt jostain piilosta polvimittaisen ja unelmavärini siinä vielä.

Meillä oli pienet partyt ja tietysti olin uusi mekko ylläni. Kauhukseni tajusin, että enhän minä enää saa melanooman jälkeen ruskettaa itseäni ja ihan pitää juosta aurinkoa piiloon. Yöt ovat minun! Totesin miehelleni, että en voi käyttää mekkoa kuin pimeässä, koska sääret, ennen aina kauniisti ruskettuneet, olivatkin nyt kuin maidossa uitetut. Mieleni alkoi ihmetellä, että eikö kukaan ole keksinyt Body meikkiä. Istuin koneelle ja aloin etsiä sanoja. Ja ylättäen löysin sivustot Heroka. Luin kaiken, sillä minulla ei ole intoa saada uutta melanoomaa, mutta haluan kulkea suvet paljain säärin kuten olen aina tehnyt.

Luin kaiken Herokasta ja tilasin kokeeksi ensin yhden putelin. En löytänyt mitään vaarallista ja aloin odottaa tuotetta. Kun se saapui, kokeilin käteen, joka alkoi näyttää suvisametilta ja ihana pieni glow mukana. Eilen illalla oli ihan pakko mennä esittelemään Herokaa naapurilleni, jolla on myös tuotteeseen tarve. Sivelimme mukana tulleella sudilla vasemmat kätemme. Ystäväni on taiteilija ja hän alkoi huokailla ihastuksesta. Vertasimme Heroka -käsiämme maidonvalkoisiin ja siinä oli sitten iästäkin pois 10 vuotta! Ystäväni lupasi tilata heti. 

Tuote on miellyttävän kevyen tuoksuinen ja sitä ei ole testattu eläimillä.

Nyt on kuin uusi aika ja happy days are here again! UV-suojaa en vielä löytänyt, mutta aroissa paikoissa voi heti aurinkoaamuna vetää oman aurinkosuojansa alle ja antaa sen imeytyä. Sitten tervetuloa Heroka, ei ole enää kesää ilman sinua!

Kaunista kesähehkua♥♥Minä hehkun kesäpronssissa. Missä sinä?

Leena Lumi

Muumi Villit vieraat

Monet meistä muistavat Tammen Kultaiset Kirjat. Kun löysin tämän Muumi -tarinan oli heti ostettava Villit vieraat. Kirjan ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Riina ja Sami Kaarla. Tarinat perustuvat Tove Janssonin teksteihin. 

Vähän haikeaa paketoida tätä Mauri Kunnaksen Tarinatuokion kanssa., mutta Casper arvostaa. Seuraavan kirjapakettin annan suoraan käteen ja halit päälle. 

Pitääköhän tämä saada minunkin omaksi. Tärkeä vinkki: Kunnasta ja Janssonia edullisesti nyt. Sopii hyvin välipalaksi vaikka reissuun.

Eräänä tyynenä ja hiljaisena kesäkuun iltana, kun Muumilaakson väki oli mennyt jo nukkumaan. Muumitalo ei osannut vielä aavistaa, mikä sitä odotti....

Kun villit vieraat olivat lähteneet, kaikki ryntäsivät uimahuoneelle.

Mikään ei rentouta niin kuin meri, Muumipappa mietti.

Härmesalviaa, syreenejä, kalliotuhkapensasta...ja tärkeä kiitos♥♥♥

Härmesalvia on varsin uusi tuttavuus meille, mutta niin tärkeä ja vahva pölyttäjäkasvi, että ostimme jo kolmannen kierroksen.

Alku oli Hyytiiäisen taimitarhalta ja härmesalviaa oli vain kokeeksi. Kohtahan sitä jo haimme toisen erän. Ja uutta kuunliljaakin, näkyy olevan laatikossa. Suosikkini on edelleen Hosta Halcyon ja hämykuunlilja, mutta niihin palaamme myöhemmin.

Härmesalviassa on vain yksi ikävyys, se on yksivuotinen. Tätä kun laittaisimme alapuutarhaan, alkaisivat loputkin hedelmäpuut innostua. Tätä kasvia olen löytänyt kolme väriä: harmaa, valkoinen ja tämä tumma lilansininen. Koska on paljon valkoisia kasveja/kukkia, tämä vahva väri sopii joukkoon hyvin. Etupihan korkea kuusi on nyt ympäröity superpölyttäjällä, kieloilla ja pienillä pensailla, jonka nimeä eivät ole tienneet edes puutarhurit. Löydämme sitä lehdostamme jostain levinneenä ja nimeksi on jäänyt kalliotuhkapensas. Siitä on blogissa oma juttunsakin ko. nimellä. Kuvassa takana näkyy vielä kaksi isoa revontuliatsaleaa verkossa. Ne poistetaan yhdessä kera kaverin.

Tämä on helppo pikkupensas, jolla on huikea ruskaväri. Voi leikellä jos levittyy kulkupoluille eikä ole moksiskaan. Nyt on korkea, kapea kuusi värien somistama. Sunnuntaina tulee ystäväni katsomaan atsaleoitaa, jotka ovat vieläkin verkoissa. Muut aukeavat, mutta ei ainakaan ruususen uni vielä. Reima muistaisi, että se tulisi valkoisia myöhemmin...

Kera syreenien, jotka Meri on kuvannut, lähdemme viikonloppuun. Nyt tuli sade niin sopivaan saumaan ettei tosikaan. Koska en ole pariin vuoteen nähnyt kunnon digitaliksia, ostimme kukkivia ja niitähän olisi saanut kastella. Suomen Tahitilla on ollut hellettä, joten Alvar oli oikeassa nimetessään tätä huvilasaartaan. 

Pölyttäjien pörinää, herkkuja ja ystäviä. Ihana kutsu ensi viikolle....

Leena Lumi

Kiitos teille 7 miljoonaa blogissani käynyttä ♥♥♥ Kaikki alkoi ystävänpäivänä 2009, kun...

Punahilkka -kuusi

Suomessa kehitettiin punaneulainen kuusi, joka on vuodelta 1989. Kuusi on purppurakuusen ja tuulenpesäkuusen risteymä. Kuusi sai nimeksi Punahilkka. Kuusesta kertovassa Helsingin Sanomain jutussa nimi oli isolla ja saa olla tässäkin. Tulee ihan satumainen olo. Äitini oli lukenut lehdestä kuusesta ja hän syttyi heti. Sen jälkeen vävyn muotoleikkaamat hienotkaan erikoishavut eivät olleet mitään. Minä soittelin ympäriinsä Punahilkan perään. Vaikka olen yhteydessä useisiin puutarha-asiantuntijoihin, en saanut tietoa, mistä kuusta saa. Aivan kuin se olisi kadonnut aamu-usvaan. Nyt se on löytynyt, hienoja muotohavuja on poistettu ja tilalla on kaksi Punahilkkaa. Toivomme niiden olevan äidille suuri ilo ja innostus, sellainen pilke olossa kuin on puhuessa Karjalan kulleroniityistä

 

Rautatieomenapuu 2

Rautatieomenapuuta emme olleet aikoneet istuttaa, vaikka tilaa olisikin, mutta kun seurasin naapurini puun kukintaa juuri näihin aikoihin, emme voineet vastustaa tätä valkoisin kukin sateenkaarimallisesti kasvavaa viehätystä.

Ensimmäisiä kuvia löytyy Leenan puutarhasta nimellä Rautatieomenapuu. Puu oli silloin vielä aika ruippanen, kuten alla voitte nähdä ja vuosi oli 2024.

Ihastuimme puuhun kuitenkin heti ja tänä vuonna näimme, että aika kiittää. Muoto näkyy jo ja kukintaakin on. 

Tässä pari minuuttia sitten otettu kuva. Hyvä muoto. Kaunis tulee.

Sen verran leveyttä jo on tullut, että polkumme alapuutarhaan siirtyi.

Pidän kasveista, joissa on kevättä ja syksyä. Blogissani rakkain esimerkkini ovat atsaleat, jotka löydät myös Jutusta Leena Lumin puutarhassa. Valkoinen häähuntu keväällä ja syksyllä pienet oranssit koristeomenat. Kukinta-aika kesäkuu. Korkeus 2-4 metriä. Talvenkestävyys 1-V. Jos on leikkaustarvetta, se on keväällä kuten muillakin omenapuilla.

Suositus isommalle ja mahtuu pienellekin pihalle.

Tämä juttu on jatkoa jutulle Rautatieomenapuu Leena Lumi. Jatkoa seuraa.

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja Leena Lumissa

Unikkoa päärynäpuun kukkiessa

Tätä etsittiin ja löytyihän se halutussa pituudessa erään liikkeen 'piilosta', kun esillä oli vain miniä ja pitkiä. Ja nyt ihan minun väreissäni. Siluetti Unikko Mekko Marimekko. Eilen iltapäivällä pidettiin ystäville pienet suvibileet. Tarjoilu oli rannikkolaista lohi/siikasoppaa, johon valmistin liemen edellispäivänä. Hyvin maistui ja jälkkärinä kahvin kera meni yksi kokonainen Brita -kakku, joka oli noudettu oman pitäjän konditoriasta. Ystävät tekevät juhlat. Kiitos♥♥

Päärynäpuu kukkii runsaasti. Saa nähdä paljonko lopulta antaa satoa.

Suloista sunnuntaita! 

Leena Lumi

Tahdon ruusujen luo...

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

Terveisiä länsirannikolta!

Hän juoksee hotellin käytävällä kohti meidän huonettamme. Hän lentää näkymättömin siivin. Hän on Ukin kulta ja Nanan rakas. Hän pitää puheita monista asioista ja huomaa kaiken. Hän on Casper Julian, 4,5 vee. Hän rakastaa tehdä meille maalauksia ja keittiön seinämme ovatkin jo uudessa kuosissa ja kaksi teosta tuli tänään  mukanamme kun hyvästelimme. Hän haluaa kovasti, että muuttaisimme Lohjalle nähdäksemme useammin. Se asia hautuu meissä, jos raaskimme tästä kivitalosta järvinäköalalla luopua. Koska lähdimme paniikissa, ainakin minä, kohti Raumaa, jossa äitini 98 vee nyt on, päätin, että on saatava jotain, josta Casper kiinnostuu, jos paha paikka tulee ja löysin tällaisen:

Ihan oikea kamera, johon mahtuu todella paljon kuvia. Ensimmäisenä päivänä hän ei ollut vielä kovin kiinnostunut, koska oli matkustuspäivä ja sitten syömään ja iltatarinalle. Sen sijaan seuraavana päivänä kun olimme palanneet Raumalta, alkoi kuvaaminen. Minä ja mieheni olimme ensimmäinen kohde. Siitä tulikin oikein taidekuva ilman mitään opetteluja:

Kuva on Casperin ihka ensimmäinen, mutta kamera laittoi jotain punaista kasvoilleni sinne sun tänne ja sai toisen posken roikkumaan, loviakin tuli leukaan, mutta mitä väliä, kun silmät ja suu ovat tunnistettavat.. Casper tykkää Ukista eniten maailmassa, mutta nyt Ukki sai olla se taideosa eli ei ihan kokonaan näy. Ihanaa♥♥♥

Kävimme Reposaaren Merimestassa syömässä, kuten aikanaan joka äitien - ja isänpäivä. Tämä on kuva, jossa äiti sai kultamurusen syliinsä. Tämä oli myös viimeinen kerta, jolloin äiti totesi, että hän ei jaksa enää. Meitä oli nyt vain Meri, Sami ja Casper Julian sekä Reima, siskoni Merja ja minä.  Aiomme alkaa tavata, kun aika tässä rientää, myöhemmin omia ystäviämme Porista ja ehkä myös Luvialta juuri Merimestassa. Siellä on niin hyvä kala- ja salaattipöytä, että en ole vielä kertaakaan päässyt lämpimään ruokaan. Suomen paras kalaravintola!

Vaikka äiti on jo 98 -vuotias, hän on sitkeästi pitänyt omaa puutarhaa ja asunut rivitalokolmiossaan, hän on alkanut väsyä ja ei helposti taivu apuun, että sellainen sissi! Tuli mieleen, että olisikohan äiti tässä kohtaa purskahtanut nauruun vävyn parkkeeraukselle. Heillä kahdella on paljon yhteistä huumoria ja myös sama intohimo: Merisiika graavina.  Lumimies on myös vuosia muotoon leikannut äidin erilaisia havuja. Rakastin kääntää nojatuolin puutarhaan päin, istua katsellen kymmeniä tiklejä erilaisissa syöttölaitteissa. Mustarastaat ovat huikean laulunsa takia äidinkin suosikkeja, Tuo hämärän kesäyön kaunis musiikki on täynnä armoa.

Olen usein kertonut Merille, miten Pori on yllättävä kaupunki. Tässä hyvä idea pyörätaxista. 

Hyvin näyttää Meriä ja Samia ilahduttaneen, kun lähtivät Porin iltaan meidän toimiessa Casperin seurana. Pienen lapsen vanhemmat saivat reippaasti vapaata rentoutumiseen, Joskus lyhytkin paussi piristää. Hauskaa ja romanttista iltaa!

Love

Leena Lumi

Toukokuulta

Sinihimmeä ilta.

meren häipyvä kuvastin, -

häikäisten nousevat vaahterat

kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,

kuka mestari,

tämän elävän, kukkivan toukokuun,

nämä iltojen kultaiset terälehdet,

pian varisevat,

sinihimmeää taustaa vasten

katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto  -

Lasimaalaus (WSOY 1951)