sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Alexei Navalnyi oli valo pimeässä, kunnes...


Alexei Navalnay (4.6.1976-16.10.2024) eli varsin lyhyen elämän, johon mahtui paljon. Rakkaus, avioliitto, lapset, opiskelu lakimieheksi, mutta etenkin kasvu  kotimaansa Venäjän oppositiojohtajaksi. Se oli iso kasvu, sillä jopa Kremlin komeroissa piileksivä maan diktaattori Putin alkoi hermostua. Myrkytysyritys venäläiseen tyyliin, mutta sai mennä vielä vaimonsa Navaljanan kanssa hoitoon Saksaan. Monet toivoivat hänen ymmärtävän jäädä Saksaan: Sieltäkin käsin hän olisi voinut taistella maansa demokratisoitumisen puolesta, mutta ei: Aleksei Navalnay oli mies joka johti joukkojaan etulinjassa. Heitä jotka kaipasivat maahansa etenkin vapaita vaaleja ja myös Stalinin aikaisten näytösoikeudenkäyntien lopettamista. Alekseista itsestään tuli syyttä syytetty palattuaan Saksasta. Hänet pidätettiin jo lentokoneessa. Alkoi painajaisten sarja, jossa saatoimme vain ihmetellä, mitä kauheaa Kremlin piilossa kyyhöttävällä Putinilla oli pelättävänä. Hänellä oli pelissä kaikki, koska vaikka hän kieltää toisten maiden asioihin puuttumisen, hän keksi yllättäen Ukrainan olevan Venäjään kuuluva ja aloitti sodan. Mikään ei ollut loogista tai totta suuren maan valtiaan puheissa. Ja joka uskalsi olla eri mieltä, lähti kidutusleirimäisiin vankiloihin jonnekin kauas Siperiaan.

Osuin lukemaan Kotimaa -lehteä, jossa otsikkona on Yksi seikka Navalnyin viimeisissä ajoissa hämmentää Sofi Oksasta. Sofi pitää epäröimättä Putinin hallintoa vastuussa Navalynin kohtalosta. Jutun on kirjoittanut Ella Mustonen 23.2. ja siitä otan muutaman sitaatin:

Kirjailija ja Venäjä-kriitikko Sofi Oksasen mukaan oppositiojohtaja  Aleksei Navalnyin kohtalo oli kuratoitua kidutusta.

- Hänet haluttiin murtaa henkisesti, ja kun se ei onnistunut, hänen hengissä pitämisensä ei ollut haluttavaa Kremlille, Oksanen totesi Kaksi vuotta sotaa  - Ukraina kestää - tilaisuudessa Sanomatalon Mediatorilla perjantaina.

Hänen mukaansa Putinin hallinto on vastuussa Navalnyin kohtalosta. Oksasen mielestä on hämmentävä, kuinka Navalnyi pysyi henkisesti järjissään.

- Hänen kiduttamisensa oli nälkiinnyttämistä, lääkärin näkemisen estämistä, henkistä ja fyysistä.  Rajoitetaan läheisten näkemistä. Lehdistä, joita hän luki, sensuroitiin käsin pois uutisia, jotka hän näki. Käsityömäistä ja selkeästi hänelle profiloitua, Oksanen kuvaili Navalnyin kohtelua vankilassa.

Salamurhat ovat vanha keino työkalupakissa, ja nimenomaan sellaiset, missä käytetään myrkkyjä. Myrkkylaboratorioihin satsaaminen on tyypillistä Venäjälle.

Oksasen mukaan Aleksei Navalnyin leski Julija Navaljanasta voisi olla uudeksi oppositiojohtajaksi.

*****

Yksi Kremlin ukko on tuhoamassa koko Eurooppaa. Ainakin uhkailee. Ukraina on siitä selvä osoitus. Olen seurannut niin tarkkaan, että satuin lukemaan pahempaa kuin ehkä Hitlerin leireillä ikinä ja se liittyy lapsiin...Ukraina pistää vastan ja meidän asiamme on auttaa maan presidenttiä Wolodymyr Zelenskyitä, jolloin suojelemme demokratiaa, lännen arvoja ja koko Eurooppaamme.

Helsingin Sanomilta ilmestyi juuri kiinnostava Teema -lehden numero 1/2024, jonka nimi on Ukraina. Siinä on paljon muutakin kuin sotaa. Monia voisi kiinnostaa Kulttuurin luvattu maa ja Näin Ukraina kääntyi länteen -artikkelit. Seuraavan Teeman aihe voisikin olla sitten Aleksei Navalnyistä ja hänen hänen leskestään Julija Navaljanasta, joka aikoo jatkaa miehensä työtä.

Tämän päivän Helsingin Sanomien Kulttuurissa on Mihail Šiškinin muistosanat Aleksei Navalnyille otsikolla Oli kynttilä, joka edes vähän valaisi putinilaista pimeyttä.


Hän on poissa. Hän ei ole poissa. Emmehän unohda häntä? Emmehän! 

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Claire Keegan: Kasvatti

Petal on hiljainen tyttö, joka kuin varjosta seuraa muita: ihmisiä ja ympäristöä. Hän näkee liitujen vetämät pilvet taivaalla, hän tuntee äitinsä Maryn olevan jälleen raskaana ja tajuaa, miten se vaikuttaa koko perheeseen. Kaikki on taas tiukempaa. Ruokaa vähemmän. Isä John on enempi seura- kuin peltomies ja hänestä Petal joutaa jo tekemään töitä. Kotona kaikki on uupumuksen sotkua. Naurua ei kuulu vaan senkin edestä raskasta hiljaisuutta tai vauvan itkua. Petal ei tiedä paremmasta, mutta sitten...

Claire Keeganin Kasvatti (Foster, Tammi 2024, suom. Kristiina Rikman) kertoo alle sadalla sivulla timanttisen tarinan, sellaisen jossa värit vaihtelevat meren sinisestä yön mustaan. Petalin vanhemmat päättävät viedä tytön joksikin aikaa toiseen perheeseen kasvatiksi ihan kuin siksi, että silloin syöjiä on köyhässä irlantilaiskodissa vähemmän. Kasvatuskodin nainen, Edna, on pitkä kuten äitikin. Kun isä on lähtenyt paluumatkalle, nainen antaa Petalille puhtaat vaatteet ja pesee tytön hyvin. Petalin äiti on antanut vain tilkkasen vettä ja kaikki peseytyvät samassa vedessä. Nyt Petal saa kylpeä ammeessa. Nainen pesee hänet joka paikasta ja kaivaa liatkin kynsien alta. 

Sitten hän käskee minun nousta ja saippuoi minut joka paikasta pesulapulla. Hänellä on samanlaiset kädet kuin äidillä, mutta on niissä jotain erilaistakin, jotain mitä en ole ennemmin kokenut ja jota en osaa nimetä. Sanat tuntuvat karkaavan, mutta tämä on uusi paikka ja täällä tarvitaan uusia sanoja.

Nainen ei kovasti utele, mutta ihmettelee kun heinää ei ole heillä vielä niitetty. Tyttö sanoo suoraan, että äidillä ei ollut rahaa niittäjille. Tytöstä nainen on iloinen, mutta jostain surullinen. Salattu suru.

Petal menee nukkumaan ja yrittää saada niin paljon pissaa pottaan ettei vain vuode kastu. Joskus yöllä tyttö kuulee naisen tulevan huoneeseen ja hän teeskentelee olevansa jo unessa.

"Jumala sinua varjelkoon, lapsi", hän sanoo, "Jos olisit minun, en ikinä jättäisi sinua ventovieraiden huomaan."

Ihastuin kovasti Claire Keeganin vähäeleiseen kerrontaan lukiessani häneltä Nämä pienet asiat. Sama tunnelma tulee iholle Kasvatissakin. Tyttö elää nyt talossa, jossa kaikki on erilaista kuin hänen kodissaan. Siistiä, ystävällistä ja hellää. Eihän hän voinut tietää mitään hellyydestä, kun ei ollut sitä ennen saanut kokea. Rivien välitkin huohottavat ihmettelystä: Voiko tällaista olla? Erityisen hieno kokemus on juoksu talon isännän, Kinsellan, kanssa rantahiekalla pimeän jo pudottua. Petal saa olla lapsi, ainokainen edes hetken. Köyhissä taloissa lasten oli vartuttava nopeasti auttamaan talon töissä ja hoitamassa sisaruksiaan. 

Irlantilainen maagisuus kulkee tässäkin mukana. Siitä minä pidän! Eikä sitä selitetä auki. Lukijalle jää valta löytää tarinan salaisuus. Ehkä on vain yksi salaisuus tai sitten monta. Liikutaan siellä, missä hyljenaiset nousivat rannalle.

Minun jalkani takovat soratietä, juoksen pitkin sen keskellä kasvavaa heinää. Välitän vain yhdestä asiasta ja jalkani kiidättävät minut sinne....Minä en piittaa mistään, juoksen vain häntä kohti ja kun tavoitan hänet...

Loistava, loistava Claire Keegan!

******

Hiljainen tyttö on nyt katsottu ja kiitän kaikkia teitä, jotka ylistitte elokuvaa minulle♥♥Täydet pisteet ja voimakkaat tunteet aina herkistymisen reunoille asti♥♥ Perustuu Claire Keeganin kirjaan Kasvatti (Foster) ja noudattaa hyvinkin tarkasti kirjan tarinaa paitsi Petalin nimi....Sanoiko vain isä niin. Ehkä. Mistä saimme? Elisalta ja maksoi 7 euroa ja saa katsoa niin kauan kuin filmi heillä on. Oi noita nuotiotulien ja maagisen saaren tarinoita♥♥

maanantai 19. helmikuuta 2024

Joyce Carol Oates: Yö.Uni.Kuolema.Ja tähdet.

John Earle McClarenin ei olisi pitänyt pysähtyä auttamaan valkohehkuisen raivon kohteena ollutta mustaa miestä poliisien käsistä. Hänen ei olisi pitänyt luulla voivansa saada kunnioitusta, koska tunsi heidän esimiehensä ja oli itse ollut aikanaan jopa kaupungin pormestari. Heidänhän 'hitto vieköön' piti tuntea hänet. Kaiken jälkeen todeksi tuli tieto kummankin miehen täydellisestä aikaisemmasta syyttömyydestä ja mistä nyt syytettiin, se oli keksittyä. Eikä edes mustan tohtori Azim Murthyn autosta löydetty aseita tai huumeita. Kotona Johnin vaimo Jessalyn odottaa miestään lokakuun tuulessa, tuulikellojen soidessa, täyttäessään siemenillä linnunsyöttimiä, kun puhelin sisällä soi.

Joyce Carol Oatesin teos Yö. Uni. Kuolema, Ja tähdet. (Night. Sleep. Death.Stars. HarperCollins Nordic 2019, suomennos Kira Poutanen) ei olisi voinut jäädä minulta lukematta. Niistä päivistä, jolloin luin Oatesin Haudankaivajan tyttären, olen ollut hänen ihailijansa. Ne kirjat, jotka olen häneltä lukenut, ovat kaikki aivan erilaisia, mutta niiden nimittäjä on uskallus kertoa, mistä vain. Putous oli yllättävä ja Blondi huikea! Kosto: Rakkaustarina oli kipeä kirja paljastaessaan naisen syyllisenä joukkoraiskauksen jälkeenkin. Blondi oli huikea! Putous yllättävä! Sisareni, rakkaani sai minut uskomaan Oatesin saavan siitä Nobelin ja....Tämä minkä nyt luin, on 890 sivua ja ihan muista poikkeava. Vai onko kuitenkaan? Niin paljon jää mielen päälle tarinan loputtua.

Voiko onnellisempaa perhettä olla kuin McClarenit. Menestyvä isä, Whitely, kotiäiti Jessalyn ja viisi lasta. Vuodet ovat vierineet ja lapset kasvaneet kotoa, mutta edelleen he käyvät usein, paitsi Virgil, joka tulee tapaamaan vain kun äiti on yksin kotona. Hän on kiertelijä ja yrittää vähästään auttaa huono-osaisia. Myös isänsä suosikkina itseään pitänyttä Sophiaa näkyy harvoin. 

Virgil ei pitänyt perheen ilmoitustaulusta. Siinä oli liikaa valokuvia sporttisesta Thomista, joka oli harrastanut lukiossa yleisurheilua. Ja liikaa kuvia Beverlystä, joka näytti hemaisevalta kuin kansikuvamalli.

Perhekuvat eivät niinkään häirinneet Virgiliä. Eivät edes hää- tai vauvakuvat.  McClarenin perhe hymyilemässä kameralle takapihalla, penkillä. Jossakin.

Vanhimmat kuvat Virgilistä olivat kuvia kauniista pienestä pojasta, jolla oi vaaleat hiukset ja valoisan siniset silmät. Virgil oli poistanut kuvat ilmoitustaululta jo kauan sitten.

Harmoninen perhekuva saa särön tuulikellojen ja puhelimen soidessa. Siihen hetkeen kaikki epämukava oli herkän, hellän, rakastetun äidin toimesta pidetty katveessa. Jesssalyn eli miehelleen ja lapsilleen. eikä tuntenut muuta kuin rakkautta ja kiitollisuutta. Monia perhejuhlia ja Kiitospäiviä. Jessalyn sai elämänsä rakkaudesta mieheensä. Oli mahdotonta kuvitella, että hän edes voisi elää ilman miestään. Sitten tapahtuu tragedia, jossa ruukku putoaa lattialle tuon tuhannen säröinä. Alkaa kuin toinen aikakausi, jossa Bewerlystä tulee ylihössöttävä kotiäiti, Thom toimii salassa vaatiessaan oikeudenmukaisuutta, Virgiliä näkyy useammin, Lorene tekee järkyttävän löydön ja Sophia, joka toimii koulun rehtorina nyppii huomaamattaan hiuksiaan, kunnes niitä ei enää ole. Leski haluaa vain olla yksin omassa kodissaan. Kun hän on yksin hän on miehensä kanssa. Hän ei jaksaisi aikuisten lastensa hössötystä, ei mitään puhetta, ei sanoja.

Tuuli puhaltaa pimeitä ikkunoita vasten. Sade roiskuu ikkunalaseihin ja kaukaa kuuluu vaimea tuulikellojen ääni, Jessalyn yrittää kuulla tarkemmin, heikko, vaimeneva ääni, sen hopeinen, hauras kauneus, Jessalyn yrittää kuulla tarkemmin.

Vaikka romaani onkin pitkä, se ei tunnu siltä. Ihmismieli on kiinnostava niin onnessa kuin onnettomuudessa. Minulle jäi paljon aukinaisia tapahtumia, joihin Oates olisi voinut vastata, mutta hän ei selittele. Ruukun sirpaleet on lakaistu piiloon. Halutaan eheytyä, mutta onko se enää mahdollista. Eikö lattialla näkynyt myös väärän värisiä sirpaleita...mustia. Romaani on paitsi perheromaani myös tarina tämän päivän Yhdysvaltojen parantumattomasta värisokeudesta. Tässä kirja jota suosittelen heille, jotka pyytävät pitkää perhe- ja sukuromaania. Vahva jälkimaku.

Kirkas keskiyö.

Tämä on hetkesi, oi sielu, sinun vapaalle lennollesi
sanattomuuteen,
pois kirjoista, pois taiteesta, päivä mennyt , työ tehty,
sinun syventyä täydellisesti, äänettömänä 
miettimään aiheita, joita eniten rakastat,
yötä, unta, kuolemaa ja tähtiä.

-Walt Whitman - (suom. Arvo Turtiainen, Tammi 1965)

perjantai 16. helmikuuta 2024

Linnut ilonamme!

Tämä Jarmo Mannisen kuukkelikuva on yksi esimerkki siitä, millä luontokuvaajat meitä ilahduttavat. Itsellä harvoin on kamera mukanani, kun kohtaan jotain yllättävää. Se kaikki kuitenkin tallentuu muistoihini. Monelle kuukkeli edustaa sielulintua ja sen miltei kesy suhde ihmiseen ihastuttaa. Kuukkeli on varsin pohjoisen lintu, eikä ole tullut ainakaan meidän syöttöpaikoille.

Olen tuonut blogiini vuosien varrella aika paljonkin lintukirjoja sekä aikuisille että lapsille. Lars Jonssonin Talvilintujen elämää on meillä joulukirjan jälkeen esittely- hyllyssä. Se muistuttaa, mitä lintuja meidänkin pihapiirissämme on runsaasti. Ja osaa emme edes tunnista. 

Mauri Leivon Kuikka alkulintu kertoo miljoonien vuosien takaisesta linnusta, jonka huuto yössä voi olla meille tuttu. Ainakin se jäi ikiajoiksi minuun venekesiltä.

Tekstiäni kirjan tuomaan tunteisiin kera tämän upean kuvan, joka on Mauri Leivon:

Kuikka alkulintu on kirja jokaiselle luonnon ystävälle. Se on myös kirja, jota voi lukea suvikirjana lapselle. Jo pientäkin lasta kiinnostavat ainakin kuikkaperheen touhut. Jokaisesta myydystä kirjasta menee euro kuikan suojeluun. Euro sille, että selkävesien upean kuningaslinnun huudot ikiaikain takaa säilyvät myös lastemme lapsille. Heillekin on suuri elämys kokea se värisyttävä hetki, kun yöstä kuuluu kuikan viesti, jolle ei vertaista löydy, tai saada verkkokalvolleen kuva, jossa kuikka yöusvassa levittää siipensä kuin yhtyen sukupolviensa miljoonien vuosien takaiseen salaperäiseen historiaan…


Lintulaudan elämää on biologi Mauri Leivon kiinnostava teos talvilintujen tarkkailuun.


Kylän linnut on Mauri Leivon lintukirja sieltä, missä juureni ovat. Näitä tuttuja lintuja useinkin kaipailen.


Niittykirvinen laulaa metsäruusun latvassa ojanpientareella! Jätetään pusikkoja linnuille ja muillekin luonnon eläimille, annetaan Suomen luonnon soida!

Osa kylämaisemaa, Sibeliuksen linnut, Suomen kansallislinnut, valkeat laulujoutsenet unelmoivat vielä jostakin, kun jo ensihiutaleet satavat niiden valkeille höyhenille, upeille sulille. Olisiko jo aika lähteä matkaan, että voisi sitten palata? Turvallista matkaa! Varokaa tuulivoimaloiden siipiä! Kantakaa Suomea unissanne...Palatkaa kun kevätpurot solisevat.

Hömötiainen Nea Siemannin kuvaamana.

 

Nea Siemannin kuvaamat helmipöllöt. Koen outoa kiintymystä pöllöihin.

Lankoni Pekka Mäkisen kuvaama urpiainen.

Meriharakat Pekka Mäkisen kuvaamina.

Koskelot Jussi Jääsaaren kuvaamina.

Kirjosieppoemo ja pahnanpohjimmainen, joka jäi päivän tai kaksi yli muiden pesästä lähdöstä:

Lopulta kun ruokinta lopetettiin ja vanhemmat jo ihan kyllästyneitä, oli pakko lähteä. Seurasimme kunnes huomasimme, että ruokkivat maahan harvennetusti. Se vanhempien huolenpito! Näitä lintuja riittäisi, mutta palkissani on muutaman kuvaajan linkit, joita napsauttamalla pääsee lintuihin ja muuhunkin luontoon.


Antti Kortelaisen pyrstötiainen on ehkä vuoden liikuttavin kuva. Jokin hauraus tässä ja kuitenkin voima jatkaa kohti toisia pyrstötiaisia vie ihan sanattomaksi.

Jutusta puuttuu ehkä kirjoja, joita en heti löytänyt, mutta myös lapsille on tehty omia lintukirjoja. Alankin nyt pakkaamaan 



Lapsen omaa lintukirjaa eräälle rakkaalle.... Ja mennessämme seuraavan kerran Lohjalle,  mukaan lähtee:


Lapsen oma pöllökirja.

 Tästä uupuu nyt omat kaksi suosikkilintuani pöllöjen lisäksi, mutta ajalla löytänen kuvat. Lisään ne sitten tänne. Lopetuskuvana Jarmo Mannisen kuukkeli lennossa.


Leena Lumi 

torstai 15. helmikuuta 2024

Maan vankina suolla seisova...


Maan vankina
suolla seisova lentokyvytön kurki,
kuulee tovereitten äänet taivaalta
niiden loittonevan auran.
Väsynyt, voimaton siipi kohoaa
hyvästiksi.
Lohduton huuto kiirii rämeiköllä,
taivaan portaita
on liian monta askelmaa nousta.

Äkkiä on äänettömyys
lasittuneessa silmässä viimeinen kuva,
menneen kesän valo
yöttömän yön pehmyt uni.

-Timo Naarala -
kuva Reijo Ollikainen

*****

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti!


 Olet ystäväni, olet rakkaani, olet kaikkeni: Happy Valentine's day

Ei kuka tahansa voi olla ystäväsi. Sen täytyy olla joku, joka on yhtä läheinen kuin ihosi, joku jolla on kyky empatiaan, joku joka hädän hetkellä seisoo ehdoitta puolellasi, joku joka antaa tarkoitusta elämääsi.

- Henry Miller -


Paras ystäväni saa minusta esiin parhaat puoleni.

- Henry Ford -

Ystävät ovat tähtiä elämämme poluilla

- Leena Lumi -

Hyvä taivas! Kaikista vitsauksista, jotka voit vihassasi lähettää, säästä minut, oi säästä minut petolliselta ystävältä.

- George Canning -


Vain ystävä saa sanoa: "Minähän sanoin sinulle."


- Pam Brown -

Vanhoilla ystävillä on mukavaa yhdessä - ei kilpailua, ei teeskentelyä. He kasvavat läpi elämän täsmälleen samaa vauhtia.

- Pam Brown -

Kasa CD-levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.

- Pam Brown -


Me putoamme kuin pikkukivet toistemme sielujen lampeen


- Joan Borysenko -

Sinä tiedät, miten paljon tai vähän pitää sanoa surun tai huolen aikaan. Sinä osaat lukea sydäntäni.

- Pam Brown -


Mikä tarjoaa iloa enemmän kuin aina hyväntuulinen ja uskollinen ystävä


- Leena Lumi -

Enemmän kuin ystävien apu meitä auttaa varma tieto siitä, että voimme luottaa heidän apuunsa.

- Henry Miller -

Selviät ilman ihmisiä, mutta tarvitset ystävän.

- kiinalainen sananlasku -


Puhelu on hyvä. Mutta kirjeen voi lukea uudelleen.

- Pam Brown -

Älä säästä kauniita sanoja ystävistäsi siihen asti, että he ovat kuolleita; älä kirjoita niitä heidän hautakiviinsä vaan puhu heille nyt.

- Anna Camus -


ystävänpäiväterveisin
Leena Lumi

PS. Leena Lumi -blogia tänään 15 vuotta. Kiitos teille♥♥

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Onnea Suomen tulevalle presidentille ja hänen puolisolleen!

Onnea Alexsander Stubbille ja hänen puolisolleen Suzanne Innes-Stubbille. He jatkavat Sauli Niinistön ja tohtori Jenni Haukion jälkeen maamme johtavana parina. Ei ole varmaan virhe toivottaa, että Saulin ja Jennin jäljissä voi kulkea ainakin osan matkaa...ne polut ovat sydämin kuorrutetut ja tähdin valaistut.

Onnea ja menestystä yhtenäisen suomalaisuuden nimissä ♥♥ 

lauantai 10. helmikuuta 2024

Älkää nukkuko sunnuntain äänestyksen ohi!


Älkää nukkuko sunnuntain presidentin vaalin äänestyksen ohi! Äänestäminen on oikeus ja velvollisuus, jolla voimme vaikuttaa.

Casper: "Ukki, oletko sinä jo äänestänyt?"

Ukki:" Ihan ensimmäisenä päivänä Nanan kanssa sen teimme. Huilitaan nyt, että jaksetaan huomenna katsoa, miten muu Suomi on äänestänyt." 

Nana: "Tulevaisuudella on väliä. Sssshhhh, unia rakkaat♥♥"

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkellä... - anche se fossi venuta nel dolore...

 - tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai 
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itsestäsi

ja minä 
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia

painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö

- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
George Yepes Axis bold as love


*****

Anche se tu fossi venuto nel dolore,
nel momento della notte piena
così, che il buio copre il pianto.

Se tu venissi di nascosto dalla angoscia,

senza parole, ne dovere di frequentarci.
Come se tu prendessi le ferie da te stesso.

Ed io,

ti accoglierei nel buio,
mi metterei da parte
senza un volto, come la notte
come una nessuna,
solo la notte ed i capelli.

Ti rannicchieresti vicino a me,

ti allevieresti te stesso dentro di me.
Mi daresti il sollievo,
ed andresti via in silenzio
liberato dal troppo dolore.

Come io, la notte.


- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella, WSOY 1988, käännös italiaksi Tuuli Piuhola)

maanantai 5. helmikuuta 2024

Iloista viikkoa presidentin vaaliin ja sitten vaikka lintuja bongaamaan!

Jarmo Mannisen suorastaan voimaannuttava kuva siivittäköön vaaliviikkoa. Hömötiaiset, willowtit, ovat vähentyneet, mutta kyllä meillä käyvät vielä. Etenkin kookospähkinäkakut menevät hyvin ja mustarastaille on ihan oma talvipiiloon tarjottava ateriansa, joka tarjotaan noin puolilta päivin ja se ei ole jäätynyttä. Biologi Mauri Leivo tämän minulle kertoi, että mustarastaan nokka ei kestä Keski-Suomen korkeudella talvea ilman ruokinta-apua. (Sama koskee heikkosorkkaisia, pieniä metsäkauriita.) Tunnenpa linnuista kiinnostuneen pariskunnan, joka esimerkillisesti ruokkii mustarastaslaumaa Helsingissäkin. Hömpät ovat oma suloinen lukunsa lintusyötöllä.

Olen useinkin ottanut kantaa nykyiseen presidenttipariimme, joka on minulle hyvässä ikimuistoisin. Sen olen saanut sanoa, mutta nyt vaikka on näin hyvin sujuneet vaalit ja olen vain kommentoinut Stubbin runsaita sivuja, minua on lempeästi haastettu poliittisiin kysymyksiin muutaman kerran. En ole niin kiinnostava ollenkaan, enkä poliittinen henkilö, joten saan pitää mielipiteeni ihan ominani kuin vaalisalaisuuden. Ystävät ja läheiset tietävät, että minulle merkitsee eläinsuojelu (kiitos emakkohäkkikiellosta määräajalla) ja maanpuolustus: Kiitos Natosta! Haluan nähdä lehmät laitumilla, hevoset laumoissa, kanat ulkona ja turkistarhat kiinni. Mitään uutta tässä ei kai ole, mitä en olisi aikaisemminkin kertonut. Kummatkin ehdokkaat ovat huomionarvoisia, joten ollaan iloisia, että näin on.  Niin ja jos nyt tännekin sen laitan: Jokaiselle lapselle tehtävä mahdollisuus yhteen mieluisimpaan harrastukseen! Se pitää lapsen oikealla polulla eikä tee luokkaeroa. Presidentin asia on ulkopolitiikka, mutta hänen on oltava myös kansaa yhdistävä, ei erottava henkilö.

lumisadeterveisin
Leena Lumi

perjantai 2. helmikuuta 2024

Onneliste kylä


Tää o sellane onnelliste ihmiste kylä. Siäl o eres mettä ja takan mert. Moni o tehny jo varauksii, mut me mahrutas ton Hannele Salmelan luomaa Onnelaa kaik. Mää aio assu mu armaa kans tos valkoses talos oikial, sii jok kallistele maasto mukka.  Yks ystävä taitaa tul sin kans. Ja yhres talos asu mu äit iha likel eli se o sit tuo sinine. Keltase mene taireystävä ja vaalepunases assu tytär Meri, Sami, Casper ja Taika. Meil o siält hyvä näköala merel ja nährä ku paati kulkee ees taas. Suvel me uira siin rannas ja sit siel o viäl oikke hyvä kalaravintola, jok taitta ol Ravintola Merimest Reposaarest. Ei siäl sit pali muut kaivatakka, ku saa kuul lokei, tuntte tuule ja haista suolase mere...Hylkeire pää pomppivat ko ilose pallo ylös alas mere tahris....

Leena Lumi

kuva Hannele Salmela

maanantai 29. tammikuuta 2024

Kaksi loistavaa ehdokasta valittavana toisella kierroksella!

Meillä on toisella kierroksella kaksi loistavaa ehdokasta. joista valita. Luin tänään IS:n ja HS:n vaalikoneista Stubbin ja Haaviston eroja. Valittu oli juuri suurimmat erot. Toisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina 11. helmikuuta. Toisen kierroksen ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 31.1. ja päättyy tiistaina 6.2.
Erittäin kiinnostavia kysymyksiä. Ja muistakaa nyt myös se, että ihmisiä kiinnostaa myös presidentin henkilö eli kumpaa vaikka syö mieluummin soijanakkia vai tavallista makkaraa grillistä.
Evakon tyttönä ja muutenkin näissä oloissa, eniten kiinnosti maanpuolustus. Minun puolestani voisi Natolla olla Suomessa pysyvä tukikohta. En kerro, mitä herrat vastasivat. Sama koskee kaikkia niitä asioita, joita pidät itse tärkeänä olivatpa ne verotus, taloudellinen riippuvuus Kiinasta, presidentin oikeus vapauttaa rikollisia tai turkistarhaus. Pelissä on myös Ukrainan kohtalo. Juuri saimme kuulla, että Unkarin oli taivuttava ja rahaa on tulossa neljälle vuodelle. Hyvä se, mutta Ukraina tarvitsee myös aseita ja koulutusta niihin pikaisesti. Tärkeintä ja vaikuttavinta olisi saada Ukraina Natoon ja pian. Muista selvittää sinulle tärkeät asiat, sillä presidentti on arvojohtaja ja ihminen täynnään mielipiteitä.
Kysymyksiä oli paljon ja vastaukset kiinnostavia. Olisin tänään halunnut puhua kummankin ehdokkaan kanssa. En kerro omasta kannastani kuin sen, että olin Stubbin kanssa eniten samaa mieltä maanpuolustuksesta.
Jäi sieltä yksi asia mietityttämään, mutta se on yhtä salainen kuin on vaalisalaisuus. Myönnän kuitenkin sen, että kun Sauli Niinistöä valittiin, olin mukana tekemässä unohtumatonta presidenttiä kaksikin kertaa. Hänessä on hyvää esimerkkiä tulevalle jatkajalle. Tohtori Jenni Haukiossa myös esillä olevavana puolisona. Kiitos heille ❤ Tervetuloa uudelle seuraajalle puolisoineen ❤
Saattaa tähän tekstiin tulla uuttakin tai sitten ei. En aloita vaalikeskustelua, vaan luen kiinnostavaa romaania ja yritän ulkoilla. Halusin vain, kuten joka kerta, muistuttaa ottamaan selvää oman ehdokkaan valinnoista.

Leena Lumi

lauantai 27. tammikuuta 2024

Onni onnettomuudessa


Se saattoi tapahtua.
Sen täytyi tapahtua.
Se tapahtui aiemmin. Myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, mutta ei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska oli muitakin.
Koska olit vasemmalla. Koska olit oikealla.
Koska lankesi sade. Koska lankesi varjo.
Koska vallitsi aurinkoinen sää.

Onneksi oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi oli kisko, koukku, palkki, jarru,
syvennys, mutka, millimetri, sekunti.
Onneksi oljenkorsi kellui vedessä.

Siksi, silti, sen vuoksi, siitä huolimatta.
Entä jos sinulta olisi jäänyt käsi, jalka,
askeleen verran, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis ehjin nahoin? Hetkesi ei siis vielä koittanut?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä livahdit silmästä läpi.
En osaa kylliksi ihmetellä, vaieta.
Kuuntele,
kuinka rintani pamppailee sinun sydämesi lyönneistä.

- Wislawa Szymborska -
suomennos Jussi Rosti

Holokaustin muistopäivänä 27.1.

"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."

"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."

"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."

- George Santyana -