Se on nyt suvi sataa taikka paistaa

Tyttäremme Meri: Kesäloma ja hänen ensimmäinen risteily🛳 Kuutti -ja muumidisco oli jättimenestys. Pääsin vielä tanssimaan Kate Ryan Désenchantée hänen kanssaan 💜 Itsellä on lämpimiä muistoja lapsuuden laivamatkoista ja uskon, että onnistuttiin luomaan niitä myös hänelle 💜

Ensimmäiset matkasi olivat alpeille hotelliin, joka oli kahden kilometrin korkeudessa ja sitten vielä kävelimme vähän ylöspäin...Sinua harmittaa, kun et muista noita Sveitsin ja Saksan matkoja ja teet itse toisin, että Casper muistaisi. Opit kävelemään ilman kädestä kiinni pitämättä Zürichissä ja sieltä muistat huikean kauniin astiaston nukkekotiin. Annoin sen sinulle vasta vähän aikaa sitten. Sait toki lapsuudenkodissa leikkiä niillä, mutta katseeni turvasi Sissi -keisarinnan astiastoa. Kaduilla myytiin orvokkeja tammikuussa.....Meidän kaikki matkamme ovat täynnä tutustumisia, koska liikuimme omalla autolla ja asuimme hotelleissa. Olit jo isompi kun kerran yövyimme Etelä-Sveitsissä pienessä perhehotellissa. Illallisella tutustuimme pariskuntaan, joilla oli sileäkarvainen noutaja mukana. Vietimme iltaa yhdessä ja sinä silittelit innokkaana koiraa. Aamulla herra Sprüngli toi sinulle valtavan suklaarasian Lindt&Sprüngli, luki rasian päällä. Voi noita aikoja ja monia tutustumisia!

Toki ensimmäiset matkat olivat laivamatkoja ja kaveri mukana. Myöhemmin matkustimme rahtilaivoilla suoraan Saksaan tai Puolaan ja oma auto mukana. Siellä vasta hulppeat tarjoilut.

Nyt Meri, sinä ja Sami viette Casperia kokemaan maailmaa ja hän muistaa ensimmäisen laivamatkansakin ♥♥

Tämän tekstin myötä haluan olla väillä paussilla. Tarvitsisin somevapaata, mutta siihen en pysty kuin hetkellisesti. Hyvää suvea kaikille ja me Ukin kanssa odottelemme pikkuista kullanmurua kera vanhempiensa tulevaksi!

Nana&Ukki

Peto hyvä

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Savonlinnan oopperajuhlat

Kaikki tiet vievät suviseen Savonlinnaan ja oopperoiden maailmaan ♥♥

Koiruudet

 
Tässä kiva muisto ♥ Dina ja Taika ♥

Unelmia

Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa.
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy:"Sanot sen niin..."

On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan 
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

Eeva Kilven muistolle 27.6.2026  R.I.P.   

Köynnöshortensia syleilee kotiamme, lisäystä Marjan pihaan ja vaeltavat varjoliljat

Köynnöshortensia kiertää jo melkein koko talomme ympäri. Nyt kun runsas kukinta on alkanut, se on niin huikeaa ja odotettua. Jos ei olisi kivitalo laittaisin kiipeämiskehikot.

Tässä lähtevät raput keskipuutarhaan ja kalliolle. Hortensia kiertää kulman takaa verhoten terassin. Keltakurjenmiekat kalliolla eivät vielä kuki, mutta valtavat kuunliljat senkin edestä, eivät näy kuvassa, koska jäävät tässä piiloon. Vasemmalla kasvavat kallionauhukset Desdemonat, rinteessä syyskesää odotellen.

Etelän puoleinen seinä on yläpuutarhaa. Köynnöshortensiat kasvavat yhtä vahvasti kaikissa ilmansuunnissa. Villiviinit odottavat hetkeään.

Puutarhavierailuissa käymme Marjan puutarhassa, jossa näemme kätevän kasvulaatikon, joka on myös yltä verkotettu. Tässä kasvavat leimut, joiden kukintoja ja nuppuja jänikset ja peurat mieluusti maistelevat. Teimme meille vastaavan katoksella revontuliatsaleoille Ruususen uni. Ja tietenkin kaikki atsaleat ja nuoret hortensiat ovat kasvaneet  verkotettuina. Leimut menivät parempiin suihin, mutta vain kukinnot. Marjan piha on tasainen kun meillä kolmessa kerroksessa ja jyrkät viisteiset rinteet. Monta kertaa on tiputtu rinteissä, joten niihin vaihtuvat mikä ikinä. ikinä helppoa on.

Tässä minusta ihana ja romanttinen idea, ilta kahdelle kirsikkapuun varjossa päivällä ja iltahämärillä kohtaa yön eläimiä. Yökiitäjät, lepakot, ketut....ja metsäkauriit.

Piipahtakaa Puutarhavierailuja sivustolla Marjan Puutarhassa♥♥ Kiitos Marja♥♥Ja tietenkn  myös muiden siellä olevien puutarhoissa. Viime vuonna tein naapurin Tuulan puutarhasta ja siellä on muitakin erittäin kiinnostavia. Kirstillä on huikea Manneken Pis Brysselistä ja ei ole ihan pieni. Suihkulähteet♥♥

Meillä päähuomio nyt hortensioissa, mutta emme ole voineet olla huomaamatta varjoliljojen vaeltelua. Sain niiden juurakkoja vuosia sitten blogiystävältäni ja hän sai Ristinummen ruusun juurakon. Niitä istutettiin monta vuotta sitten vain keskipuutarhaan ja vähän jurottuaan niitä oli keskipiha täynnä. Pyysin Reimaa kiertämään vaeltajat, kun aika myöhään vasta ajoimme koneella. Vaeltajista ilmeisesti pihallamme pyörivä rusakko vei nuput. Niitä on levinnyt kuitenkin jopa Iris Sipirican, sinisten siperian kurjenmiekkojen joukkoon, jossa ovat jännästi suojassa. Tämä sisupussi on vaeltanut etupihalle ja kasvaa törröttää siellä uuden tuurenpihlajan edessä. Kuvaan sitä lisää mikäli nuppuja ei syödä.

Köynnöshortensia peittää jo terdemme  ja kukat ulottuvat sinne ruokailukatokseen reunan yli. Ei paha!

Vilahdus vielä ristinummiruususta eli villiruusustamme

Juhlimme juhannusta villiruusullamme, jolla on tarina. Ensimmäinen asia on, että kun kuvaa koko pehkoa, kukkien suuruus ei näy. Hän kantaa tarinaansa, jossa Ristinummen asemaa oltiin asfaltoimassa. Ruususeuralaiset olivat valmiina, mutta kun he menivät sinne, oli asfaltointi jo aloitettu. Kaikin voimin ruusen juurakkoa alettiin repiä, mihin vain kiinni pääsi. Sitä en tiedä paljonko saatiin, mutta riittävästi legendaan. Jokainen hoiti taimeaan kuin aarretta ja tulokset alkoivat näkyä. Onni minulle, sillä sain valokuvaaja Arto Rantaselta vuonna 2013 juurakon, kun hän kävi kuvaamassa puutarhaamme Viherpiha -lehteen. Oltiin ihan onnesta soikeena kun seurasimme villiruusuamme. Hieman rentovartinen, yksinkertaiset ja suunattomat kukat ja väri, jota eräs tuttuni sanoi uniikiksi, sillä tätä ei muuhun sekoita. Ei kirvoja eikä muitakaan vaivoja, Vain iloa. Ja kaikki meille tulevat joutuivat ihailun pauloihin ensikatseesta. Yhden kerran on alasleikattu kaksi vuotta sitten.

Samaan kuvaan ei ruusupehko mahtunut eli tässä toinen puoli ja saa kasvaa niin paljon kuin huvittaa. Tilaa ja aurinkoa ruusu tarvitsee. Meillä toista puolta rajaa vanha, kivinen leikkimökki, toisella on tilaa vaikka kuinka paljon. Olen tästä viime vuosina jakanut niille. joiden tiedän pitävän kasveista sulassa toistensa ja luonnon kanssa. Kasvit voivat koskettaa toisiaan, sillä silloin jää aukkoja vaikka pienelle  huvimajalle, joka kätkeytyy suloisesti kasvustoon. Rajatut penkit, trimmerit ja tarkka siisteys ei ole mieluisaa, vaan kasvien yllätykset. Olen nyt joskus jo jakanut tätä ruusua ja kaikilla on menestynyt. Nyt on jo varaus ensisuvelle ellei pidemmältä oman villipuutarhansa pitäjä ehdi noutamaan tänä vuonna. Ruusu odottaa häntä ja se pääsee luononmukaiseen ja runsaaseen pihaan. Syysistutus on usein onnistunein, mutta tämä selviää kaikesta, kunhan alkuun kastellaan aurinkoisessa paikassa.

Kotiliedessä  numero 13 Kasvitieteilijä Peter Joyn jutussa Sulassa sovussa luonnon kanssa, Peter toteaa, että 'hänestä puutarha ei saa olla liian siisti, vaan sinne pitää jättää tilaa ja turvaa linnuille ja hyönteisille.' Juttu Johanna Vireaho, kuvat Annabelle Antas. Peter Joy tilaa siementaimia ympäri maailmaa ja tuloksena on hurmaavia risteymiä. Lehti on nyt myynnissä. Yhdessä pienessä kuvassa on kasvi, jota minulla on vain yksi. Se selvästi kaipaa seuraa, joten etsintä jatkuu.

Eläköön tuuheat puutarhat, mutta pieni pelikenttä meillä on aina ollut. Ensi kuussa siellä pelataan koronaa ja krokettia. Ukki opettaa Casperille myös parhaat koripallokikat. Koria lasketaan alas, että Casperkin saa tasoitusta 4,5 vuoden iällään.

Casperin äidillä jo Ristinummi hyvin leviääkin. Sille haettiin yhdessä paikka, jossa sen villiyttä ei mikään häiritse. Ja tilaa on kasvaa vaikka sateenkaaren sillalle.

terveisiä villistä puutarhastamme

Leena&Reima

Sydänsuven juhlaa kaikille!

Sydänsuven juhlaa kaikille ♥♥ Kuunnellaan luontoa ja syödään hyvin. Villiruusummekin eli Ristinummiruusu, joka pelastettiin ruususeuralaisten toimesta just ennenkuin asfaltti sen olisi peittänyt kiertää kädestä käteen ystäville. Ja tietysti se jo kukkii nuortemme Lohjan puutarhassa. 

Villiruusuillaan luontoäänia kuunnellen ja unohdetaan kaikki muu. On vain tämä hetki tässä nyt ♥♥

Leena Lumi

Eihän juhannusta ilman ....

Hurmaavaa sydänsuven juhlaa teille kaikille mailla, paateissa, vuorilla, missä ikinä juhannusta vietättekään. Meille on tulossa erittäin rauhallinen juhannus, sillä olemme muutamia vuosia saaneet viettää sitä saarellamme nuorison kanssa, mutta nyt heillä ensimmäinen juhannus omassa kodissaan.Meille on kutsuttu vain yksi kerallamme nauttimaan. Nuoret saapuvat heinäkuun alussa. Koska kiirettä on tulossa säilöntöineen päivineen ja edestakaisia matkoja, nyt nautimme puutarhastamme, istumme saunan jälkeen kukkiemme keskellä ja kuuntelemme yön ääniä. Tai käytämme yläterassiamme, jonne edes itikat eivät ymmärrä tulla ja katsomme milloin aurinko putoo Päijänteeseen vai onko nyt todella sitten se yötön yö.

Ihania muistoja nuorten kanssa yöttömässä yössä. Tästäkin löytyy juttua lähivuosilta. Äiti ja tytär skumpalla ♥♥♥

Malja sydänsuvelle. Skål 

Summer Wine

Suvimaisema:

Suvimaisema:
lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!

- Lauri Viita -

Juhannusruokaa rennosti

Juhannuksena kkukin perhe syö makunsa mukaan, mutta yllättävän usein miehet ovat grillissä kiinni. Kollaasissa ei nyt grilliruokia vaan melonisalaattia, zarzuelaa ja katkarapusalaattia. Monet juhannukset on nuorten kanssa vietetty meillä, mutta tänä vuonna Merin perhe saapuu heinäkuun alkupolella. Pöytään istuu kuitenkin kolme henkilöä ja vähän onkin kiva tietää kuka mistäkin pitää.

Melonisalaatti on koostettu kolmesta eri melonista katkaravuista, kirsikkatomaateista eli tämä ihan muistin varallta. Ja rapeaa salaattia tietysti Tämän kanssa tzazikia ja patonkia. Hassua, että löysin tämän eräältä viinipihalta kun kysyin 'saisinko jotain melooneista'. Mielikuvituksella tähän voi vaihdella etenkin katkarapujen tilalle melkein mitä vain.

Zarzuela on herkku merenelävistä pitävälle. Ainakin minulle ja miehelleni. Kun kerran maistaa, on mennyttä. 

Vain joulusta selviän ilman katkarapusalaattia ja tzatzikia. Mitäpä sitä ei tarjoasi, mistä pidetään. Kun Meri vielä asui kotona ja hänellä oli yöviereita, piti lauantai-iltoina olla tätä ja patonkia sekä tzatzikia. Taitaa johtaa Leena Lumin ruokaresepteissä vieläkin...

Kurrekin mukana juhannuksessa....

Etenkin  grillattua pihviä, marinoituja veneperunoita ja tomaattisalsaa. Tästä monet pitävät.

Caprese ja grillivartaat. Salaattina tomaatti-mozzarella eli se maailman terveellisin, jota syömällä kolestrolikin laskee.

Kasvissyöjälle ja muillekin munakoisovuokaa. Kuva kertoo kaiken: Meidän piti ruokabloggaja Jaelin kanssa kuvata ruoka, mutta ehdimme syödä sen ennen kuvausta:) Se vain on niin hyvää!

Jälkiruokana useimmiten mansikoita. Kuvassa valkohomejuuston kanssa. Countalopemeloni on monen herkku ja vadelmille voi vatkata kermavaahtoa tai syödä silleen. Juhannuksen aikaan tuskin saamme kantarelleja, mutta minulla on ruokaresepteissäni herkullinen Kantarelli-pinaattifrittata, josta valmistaa herkkua sienikauden alettua.

We four fab' yhtenä sateisena juhannuksena...

Niin suloinen muisto♥♥♥ Dina ja Taika♥♥♥

 Leena Lumi &koiruudet

Vielä kukkivat Isabellansyreenit...ja niitä on paljon♥♥

Helmiorapihlajia

Helmioraihlajasta on ollut paljonkin kuvia etenkin Leena Lumin puutarhassa, mutta jokainen vuosi on omansa.

Etupihallamme kukkii kolme helmiorapihlajaa 'Toba' etupihallamme. Jos jotain katuu elämässään ei ainakaan tämän pikkupuun istuttamista.

Pienet kukkatertut ovat ensin kuin helmiä ja vaaleita, kunnes alkavat aueta kuin miniruusut tarjoten myös yllättäviä värejä.

Tässä jo aivan auki oleva kukkakimppu. Monet onnittelut on tällä menty.

Helmiorapihlaja 'Toba' menestyy hyvin Keski-Suomessa asti. Korkeus 3-4 metriä. Ja kuin bonuksena, lehdet saavat ruskavärin!

Tästä suloisesta kaunottaresta olen kirjoittanut ja kuvannut ainakin näissä jutuissa:

Helmiorapihlajan aikaan

Helmiorapihlaja kaunehin on...

Leena Lumin puutarhassa

Vähän atsaleoista, ihan vähän....

Tässä ensimmäinen atsaleani, mutta ei viimeinen. Olisin kovasti kiitollinen, jos saisin tietää, miksi tämä tähän asti eniten kukkinut ei ollutkaan näin komea tänä vuonna. Ainoa mitä olen muuttanut, laitoin syyslannoitetta, mitä en ole ennen tehnyt. Siinäkö vika? Kaikki happaman maan kasvit saavat rodo&havulannoitetta ohjeen mukaan kaksi kertaa suvessa. Niistä ovat tykänneet. Vai huilaako hän kuin kaikkensa antaneena ja pitää välivuoden?

Tämä kuva on pohjoispuolelta ja tehnyt kukkia hyvin. Tämä atsalea jää mieleeni myös siksi, että en ikinä olisi kuvitellut leikkaavani kukkakimppua rakkaasta atsaleasta. Niin vain tein ja lähdimme ystävämme luokse pienelle suolapalalle ja oli siellä muutakin. Kun ojensin kimpun jotain värähti minussa. Se oli hyvä tunne. Ja ojensinhan kukat ystävälleni, jonka isoisä on Valkjärveltä eli samasta pitäjästä kuin äitini. Ystäväni tytär on Merin lapsen Casperin kummitäti ja.....me olemmekin sukua!

Tämän kuvan juttu löytyy: 

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Leena azaleoiden lumoissa...

PS. Nämä azaleat ovat Revontuliazaleoita Illusiaa ja Northorn Hi-Lights. Punaiset Ruususen uni azaleat ovat vielä aukeamatta.

Ja mikä parasta, azaleatkin saavat syksyllä ruskavärin, joka on myös yksi kasvivalintaperusteeni.

Heroka! Hyvästi maidonvalkoiset sääret ja pitkät mekot

Kävipä niin, että löysin pitkästä aikaa Marimekolta mieluisan mekon. Niitä oli mininä ja pitkänä. Kiitos ei! Kun teimme lähtöä myyjä juoksi peräämme ja olikin löytänyt jostain piilosta polvimittaisen ja unelmavärini siinä vielä.

Meillä oli pienet partyt ja tietysti olin uusi mekko ylläni. Kauhukseni tajusin, että enhän minä enää saa melanooman jälkeen ruskettaa itseäni ja ihan pitää juosta aurinkoa piiloon. Yöt ovat minun! Totesin miehelleni, että en voi käyttää mekkoa kuin pimeässä, koska sääret, ennen aina kauniisti ruskettuneet, olivatkin nyt kuin maidossa uitetut. Mieleni alkoi ihmetellä, että eikö kukaan ole keksinyt Body meikkiä. Istuin koneelle ja aloin etsiä sanoja. Ja ylättäen löysin sivustot Heroka. Luin kaiken, sillä minulla ei ole intoa saada uutta melanoomaa, mutta haluan kulkea suvet paljain säärin kuten olen aina tehnyt.

Luin kaiken Herokasta ja tilasin kokeeksi ensin yhden putelin. En löytänyt mitään vaarallista ja aloin odottaa tuotetta. Kun se saapui, kokeilin käteen, joka alkoi näyttää suvisametilta ja ihana pieni glow mukana. Eilen illalla oli ihan pakko mennä esittelemään Herokaa naapurilleni, jolla on myös tuotteeseen tarve. Sivelimme mukana tulleella sudilla vasemmat kätemme. Ystäväni on taiteilija ja hän alkoi huokailla ihastuksesta. Vertasimme Heroka -käsiämme maidonvalkoisiin ja siinä oli sitten iästäkin pois 10 vuotta! Ystäväni lupasi tilata heti. 

Tuote on miellyttävän kevyen tuoksuinen ja sitä ei ole testattu eläimillä.

Nyt on kuin uusi aika ja happy days are here again! UV-suojaa en vielä löytänyt, mutta aroissa paikoissa voi heti aurinkoaamuna vetää oman aurinkosuojansa alle ja antaa sen imeytyä. Sitten tervetuloa Heroka, ei ole enää kesää ilman sinua!

Kaunista kesähehkua♥♥Minä hehkun kesäpronssissa. Missä sinä?

Leena Lumi

PS. Toinen Heroka tilattu♥ Testi liikenteessä näytti täydelliseltä.

Muumi Villit vieraat

Monet meistä muistavat Tammen Kultaiset Kirjat. Kun löysin tämän Muumi -tarinan oli heti ostettava Villit vieraat. Kirjan ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Riina ja Sami Kaarla. Tarinat perustuvat Tove Janssonin teksteihin. 

Vähän haikeaa paketoida tätä Mauri Kunnaksen Tarinatuokion kanssa., mutta Casper arvostaa. Seuraavan kirjapakettin annan suoraan käteen ja halit päälle. 

Pitääköhän tämä saada minunkin omaksi. Tärkeä vinkki: Kunnasta ja Janssonia edullisesti nyt. Sopii hyvin välipalaksi vaikka reissuun.

Eräänä tyynenä ja hiljaisena kesäkuun iltana, kun Muumilaakson väki oli mennyt jo nukkumaan. Muumitalo ei osannut vielä aavistaa, mikä sitä odotti....

Kun villit vieraat olivat lähteneet, kaikki ryntäsivät uimahuoneelle.

Mikään ei rentouta niin kuin meri, Muumipappa mietti.

Härmesalviaa, syreenejä, kalliotuhkapensasta...ja tärkeä kiitos♥♥♥

Härmesalvia on varsin uusi tuttavuus meille, mutta niin tärkeä ja vahva pölyttäjäkasvi, että ostimme jo kolmannen kierroksen.

Alku oli Hyytiiäisen taimitarhalta ja härmesalviaa oli vain kokeeksi. Kohtahan sitä jo haimme toisen erän. Ja uutta kuunliljaakin, näkyy olevan laatikossa. Suosikkini on edelleen Hosta Halcyon ja hämykuunlilja, mutta niihin palaamme myöhemmin.

Härmesalviassa on vain yksi ikävyys, se on yksivuotinen. Tätä kun laittaisimme alapuutarhaan, alkaisivat loputkin hedelmäpuut innostua. Tätä kasvia olen löytänyt kolme väriä: harmaa, valkoinen ja tämä tumma lilansininen. Koska on paljon valkoisia kasveja/kukkia, tämä vahva väri sopii joukkoon hyvin. Etupihan korkea kuusi on nyt ympäröity superpölyttäjällä, kieloilla ja pienillä pensailla, jonka nimeä eivät ole tienneet edes puutarhurit. Löydämme sitä lehdostamme jostain levinneenä ja nimeksi on jäänyt kalliotuhkapensas. Siitä on blogissa oma juttunsakin ko. nimellä. Kuvassa takana näkyy vielä kaksi isoa revontuliatsaleaa verkossa. Ne poistetaan yhdessä kera kaverin.

Tämä on helppo pikkupensas, jolla on huikea ruskaväri. Voi leikellä jos levittyy kulkupoluille eikä ole moksiskaan. Nyt on korkea, kapea kuusi värien somistama. Sunnuntaina tulee ystäväni katsomaan atsaleoitaa, jotka ovat vieläkin verkoissa. Muut aukeavat, mutta ei ainakaan ruususen uni vielä. Reima muistaisi, että se tulisi valkoisia myöhemmin...

Kera syreenien, jotka Meri on kuvannut, lähdemme viikonloppuun. Nyt tuli sade niin sopivaan saumaan ettei tosikaan. Koska en ole pariin vuoteen nähnyt kunnon digitaliksia, ostimme kukkivia ja niitähän olisi saanut kastella. Suomen Tahitilla on ollut hellettä, joten Alvar oli oikeassa nimetessään tätä huvilasaartaan. 

Pölyttäjien pörinää, herkkuja ja ystäviä. Ihana kutsu ensi viikolle....

Leena Lumi

Kiitos teille 7 miljoonaa blogissani käynyttä ♥♥♥ Kaikki alkoi ystävänpäivänä 2009, kun...

Punahilkka -kuusi

Suomessa kehitettiin punaneulainen kuusi, joka on vuodelta 1989. Kuusi on purppurakuusen ja tuulenpesäkuusen risteymä. Kuusi sai nimeksi Punahilkka. Kuusesta kertovassa Helsingin Sanomain jutussa nimi oli isolla ja saa olla tässäkin. Tulee ihan satumainen olo. Äitini oli lukenut lehdestä kuusesta ja hän syttyi heti. Sen jälkeen vävyn muotoleikkaamat hienotkaan erikoishavut eivät olleet mitään. Minä soittelin ympäriinsä Punahilkan perään. Vaikka olen yhteydessä useisiin puutarha-asiantuntijoihin, en saanut tietoa, mistä kuusta saa. Aivan kuin se olisi kadonnut aamu-usvaan. Nyt se on löytynyt, hienoja muotohavuja on poistettu ja tilalla on kaksi Punahilkkaa. Toivomme niiden olevan äidille suuri ilo ja innostus, sellainen pilke olossa kuin on puhuessa Karjalan kulleroniityistä