sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Tunnelmallista äitienpäivää!


Tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille! Herkkuja, kukkasia, kirjoja, mutta ennen kaikkea yhdessäoloa♥ Omalle äidilleni etähalit eli pitkästä aikaa emme vietä äitienpäivää yhdessä. Heinäkuulla sitten...Merimestaan ja muuta kivaa.

Halit äidille♥ 

Toukokuun tyttäreltä rakkaalle äidille nyt lemmikkejä♥

Leena

perjantai 7. toukokuuta 2021

Leena Lumin luetut 2021

Tästä me taas aloitamme. Tähän kerään tänä vuonna lukemani kirjat, joista ne on sitten hyvä löytää, kun tarve tulee. En ole kiirehtinyt. Toki yritän postata ensi viikon alulle jo lukemani, mutta sitten tuleekin talo täyteen nuorisoa ja koiria. Puutarhassa ja lehdossa onnenpensaat juuri avautuvat ja viikonloppu onkin jo äitienpäivä!

1.  Emma Rous: Täydelliset vieraat  (Perfect Guests, Minerva 2021, suomennos Maikki Soro)


2.  Anna Jansson: Katoavat jäljet (Dotter Saknad, Gummerus 2021, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom)

3.  Katja Kaukonen: Saari jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020)

4.  Annamari Marttinen: Häiriömerkintä (Tammi 2021)

5.  Mattias Edvarsson: Hyvät naapurit (Goda grannar, Like Kustannnus 2021, suomennos Outi Menna)

6.  Vanessa Springora: Suostumus (Le Consentement, WSOY, 2021, suomennos Lotta Toivanen)


7.  Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi (Oktoberbarn, Like kustannus 2021, suomennos Petri Stenman)

8.  Gustaf Skardeman: Geiger (Geiger, Minerva Crime 2021, suomennos Katarina Luoma)

9.  Sofie Sarenbrant: Häpeänurkka (Skamvrån, WSOY 2021, suomennos Helene Bützow)


10.  Anne Hakulinen&Leila Nevakivi: Lapsen oma perhoskirja (Minerva 2021)

11.  Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet (Bazar kustannus 2021)

12.  Venla Hiidensalo: Suruttomat (Otava 2021)

13.  Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö (Amy and Isabelle, Tammi 2020, suomennos Marja Haapio, ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi Otavan julkaisemana 2001)

14.  Koko Hubara: Bechi (Otava 2021)

Tästä sitten jatkamme...

On tapahtunut niin paljon, että en sanotuksi saa. Kukaan ei ehkä uskoisi, että taas kerran olen se yksi miljoonasta eikä niin kivassa asiassa...vaikka liittyykin Sveitsiin. Sitten on tapahtunut aidosti iloista, mutta 'my lips are sealed...' Sain tosi kiinnostavan haastattelupyynnönkin lehdeltä, joka minulle tulee, mutta tässä sekasorrossa, jossa nyt elän, ei pysty. Parasta on kun pääsee puutarhaan kuopsuttamaan tai on se illan hetki, kun ei ihan vielä hämärrä ja tartun kiinnostavaan kirjaan. Olen kertonut teille yli kahdentoista vuoden aikana melkein kaiken, joten ehkä sitten myöhemmin. Kun aika on. Lähdetään kohti äitienpäiväviikonloppua ja minä aloitan tänään uuden kirjan. Yleensä saavumme tähän aikaan Luvialle äidin luo, joten outoa on. Heinäkuussa sitten äidin kanssa Merimestaan♥

Love
Leena Lumi

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Peili ei voi uskotella että...



Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni, 
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjoitit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Äitienpäivälahjaehdotuksia

Mitä äidille lahjaksi äitienpäivänä, jos lahjatapa perheessä on? Muistan aina miten lähdin äitienpäiväaamuina poimimaan ensimmäiset sinivuokot ja tietysti olin leiponut kakun. Joskus jotain käsityöyritelmääkin. Jo monta vuotta kirja ja hortensia, joskus lahjakortti. Hyvin usein olemme viettäneet äitienpäivää Luvialla ja käyneet Merimestassa syömässä. Nyt korona teki sen, että äiti ei halunnut ensimmäistä kertaa ulos syömään. Koska minullakin on maanantaina tärkeä meno jo varhain, sovimme, että nyt jätämme väliin. Postitin äidille kirjan kauniilla kortilla. Voisin listata teille muutaman kirjan, mutta äitejä on niin moneen lähtöön ja kirjamakuja yhtä paljon, mutta näistä ehkä joku käy tai sitten ei:

Anna-Stina Nykänen Yksin kotona kertoo koronajan erityisolosuhteista kirjoittajan osuvaan ja humoristiseenkin tyyliin.

Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet Ullan kuvalla ja luvalla Kölnistä. Teimme vaihtarit ja hän sai sidotun Soinisen uutuuden.

Elizabeth Stroutin Pikkukaupungin tyttö, joka on todella hyvä!


Vaikuttava esikoisromaani Koko Hubaralta Bechi, joka kertoo äideistä ja tyttäristä.

Paula Ritanen-Närhiltä Unelmia puutarhasta. Huikea puutarhakirja, jossa puutarhoja moneen makuun.


Pirjo Rissanen Äitienpäivä


Annamari Marttinen Häiriömerkintä

Venla Hiidensalo Suruttomat


Nicci Frenchi Keskiviikkoa odottaessa


Koska isätkin aina saavat Harry Potter -kakun, myös äideille♥ Mestariteos on Sari Kalliomäen.


Ilman muuta hyvä ruoka kotona tai äidin suosikkiravintolassa.


Villasukkia♥ En tunne yhtäkään naisihmistä, joka ei haluaisi villasukkia.

Tohdin ehdottaa äitienpäivälahjojen joukkoon apteekkikosmetiikkasarjaa Aco, jota olen koekäyttänyt jo kasvo- ja jalkavoiteena. Nyt aloin käyttää Acon Body Lotion Richiä ja puhdistusmaitoa. Tuotteet ovat edullisia ja minusta laadukkaita. Olen käyttänyt Vichyä jo kymmeniä vuosia ja jatkan edelleen Vichyn kasvovoiteilla vaihdellen Lancomen voiteiden kanssa. Ja äiti saa minulta lahjaksi edelleen Vichyn parasta ihovoidetta jouluisin ja äitienpäivänä, jos tapaamme. Nyt äidille lähti kirja, sillä olemme pitkästä aikaa äitienpäivänä kotona. Ostin myös tyttärelle Body Lotion Richin miedolla tuoksulla. En pidä täysin tuoksuttomista tuotteista, sillä ne voivat yllättäen tuoksahtaa pikkasen 'eltaantuneilta'. Tässä edullinen ja varmaan myös mieluinen äitienpäivälahja. Tuotteita on parhaissa apteekeissa hyvä valikoima, joten niistä voi koostaa kivan lahjapaketin.


Magnolia 'Black Tulip', jonka vyöhyke on I, mutta magnolia -ryhmässä ollaan hulluja ja intohimoisia eli tätä voi yrittää missä vain. Kuvakaappaus Mustilan sivulta.

Jotain kivaa Wrendalesta. Vaikka rakastuneet pöllöt mukeja tai 



suloisia kirjanmerkkejä!


Hortensia lienee maailman sisustuksellisen kukka ja monen mieleen, joten ei mene pieleen, jos sellaisen äidille antaa. Tämän veimme kerran äidille ja lokakuulla se oli ulkopöydällä aivan tummanpunaisena♥

äitienpäiväviikkoa kohden
Leena Lumi


PS. Ihan kaikkein parasta olisi tietysti yhdessäolo, mutta pitkien matkojen takia se ei aina ole mahdollista...Meiltä tosin on harvinaista nyt olla pois Luvialta ensi viikonloppuna.

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Tiedän, että muistat häntä tänään, kun...


Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Koko Hubara: Bechi


Äidit ja tyttäret. Tyttäret ja äidit. Äiti ja tytär…Elämäni mullistui tyttärestä. Sitä se teki monellakin tapaa, mutta etenkin, koska olin päättänyt olla omasta äidistäni poikkeava kasvattaja ja äiti. Ei sillä, etteikö äitini ollut ja ole rakas, mutta toiset teinit voivat olla tosi haastavia. Halusin olla hieman hippi-style, joka todellakin maustoi minun ja tyttäreni suhdetta just kuin sahrami zarzuelassa. Toisaalta olin perinteinen rajoja ja rakkautta äiti, mutta sääntöjä oli vain yksi tai kaksi: Ei ole sellaista asiaa, jota et voi äidille kertoa, älä ikinä valehtele minulle. Meillä oli avoimet ovet kaikille Merin ystäville ja ne kerrat, jolloin löysin nuoret keittiöstämme teineinä aamuyöstä syömässä jääkaappiamme tyhjäksi, ovat hiillos joka lämmittää vieläkin. Ja miten usein ruokapöydässämme istui viikonloppuisin joku tyttö, joka ihmetteli, ’miten ihanaa kun teillä on aina kynttilöitä, keskustelua ja hyvää ruokaa ja kaikki saavat sanoa mielipiteensä.’ Ne ruokailut kestivät ja kestivät... Opetimme tyttäremme keskustelemaan eri asioista monelta kantilta ja niinpä hänestä tuli uskontotieteilijä. Missä sitä enemmän ristiriitoja löytyykään kuin uskonnoista. Sanoin usein: ”Kaikki mun tyttäret!” Ja heistä osa on muistanut meitä vieläkin vaikka omatekemillä ’cookies’ -herkuilla, mutta ohjetta en ole saanut vieläkään! Pilvi hoi! Eilen illalla myöhään sain yhdeltä kuvan hänen vauvansa yksivuotissynttäreiltä. Kiitos Tuuli! Olin se äiti, joka istui odottamassa tytärtään tanssikoulun eteisessä kirjaa lukien. Tai kirjoittaen runon tai kaksi. Olin Shoshana Ayin. Olin kaikki tyttärien äidit. Kaikki ne äidit, joita on niin helppo moittia kuin kiittää monesta. Jossain vaiheessa kun napanuora kiristyy, on pakko löysätä tai tulee lopullinen repeämä. Sitten joskus tulee se päivä, kun aikuinen tyttäresi sanoo sinulle, että haluaa lapsensa saavan mahdollisimman paljon samanlaisen suhteen omaan lapseensa kuin mitä hänellä on ollut. Ja se ripaus hippiä myös. Äidit eivät sittenkään ole syyllisiä kaikkeen!

Koko Hubaran Bechi (Otava 2021) lävisti minut kuin linnunpoikasen nokka rikkoo kuoren päästäkseen ulos maailmaan. Se maustoi lukemani yön tunnit niin vahvasti, että melkein unohdin hengittää. Koko Hubaran esikoisteos on merkittävä majakka, suunnistus kohti suomalaisen kirjallisuuden uutta aaltoa. Bechistä on takuulla vapauttajaksi monelle kirjoittajalle. Pioneereja on aina ollut ja kaivattu. Koko Hubara on nyt majakan uudelleen säädetty valokulma: Näinkin voi suuntia ilman haveria.

Bechi on kieleltään rohkea ja rosoinen. Se on kuin ihmismieli kaartaen kiukusta iloon, hämmennyksestä oivallukseen. Se raastaa ja repii itseään eikä säästele äitiään. Äitiä on arvosteltava, äitiä on myös vähän suojeltava. Äidille on annettava anteeksi, että toisinaan Bechi tuntee olevansa ei toivottu. Äidille kirjoittaminen tuntuu olevan tytärtä enemmän. Joskus äiti on vähän hullu ja hänellä on ympärillään luova kaaos, joka tavallaan on oltava, sillä välillä äiti siivoaa suorastaan maanisesti pitääkseen itsensä kasassa. Äiti ei aina ole ihan kunnossa:

…mutsi näyttää siltä kuin olisi lähdössä jonnekin kauas, valovuosien päähän istuessaan siinä kirjoittamassa, sen posket on ainaisessa alkuiltapäivän loisteessa niin pyöreät oksentamisesta, sen imusolmukkeet niin turvonneet, että se näyttää tietyssä valossa siltä kuin sen päässä olisi astronautin kypärä.

Mutsi on kirjoittanut mun lauseeni ylös mumisten samalla itsekseen: liikaa, hehe, liikaa, joskus vähän liikaa. Sana on saanut siinä aikaan…Se nauttii sekä siitä mitä mä juuri sanoin että itse kirjoittamisesta. Sen sormien karvat nousee pystyyn, kuin todella pienet, laihat hattivatit vilkuttaisi ja pyytäisi pelastamaan itsensä. Kirjelehtiön sivut kääntyy, harakanvarpaita hyppelehtii esiin. Mä odotan.

”Kiitos, Bechi, tämä on mainiota”, se mumisee itsekseen.

Kun mutsi kirjoittaa, mä näen millainen se olisi jos se ei olisi koskaan saanut mua. Se näyttää paremmalta niin.

Ulospäin ei näy, että mutsi on hullu.

Bechi on tarina Bechistä, joka on syntynyt Suomessa Holonista kotoisin olevalle äidilleen Shoshanalle ja tämän suomalaiselle miehelle Hannulle. Minulle kirjan kiinnostavimmat asiat koskivat Shoshanaa. Peilasinko? Ehkä tai sitten en. Kun Shoshanan äiti ja isä erosivat, tytär lähetettiin pohjoisessa sijaitsevaan maatalouskoulu-lastenkotiin. Eikä kukaan halannut häntä hyvästiksi. Koko ikänsä Shoshana Ayin. mietti, oliko äiti koskaan halannut tai suudellut häntä hellästi. Sanonut rakastavansa.

Yö toisensa jälkeen on kulunut, eri vuoteissa, eri maissa, eri vuosikymmenillä, mutta unet ja fantasiat, koko kesyttämätön aivokapasiteetti jota Shoshanalla on keskimääräistä enemmän, onhan hän sekä nomadi että tarinankertoja, halusi tai ei, eivät pysty luomaan sellaista kohtausta, missä äiti tulisi niin lähelle, että hänet voisi tuntea.

Koko Hubara todistaa, miten oikeassa Lauri Viita olikaan sanoessaan, että kaikki tarvittava on sanottu kolmella sadalla sivulla. Hubara pistää paremmaksi ja kertoo kolmen sukupolven naisista päälle kahdella sadalla sivulla. Kuin kunnioituksesta epilogi on Soshanan äidin, Rivkan, jolle varmaan tyttären muutto kaukaiseen Pohjolan maahan Suomeen on ollut hämmästyttävin.

Bechin kieli on sekaisin puhekieltä ja hyvää kirjakieltä. Bechi ei ole sokea äitinsä bulimialle eikä myöskään taiteellisuudelle taikka kauneudelle. Äidillä on visusti komerossa piilotettuna jotain runsaaseen paperiin käärittyä, paljon kuplamuovia ja teippiä. Jotain kaunista. Yhtä kaunista kuin on Koko Hubaran kirjan kansi.

Bechi itse on matkalla itseensä. Hän raivaa polkuaan vimmaisesti. Usein gradu saa jäädä, kun on houkuttavampaa lähteä naku-uinnille öiseen Aurinkolahteen. Hänen paras ystävänsä Maija on kuuntelija ja sanoo myös Bechille vastaankin. Tajuamattaan Bechi kulkee paljonkin äitinsä polkuja, mutta hänen intuitiivisuutensa ei ole yhtä rankka kuin Virginia Woolfin. Etenkin viimeisessä kirjassaan Vuodet Woolf paljastaa, millaista on kun kaikki on toisintoa, kun tietää, mitä tapahtuu tai sanotaan, ennen kuin on tapahtunut tai sanottu. En tarkoituksella avaa tätä yhtään, sillä se olisi spoilaamista. Haluan kaikkien kokevan samat väristykset mitä itse koin. Myös kirjan pohjaimun, sen joka valvotti aamuyön tunteina.

Koko Hubaran kieli on antavaa ja jopa hiukan raakaakin. Kuin olisi lukenut Durasia. Silti läpikuultavana virtana herkkyys.  Kirja, jonka kirjoittajalta voi odottaa monenlaista. Kuumia kirjoja. Herkkiä kirjoja. Haasteita. Koska Bechi on kuitenkin kuin se sydän, jonka aina piirrän äiti ja tytär perään. Joskus sen reunat repsottavat, mutta aina se sydän on ja pysyy. Shoshanakin tiesi sen. Becha tunsi sen. Sukupolvinen virta jatkuu.

Lukemisen kautta, keskustelun kautta, riitojen kautta, anteeksipyynnön ja anteeksiannon kautta, kieltämisen kautta ja rupattelun kautta, yhteydenpidon kautta. Silloin kun äiti kirjoittaa tyttärelleen, ei tapahdu virheitä…Pienet ja epävakaat piruetit ja arabeskin yritelmät, harsohameet, oppilasnäytökset, varhaisbaletti-itsekuri nopeammin kuin Shoshana Ayin. osasi odottaa, jonottaminen, hengitys ja Shoshan Ayin.in oma kurinalaisuus, teksti joka pääsee alkuun juuri kun tunti päättyy, enimmäkseen hänen päässään eikä paperilla. Hän katuu monia asioita, muttei tätä. Että on Bechin äiti, tässä kaupungissa, tässä maassa, jossa voi kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.


*****

Omistan tämän tekstin Holonissa asuvalle ystävälleni Jaelille♥

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Sinä istut siinä ja...


Sinä istut siinä ja ompelet.
On lähelläs ikkuna avoin.
Sen takana vaiheemme entiset
ja raskaat monella tavoin.

Syvä rauha yllä on maiseman,
tien yli käy sumujen sillat.
Minä suljen varoen ikkunan;
- Rakas, vielä on hallaiset illat.

- Oiva Paloheimo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Toimittanut Satu Koskimies, Tammi 2014)
kuva Iines

torstai 22. huhtikuuta 2021

Sorsapari saapui, kirjosiepon aamuherätys, syksyn kirjat kasassa, Kirsin kukassa ja kohti viikonloppua!


Keväämme suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.


Nukumme ikkunat auki, kunnes alkaa kuulua muita kuin luonnon ääniä. Tänään heräsimme kirjosiepon aamukonserttiin ja voi, mikä puutarhurin ystävä lintu onkaan, sillä se on hyönteissyöjä. On jo valinnut pesänsä, joten toivossa elämme. Kirjosiepon ääni on kuin satakielen, mutta siitä uupuu se loppuluritus. Meiltä ei uuvu mitään, kun saamme olla luonnossa kiinni.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin olen menossa milloin minkäkin kasvin perässä, joten eipä ole ollut aikaa lukea ja puutarhahommien jälkeen ei vain jaksa kuin jotain sarjaa NetFlixiltä tms. Sain kuitenkin aikaiseksi eli valittua syyskauden kirjat ja ne löytyvät täältä Avaimelta tulee vielä yksi kirja, mutta voisi sanoa, että paketti on kasassa. Muistakaa uusi hiljainen virtani...eli terveys edellä mennään. Haluan myös nauttia lukemisesta, joten ei kiire minnekään.

Eilen oli menopäivä, jonka kruunasi käynti paikallisessa kukkakaupasta, josta sain muutamia viikkoja sitten ostettua jo ruukkuihin valkoisia, kukkivia muscareita, eilen multaa ja kauniin onnittelukortin, mutta huomenna olemme cityssä ja palatessa noudamme taas jotain Kirsin kukasta Ihana putiikki, josta saa kukkien lisäksi kivoja lahjojakin. Aina huomaan jotain uutta.

Viikonlopun säätiedotus on tällainen, mutta olkaamme kuin tämä kesälumipisara, jonka yhtenä pääsiäisenä löysin Porin torilta kukkivana. Istutimme maahan kotiin päästyä ja niin sitten alkoikin sataa lunta, mikä ihan luonnollista Suomessa tähän aikaan vuodesta. Siis olkaamme kesälumipisaroita, jotka kukimme tuli taivaalta sitten lunta, vettä tai räntää. Aikaa sitten tilaamani kirjat saapuvat vasta tänään, mutta viikonloppu menee ehkä nyt muulle, mutta nousen hevosen selkään aina uudestaan. Nyt on vain tällainen suvantovaihe...

Mukavaa huhtikuun viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

tostaiterveisin
Leena Lumi 

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Leena ja kesäfarkut: I just ♥ KappAhl!


Olen huomannut, että farkkuelämäni elää ihan omaa kaartaan. Noin joka toinen vuosi hankin farkut ja niillä on koko ajan entistä enemmän vaatimuksia, koska maku ja samalla kroppa muuttuu.

Vuonna 2013 kun lähdimme kevätmatkalle Itävaltaan, ostin kahdet samanlaiset pinkit farkut ja tietysti KappAhlista, josta aikuinen nainen löytää itselleen farkkuja kaikissa väreissä, revittyinä, vyötärö ylös asti etc. Yleensä haluan, että farkkuni ovat mukavat, mutta niin piukat että soi. No, ne pinkit eivät vielä täyttäneet ihan kaikkea, mutta niin vaan niillä mentiin päivät 2015 syysmatkakin Itävaltaan eli yhteensä viisi viikkoa. Lisäksi oli mukana tummat farkut ja niihin sopivat korkeakorkoiset niittikengät, mustat ja mustaa pitsiä yläosaan iltakäyttöön.

Samaan aikaan pinkkien farkkujen kanssa ostin pinkit koristossut. Vähän myöhemmin toiset, kun ne vaan olivat niin hyvät. Salzburgissa oli myynnissä just samanlaiset tossut, mutta kymmenen euroa tyyrimmällä summalla, mikä ei ole normi, koska matkustamme sesongin ulkopuolella. Hankin sitten vähän mieluisamman laukun samasta putiikista kuin jo kauan, kauan...olen tehnyt.

Olen suuri Marimekko- ja Nanso -fani, mutta farkkuja en ajattele edes yrittää muualta kuin KappAhlista. Miksi taas kahdet? Siksi että ostin ensin yhdet ja sitten meni muutama päivä ja KappAhliin tuli kanta-asiakkaille 25 prosentin alepäivät. Välittömästi toiset. Näin syysreissulle jos vielä pääsee, pärjää hyvin, kun mukana on lisäksi jotain fiininpää illoiksi. Ne tummat farkut! Olin vallan unohtaa, että pinkkien jälkeen ostin KappAhlista kahdet edulliset BoyFriend -farkut. Ne ovat tehneet aivan toisenlaisia kuin alppireissuja yläosat vain ovat vaihtuneet. Nämä tuplahankinnat maksavat itsensä takaisin ajan mittaan. Olen ostanut kahdet valkoiset ballerinat ja niillä menin koko viime suven. Ja menen tämänkin. Nyt on vielä tossuaika. Jakku on hätäostos erääseen tilaisuuteen ja nyt sille tulee käyttöä samoin kuin poncholleni, ja villatakeille, jotka ovat Hahnilta. Sieltä ei nyt ole ollut tarvetta mitään hankkia, vaikka onko mitään niin ihastuttavaa kuin kashmir♥

Istun tätä naputtamassa ikivanhoissa leveälahkeisissa farkuissa, jotka ovat 'überrevityt'. Aika lentää puutarhassa ja tosiaankin, on kirjoja, mutta massiivisia dekkareita, jotka haluaisin lukea suvella. Nyt ei siis luvun alla mitään ellei kohta saavu Olive, taas! tai uusi Barbarotti -sarjan kirja. Luvattu toimittaa. Paitsi että tilasin yhden kirjan, joka kutkuttaa mieltäni. Sen pitäisi saavuttaa minut viimeistään keskiviikkona. En kai nyt kahta vaatekuvausta laita kirjablogiin samassa kuussa....Mekkoja on, joita ette ole nähneet ja voinhan kuvata jonkun vanhemmankin Marimekon: Ne kestävät aikaa. Oi, ette voi uskoa, mikä roosa pitsiunelma...Olen välillä niin rock ja sitten taas lady...riippuu, mistä tuulee.

farkkuterveisin Leena Lumi

Nanson esittelyä -25 asteen pakkasessa

Nur für Frauen, koska Tiia yllytti

Kevättä helmikuussa Bessun yllyttämänä

Uimassa unelmauikkarilla  Kiitos Jyväskylän Liivi ja sukka brittiuikkarista♥

Kirjabloggaajan vaatetuulahduksia!

Nanso on nyt niin suosittu, että osa kuoseista loppunut...

Sunnuntaikävelyllä tulin synnintuntoon eli salattu paheeni ja...

Tajunnanvirtainen kirjalista kirjalliselle herralle, joka pitää...