keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Meditoidaan vähän...

En ole kertonut teille, että en pysty keskittymään, koska talvituho vei magnoliani, jota olin hoitanut kuin lasta. Uusia on ostettu kaikkien menehtyneiden puiden tilalle ja on ollut tyyristä sekä voimia vievää. Vain magnoliaa ei enää tule, ei! Illalla yritän lukea kirjaa ja en pystykään. Pakkaan jo juhannukseen ja kivojen kotolaisten opastukseen. 

Nyt päätin rauhoittua, mikä ei ehkä kuulosta minulta, mutta kun näin tämän Jarmo Mannisen neidonkenkäkuvan Calypso bulbosa kuuma ja kylmä nuorottelivat. Tässä on nyt pysäkki. Miksi aikaa? Sen näkee sitten.

Katsokaa vain tätä kuvaa ja unohtakaa kaikki muu. Henki alkaa kulkea ja kaikki onkin ihan hyvin. Olen niin botanisti ja eläimistäkin pidän, joten nyt on kasvin vuoro. Ja kirjan!

Palaamisiin♥  Katsokaa kauan ja tarkkaan ihmettä maan♥

kuva https://www.instagram.com/jarmo.manninen/

Leena Lumi

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Hyvästi mesimarjat, haarapääskyt, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...


Räystäspääskyt suut apposen ammollaan ruokaa odottamassa. Räystäspääsky Delichon urbicum. Suomessa pesii kolme pääskyslajia, haarapääsky, törmäpääsky ja räystäspääsky. Ne ovat kaikki eri sukua. Lapsuudesta muistan miten yleisiä nämä olivat. Nyt räystäspääsky sirkuttaa yhä harvemmin....Kuva Pekka Mäkinen


Haarapääsky Hirundo rustica tarkassa lähikuvassa. 

Kuva  https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/

Hyvästi mesimarjat, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...

Leena Lumi

lauantai 8. kesäkuuta 2024

Keltainen polkumme ei kuki täysillä vieläkään....

Hiukka järkyttää, sillä kalliomme yli kulkeva laattakivipolku ei anna vielä kovin ihania yllätyksiä. Ei edes kesäkulleroita eli mennyttä suvea on tämä.

Vain niittykullerot ja suuret kuunliljat ovat vahvoilla.

Eikös keltakurjenmiekkojen kuuluisi jo kukkia....

Onneksi nuo luonnonkullerot edes...ja Merin akilleijaraput

 Akileijoilla on joka vuosi joku uusi yllätys: paikka missä kukkivat, värit ja hybrdit.


Siellä puutarhassa, missä akileijat kukkivat, asuvat keijut!


Tätä aikaa odotellessa huomasin juuri, että kaksi kolme viikkoa tästä, valmistimme jo viime vuonna kanelista kirsikkajoululikööriä. Siitä on tullut niin kysyttyä, että...Ei tarvita ison jouluaaton aterian päälle juustotarjotinta, kun sen voi korvata kaatamalla kauniiseen lasiin joululikööriä. Äitikin sanoi, että parempaa kuin mikään vilun karkottaja.

Ystävä kävi alppiruusupuistossa ja minä kun en ole niin kovin fanittaja niille, pidän kuitenkin tästä tummasta männyn takana.


Tästä tummasta ja villinoloisesta pidän. Kiitos♥♥

Lauantaiehtoon rauhaa♥♥

Leena Lumi

torstai 6. kesäkuuta 2024

Eilinen puutarhavälähdys



Helmiorapihlaja antaa parastaan,


Luonto antoi kaksi täynnä kukkia, kun vei kolmannen puista.

Atsalea Ruususen uni

Atsalea Northern Hi-Lights tai Illusia, ryhmässä tässä kohden on kaksi, joista toinen on vaihtunut.

Se minusta paras ja ihan framilla, oli kärsinyt talvesta ja teki vain muutaman kukan.

Ei ollut tämä nyt näin eli talvi vei omansa ja jätti vain pari kukkaa.


Merin syreenit kuin vaahtoava kukkameri♥♥

puutarhaterveisin
Leena Lumi

kuva Syreenit Meri Nieminen

Leena Lumin puutarhassa


Ruokakatoksen verhot valmistumassa. Pari syntymäpäivälahjaksi saatua uutta ruokaryhmää, joissa voimme jatkaa entiseen tahtiin eli kahden hengen pöydät ja Casperille omansa.


Tällainen verho sinne on valmistumassa eli yläverho villiviinistä ja kappa tulee köynnöshortensiasta. Mutta ei tätä vielä....

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Menoviikko yllätti....

Menoviikko yllätti. Odotin radiohiljaisuutta ja katselisin vain atsaleoiden aukeamista...ja vähän lukisin. Tällainen introvertti ei kestä kolmea päivää menemistä, seurustelua, mutta katsotaan nyt. Huomenna sentään kotinurkissa eli likellä pyörimässä. 

Mukavaa tulevaa suviviikkoa kaikille kera valkeavaahtoisten kukkien♥♥

Nyt kirja käteen ja yritän vielä vähän aikaa, mutta en aamukolmeen enää.

Kuva Meri Nieminen 

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Joutsen


On vaivalloista edetä tiettömällä tiellä,
hidasta käyntiä joutsenen
muistuttaa kulkumme siellä

ja kun pohja katoaa kuolemassa, 
tukemme päivittäinen,
sen laskeutumista pelokasta

helmaan lempeiden vesien,
ennestään tuttujen - hyvien
se vuoksen virtaan vuolaampaan
lipuu kerta kerralta tyynemmin
yhä ylväämmin, levollisemmin ,
arvokkuudella kuninkaan.

- Raine Maria Rilke -
Tahto tahtojen (Like) suomennos Eve Rehn (ent. Kuismin)

torstai 30. toukokuuta 2024

Ihanaa sadetta, lemmikkien hyvästelyt ja olla vähän hitaammalla...

Ensin talvi oli pitkä ja kylmä kuin joku sietämätön. Nyt alkavat kaikki kukkia yhtä aikaa: varjoliljat, iirikset, hedelmäpuut, esikot kohta ohi jo. Niinpä sitten muistin lemmikit, jotka ovat kohta ohi täysin. Monet ihmettelevät miten paljon meillä on lemmikkejä. Eräs puutarhaamme kuvannut valokuuvaaja sanoi, että teillä ei ole trimmeriä? Minä siihen, että miksi olisi? Hän oli oikein perillä kasveista ja sanoi, että lemmikit, akileijat  ja muut kauniit kukat eivät viihdy, kun heti ajetaan puutarhaa kun kukat eivät ole vielä edes siementäneet, Hänen mielestään ihan turhake. Rakentelemme villikukkapihaa ja ensimmäisen kerran jostain kohtaa koneella ajetaan vasta joskus juhannuksen jälkeen. Alapihalle kesäisille peleille kenttä on ajettu, mutta sielläkin on nyt uusi juttu menossa eli muistin entisiä intohimoni kohteita. Tänä vuonna ei keijunmekkoa vaikka se niin kaunis onkin vaan muuta.

Tämä on takuulla paras lemmikkikuvani. Sitten tähän hetkeen ja eiliseen.

Perustin hämykuunliljojen hurmiossa tämän vanhan mongolianvaahteran ympärille kuunliljapenkin.Ne ovat hämykuunliljoja ja niiden ympärille valkoista ja sinistä scillaa. Tässä on juuri istutus tehty, Ja miten on nyt.

Näitä riittää kun antaa niiden rauhassa siementää ja kestää niiden harmauden kun ovat siementäneet.

No, mitäs täällä on? Scilloja, jotka ovat reippaankokoset siemenensä kylväneet, näkyvät kun nosta vähän noita poislähteviä. Ja siellä se on reippaasti jo noussut hämylilja ja kaverinsa.

Lemmikkien huomassa vielä hämykuunliljat.

No, tämä kuva kertoo kuunliljan pitävän paikasta ja katsokaa noita pulleita scillan siemeniä. Kyllä pitäisi olla koko etupiha scilloista sinisenä ensi kesän alussa. Tuota mongolianvaahteraa vaahteraa kiipeää ,sininen alppikärhö, jota jouduimme viime suvena vähän lyhentämään, mutta nyt jo siinä roikkuu lupaavia oksia.

Tähän piti tulla pitkä juttu, mutta ei nyt. Luen nyt vain itselle, mutta odotan tilaamaani dekkaria. Kaikki menee nyt puutarhassa. Se on mun lajini.  Ja sen paleltuneen helmiorapihlajan tilalle tuli tuurenpihlaja. Jos haluat lisää lemmikkejä tai tuurenpihlajaa, googlaa Leena Lumi's Flower Power ja koko puutarha aukeaa ja kasvien tarinat.

Yritän olla hitaammalla, mutta en kai nyt pysty. Yksi vinkki vielä, jos haluat oikein kaunista puutarhaasi,´

Tämä oli tulla sen kuolleen puun tilalle, mutta kun ihan siinä liki jo on yksi....syreeneistä kaunehin moskovankaunotar♥♥

terveisiä puutarhasta
Leena Lumi

maanantai 27. toukokuuta 2024

Rautatieomenapuu

Varsin nuori rautatieomenapuu vielä, mutta kukkia tulvillaan. Oikealla suuri kalliomme, jossa mm. lintualtaat. Istutuspaikka on mystinen ja kysymysmerkki, sillä tässä on menehtynyt mm. jo iso ja komea pilvikirsikka ja sitten joku, jota nyt en muistakaan. Tämä lienee viimeinen puukokeilu tähän kohtaan.


Rautatieomenapuu on kaunis kukkiessaan ja kantaa syksyisin pieniä, syötäväksi sopivia oransseja miniomenoita. Huomattava on myös muoto joka säilyttää sateenvarjomallinsa.

 Ensin nuput ja sitten hurmaavan suuret kukat, joita on tosi paljon.

Joka oksa tulvillaan...

Pienet omenat, jotka vain tulevat enemmän oransseiksi ja punaisemmiksi ajan kanssa. Kukinta-aika kesäkuu, korkeus 2-4 metriä, ravinteikas maa, talvenkestävyys I-V. Jos on leikkaustarvetta se on kuten muillakin omenapuilla keväällä.

Suositus pienelle pihalle ja isollakin herättää kaunista huomiota.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja

Puutarhakirjoja

Erikoisen suuret kukat


nuo ihanat, jotka kohta kukkalumena satavat maahan...


Kuin lumen valkeaa vihmaa suvisydämellä...


Grande Finale♥♥

torstai 23. toukokuuta 2024

Tahdon ruusujen luo...


Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Ehtoon rauhaa ja harmoniaa

Rauhaa ja harmoniaa. Olisiko sitä tässä Janne Vilppulan mustakurkku-uikun kuvassa....Minusta ihan tuntuu siltä. Ollaan oltu hämyvuokon tunnistamisessa ja tehty puutarhaa niin, että kropassa tuntuu. Nyt haluan tämän linnun harmonian ja rauhan. Kultainen valo hohtaa hänestä ja kaikki on ihan hyvin. Toivottavasti myös jääkiekossa. Katson vasta loppupelit. Ne sitten sitäkin tiiviimmin. Seesteistä iltaa kaikille makunsa mukaan....

Leena Lumi

kuva https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/

tiistai 21. toukokuuta 2024

Tänään puutarhan riemut ja murheet


Jos jostain varhaiskesän hetkestä pidän, se on siniset scillan peittämät alueet. Niitä tunkee myös kivikkopenkkien kivien väleistä ja saakin tulla
.

Valkoista scillaa on istutettu ja sekin leviää, mutta ei yhtä reippaasti kuin sininen. Nyt kun scillat alkavat olla jostain jo ohi, tulevat tilalle

lemmikit ja lemmikit


Lemmikkien sinessä on jotain ainutlaatuista. 


Puutarha sinistä lisäävät myös alppikärhöt, joista osa on jo auki.


Niitä on niin paljon, että olemme löytäneet jopa vaeltajan, joka on itse valinnut puunsa. Niittykukissa, joiden annan valloittaa isoja osia tylsän nurmikon sijasta, löytyy myös sinisiä kellokukkia. 

Suurin odotus on atsaleoissa ja hyvältä näyttää eli paljon nuppuja tulossa ja nyt emme ole poissa, kun ne kukkivat. 


Ison kalliomme reunaa koristavat nyt valkovuokot ja niiden jälkeen samaan paikkaan tulevat valkoiset maitohorsmat Sissinghurstin tyyliin ja ylempänä reunuksena ovat kuunliljat,, joiden muistaisin olevan Golden  Tiaraa.


Syyshortensia Wim's Red oli viime suven kuvatuin. Niitä on nyt myös pohjoisrinteessä. Tämä pensas on kukiltaan ensin valkoinen, sitten vaaleanpunainen ja lopulta ihan pakkasiin asti tummanpunainen. Tässäpä luettelen nyt talven tappiot, jotka on saatu tietää johtuneen liian kovista ja pitkistä pakkasjaksoista. Menehtyivät yksi helmiorapihlaja, monta nuorta tuijaa ja erilaisia havukasveja, joiden nimeäkään en muista, nyt ollaan vasta alussa, joten pian nähdään mitä muuta on mennyt. Uutta on istutettu: korvattu muutama tuija, valkoisia ja punaisia gladioluksia, vuosien jälkeen alapihalle kehäkukkaa ja kehikkoa pitkin kiipeävää krassia sekä kaadetun männyn kannolle pensaskrassia ja tuurenpihlajaa lisää. Ehkä vielä härmesalviaa...Terassihortensioita isoissa ruukuissa ja pienemmissä verenpisaraa.


Kaikista istutuksista  löytyy kuvia ja juttua 


PS. Kaikki hedelmäpuut ovat selvinneet kovasta talvesta. Uusi valkea kuulas Casperille, nuori keltakaneli, kahta eri sorttia luumupuita ja jopa päärynäpuu. Ja nuori rautatieomenapuu.

puutarhaterveisin 
Leena Lumi


Helmiorapihlajan kukintaa odotellessa...