Leena Lumi
lauantai 12. lokakuuta 2024
Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet...
keskiviikko 9. lokakuuta 2024
These Boots Are Made for Walking!
Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'
Olisi ihana käyttää leningin kanssa, jos olisi pitkähihainen eikä kaapissa kutistunut. Kesähameisiin mahdun hyvinkin. No on yksi aika tumma Nansolta... Olen useimmiten farkuissa, jos vain sopii tilaisuuteen. Yläosa ratkaisee ja muut asusteet!
Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'
Nyt sitten onkin syysvaatetus esitelty ja onneksi on myös sadeasuja. Silloin on usein paras tehdä kaikenlaista. Minulla taitaa nyt olla kaksi kiinnostavaa ja aivan erilaista kirjaa, mutta huomenna saapuvat nuoremme Lohjalta, joten en ehdi lukea. Silloin harvoin kun saan heidät tänne muutamiksi päiviksi, nautimme 'Perhe on parasta'.
Lokakuukin voi olla äärettömän kaunista aikaa♥♥
Leena Lumi
tiistai 8. lokakuuta 2024
Wim's Redin vaihteleva kauneus houkuttaa ja koukuttaa!
lauantai 5. lokakuuta 2024
Sinä solahdit hopeiseen Pietariini, pudonnut tähti...
torstai 3. lokakuuta 2024
Anna-Mari Kaskinen&Minna L. Immonen: Voimaa ja rauhaa
Niin monien, monien kirjojen joukosta, löytyy blogistani tunnelmakirjoja, joita on monenlaisiin tunnelmiin ilosta suruun, tähtiä ja joulua, rakkautta ja muistamista....elämän koko kirjo. Sinikka Svärdin ja Sinikka Hautamäen kirjat alkavat surulla, mutta kaksi muutakin aihetta on kuvattu. Joku voi ajatella, että ei noista suru lähde, eikä toivo synny, mutta katsoin juuri paljonko oli ollut lukijoita ja se oli paljon! Tuhansia. Kyllä näistä on avuksi ollut. Kaikki nämä kirjat ovat Minervalta, joka aina muistaa minua katalogillaan. Olisi ollut kiva tehdä samanlainen sarja Anna-Mari Kaskisen ja Minna L. Immosen kirjoista. Kirjapaja jos olisi tarjonnut..., mutta voimmehan aloittaa nyt ja aihe on nykyiseen elämäämme sopivasti Voimaa ja rauhaa. Rauha♥
Voimaa ja rauhaa kirjan runot Anna-Mari Kaskiselta ja kuvat Minna L. Immoselta (Kirjapaja 2024) Olen tämänkin kirjan jo monesti lukenut etsiessäni rauhaa maailman tapahtumilta. Rauha voidaan tavoitta niin monin tavoin. Olen valinnut muutaman kuvan ja runon, jotka ovat minulle olleet mieluisimpia.
sunnuntai 29. syyskuuta 2024
Kuukkelin kera vaihdamme syyskuun lokakuuhun
Jarmo Mannisen kuukkelin kera vaihdamme kohta syyskuusta lokakuulle. Syyskuu on ollut kaunis, mutta syvin ruska vasta tekee tuloaan. Satanut on todella runsaasti ja kun piipahdimme Porissa, täällä oli oma lehtomme vähän saanut kyytiä yläosastaan, mutta tietyöt ovat tietyöt. Kaikki on selvitetty ja hyvitetty. Vähän kyyneleet myötäilivät sadetta, mutta olen päässyt jo asiasta ohi. Mitähän seuraavaksi?
Haravoitu on vasta vähän, sillä vain lehmukset ovat tiputelleet lehtiään. Luen, kääntelen kirsikkalikööriastioita aina kun muistan ja mietin, ketkä ovat olleet oikein kilttejä tuota vahvaa herkkua saamaan jouluna, Ikkunanpesu on meistä molemmista ikävää, joten teimme jaon: Reima hoitaa ikkunat ja minä keittiön kaapit katosta lattiaan. Onneksi laitoimme rempassa paljon avohyllyjä italialaiseen tyyliin. Minussa säteilee jo joulua, mutta en päästä sitä vielä valloilleen. Olen istuttanut sipulikukkia tavallista enemmän, koska armaani oli kaupoilla yksin. Sieltä hän tuli 50 kappaleen pussien kanssa. Olin pyytänyt valkoista ja sinistä scillaa. Tulikin valkoista scillaa
joka on kyllä yksi kauneimmista eli ei siinä mitään. Lisäksi sata sinistä muscaria, jotka olisivat voineet olla valkoisia. Muscarit vain ovat kovasti pupujen herkkua, Niin kauan kuin kehtaan pitää verkot, näen niiden kukkivan atsaleoiden juurella. Infran multahyvitys toi mm. lisämultaa kivasti, joten aion käväistä tällä viikolla vielä sipulikukkaostoksilla. Nyt tuli ahne syksy!
Vasta vuosi sitten löysin härmesalvian. Se on yksivuotinen, mutta erittäin voimakas pölyttäjähoukutin. Tämän vuoden väri vähän vaalea, mutta se silti kukkii ja aurinkoisena päivänä vieläkin siinä voi jokin pörrätä.
Villiviini on selvästi kärsinyt viimetalvesta. Osin myös köynnöshortensia, mutta ei niin pahasti. Onneksi on kivitalo...
Syyshortensia Wim's Rediin palaamme kun se on kuin tulessa, joten tämä jatkuu kun on sen aika. Nyt lukemaan...
Levollista kuukauden vaihdetta♥♥
Leena Lumi
Kuva kuukkelista Jarmo Manninen Photos
keskiviikko 25. syyskuuta 2024
Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...
tiistai 24. syyskuuta 2024
Riikka Jäntti: Pikku hiiri ja syntymäpäivälahja
On jännittävä päivä. Pikku hiirellä on syntymäpäivät. Aika vieraiden tuloon tuntuu pitkältä: vielä kaksi tuntia. Hiiru odottaa tietysti lahjoja. Pyytää saada äidiltä jo tämän yllätyksen, mutta äiti on topakkana, että 'saat sen huomenna, kun on oikea syntymäpäivä. Tänään pidetään kaverijuhlat.'
Vihdoinkin kaverit saapuvat ja kaikilla on mukanaan pieni paketti. Hiiru kiittää kauniisti ja tekee lattialle lahjakasan. Hän aukaisee paketteja jännittyneenä ja on kovasti iloinen,
Lapset saavat herkkuja, jonka jälkeen on erilaisia leikkejä, kuten ongintaa ja sokkoleikkiä.Lapset villiintyivät niin hurjiksi, että äidin piti oikein karjaista: SEIS! Äiti keksii rauhallisempaa menoa ja alkaa tietokilpailu. Ensimmäinen kysymys oli: 'Mikä on kaskelotti'. Tiedätkö sinä? Ja sitten tuleekin aika vieraiden lähteä, kiitellä ja toivotella.
Aamulla Hiiru saa äidin lahjan, joka onkin varmaan salaa se toivotuin. Se on oma puhelin ja Hiiru huomaa siinä olevan myös pelejä. Sen jälkeen Hiiru pelasi ja pelasi...
...pelasi ja pelasi vaikka äiti yritti tavoitella Hiirun huomiota huutamalla lujaa HIIRU! Epätoivoisena hän soittaa jo mummihiirelle, mutta mikään ei auta. Hiiru vain pelaa ja pelaa..
Mitä kaikkea pitääkään tapahtua ennen kuin päästää lukemaan levollisina iltasatua?
Riikka Jäntin Pikku hiiri -kirjat ovat kuin oikeasta elämästä. Vaikeaakin voi olla, mutta lopulta ratkaisu löytyy. Olen seurannut kahta 3+ koelukijaa ja tavan takaa kuuluu: 'Äiti, minne olet laittanut Hiiru -kirjani. Innostus on vain kasvanut. Hyvin hyödyllisiä myös vanhemmille, sillä näissä on aina joku juttu, johon ei ehkä ole vielä törmännyt. Näitä viedään, joten kannattaa kärsivällisesti hakea. Löysin juuri Hiiru -kirjan, jota ei ollut edes kustantajalla!(Tammi) Kirjan käännösoikeudet on myyty jo kuuteentoista maahan,
Kohta uni silmät sulkee sekä Hiirulta että äidiltä. Mahtavatko he tietääkään kuinka paljon heistä pidetään ja miten kuuluisia he ovat?
*****
sunnuntai 22. syyskuuta 2024
Skaisté Dirgeliéné, Greta Alice: Ossi menee lääkäriin
Tässäpä tärkeä tietokirja sekä vanhemmille, että lapsille. Moni meistä isovanhemmista on seurannut, mikä tautikierre alkaa, kun taapero siirtyy päiväkotiin. Me saamme myös kaikki taudit käydessämme kaivattua lastenlastamme katomassa. Ensimmäinen vuosi kotana ja ihan terveenä, mutta sitten alkoi. Ihana päiväkoti, jota olen paljon kiitellyt ja nuoret rakastavat vanhemmat, mutta bakteereille ja viruksille emme kukaan voi mitään. Me, siis Ukki ja Nana olemme nyt terveellisen ruoan ja vitamiinien lisäksi rokotushoppailijoita. Se on tärkeää, sillä ikävä valuu kun välissä on 300 kilometriä ja jos voisi jonkun taudin välttää. Olemme jotenkin valmiustilassa, sillä vaikka viisi noroa, lähdemme jos tarvitaan. Casper on ainoa lapsenlapsemme ja iso yllätys. Ihana yllätys! Nyt seuraamme kuitenkin, miten Ossi-hiiri selviää taudistaan.
Skaisté Dirgélienén tekstittämä ja Greta Alicen kuvittama Ossi menee lääkäriin, on Rauna Sirolan englanninkielisen version suomennos (Lasten Keskus 2024) Kirja on 3+, mutta täällä Nana on tätä lukenut ihan innolla. Kun kerta jo alkaa olla kokemustakin. Tarina on tarkoitettu myös vanhemmille eli lopussa on heille sivut Vinkkejä vanhemmille. Nyt on kuitenkin se aamu, jolloin Ossin sängystä ei hyppääkään vauhdikas, iloinen Ossi....
vaan kipeä ja valittava. Nuha oli kova ja hengitys pihisi, päätä särki.
"Äiti, minulla on tosi outo ja kurja olo!, Ossi kähisi aamupalapöydässä. Äiti huomaa, että Ossilla on kuumetta ja noutaa kuumemittarin. Ossilla oli kova kuume. Isä tilaa Ossille heti lääkärin ja lupasi lääkärin auttavan häntä.
Odotushuoneessa on paljon väkeä, mutta lopulta lääkäri Terttu Marjanen kutsuu häntä. Ossia hiukan pelottaa.
Lääkäri Terttu Marjanen on kuitenkin oikein kiva ja kysyy Ossin vointia: Millainen olo sinulla on nyt? Vähän parempi kuin kotona, mutta...
Lääkäri tutki Ossin tarkasti. kurkistaa kurkkuun, mittaa kuumeen ja kuuntelee stetoskoopilla. Kuume oli edelleen korkealla. Sydäntä kuunneltiin stetoskoopilla. Myös verikoe otettiin, mutta se olikin vain kuin hyttysen pisto.
Ossi sai reseptin , jossa oli yksi herkullinen hoito-ohje 'Tummaa suklaata'. Lähtiessä Ossi sanoi : "Kiitos, Ossi kiitti ujosti ja vilkutti Terttu-lääkärille hyvästiksi.
Vain muutama päivä ja Ossi-hiiri oli jo menossa pelaamaan jalkapalloa.
Tämä on lohdullinen ja tärkeä kirja. Tämä lohduttaa sekä lasta, että hänen lähi-ihmisiään. Ennen Vinkkejä vanhemmille esitellään vielä joitakin erikoislääkäreitä ja kerrotaan, mihin vaivaan he auttavat.
Vinkkejä vanhemmille ovat ne sivut, jotka haluaisin kaikkien vanhempien lukevan ensin vaikka itsekseen ja sitten lapsen kanssa. Minuun tarttuivat kaikki vinkit, mutta etenkin ne pari, jotka tuntuivat sydämessä:
Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi tunteineen ja ajatuksineen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun lapsi sairastuu.
Leikki on lapselle luontainen tapa käsitellä erilaisia, vaikeitakin tunteita. Kun lapsi on terve, häntä voi kannustaa hoivaamaan lelujaan ja leikkimään lääkäriä leluilla.
Viimeiset tärkeät sivut on kirjoittanut asiantuntijana psykologi Milda Karklyte-Paleviciene
Uskon tämän kirjan ja lääkärilelujen stetoskoopilla olevan kova hitti, sillä nämä asiat sivuavat niin monia perheitä, että lohtu ja tieto on tarpeen syyskauden tautien alkaessa pyöritellä perheitä ja muuttamassa sovittuja juttuja. Luotetaan, että selviämme monesta ja saamme kuulla taaperomme leikkivän lääkäriä, kun itse huilaamme jossain viruksessa tai bakteerissa. Kyllä se siitä! Iso kiitos kirjan tekijöille isoista, värikkäistä kuvista ja ymmärryksestä lapsen tunnetiloihin♥♥
*****
tiistai 17. syyskuuta 2024
Jokainen kuukausi on ystäväin mut....
"Jokainen kuukausi on ystäväin mut omenakuuta mä eniten rakastan." (L.M. Montgomery)
Lahjavinkki: Laita kaunis lasipurkki täyteen omenasosetta ja pari kanelitankoa soseen joukkoon. Siinäpä himoittu herkku!
perjantai 13. syyskuuta 2024
Yö jo odottaa...erästä kulkijaa. Matka pitkä on ja....
Yö jo odottaa...erästä kulkijaa. Matka pitkä on/ ja aivan tähdetön./ Jostain kuuluu kutsu muiston kaukaisen.../ hän siellä tähdet sytyttää/ eksyä en voi...en voi/ hellyys vastaan käy/ tähtiin pukee kulkijan...Pakahdun!
kuva Jarmo Manninen Photos
keskiviikko 11. syyskuuta 2024
Ann Napolitano: Kaunokaisia
Charlie kutsui tyttäriään kaunokaisiksi ja sitähän he olivatkin. Itse olivat mielestään Louisa M. Alcotin Pikku naisia ja kävivät usein kinaa kuka heistä oli kuka minäkin päivänä. He olivat Julia, Sylvie ja kaksoset Cecelia ja Emeline. He olivat hirveän kiintyneitä toisiinsa, joten kun Julia tuo kotiin tulevan miehensä, tämä häkeltyi, sillä hän ei ollut ikinä kokenut vastaavaa. Hänen vanhempansa eivät tulisi häihin ja he uhrasivat elämänsä vain tyttölapsensa kuoleman murehtimiseen. William ei ollut heille yhtään mitään. William löysi kuitenkin korvikkeen, koripallon. Hän kävi myös luennoilla ja piti kaikkea ennakoitavana kunnes...
Ann Napolitanon teos Kaunokaisia (Hello Beautiful, WSOY 2024, suomennos Minna Kujamäki) on yhdysvaltalaisen kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos. Kaunokaisia on herättänyt huomiota, sillä Barack Obama sekä Oprah valitsivat romaanin kirjalistoilleen ja kirjallisuuskriitikot ylistivät kilpaa eri lehdissä. Tämä kirja on sellainen tarina, jonka ottaa mielellään mukaan pitkiin joulunpäiviin tai muuten vain ajalla luettavaksi. Henkilöitä on runsaasti, mutta ei liikaa. Luin kirjaa kuin aikuisten satua ja odotin, milloin tuo kaunis tarina räjähtää. Henkisesti raavin kauniin kuvan pintaa, kunnes alkoi näkyä haavoja, viiltoja, salaisuuksia. Halusin rosoa!
Charlie -isän vielä eläessä Sylvie oli saanut isältään sanoja, joita ei unohtanut. "Noin nuorena ei vielä ymmärrä, että elämä on lyhyt, mutta sitä se on....sinut ja minut on veistetty samasta puusta, tyttöpieni. Mikään koulu tai työ ei tuo meille täyttymystä Me katsomme ulos maailmaan tai omaan sisimpäämme, koska haluamme enemmän." Olisipa Charlie ollut kokemassa Sylvien "enemmän".
Kohta isä oli kuollut ja äiti Rose halusi olla yksin. Sylvie näkee suuren tyhjyyden ja tajuaa voittavansa tuon tunteen vain löytämällä sielunkumppanin. Hän näkisi minut ja minusta tuntuisi ehjemmältä, Koska William ei halua opettaa vaan pelata koripalloa, Julia pyytää Sylvietä lukemaan Williamin kirjan käsikirjoituksen, voidakseen saada selvyyden sen tuomista tuloista. Sylvie suostuu. Kirjan sivuille oli tehty merkintöjä, kuten Tämä on surkea, minä olen surkea. Useaan otteeseen William oli kirjoittanut: Mitä oikein olen tekemässä? Miksi edes teen tätä? Kuka minä olen?....Miksi hän eikä minä? Sylvie värähti...
Sylvie tiesi, miksi äiti oli karsastanut häntä siskoista eniten. Rose näki Sylviessä saman. mikä oli aina närästänyt Charliessa. "Hyi, taas Whitmania".
Äidin ilmoitettua muuttavansa Floridaan, hän kertoi myös, että talo oli hänelle liian suuri ja siitä oli vielä velkaakin, siskokset järkyttyivät. Isähän oikein ylpeili sillä, ettei talosta ole velkaa. Rose rypisti otsaansa. "Joskus kymmenen vuotta sitten oli pakko ottaa lainaa, että saatiin teille tytöille vaatetta ja ruokaa."
Kaunokaisia sisältää kolmen sukupolven elämää ja suloisuus säilyy, vaikka elämä tuokin mukanaan kaivattua rosoa. Kukin sisaruksista kohtaa aivan erilaisen tulevaisuuden ja särmiäkin on yhdessäolossa. Hehän ovat nyt aikuisia. Williamista tulee kirjan kiinnostavin henkilö, joten teillä on kiehtova lukijamatka edessänne. Emme koskaan voi tuntea toista niin täydellisesti, että voisimme tuntea hänen pinnan alaiset virtansa. Toki voimme olla melko lähellä onnistumista. Vahva suositus minulta, vaikka tytöt ovat vuorollaan kertojina ja se tuo väistämättä mukaan hieman toisteisuutta. Kirja romantikoille ja nostalgiaan taipuville.
Olitko sinä Jo, Beth, Meg vai Amy?
sunnuntai 8. syyskuuta 2024
Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa
Huoli alkoi väreillä ylävatsassa, se painoi rintakehääni hiuksenhienosti patjaa vasten. Kun Aida oli ollut osastolla, olin ajatellut häntä yötä päivää, mutta huoli oli pysynyt taka-alalla, koska hän oli ollut tallessa.
Olin istunut tuolilla huoneen nurkassa ja ahdistukseni oli hellittänyt. Hoitaja oli jutellut Aidalle aivan kuin he olisivat kahvilassa. Aida oli vastannut hoitajalle kuin 20-vuotias tyttö, mitä hän tietysti olikin. Olin nähnyt hänen kasvoillaan häivähdyksen keveyttä kun hän hymyili.
Hän ei hymyillyt minulle, mutta hoitajalle hän hymyili.
Kun hoitaja oli mennyt, turvattomuuden tunne palasi.
Annamari Marttisen uusin teos Tapahtui mitä tahansa (Tammi 2024) nostaa Marttisen rakastamieni naiskirjailijoiden joukkoon, heidän joukkoonsa, josta olen niin iloinen. He osaavat, he uskaltavat, he löytävät alati uusia uomia meidän tavallisten ihmisten päänsisäiseen elämään. Ja erityisesti tässä sekä erinomaisessa tyylissä vailla kikkailua, Annamari on omaa luokkaansa. Jokainen kirjan henkilö kuvataan kuin omat naapurimme tai meidät itsemme. Etenkin Ian McEwanilta olen oppinut, että kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä tahansa. Tämä tarina on yksi monista, mutta ei vähäisin. Koska kustantaja on jo takakansitekstissä kertonut Aidan, Vesa Heikkilän nuorimman tyttären rikoksen, voin olla huolettomampi. Fokukseni on Vesa!
Aivan tavallinen kolmilapsinen perhe, kunnes Vesa ja Tea päättävät erota. Lapset kulkevat kahden kodin väliä ja teineinä he, paitsi ei Aida, voivat olla jo ystävillään tai iltamenoissa yötäkin. Perheen koira Reetu ikävöi Aidaa ehkä eniten ja sitten tulee Vesa, joka illalla nukkumaan mennessä kuvittelee koko perheen olevan koossa. Perhe on paras, mutta sitä ei Vesalle ole suotu. Hän on täysin riippuvainen perheestään ja sen arjen sujuvuudesta ja nuortenkin kotiintuloajoista. Hän tottuu siihen, että Isla ja Roni käyvät enemmän äidillään, eikä huomaa Aidan muutosta. Aida ei tuo edes poikakaveriaan esittelyyn. Pahimman tapahduttua Vesa on kuin hylkiö. Niin hän sen tuntee. Hän kavahtaa pihalleen kurkkivia naapureita, jopa työkavereitaan. Eniten hän pelkää itseään. Hän muistelee paljon heidän kokonaista perhettään, suven heinäsirkkoja, iloa olla yhdessä. Tahdon ne takaisin!
Vesan persoona on arka, läheisriippuvainen, perheelle lempeä. Miksi Tea sitten lähti ja löysi uuden rakkauden. Ehkä Vesa joka huolehti kaupat, ruoat, siivoukset, olikin Tealle liian haalea kylpy. Vesasta ei ollut kipinän sytyttäjäksi, ei nuotion loimuksi. Ehkä oli joskus ollut...Tealla on jo uusi mies. Tragedian jälkeen he viestivät paljon. Kunnes sekin loppuu. Suuri kysymys on, onko heidän avioeronsa rikkonut Aidan mielen. Selviäväthän muutkin lapset eroista enemmän tai vähemmän surullisina, mutta lopulta ehjinä. Vanhemmat tiesivät kuopuksensa herkimmäksi, mutta se kaikki on jo korvaamatonta. Ruukku hajosi siruiksi asti. Iltapäivälehdet ovat Vesan yksi pelon aihe jo raskaaseen taakkaan. Toinen ovat työkaverit, jotka pyytelevät lasilliselle tai kutsuivat juhannuksen viettoon. Väistämättä he kysyisivät jotain. Hän ei halua olla missään ryhmässä vapaa-ajallaan. Painostettuna on joskus pakko suostua.
Liian paljon noloa Vesa kokee alati. Hän joutuu lainaamaan Islalta ja Ronilta rahaa, eikä pystykään maksamaan takaisin. Kummatkaan nuoret eivät halua kuulla enää mitään Aidasta, mikä järkyttää heidän isäänsä.
Kun aloitin kirjabloggaamisen vuonna 2009, ensimmäisenä vuonna jo Annamari Marttinen oli mukana kirjallaan Kuu huoneessa. Vain pari on jäänyt lukematta tai luettu, mutta ei postattu. Marttisen kirjat eivät ole pinnallisia, sillä niissä syväsukelletaan ihmismielen pimeisiin luoliin. Kirjan kansikin on kuin taideteos!
Häpeä syttyi sisälläni kuin soihtu, se kuumensi minut kokonaan, sai poskeni hehkumaan, hiusjuureni kohoamaan päänahasta, se sulatti sisäelimeni ja muutun aineettomaksi.
Tämä tuli oli polttanut minua parin vuoden aikana useasti, mutta mutta se oli jättänyt aina juuri ja juuri henkiin.
Sanokaa jotakin, mieleni kuiskasi.
keskiviikko 4. syyskuuta 2024
Janet Frame: Enkelin kosketus
Luin aikanaan hyvin vaikuttuneena Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus kirjailija Janet Framesta. Riitan kirja on yksi parhaista 15 blogivuoteni ajalta. Kävimme jokin aika sitten keskustelua, jossa mukana ainakin Riitta ja Leena Kellosalo Valitin, kun en ollut nähnyt kirjasta tehtyä, Jane Campionin ohjaamaa elokuvaa An Angel At My Table. Siihen Leena taisi sanoa, että hae se kirjastosta DVD:nä. No hurjasti kiitoksia, sillä nyt tänään katson vihdoin Janet Framesin omaelämänkerrallisen trilogian. Tarina on Enkelin kosketus ja uusiseelantilaisen Janetin dramaattinen kuvaus elämästään. Niin ahne olen, että olisihan se kiva olla itselläkin , tämä elokuva, Kiitos Leena Kellosalo ja Riitta Jalonen Ja filmille otamme mukaan isot mukit teetä ja suklaavadelmakääretortut Vain kolme osaa, joten katsoimme äsken toisen osan ja nautimme teen kanssa melkein Apfelstrudelia mit Vanille Eis Bis Morgen!