Paina mieleesi tämä kuvajainen: äiti, isä ja heidän kolme lastansa. Näetkö, kuinka onni heitä tuudittaa, näetkö vastaheräävän Mäntän heidän jalkojensa alla? Kuin tyhjästä on syntynyyt heidän kotinsa, sen suonissa jo pian junan kiskojen kolina ja uurastavien työläisten väsyneet unet. Paina mieleesi tämä kuvajainen; hetki ennen tuulta, joka pian vakavoittaa katseistaan jokaisen.
Vuosisata myöhemmin on perhehautoja kaksi, ja ne ovat kaukana toisistaan. Iäti, iäti irti erillisinä, kuin kahteen suuntaan haarautuneet junanraiteet, joista toisen ylle jo kasvaa kaipuu ja polvenmittainen ohutsyinen heinä, joka kumartuu kaatosateessa kuin kysyäkseen: kuolema vai sen pelko?
Olen vaeltanut rakkauden ja vihan poluilla lukiessani Linda Huhtisen tietokirjaa, merkittävän teollisuussuvun historiaa, Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset (Otava 2025). Olen ihastunut Huhtisen kieleen, joka osoittaa täydellisesti, miten tietokirja voi hengittää myös lyyrisyyttä faktan silti katoamatta. Sissi ratsastaa sänkipellolla kiitolaukkaa omalla ratsullaan ja rakas isä, Gustav Adolf Serlachius näkee silmäteränsä, josta aikoo maalauttaa Axel Gallénilla muotokuvan Sissistä kaksitoistavuotiaana. Isänsä, Mäntän paperitehtaan johtajan ja omistajan kuoltua, Sissin aviomies Gösta Serlachius omii kuvan kuten kaiken muunkin Adolfin omaisuuden. Elettiin vielä aikoja, jolloin mies saattoi omistaa kaiken vaimoltaan. Jopa tämän lapset. Vertautuu Anne Delbéen Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä.
Nuori Sissi 1890 -luvulla. Serlachiuksen museo.
Lindan teksti on vahvaa. Etenkin kuvatessaan Göstan tekoja...Lukekaa kirja, niin näette totuuden. Kirjassa on runsaasti viitteitä eli faktan ääressä olemme.
Gustav Adolf Serlachius ja vaimonsa Alice lähtivät Tampereelta, mutta sinne jäi kolmen pienen pojan hauta. Heidän henkensä kulki matkalla Mänttään, sillä hehän olivat yhtä perhettä. Gustav oli kaikessa toimelias, mutta suruakin kannettiin yhdessä vaimon kanssa. Gustavilla oli myös aina päällä joku projekti ja kaiken piti sujua sutjakkaasti. Se tarkoitti unelmien tekemistä todeksi ja miten hän sen tekikään: Työmiehille piti aina olla oikeudenmukainen, ja lapset saivat leikkiä toisten lasten kanssa säätyyn katsomatta. Lapsia syntyi Axel, Thyra ja isänsä nimen saanut Gustav, joka kuitenkin kuolee. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Poika saatettiin Tampereelle veljiensä viereen. Siellä he nukkuivat kuin kaipuun keinussa aina muistettuina.
Mänttä kasvoi kasvamistaan ja Gustav halusi sinne rautatien, kansakoulun, puhelimen ja sähkövalot! Kun patruuna täytti pyöreitä, pidettiin marraskuussa isot juhlat ja tie juhlatalolle oli valaistu sähkövaloin. Työväki oli juhlassa mukana ja eräs heistä piti puheen, joka sai suuret taputukset. Juhlan lopuksi oli vielä ilotulitusta Mäntän taivaalle. Gustav oli hyvin pidetty, mutta parhaatkin parhaista tekevät joskus ison virheen...
Thyra avioitui tehtaan insinöörin Jurveliuksen kanssa. Heitä yhdisti eläin- ja luonnonsuojelu. Gustav oli myös eläinten puolella ja lahjoitti paperin yhdistyksen lehteen. Thyra oli aikaansa edellä ja levitti lehteään Suomen rajojen ulkopuolellekin. "Älkää koskaan käyttäkö täytettyjä lintuja pukujenne koristeena." Ensimmäiset mänttäläiset luonnonsuojelujuhlat pidettiin 1896. Mesenaattina toiminut Gustaf ehdotti, että myös taidetta voitaisiin ottaa mukaan juhliin. Thyrasta sukeutui Suomen Eläinsuojeluseuran kunniajäsen.
Rakkaimpiin perheisiin ja puutarhoihin voi kiemurrella käärme. Kun Gustav kävi hoidattamassa itseään etelän kylpylöissä, Aksel hoiti tehdasta Jurveliuksen kanssa. Pinnan alla kuohui. Akselista olisi ollut enemmänkin johonkin muuhun tehtävään. Gustavia kävi tervehtimässä Sissin tuleva mies, Gösta Serlachius. Mitä puhuttiin, sen Gösta sai periksi. Tehtiin uusi testamentti ja kaikki Göstan hyväksi. Jos August olisi edes hiukan saanut aavistusta tulevasta, kun kun ei. Hän oli jo väsynyt ja sairasteli paljon. Gösta valmisteli suunnitelmaansa.
Sissi ja Gösta Wienissä 1902. Kuvassa lapset R.Erik ja Stina Serlachius-museo
Minun ei ole tarkoitus kirjoittaa tätä hienoa teosta uusiksi, niinpä kuittaan osakeriidat, niiden vääryydellä tehdyt jaot, kaiken muutamalla tapauksella. Gustafin kuoltua, ensin piti Göstan saada omia perijöitä. Sitten karkotettiin Aksel kodistaan. Lopulta Gösta sai puhuttua tutulle lääkärilleen Sissin mielisairaaksi ja alkoholistiksi. Göstaa inhotti kaikki heikkous. Lapset hän sai itselleen ja lopulta hän kielsi vaimonsa koskaan asumasta Mäntässä. Itse hän aloitti uuden liiton Ruthin kanssa.
Mäntän lapset - nuo kolme tuolla, saatatko jo kuulla, kuinka heidän sydämensä alkavat särkyä.
Gösta kohtaa vahvempansa. Juhola on valmis myymään tilansa Sissille edullisesti. Vaikka mitä teki, Gösta ei Juholaan pystynyt. Juholan ympärillä myös pellot ja metsäpolut, joilla ratsastaa. Sissillä oli aina ollut myös koiria ja hänestä tuli ahkera kenneleissä kävijä. Hän ei saanut ajaa, mutta Juhola kuljetti. Gösta ei ollut mänttäläisten suosiossa, sen sijaan Gustaf ja Sissi olivat aina olleet, Sissi perustaa naisseuran ja muokkaa mieliä. Häneen ei Gösta enää pysty. Asioista tietämätön saattaa pitää Göstaa taidemesenaattina. Kunpa he tietäisivät, miten Sissi rukoili saada vain oman ja isänsä kuvan. Millä filunkipelillä muut on saatu. Kieroa peliä kaikki. Gösta oli myös täysin empatiakyvytön kaikkea kohtaan. Gösta Serlachiuksen suuruus eli toisten kärsimyksestä, kun taas Gustaf Serlachius oli sydämensä syvyyksistä hyvä. Sissin isä.
Kevään purolla on lapsen sielu. Talven varjoissa huokaisten heräävä maaliskuu tuo kuiskauksissaan aavistuksen lämmöstä; maalaa hangille auringon, vie pimeän tuonnemmas. Mäntän lapset heräävät, aamu on saapunut.
.jpg)
%20BEST.jpg)
Liian lyhyt elämän syyskesä
rakkauden kuuma pesä
Älä salli oven tuntemattomaan aueta!
Salli ruoho ilman tuulta sen ylipyyhkivää.
Vielä ei ole aika...
Sallithan kielletyt leikit, mesimarjasuudelmamme?
Senhän vielä sallit? Sallithan!
- Leena Lumi -
kuva Nea Siemann Photography
.jpg)
Wolodymyr Zelenskyi kun Venäjä hyökkäsi maahanne, minä ja monet, monet muut lupasivat: "We will stand by you and you will have your own country without fear." Nyt se on lähempänä kuin ikinä.
Superpinkkinä vuosina hankimme aikanaan pinkin veden- ja kahvinkeittimen sekä leivänpaahtimen. Nyt on alkanut tuntua, että kaikki koneet tekevät vaihtoa uusiin. Kun lähdimme Lohjalle, muistin Merin kertoneen, että Lohjalla on myynnissä yhdessä liikkeessä Vintage- vedenkeittimiä ja jopa meidän salvianvihreän keittiön värissä.
Tässä hän nyt nököttää. Otimme litran kannun, joka riittää aamu- ja iltateellemme. Punainen toimii vielä tarvittaessa, vaikka nyt onkin poissa näkösältä. Ja onhan iso kahvinkeitin. Me ja Runoilija juomme paljon teetä.
Kiva kevättä kohti vihreää. Meillä tosin on vielä lunta yllin kyllin. Pinkillä ja tietyllä vihreänharmaalla on myös hyvä liitto, kuten on vaikka sinisellä tietyn ruskean kanssa.
Kun Casper haluaa lentää, Ukki on valmiina. Ylös ja vähän lujempaa, kuuluu jo naurunsa. Heidän molempien. Vaikka matka on pitkä ajaa etenkin talvisaikaan, mitä emme olisi Casperin puolesta. Oli järisyttävän ihanaa saada noutaa Casper kaksi kertaa päiväkodista. Unohdin kuvata ruoat, mutta voin kertoa, että Meri teki erinomaisen pinaattipiirakan. Se oli herkullista vielä aamullakin. Että voimme lähteä on kiitos naapurimme, joka hoitaa kaiken kukista lumenluontiin ja lintulaudat. Lumenluontia ei olisi tarvinnut, mutta pitihän kotolaisemme päästä sisään. Automaattikastelut on melkein kaikilla kukilla jo, mutta suihkutusta pyytävät isot viirivehkat ja lukuisat muratit. Yksi murateista on nyt peittänyt ikkunan toimistooni. Kiitos ihana naapurimme <3
Joskus vähemmän on enemmän ja se on tämä pienen kannun tarina.
Nana&Ukki
