tiistai 16. elokuuta 2022

Unelmia


Tiedätkö - hiljaa hiipien
jätän joukon ,´meluisan,
kun yllä tammien
näen kalpeiden tähtien 
kukkivan.

Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa!
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy: "Sanot sen niin..."

On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan 
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Rehn 

*****

perjantai 12. elokuuta 2022

Viikolta poimittua

Casper Julian on nyt mökkeilemässä, mutta luvassa on myös heidän tulonsa tänne. Koirille on oma lelukoppa, joten menin Prismaan katsomaan mitä olisi Baben leluilla. Mitä ihastuttavin muumikori, pysyy pystyssä, pehmeät reunat ja kaksi eri kokoa. Korissa on jo kaksi uutta muumikirjaa, jotka Casper saa viedä kotiinsa jos haluaa. Kori jää ukkilaan/nanalaan odottaman seuraavaa käyntiä.

Samalla faartilla ostin meille, nuorillemme ja yhden jemmaan samaa kuosia olevat patalaput. Myynnissä myös patakintaita ja taisi olla esiliinakin...Kuosi on Finlaysonin ja nimeltään Muumimamma unelmoi.

Nana on niin pöllömaanikko, että saattaa kopan pohjalta löytyä vaikka tällainen Ikeasta ostettu pöllökäsinukkekin...

Casperille istutettiin viime vuonna oma valkea kuulas, joka on nyt hulahtanut korkeutta hyvin. Tämä on kolmas taso puutarhaa eli hedelmäpuutarha, mutta kasvaa täällä kastanjakin. Tänään oli ihan pakko sisustaa tätä alakertaa, kun näytti niin aukealta istuttamalla yksi timanttituija sekä syyshortensia Hydrangea paniculata 'Grandiflora' ja kukkivana. Etupihan vanhat Grandiflorat jatkavat ja niiden likellä hurmaava Wim's Red sekä

Bombshell, joka on yksi pienimmistä. Halusin alas suuren, joka myös valkoisena, hämärtyvien iltojen valona. Näin suuren:

Ikää näillä on yli 40 vuotta ja monet on koettu, kuten sekin, kun jätin yhtenä vuonna kuivuneet kukat leikkaamatta, koska ne näyttivät kuurassa niin kauniilta. Sitten tulikin ziljoonasti lunta, ja toinen halkesi ihan tyveen asti. Eipä mennyt paljoakaan kun se oli entistä ehompi! Ikä näkyy lähinnä rungossa ja alimmissa oksissa. Niihin olemmekin antaneet kiivetä alppikärhön, mutta ne eivät saa ylittää tiettyä rajaa...Se kuutamohortensia, jonka helteillä vuonna xx raahasimme pois etupihalta kukki aika hyvin japanilaisessa rinteessä, mutta ei runsaasti. Tartuin sahaan ja siinä meni! Arvatkaa mitä: Nyt se lykkää hulluna uutta eli on muistettava verkottaa.

Monista siirroista selvinnyt syyshortensia Vanille Fraise on vihdoinkin alkanut terhakoitua. Kärsivällisyys kovankin onnen voittaa! Takana olevan männyn vieressä kasvaa mustilanhortensia näkyy ihan vähän. Kukkinut jo kauan.

Atsaleat ovat nyt intohimoni ja nehän kukkivat parhaan vuotensa tähän asti. Tämä Ruususen uni on vain jurottanut muutamilla haaleilla kukilla. Sitten se keltakaneli kaatui valon edestä pois ja tuli ihme kasvu: Pyöreähkö atsalean osa ei tehnyt yhtään kukkaa, vaan teki uudet oksat ja niihin nämä kukat. Tietenkin innostuin ja ostin viereen toisen Ruususen unen!

Kiitos taas kaikki Northern Hi-Lights'it♥

Rakas ristinummiruusumme, villiruusumme, ei ole tänä vuonna päässyt katseen vangitsijaksi, sillä viime vuonna oli leikattava ensimmäisen kerran alas. Nyt nousee jo vauhdilla!


Oma terde paras terde♥

Hänkin on sitä mieltä!

Luen kirjaa. Jatko sen mukaan, kumpi ehtii ensin kirja vai terassihortensia, mutta minä en kiristä tahtia yhtään! Tähän aikaan vuodesta juuri terassihortensioihin liittyy se yksi juttu...


Lehtimajamme lumoa♥ Täällä viihdymme yön pimeään...Huomenna taas grillataan ja chillataan.

Villiä viikonloppua♥

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

maanantai 8. elokuuta 2022

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi


Pienet jalat juoksevat neulasten peittämiä polkuja kohti lampea. Veden pintaa somistavat näykkijäkilpikonnien pienet päät. Ne hakevat auringonlämpöä. Vanha jättiläiskilpikonna yrmyilee mudassa ja kaivautuu syvemmälle tullakseen esiin aivan toisina aikoina. Hän on elänyt niin kauan, että tietää pikkuisten palaavan kesä kesän jälkeen, kunnes ovat aikuisia ja jalat kulkevat mahdollisimman hiljaa. Kukaan ei saa kuulla. Ei halua tulla nähdyksi, sillä on yö ja kiellettyjen leikkien aika. Vuosi vuoden jälkeen perheet palaavat lapsuutensa Cape Codiin, alkeelliseen Perämetsään, jossa voi uida aamusta iltaan ja jos jännittävästi sattuu kohdata uidessa kaskelotin! Kaikki he muistavat lapsuutensa parhaat kaverit. Niiden perusteella oli perustettu myöhemmin jopa avioliittoja, vaikka asuttiin New Yorkissa tai missä vain, sillä metsä oli kuin se vihreälasinen sormus, jota Jonas oli kantanut mukanaan jo kauan. Hän oli porukan nuorimpia, mutta jo varhain hän ja Elle tekivät melkein kaiken yhdessä. Kumpikin myös rakasti uimista. He olivat kuin luodut veteen, mutta mihin muuhun heistä olikaan...

Miranda Cowleyn romaani Paperipalatsi (The Paper Palace, Tammi 2022, suomennosTuulia Tipa) maistuu ostereilta, simpukoilta, kuumilta katseilta, naurulta, loukatun itkulta, meluisilta rantapäiviltä ja vuosi vuoden jälkeen kaikki jatkuu. Aikanaan Elle saapuu Perämetsään kesänviettoon miehensä Peterin ja heidän lastensa kanssa. Jonasin silmissä välähtää kuuma varjo, mutta aikanaan hänkin tekee ratkaisunsa ja perheet tapaavat toisiaan ystävinä. Saumatonta ei ole mikään, sillä Ellellä ja Jonasilla on yhteisiä salaisuuksia, joista suurin on raskain. Toki he olivat silloin vielä lapsia, mutta eivät niin paljon, että teko olisi mennyt sillä läpi. Peter oli hyvä aviomies ja lasten isä, eikä Elle halunnut kuin tämän hyvän avioliiton. Hän halusi unohtaa mitä oli tapahtunut yöperhosten yönä kun he molemmat maistuivat mereltä. Hän halusi vieläkin enemmän unohtaa, mitä Jonas ja hän olivat tehneet lapsina yhdelle joukosta. He olivat niin kuin yksi ja sama, mutta Elle oli valinnut toisin.

Nanette pudotti turkin yltään penkille. riisui korkeakorkoiset kengät ja suuntasi käytävää pitkin makuuhuoneeseen. Jim istui korvatuolissa housut kintuissa. Äitini oli polvillaan hänen edessään. Isoäiti harppoi heidän luokseen ja läimäytti äitiä avokämmenellä lujasti kasvoille.

Äitini kertoi tämän tarinan kun olin seitsemäntoista. Olin raivoissani, sillä hän oli antanut  Annalle rahaa uuden huulikiillon ostamiseen Gimbelsiltä, kun taas minun oli jäätävä kotiin tekemään askareita. "Taivaan tähden nyt, Elle", äiti sanoi, kun seisoin keittiössä tiskien luona kiukkua puhkuen. "Joudut pesemään lautasen...etkä saa huulipunaa. Minä jouduin ottamaan isäpuoleltani suihin. Austin joutui tyydyttämään häntä vielä käsillään. Mitä siihen sanoisi? Elämä ei ole reilua."

Miranda Cowley Heller on itse viettänyt kesänsä Gabe Codissa ja asuu nyt Kaliforniassa sekä Lontoossa. Paperipalatsi on hänen ensimmäinen romaaninsa. Heller on johtanut HBO:n draamatuotantoa. Hänen vastuullaan ovat olleet omatkin suosikkini Sopranos ja Mullan alla. Paperipalatsi on  sopiva romaani juuri suviajan luettavaksi. Eri sukupolvien kokemukset, ikäviäkin asioita, joista ei olla ikinä päästy. Pakko uskoa, että on, muuten en jaksa, en jaksa...Kirja ei ole todellakaan niin kesy kuin voisi olettaa. Siellä missä helokit ja otsontammet kohoavat kohti kuumaa aurinkoa, puut vaikenevat kaikesta. Siitä vihreälasisesta sormuksestakin. Ja kukaan ei mainitse sanaakaan Conradista.

Kaipaavatko he vielä lammella raakkuvia härkäsammakkoja, toisiaan, niitä ihania tuulimeriaurinkoahvenia, pihajuhlia, joissa kaikki joivat liikaa, nuorta sormea, joka kiipesi reittä pitkin ylös kohti pikkuhousunlahjetta tai sitä yötä kun jättiläisnäykkijäkilpikonna nousi piilostaan esiin....Kaipaavatko he toista ratkaisua tarinalle, haluavatko he sammuttaa hiilloksen vai puhaltaa sen täyteen roihuun?

*****


Tänään, elokuun 17. päivänä 2022 Helsingin Sanomien Kulttuurissa on Susanna Laarin osuva arvostelu Miranda Cowley Hellerin teoksesta Paperipalatsi. Itsekin koin ensin Harlekiini -tunnelman, mutta se ohittui nopeasti. Olin myös mainita Delia Owensin Suon villi laulu, mutta tämä oli kuitenkin eri vaikka luontokuvauksissa oli samankaltaisuutta. Ja sitten hyvä kysymys: "Miksi kirjallisuus ei voisi viihdyttää?" Kirjoja on luettu opiksi, mutta myös viihdykkeenä. Kirjallisuuden funktio viihdyttäjänä ei katoa mihinkään. Olin iloinen lukiessani tämän omankin mottoni Susannan tekstistä!

kuva Tammi/stepha dansky

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...


 Suolampi, suon lehtien hiljaisuus
niittyvillaa, kurkien untuvaa


ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Mari Mörö, Minerva 2011)

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Pasi Ilmari Jääskeläinen ja ne muutamat muut


Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen on henkilö, joka sanoi minun tappavan itseni, kun olen pitänyt kolmetoista vuotta blogia ilman lomaa. Se jyrkin tuli privaatisti ja meni läpi. (Riitta Jalonen peesasi Pasia.) Nyt kun olen saanut lukuvalot pois juuri ennen kuin Hesan kone laskeutuu Tikkakoskelle, olen voinut paremmin paitsi kolme viimeistä yötä, kun Pasi on tullut uniini. Tsot, tsot, ei mitään sellaista, vaan siinä Pasi hokee: Kerro se niille, kerro se niille! Vaan hän ei itse kerro mitä minun pitäisi kertoa ja kenelle. Päätän nyt yrittää saada takaisin juuri saavuttamani unirauhan höpöttämällä niitä näitä ja otin aiheeksi kevyeen tyyliin eräät mieskirjailijat. No, mitä väliä sillä, kirjoittaako mies vai nainen, mutta kun vain yksi prosentti miehistä lukee naiskirjailijoita haluan näin. Ja toisekseen olen huomannut suomalaisten naiskirjailijoiden huikean nousun ja siitä kirjoittanut ellen tänne blogiini, sitten Facebookiin. 

Aloitin blogini ystävänpäivänä 2009. Pasi Ilmariin törmäsin marraskuussa 2010 kirjassa Harjukaupungin salakäytävät. Tiesin hänestä kaksi asiaa: Hän pitää elokuvista ja kirjoittaa fantasiaa. Minä taas en lue fantasiaa, joten päätin ohittaa hänet. Sitten tapahtui jotain  niin minulle kuin Kertulle ja

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät (Atena 2010) järisytti tajuntani. Minussa soi tunnusmusiikki Fellinin elokuvasta La Strada. Myöhemmin musiikki vaihtuu Cherbourgin sateenvarjoihin, joka liittyykin yhteen elämäni cinemaattisimmista kokemuksista, mutta lopulta Love Storyn iki-ihana melodia hukuttaa kaiken alleen…

"Pyhä elokuvallinen kolminaisuus syntyy kauneudesta, toivosta ja tuskasta. Kauniilla tarinalla on kaunis alku ja kaunis loppu. Siinä missä alun tekee kauniiksi onnen kangastus, loppu ammentaa kauneutensa tuskasta." (Löytyy sitaateistani!)

Olen petona suomalaisten mieskirjailijoiden perässä, sillä jälkeen Waltarin ei ole montaakaan tullut, joka minulta armon saa, paitsi runoilijat, mutta Pasi Ilmari saa aikaan aivan uudet tuulet. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu ennen. Tästä ei ole kirjoitettu ennen näin. Dialogin kanssa ei tarvitse myötähävetä, kuten liian usein on laita suomalaisherrojen kirjojen kanssa ja vaikka tarinaa viedään kahdessa aikajaksossa, niin miten lempeästi ja soljuen se käykään, kuin nuoltaisiin Harjun rapuilla samaa valuvaa jäätelöä ja pehmeät huulet kohtaisiva eli kirja on kuin rakastelun esileikkiä. Eikä mikään pääty esileikkiin, vaan mukaan tulevat...

Oijoi, miten julmasti kohtelin suomalaisia mieskirjailijoita, mutta olen jotain oppinutkin. Toivottavasti myös he. 

Nyt on pakko toivoa, että Pasi Ilmari Jääskeläinen on luovana esimerkkinä, miten kirjoittaa jännittävästi, kiinnostavasti, mutta ei kyynisesti. Kirjoittaa maailmankirjallisuutta, olla kirjailija, jonka kirjan rivien välistä voi lukea rakkautta, ihailua ja ymmärrystä naisiin – monimuotoisesti, unessa tai todesti:

"Nainen pysähtyy, hän on alasti. Vihreät, hämmästyttävän pitkät häpykarvat hulmuavat vedessä kuin meriheinä.

Sitten nainen huokaa, ohjaa Ollin pään alemmaksi ja laittaa toisen rinnoistaan hänen suuhunsa. Siitä virtaa maitoa. Nainen kuiskaa, että se on suolaista kuin merivesi, mutta vapauttaa kaikista suruista".

Niin, tämähän voisi olla vaikka Nerudaa...tai Waltaria.

Luin tämän kirjan istuen ulkona korituolissa ensilumen sataessa päälleni ja koirani tutkiessa lehtomme posteja.

Minulle Pasi Ilmari ei ole fantasiakirjailija, vaan maagista realismia.Ja Pasiin jäin. Vain ensimmäinen romaani on lukematta, sillä pitäähän muillekin antaa tilaa ja aikaa.

Pasi Ilmari on kuvissa usein hiukset sekaisin, mutta se on hänen lookinsa. Uupumus on päällä, sillä uutta kirjaa on odotettu ja odotetaan. Päivätyön ja perheen ohella kirjoitusaika on yöllä, kuten minulla lukuaikani, sillä kirjat maistuvat parhailta ikkuna vähän raollaan ja pimeydessä kettujen kiimaäänet...tai sateen musiikki. Tästäkin Pasi selviää, mutta mitä ilmeisemmin tavoite on nyt korkealla ja saakin olla! Pasia käännetään jo useille kielille!

Yleisesti ottaen monet suomalaiset mieskirjailijat ovat yllättäneet minut. Syy siihen, että pelkään savolaisia on Tatu Kokon. Tämä tarmokas kirjailija halusi minun vievän hänen kirjansa blogiini, vaikka olin buukattu aivan täyteen ja kaiken lisäksi äidillä vierailulla. Sanoin 'ei'. Hän 'ok'. Meni hetki ja sitten taas viesti 'mutta ajattele nyt...', ' en ajattele, ei ole aikaa...', ....Niin vain kävi, että Kävelevien patsaiden kaupunki tuli blogiini 19.9.2019....Lopulta en voinut kuin nauraa.

Sata mieskirjailijaa Leena Lumin tyyliin paljastaa, että luen innokkaimmin käännöskirjallisuutta. Olen aina lukenut, mutta Sillanpää, Waltari, Olli Jalonen, jota luin paljon ennen blogia, Topelius, Kinnunen etc. on luettu. Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli on yksi parhaita lukemiani tietokirjoja. Uutta edustaa Sami Hilvon Pyhä peto, jota jaksan suositella. Bo Carpelanilta lukenut Axel (monta kertaa), Alkutuuli, Kesän varjot ja Benjamin. Johan Bergum Syyskesä, Syyspurjehdus. Ihan uutta edustaa Ville Hytösen Johannes Andreas. Lukekaa, tämä ei ole sama kuin Hesarin kirjoitus! Martti Backman Harriet ja Olof. Rakkaus ja kuolema Viipuri 1918. Kirja joka hämmensi monia viipurilaisia ja valkjärveläisiä. 

En ole kriitikko. Minä  vain kirjoitan, mitä pidin lukemastani kirjasta. Vuonna 2016 heinäkuussa oli melanoomaleikkaus, mutta vaadin lokakuulle kipulääkkeet, joiden voimin pääsin kirjamessuille. Ja tietysti törmäsin heti charmanttiin Antti Tuomaiseen, jolta olin lukenut vain Kaivoksen ja josta pidin niin paljon, että rakastuin kirjan roistoon.Luin kyllä myös Mies joka kuoli. Taisin saman tien ihastua kirjailijaan, sillä hänestä oli lehdissä niin hyviä henkilöhaastatteluja ja kuvat aina hyvät. Mitä tekee Antti? Alkaa kirjoittaa humoristisia dekkareita! Minä en ole humoristi, enkä ainakaan dekkareissa. Ainoa poikkeus on Sebastian Bergman -trillerit. Antti on pitkä mies, mutta miten kauniisti hän osaa olla kuvissa♥


Pasi Ilmari on laatuaan. Emme ikinä tapaa missään Hempparissa. Joskus satunnaisesti ohitamme toisemme Prisman ostoskärryjä lykkien. Myönnän heti, että tästä ei tullut ihan sellaista kuin piti, sillä yöllä sitä on rohkeampi. Siinä jutussa kaikki herrat tapasivat mielisairaalassa ja Sillanpää karjui: "Te ette ole Nobel -kirjailijoita, menkää pois!" Ja minä suutelin Waltaria Olavi Paavolaisen Karjalan puutarhassa sekä uin alasti lumpeiden seassa...No, kun tavataan seuraavan kerran likellä riisiä, kysyn: Voisiko herra kirjailija ojentaa minulle Arborio -riisipaketin. Hän ei löydä sitä. Minä opastan: Alin hylly ja pää sinne vaan, siellä on aina yksi paketti. Kirjailijamme polvistuu ja tekee työtä pyydettyä. Tulee ojentaen pakettia täysillä nauraen. Me melankolikot, jopa Arborio -riisi saa meidät nauramaan. Tulevaisuusvisio: Pasin uusin on juuri ilmestynyt ja se on aivan loistava♥ Lähdetään Hemppariin yksille! 

Leena Lumi, joka aikoo ensi yönä nukkua suden hetkellä

tiistai 2. elokuuta 2022

Casper Julianin kastejuhlassa 27.3.2022


Niin valkoinen oksa/ niin sininen taivas / niin kirkas lumi. / Ja vihreä puu / ja valkoinen pilvi / ja kimaltava meri./ Lapseni, sait nimesi/ ja kirkkaamman vielä.

Casper, kun hymyilit ensimmäisen kerran, oli hymysi äidillesi ja isällesi aurinko, kuu ja tähdet taivaan. Se oli takuuhurmaus. Mikään maailman kulta ja mammona eivät ole pienen hampaattomat ikenesi paljastavan hymysi arvoisia. Sinun hymysi on vauvailo, joka alkaa silmistäsi, virtaa läpi pienen vauvaolentosi ja herkistää vanhempasi lähelle jotain tuntematonta – lähelle itkua ja naurua.

Casper Julian, sinä olet Pikku-Tiitiäinen, joka teit meistä uusia. Tulimme äidiksi, isäksi, isovanhemmiksi, isomummoiksi, isoukeiksi, kummeiksi, enoiksi, tädeiksi. Tulimme rakkauden syliksi, jossa sinun on hyvä kasvaa. Tulimme elämän pesäksi, josta sinun on kerran hyvä lähteä lentoon.

Mutta Kulta-Casper, ei lennetä vielä, vaan avataan ensimmäisen juhlasi lahjoja. Voi, mitä saatkaan: rakkautta, perhekeskeisyyttä, tähtipolkuja, satuja, itseluottamusta, mielikuvitusta, suukkoja, ystäviä, lohtua, lumilinnoja, terveyttä, viisautta, metsämansikoita, kesäheinän kutitusta, joulun odotusta, syntymäpäiviä, unelmia, rohkeutta, perhosen siipipölyä…

Casper Julian, uskomme ja toivomme kaikki, jotka olemme tänään kokoontuneet sinun ensimmäiseen juhlaasi, että nämä lahjat kantavat koko elämäsi. Ne ovat tuuli siipiesi alle, kun aika on.

Ja kiitos Casper, että mekin saimme lahjan: Sinä annat meidän olla likelläsi kuin haahkanuntuvapesä, tarttua käteesi ja varmistaa kulkusi kohti unelmiasi.

Tiitiäinen metsäläinen,/ pieni Casper-menninkäinen, /posket tehty puolukasta,/ tukka naavatuppurasta, /silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen, /pieni Casper-menninkäinen,/ keinu kuusen kainalossa,/ tuutu tuulen kartanossa,/ sammuta siniset tähdet!

 

Leena Lumi eli Nana

Ensimmäinen runo Niilo Rauhala

Toinen runo Kirsi Kunnas

(Anteeksi nyt minulle suokaa, tämän puheen ja mitä vielä unohdin, huokaan...Lukekaa ensin Kummitäti Tuuli ja Casper Julian tiedottavat, että... Olin niin herkillä, että totean vain 'parempi myöhään kuin ei milloinkaan.') 

tiistai 26. heinäkuuta 2022

- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkenä niin että...


 - tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai 
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itsestäsi


ja minä 
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia

painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö

- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
George Yepes Axis bold as love

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Kuikka Alkulintu


Toin 2012 biologi Mauri Leivon kirjan Kuikka Alkulintu blogiin ja nyt taas kuin muistuksena. Kirja löytyy kokonaan blogistani teoksen nimellä. Haluan ehdottomasti suositella tätä kirjaa, sillä niin monet ovat hurmaantuneet tähän mystiseen lintuun, jonka juuret ovat jossain tavoittamattomissa. Kuka on kuikkaan ja sen ääneen ihastunut, on myyttisen koukussa: 

Maapallolla elelee noin kolmisensataatuhatta kuikkaa. Suomen osuus tästä on noin 12 000 pesivää paria sekä joitakin joutokuikkia. Kuikan tulevaisuus ei ole mitenkään vahva, sillä sen pahin uhka ihminen vaarantaa sen elämää monin tavoin. Muuten niin suositeltavia kuin tuulivoimalat ovatkin, on niistä tullut monien kuikkien surmanloukkuja. Kömpelö ja suoraviivaisesti lentävä kuikka osuu tuulivoimaloiden lapoihin muita lintuja useammin. Myös mökkiasutuksen leviäminen, päristelevät veneet ja vesiskootterit sekä vesistöjen samentuminen ravinteiden takia, uhkaavat tätä upeaa lintua, mutta samalla myös järvitaimenta sekä saimaannorppaa. Toisaalta ihmiset ovat kiintyneet myyttiseen lintuun, sillä BirdLife Suomen teettämässä Rakkain mökkilintumme –äänestyksessä kuikka oli ylivoimaisesti suosituin lintulaji.

Sinä yönä lähtivät jäät.

Näin alkaa erään kuikkaparin tarina ja samaan aikaan toisaalla, toisilleen ikiuskollinen pariskunta saattaa maailmaan poikasen, Kaapon. Kirjassa saamme hyvin likeltä seurata Kuikkajärven kuningatarta ja kuningasta, Vienoa ja Kaunoa, jotka tekivät kesästä aivan erityisen myös perhettä pressun alta rantakiviltä seuraavalle Leivolle. Kaiken kruunaa kesäkuussa pesässä nököttävä pieni, pörröinen karvapallo: Kaapo!

Kuikka alkulintu on kirja jokaiselle luonnon ystävälle. Se on myös kirja, jota voi lukea suvikirjana lapselle. Jo pientäkin lasta kiinnostavat ainakin kuikkaperheen touhut. Jokaisesta myydystä kirjasta menee euro kuikan suojeluun. Euro sille, että selkävesien upean kuningaslinnun huudot ikiaikain takaa säilyvät myös lastemme lapsille. Heillekin on suuri elämys kokea se värisyttävä hetki, kun yöstä kuuluu kuikan viesti, jolle ei vertaista löydy, tai saada verkkokalvolleen kuva, jossa kuikka yöusvassa levittää siipensä kuin yhtyen sukupolviensa miljoonien vuosien takaiseen salaperäiseen historiaan…

kuvat Mauri Leivo

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Mattias Edvardsson: Perhetragedia

Perheiden salatut kaunat, juonittelut aina rikoksiin asti ovat aina kiinnostaneet minua. Joukossa on usein joku täynnä kätkettyä kateutta ja tämä joku haluaa pilata muilta senkin vähän, joka olisi todellista rakkautta. Tämä joku aavistaa ettei hän ole rakastettu, että tunnelma muuttuu ihan toiseksi kun hän lähtee. Lähtee tajuamatta, miltä hän tuntuu muille, muiden silmissä, mikä hän aidosti on. Joku vielä sanoo ääneen: 'Ihanaa, nyt alkaa perheaika.' Kaikki nauravat ja ilma kulkee paremmin. Kirkasta katseesi, kuuntele sydäntäsi ja silti kaikki voi hajota. Kuka on kokenut tämän? Kuka on kirjoittanut tästä ennenkin? Kuka on hän, joka näkee läpi kuvien?

Mattias Edvardssonin Perhetragedia (En familjetragedi, Like 2022, suomennos Outi Menna) on niitä kirjoja, joiden perään kysyin jo paljon ennen sen ilmestymistä, mutta sitten tuli ei luku- vaan kirjoitusjumi. Se on sama kuin toimittaja-aikainen valkoisen paperin kauhu. Mitään ei synny, vaikka tarina on kiinnostava. Silti päätin kirjoittaa, jonka jälkeen jatkan lomalla. Tämän en anna mennä ohi!  

Perhetragedia on Lund-sarjan itsenäinen kolmas osa. Sarjan ensimmäinen oli läpimurtoteos, joka oli livahtaa minulta ohi. Aivan tavallinen perhe, ilmestyi 2018, onneksi löysin kirjan ennen joulua ja postasin sen tammikuun neljäntenä 2019. Nyt kirjaa on blogissani luettu melkein viisituhatta kiinnostunutta, Hyvät naapurit ilmestyi 2021 ja se ei minulla ole yltänyt aivan sarjan ensimmäiseen blogissani, mutta muillahan voi olla toisin. Tämän kirjan tarinaan tarjoan mausteeksi: .

Elämä hajoaa, ihmiset katoavat. Mikään ei ole ennallaan, eikä kukaan tiedä miksi.

Minä jatkan putoamista.

Ainajaikuisesti.

Nyt liikumme Mattiaksen huipulla eli Perhetragediassa on paljon samaa kuin Aivan tavallisessa perheessä. Samaa on hidas psykologinen tarinan kuljetus ja voin hyvin lainata itseäni, mutta koska eriäkin on esimerkiksi henkilömäärissä, muutan hiukan: 

Nyt kertomus aivan tavallisten ihmisten murenemisesta. Perheet ja ihmiset ulospäin kauniita ja osa varakkaitakin, mutta köyhyys ja osattomuus haisee. Ruukun halkeamat alkavat valua epätoivon ja petosten visvaa. Tässä on myös tuntumia Kochin Illalliseen snobistisuudessa, mutta enemmän sitä pelottavan heikkoa siltaa, jonka aidosti rakastava isä on valmis kulkemaan lapsensa eteen, kun ruoka loppuu.

Tarinan kertojat ovat Bill,Jennica ja Karla, mutta heihin liittyviä henkilöitä on monia, onneksi ei liikaa. Kerran oli perhe Miranda, Bill ja heidän lapsensa Sally. Sitten äiti sairastuu vakavasti ja kuiskaa juuri ennen kuolemaansa Billille sanat, jotka koskevat Sallya. Siihen liittyy myös velvoite pitää kallisvuokrainen asunto eli Sallyn koti. Bill saa lopputilin ja hän olisi mitä parhain koti-isä, mutta ilman edesmenneen Mirandan hyvää palkkaa se ei voisi onnistua. Bill päättää toisin ja hän ottaa vastaan mitä töitä tahansa, joissa voi pitää Sallyn likellään. Ensimmäinen teko on ottaa alivuokralainen. Hän on siivoojana itseään elättävä oikeustieteen opiskelija. Karlan kotitausta on niin rankka, että hänen on vaikea edes soittaa äidilleen...Onneksi tämä asuu kaukana. Yllättäen varakas pariskunta, jonka luona Karla siivoaa, löytyy kuolleena. Asia on todella iso uutispommi. Media ottaa aiheesta kaiken irti ja vähän ylikin. Nyt he jotka olivat joskus tunteneet toisensa, kohtaavat. Kovin yllätys lienee rikkaan perheen pahis Jennica, joka miestä etsiessään rakastuu...

Tässä kirjassa ei ole mitään kesyä. Tässä kirjassa Bill rakastaa Sallya ehdoitta yli voimiensa. Tämä kirja paljastaa sen, että uskallan toistaa kirjasta, josta olen aina pitänyt: 

Edvardsson on kiehtova kirjoittaja: hän osaa kirjoittaa lapsista, naisista ja miehistä kaikenikäisinä luontevasti sokaistumatta kenenkään tissivaoista. Pidän siitä, että naista ei kuvata vain objektina ulkonäkönsä perusteella. Pidän siitä miten Mattias nostattaa kauhunväreitä. Pidän kaikessa hänen tyylistään.

Vuorottelevat kertojat ellei heitä ole liikaa, on aina erinomainen ratkaisu. Siinä Mattias Edvardsson on mestari. Kirjoitin edelliseen Mattias -kirjaan erään lauseen, josta olen aina pitänyt. Minulle se on suorastaan Edvardsson -tunnari, sillä tämäkin tarina koostuu onnettomista tai onnellisista ihmisistä ja perheistä. Tämä jälleen kerran Mattiakselle, Tolstoin kuuluisa aloitus Anna Kareninaan: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” 

*****

Dekkarit Leena Lumissa

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Tahdon ruusujen luo...


Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.


Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa 
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsenet kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhansien askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

torstai 30. kesäkuuta 2022

Nyt on aika jäädä kunnon lomalle!


Nyt on just sopiva aika jäädä lomalle. En pysty vaihtamaan Facebookin banneria vielä, sillä roikun kiinni magnolioissa. Saamme huomenna hoitoon viikonlopuksi irlanninsetterin, jonka rodun tunnenkin naapurin edesmenneestä Roosasta. Kara on vasta 2 vee ja ollaan tavattu sekä pusuteltu. Karan iskä ei tiedäkään, mitä kaikkea kivaa meillä täällä on. Sään mukaan terdellä ja omat fileet ilman mausteita grillataan Karalle. Uimassakin käymme, jos lämmin sää pysyy. Olin valinnut kolme lomakirjaa: Amanda Graigin Synkkä sopimus. Luettu ja pidetty! Mattias Edvardssonin Perhetragedian ja Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsin. Heipat ja nauttikaa joka hetkestä. Vaikka en ole sydänsuvityyppiä, vaan syyskesä, mehän olemme jo kohta siellä. Ruusujen makeassa tahmeudessa, iltaisin puutarhasta leijuvassa kypsien hedelmien houkutuksessa. Olemme kotona niin paljon kuin mahdollista, mutta tietty Poriin, Reposaareen, Yyteriin, äidille, Tipsulle...ja koko porukalle varattu iso pöytä meren äärelle Merimestasta. Asumme hotellissa 'koiraosastolla' ja olemme niin höveleitä, että yritämme la iltana selviytyä kahdesta koirasta ja Casper Julianista., että nuoret pääsevät Porin yöhön. Pitkää kuumaa kesää kaikille siitä nauttiville♥

Leena Lumi

French Latino


Karan kanssa ihana ilta omalla terdellä ja huomenna taas♥

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Helmiorapihlajan täydellinen hurmaus

Kuin morsiuskimppu on helmiorapihlajan 'Toba' avoin kukinta. Tänä vuonna kolmen puun oksatkin olivat vihdoin kuvattavat eli nuppuja tulvillaan. Serkku ei suotta tähän ihastunut. Varmistin aamulla, että puu on maassa ja saanut paljon vettä. Syyslannoituksen aikaan muistutan ja sitten myyräsuojus sekä jänisverkko. Ristihuulia heillä on kuulemma ihan riittävästi.

Kuvan laadun puutteen korvaavat helmet!

Puut myydään astiataimina noin 150-200 cm kokoisina. Ne ovat pikkupuita, jotka kasvavat noin kolme- nelimetrisiksi. Alkuun kastelimme ahkeraan, sillä nämä ovat kovassa paahteessa ja siitä pitävätkin. Kevät- ja syyslannoitus.

Vaikka tämä on alkusuven kukkija, niin vielä oli kunnon kukat tänään, vaikka ollut erittäin kuuma. Ja mikä parasta, syksyllä puu tarjoaa kunnon ruskavärin eli näitä ei voi olla liikaa.

Tässä ensimmäinen puun kukinto ja suurensimme kuvia kaksi, toisen äidille ja toisen itselle.

Palaan huomenna ja katsotaan mitä kesäkuun viimeinen päivä tuo tullessaan vai kuuluuko vain lehtien suhinaa, unta meren kohinoissa vai mitä...

Halusin tämän ihan puhtaasti tästä puusta. Päätarina, jonne nämäkin kuvat siirtyvät löytyy jutusta Helmiorapihlaja kaunehin on Leena Lumi 

Love
Leena Lumi

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Kera kukkien ja rantojen kohti juhannusta: Poimintoja sieltä sun täältä


Kesän suurin odotus meillä ovat atsaleat. Tämä on etupihalta ja tämä on se, josta jotkut eläimet söivät kaikki kukat, kun olimme poissa. Opetus oli niin kova, että tämä vapautettiin verkosta eilen aamulla ja toisella puolella oleva juuri ennen kuin ystäviä kylään. Ja sen viereen jäi verkon sisälle vielä nuppuinen. Mitä ilmeisemmin joidenkin kukkien nuput ovat niin makeita, että villieläimet eivät voi niitä vastustaa.


Tämä on pohjoisrinteestä ja voi erittäin runsaasti. Vieressä on pienempi vielä suojattuna, koska nupuilla. Nämä valkoiset keltaisella koristeltuna ovat joko Northern Hi Lights tai Illusia. Jos Northern on ollut loppu, olen ottanut Illusiaa.

Edelleen pohjoisrinteessä ja takana yksi suurimpia kartiovalkokuusia ja vasemmalla suuret kuunliljat tavoittelevat kohta jo kukintaa. Ainakin Northernissa on hurmaava, suorastaan eroottinen tuoksu. Ja mikä parhainta, atsaleoissa on vahva ruskaväri.

Valkoisten lisäksi on kolme Ruususen uni atsaleaa, mutta komein on vasta nupulla, yksi on piiloutunut köynnöshortensian taakse ja kukkivasta äsken ottamani kuva on halju eli uusi kamera, bitte! Jos haluatte nähdä koko atsalearakkauteni, googlatkaa Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi ja valitkaa sieltä atsaleatarinat. Moniin kasveihini liittyy tarina.

Tämä rakkaus alkoi ehkä 2019 vai oliko aiemmin....

Kirjasta Erään avioliiton muotokuvaSissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...


Nyt kävelin tien yli Eevalle ja mitä näinkään. Kolme tämän kokoista ja ihanan väristä karjalanneitoa riippui terassin varjona ja somistuksena. Yritin ottaa kolmea kaikkia yhtä aikaa näkyviin, mutta ei onnistunut. Käyttäkää mielikuvitusta: Tämä on huumaa!

Kaunista, kaunista ja myös kodikasta♥ Kiitos Eeva♥

Minusta Eevalla on erittäin hyvin toteutettu terassi kokonaisuutena aina katosta myöten.

No mitäs nämä pampulat ovat? Helmiorapihlajan nuppuja♥ Meillä näitä on etupihalla kolme ja kaikissa nyt kukinta aukeamassa.

Suuressa hurmiossa tästä teetettiin parit taulutkin! Eikä ihme, sillä tämä pikkupuu, Grataegus Mordnenensis 'Toba' kasvaa pienen ja suurenkin pihan sulottarena sekä saa upean ruskavärin.

Serkku mm. oli eilen kylässä ja nyt menemme katsomaan kohta hänen uutta taloaan, jossa ei pihalla paljoakaan puutarhaa, joten tämä saa nyt aloittaa omistajan valinnasta puutarhapihan.

No on siellä jo toki kaunis Venus -patsas ja sitä 'vahtii' Kara taustalla.


On ihanaa päästä vähän mukaan pienen pihan suunnitteluun. Lähtökohta sama kuin minullakin, että kasvissa pitää olla myös ruskaväri♥

Anne -serkun pionit. Upea ryhmä, joka kannattaa tukea. 

Toki siellä jo kukkii juhannusruusu, kun meillä vielä nupuilla. Puolivarjon puutarha on eri kuin paahteinen piha. Kiitos Anne♥

Villikukkaniittymme edistyy, mutta enää vähän on lemmikkejä. Suvi kuluu niin nopeaan.

Tyttäremme Merin puutarhassa kukkivat pionit. Paljon muu ei olisi mahdollistakaan, sillä kahta seinää kiertävää terassia puretaan ja juuri siinä kohtaa on vanha puolikaarinen kerrospuutarha. Sitä olisi tehnyt mieli ennen remppaa tonkia, sillä sieltä tulee löytöjä esiin. Ihan euforiassa pääsin jo vähän puutarha-arkeologiaan tutustumaan.

Ainakin valkoisia liljoja tulee ja gladiolusta, muu on vielä hakusessa.

Moskovan kaunotar on nuppuisena kuin täynnä helmiä. Varmaan yksi kauneimpia syreeneitä ikinä. Nyt meidän jo ihan auki ja kukat ovat suuret ja valkoiset eli tuo hento puuteripinkki uupuu ja helmet vei pitkä, kaunis nuppuvaihe.

Alppikärhöä, Albina Plena, meillä on kaikkialla. Tämä kasvaa vähän kyytiä saaneen syreenin juuresta kohti ikivanhaa syyshortensiaa. Kaksi upeaa jättimäistä syyshortensiaa ja nehän ovat vielä ihan paljaat, joten tämä saa kasvaa tiettyyn korkeuteen kummassakin. Vielä ei ole haitannut, mutta kohta pitää alkaa olla tarkkana.


Tästä se kärhövillitys alkoi. Luumupuu oli tuottanut kauan ja paljon, mutta sitten ei enää. Keksimme laittaa kärhön kiipeämään sitä ja se oli meistä niin kaunis, että emme pysty enää laskemaan kärhöjemme määrää....

Varokaa, olen hulluna hortensioihin ja niitä on montaa merkkiä, mutta ehkäpä Paniculata 'Grandiflora' on se ihanin sekä tietysti köynnöshortensia. Näihin palataan myöhemmin, Tässä kohtaa tosin voin muistuttaa, että kun terassihortensianne jo näyttäisi paremmalta maassa kuin ruukussa, istuttakaa se maahan. Kerran minulla on kukkinut jo edellisvuotinen. Saas nähdä kuinka käy tänä vuonna, sillä muutama laitettiin maahan. Ja osa orvokeista tänään myös.

Valkolehdokki. Suomen suven eksoottisin kaunotar monellaan...♥


Orava köynnöshortensian turvassa nauttimassa lounasta. Eipä mene lintujen pesille.

Näin unta, että kivitalomme oli....

Kullerot ja kohta myös

keltakurjenmiekat.

Bessun Holger Isabella syreeni, joka voi mahtavasti kuten meidänkin. Tämä on ihana syreeni♥ Kiitos Bessu♥

Juhannusruusu on niin Suomen juhannusta kuin niin monet sydänsuven juhlaan keskittyvät perinteet.

Lokki -veneessä jo Päijänteellä ensimmäisenä tai toisena vuotenamme täällä Keski-Suomen saaressa asuessamme. Kaksi vuotta suorastaan asuimme suvet veneellä. Päijänne tuli tutuksi.


Nuoruuden rannat ja sannat ovat kuitenkin Yyterissä ja meressä. Tänä vuonna vien tyttäremme Merin ja koko poppoon vihdoin Yyteriin. Sieltä tietty Reposaareen ja Merimestaan.

Me yhdessä jo kymmeniä vuosia. Tämä kuva Reposaaresta 2015, jolloin teimme lähtöä syyskuussa Itävaltaan, Puolaan, Slovakiaan.... Itävaltalaiset ystävämme tarjosivat meille muistopäivän kunniaksi illallisen linnassa ja yön siellä. Helmuth ajoi meidät seuraavana päivänä Wieniin, jossa kolmisin vaelsimme yli keskiyön. Oli käyty katsomassa Klimtin taidetta yms. Kuljimme vuoroon kävellen ja välillä taksilla. Sisareni otti kuvan, josta tulikin sattuman kautta 2016...Kiitos Merja♥


 
Tässä on meri, Reposaari ja lokit. Aallot ja kaikkeus...Kiitos Sari Kalliomäki♥


Casper Julian lokkihatussaan tekemässä luontotutkimuksia♥ Kiitos kuvasta♥

Lokinpoikanen Yyterissä niin terhakkaana tutulla rannallani, sannallani...Kiitos Pekka Mäkinen♥

Ihanaa mittumaaria kaikille♥ Grillataan ja chillataan♥ Ihan sama paistaa tai ei, aurinko on meissä itsessämme ja etenkin vauvoissa: Ne ihan hehkuvat ja pienikin asia on noille muruille suuri ihme. Olen jäämässä piakkoin kuukauden totaalilomalle. Pakko kertoa, sillä muuten saan privaatisti sellaisen kysymysvyöryn, että ei tosikaan. Ihanat te kaikki♥

Juhannusterveisin
Leena Lumi