%20pinkit%20kynttil%C3%A4t.jpg)
Todella myös lepään ja tapaan kavereita, sillä 16 vuotta kirjoja kovatahtisesti melkein vei naisen. Nyt luen miten huvittaa, joten NetFlixin sarjatkin mahtuvat mukaan ja yksi oranssi kutomus. Se on ensi joulun lahja eräälle, joka näytti käydessään minulle kaulaliinaansa, jonka olin tehnyt hänelle kymmenen vuotta sitten. Hän oli käytännössä pitänyt sitä sadat hiihtokilometrit. Olin otettu.
Olen käynyt koirakeskusteluja eräässä ryhmässä ja heti heitti ikävän. Sylissäni tyttären ikälady, tässä vielä iskussa ja oma rakas Olgamme varmaan haluamassa myös syliin. Kun Olga lähti maa järähti. Silloin Dina tuli minulle avuksi. En ikinä aliarvioi pieniä villakoiria.
.jpg)
Nautitaan vielä hetken näistä armonöistä, kun tähtisadetta saamme rauhassa nauttia.
Vuodenajat siirtelevät ajatuksiamme, mutta aina niihin mahtuu tähtiä.
Leena Lumi
.jpg)
Olen sopinut muutamia tapaamisia ja nekin vievät aikaani kivasti. Tehdä jotain erilaista.
Aarikan kynttilätonttuja on Meri taitavasti asetellut pitkin taloa. Tontut kuiskivat: "Joulu uusi tänä vuonna jo koittaa. Silloin tapaamme."
Poikatonttu iloinen, on kaikesta niin kiitollinen. Joulu, meidän rubiinihääpäivämme sekä Merin syntymäpäivät.
Pakkasterveisin ♥♥ ja kiitos kaikille, vaikka kirjabloggaus on vähän muuhun vaihtunutkin. Kiitos sinulle, joka kerroit niin hauskasti, että jos on alakuloa, hän lukee blogiani♥♥ Omasta mielestäni en ole hauska, mutta kiva jos edes hiukan olen♥♥
Leena Lumi
Kaikkea mahdollista onnea ja iloa, rauhaa ja rakkautta teille kaikille vuodelle 2026♥♥
Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Meidän olkkariin rakentui tiipii. Kuvassa sinne heti äiti sisustamaan, sillä tiipiissä on kunnon pohjapehmuste ja paljon tyynyjä. Huomatkaa lahjan saajan pikkuvarpaat vasemmalla.
Ukin kanssa lukuhetki tiipiissä.
Brunssilla pöytään oli katettu iso muna. Kukaan ei tunnistanut pelottavaa olentoa, joka sieltä kuoriutui.
Ihme epeli. Kun sitä silitti se alkoi hyristä, mutta kun kosketti vain häntää alkoi pelottava raivon ääni. Kun kaikkea oli koetetltu, sen silmät välähtelivät hurjasti.Lopulta me kaikki rauhoittuimme, uusi perheen jäsenkin nukahti toviksi.
Lumoisaa välipäivien jatkoa ♥♥♥
%20(1).JPG)
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen
.jpg)
"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..."
(Ann-Marie MacDonald, Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)
.jpg)
Amaryllikset avautuvat ihmettelemään joulun touhuja ja miksi nyt jo? No siksi, että joulussa on puuhaa ja salaperäisyyttä. Se ottaa aikaa. Koti muistaa tämän hetken, kun saavuimme Cellestä, jossa juhlimme 30 -vuotishääpäiväämme.Onko nyt jotain erikoista? Salaisuuksien kuukausi vaikenee. Vuoden rakkain kuukausi!
Joulu kaikkien ja lumiukkokin haluaa olla mukana.
Rakkaudesta jouluun....
Kauris- ja lumiukkokuvat Minna L.Immonen
Last ChristmasThe Snowman - Walking in The Air.jpg)
Talvimetsässä ajaa tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.
.JPG)
.JPG)
Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.
Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.
Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!
Kiitollisuutta emme silloin saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.
Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!
Sotainvalidi vm. 1922
psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena
Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.
Koska joulu asuu minussa, niin selväähän se on, että seinällä on vuosikymmenia ollut Minna I.Immmosen vuosikalenteri ja hänen korttejaan on tullut ja mennyt lukemattomia määriä. Eräs ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että korteista voisi säästää ja laittaa nuo rahat vaikka eläinsuojeluun. Iski pahaan kohtaan, sillä jos annan rahaa, se menee eläinsuojeluun. Paikkoihin, joissa näen vaikka itse, mitä niillä rahoilla tehdään. Sitten ajattelin polttaa elämäni kirjeet ja kortit ympäri Suomea ja maaillmaa. Laitoin takkkaan tulen ja nostin ensimmäisen kortin. Voi. miten paljon pieneen korttiin Pariisista olikaan mahtunut asiaa. Kortti oli lapsuudenystäviltäni ja samalla Merin kummeilta. Sydän pomppas! Sitten luin seuraavan kortin: MUMMOLLE KATINHÄNTÄ SÄKYLÄ LEENA. Miten sekin oli toiselta puolelta Suomea löytänyt minun ikäväni rakkaaseen Amanda -mummoon. Ja nyt heräsi historia minussa. Miten monelle olen sanonut, että kun ei kukaan kohta lähetä kortteja, katkeaa eräs histrorian tiedosto kirjeistä nyt puhumattakaan. En polttanut yhtään mitään. Päinvastoin, koska kortit ja kirjeet ovat isossa läpinäkyvässä kannellisessa laatikossa. kirjoitan päälle isoin kirjaimin kortin: Joka näitä uhkaa hävittää, hänelle kummittelee aina. Sain aloittaa joulun etsimällä ihaninta korttia ja se tapahtui monta kertaa. Tänään mieheni jo alkoi ihmetellä, että monta viikkoa jo samaa Immosen korttia? Vastasin, että huolehdi sinä nyt tärkeämmistä asioista, minä tunnelmoin. Olen säästänyt jopa Minnan pienet lahjapakettikortit, Muistattehan, tyttö istuu kelkassa ja laittaa luistimia jalkaansa...Enpä vielä kerrokaan tämän vuoden suosikkiani. Se on juuri ennen kuin jouluvieraamme eli Casper Julian ja hoviväkensä saapuvat. Ei siis vieraat vaan perhe. Yksi osa siitä. Äiti ei ole jaksanut enää tulla, joten kävimme Luvialla ja Porissa. Jaakolla, joka toivottavasti viettää joulua isänsä kanssa, kun ei ole pitkä matkakaan ja siskollani, jolla on ollut raskas vuosi. Luontokuvaajien kortteja ostan joskus Harjun Paperin ihanasta pikkukaupasta. Mitä Minnan kortteihin muuten tulee, niin hän on osannut säilyttää lapsuutemme tunnon vaikka on myös uudistunut osin. Kiitos Minna ♥♥♥
Tunnuseläimeni kettu jo on palannut kesästä. Kun vien mustarastaille, joiden nokka ei kestä umpijäistä Keski-Suomen routaa, saadakseen ruokaa: Tarjotaan rusinoita, puolalaisia omenoita, joista muuten tulee hyvä omenapiirakkakin, vien sisältä tuoretta ja lämmintä. Ja myös kookoskakkua, jossa kuorettomia hasseleita, auringonkukkaa, saksan- ja maapähkinää, siellä riittää ketulleni ja myös pienille metsäkaurille, joiden sorkka on liian heikko tämän alueen routaan eli kuolevat nälkään elleivät saa ihmisen apua. Muutimme tänne 40 vuotta sitten länsirannikolta, eikä kyllä nähty pieniä metsäkauriita eikä mustarastaita. Kun niitä alkoi näkyä, tuttu biologi neuvoi miten kylmästä selvitään ilman nälkäkuolemaa. Hyvin on mennyt. Viime talvena kuulin ikkunan takaa ääntä ja kurkistin pimeään. Vain valaistu havuköynnös paljasti kaurisperheen. Uros katsoi minua suoraan silmiin ja naaras oli loistavassa kunnossa karvaa myöten. Tiesin odottaa yhtä rakkauslasta, mutta he saivatkin kaksoset! Ystäväni S. oli joulun vietossa äidillään ja ymmärsi kuvata, kun naaras toi kaksoset pihallemme omppuja syömään. Ne maksoivat silloin yhden euron/kg ja taas edelleen sama hinta. Kun halkaisin ensimmmäisen tunsin lapsuuden tuoksun. Olisiko joku suosittulajike niiltä ajoilta. Kuvaajan kolmivuotiaalle tyttärelle öinen näky oli kuin sadusta. Kiitos Susa ♥♥♥ Joulun ajan yöt ovat satua...ja taikaa ei myydä kaupoissa.
Joulu on meillä kuusi viikkoa. Valkokuusikin ymmärtää olla tiputtamatta neulastakaan. Vielä ei olekaan joulu, mutta se hiippailee jo tontun jälkinä lumessa, kurkkii ikkunoista sisälle. silittää oravan turkkia, vie linnuille jyviä, nauttii kun näkee lapset kelkkailemassa ja uutta luntakin on tulossa....Maltetaan vielä hetki, niin sitten on oikea joulu♥♥♥
Hyvää odotusmieltä kaikille, ei sressata!
Kuvat Minna l. Immonen
teksti Leena Lumi
