Mitä syötäisiin?

 Mikä olisikaan nyt parempaa kuin kantarelliherkut. Kuvassa menossa kantarelli-pinaattifrittata.  Helle hiukan helpotti ja pääsimme ruokailemaan omalle terdelle.Teimme ruoan yhdessä ja oli niin hyvää ettei sanotuksi saa.

No näin paljoa ei tarvitse olla metsän kultaa. Kuva on viime vuodelta. Vain yksi litra kantarelleja riittää.

Olemme paistaneet pannulla muutamia kertoja kantarelleja ihan reippaasti, mutta tämän herkun, kantarelli-pinaattifrittatan, olin unohtanut. Jos huomenna löytäisimme tutun torikauppiaamme...Meidän lehdostamme kantarellit katosivat kun yksi kuusi joutui onnettomuuteen. Sen juurella niitä kasvoi lehdossa paljon ja siitä pitkin puron reunoja...Ohje on jostain Anna -lehden kevään 2013 ohjeista, mutta on siellä nytkin hyviä reseptejä kuten myös Kotiliedessä.

Tämä resepti meni meihin niin lujaa, että ostimme sille oman kasarinkin! Vasta kotona tajusimme, että sitä ei saanut laittaa uuniin, mutta ei ollut tarvettakaan. Ruoan voi valmistaa myös suppilo- ja kosteikkovahveroista.

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia
4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. 

Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkkujen herkku, joten nyt ovat kantarellit loppu eli ensi vuonna niitä toivossa saada runsaammin:

Kokeilkaa...Ette pety. Tämä on neljälle, joten kahdestaan syömme tästä kaksi päivää.

Guten Apetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Aina on kynttilän aika!

Candevon

Keltakurjenmiekkaa ja köynnöshortensiaa

 Kalliomme kasvikohdassa vuodesta toiseen kukkivat keltakurjenmiekat ilman mitään hoitoa. Nyt ne taistelevat tilasta suurten kuunliljojen kanssa, joita taidan vähentää. Näiden joukossa myös kulleroita.

Taustalla kalliomme porras ja vasemmalle jää suuri kivi, jota jota köynnöshortensia syleilee. Alla on jännittävä luolasto, jonne olemme nähneet mm. lumikon menneen. Varmaan tilapäiskäynti, koska luolassa kosteaa.

Keltakurjenmiekkojen suudelma, jota puutarhalehden kuvaajan kanssa odottelimme tapahtuvaksi. Ei tarvinnut kauaa odotella eli tämä kuva näistä ainoa vanhempi.

Köynnöshortensiamme kiipeilee jo katolle ja on rakentanut terden alle viihtyisän pergolan. Saunan ovesta astutaan vilvoittelemaan tänne. Pöydät ja tuolit odottavat...Kun katsotte ylemmäs näkyy ulkoruokailu ja kukat jo kasvavat yli lappeen reunan. 

Terassi on koko talon pituinen ja tässä vastapäisellä ikkunalla näkyy nyt köynnöshortensioiden kukkia. Näköala on keski- ja alapuutarhaan. Myös Päijänteelle. Kuukauden päästä tämä on talon suosituin paikka: Syödään myöhään, katsotaan kuinka aurinko laskeutuu järveen eikä ole edes hyttysiä! Tällä mennään syyskuun lopulle ja joskus vielä lokakuullekin. On vielä grilli ja pieni valkoinen pöytä sekä toisen päädyn apupöytä.

Tässä toinen pääty, jonka seinämät hortensiat peittävät.  Valkoinen pöytä vastapäätä kukintoja, jotka jo kovasti kiipeävät reunan ylitse.

Köynnöshortensia kivellä. Luolan suuaukko ihan edessä. Kova työ taas tuon sammaleen kanssa....Lintujen vesilammikot ovat kalliolla luontaisia ja niissä on aina vettä. Mihin tuo köynnös mahtaa mennä, kun ekakerran on kasvanut yli kiven...

Autotalli kiven edessä. Kuvasta tarkka katsoja näkee miten jo ovat kiivenneet kiven molemmin puolin oleviin pihlajiin.

Melkein kaikilla kasveillani on ruskaväri. Köynnöshortensian viehätys eräänä vuonna oli lime!

Tällainen oli entinen syyspesämme. Ja yhtä kotoisan saamme kunnes tästä kuljemme kohti hämärtyviä iltoja. Vielä ei tässä näy syyshortensian valtaus, mutta villiviini yrittää parhaansa.

Asumme Alvar Aallon huvilasaarella, Meiltä on tästä noin kilometri hänen koehuvilalleen. Alvarin kunnantalo on pääsaarella. Siellä sisäpihalla tämä todella upea köynnöshortensia. Alvarin suosikkikasvi. Niitä ei montaa ollut: ko. köynnös ja akileija. Noormarkun Villa Maireassa hän oli tehnyt myönnytyksiä Mairelle etenkin uima-altaan ympärillä. Mikä lie syy? Ehkä Alvar halusi olla mukana Mairen kutsuilla, joissa tanssittiin aamuviiteen.

Ja nyt lukemaan...

Villejä lupiineita ja muita rakastettuja

Tähän sillan likelle oli tarkoitus istuttaa valkoinen puutarha ja sen saisi aloittaa valkoinen luupiini. Vaan eipä levinnyt lupiini. Samassa paikassa viihtyvät nyt valkoiset

akileijat ja muita valkoisia kukkia.

Tässä valkoinen iiris, joka kaipaisi seuraa.

Valkolehdokit.

Oli kaunista ajella Suomen suvessa pikkuteitä Lohjalta kotiin.

Monet taiteilijapuutarhat kasvavat lupiineja sekä sormustinkukkia.

Lupiinit ovat monille hyvin rakkaita. En tunne ketään, joka niistä ei pitäisi. 

Varjoliljat vaeltavat pitkin puutarhaa kuin olisivat kaverien haussa.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja iloitaan, että näinkin upea ja vaatimaton kukka kaunistaa muuten rumia maanteittemme reunoja.

 Koska rakentelen osaan puutarhastamme villikukkaniittyä, vakuutan, että ei ihan helppo juttu.

Rakkaudella lupiinista ja muistakin kukista!

Leena Lumi

Suvimaisema: lahdentyven, saunaranta ja...

 Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!

- Lauri Viita -

Peto hyvä

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Kesä kiitää lujaa ja puutarha yllättää aina vain...ihan kuten elämäkin...

Tiedän, että tein jo juttua atsaleoista. Ihmettelin vain Ruususen unen vaaleaa väriä. Kaikkea  sitä unohtaa. Olimme joitakin päiviä poissa ja kun palasimme Ruususen unet hehkuivat suloisen vahvoina. Otin monta kuvaa, mutta kohtahan joku kyllästyy ellen näitä vähennä. Onneksi, onneksi olin istuttanut vielä sen yhden, joka oli unohtunut kaikelta hoidolta. Siis ensi keväänä pitäisi olla viisi Ruususen unta ihan penkissä ja yksi etupihalla kukkimassa.

Tänään on jo perjantai ja päivät virtaavat kiihkeinä. Kaikkea en ole voinut kertoa. En tapahtunutta, uskomatonta. Ihan pakko harkita totesi perheen järki. Harkitsen. Viikonloppu nautitaan herkuista ja ehkä onnistumme löytämään jopa jonkun hyvän sarjan...

Ruususen unet ovat todellakin näin suloisen värisiä. Tämän piti olla suven pääjuttu, mutta en tajunnut, sillä asennoidun pikkuremppaan ja siinä jos missä värit ovat tärkeitä ettei sitten kaduta. Nyt näiden lisäksi kukkivat valkoiset Isabellan syreenit 'Holger', tavalliset pihasyreenit sekä nuokkusyreeni

joka liian usein unohtuu edes mainita. Nyt kello viiden tee tanskalaisilla viinereillä.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja annetaan kaikkien kukkien kukkia♥♥

Ken helmiorapihlajia rakastaa, tässä ensimmäiset jatkot...

Helmiorapihlajan juhannusviikkojen väri on vahva. Kaunis, kauniimpi, kaunein! 

Kun tulimme kotiin oli näkymä värisyttävä. Koristepuu on 'Toba', joka on hyvin kestävä. Vyöhyke I-IV. Korkeus 3-4 metriä. Kun nuput aukeavat, muodostuu kuin pieniä ruusuja. Lopulta marjoja ja sitten ruska-aikaan upea väri kauniin muotoisiin lehtiin. Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. 

Monenlaista voi elämässään katua, mutta ei sitä, että on istuttanut helmiorapihlajan tai vaikka 5!

Ottamani kuvat ovat aika samanlaisia, sillä tässä kohtaa on tiheikkö ja satoi ihanasti vettä, mutta tuli vilu. Sain siis kuvauskohtauksen ja niin käy usein sateella. Aurinko ei ole häiritsemässä ja syömässä tunnelmaa ja kukkien väriä.

Tässä ensimmäinen helmiorapihlajamme. Kuva on maaginen, jos omaansa saa kehua. Käytän usein onnittelukuvana yms.

Helmiäisen hohtoista ehtoota!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Cottage Gardenin tyyliin kasvit saavat viihtyä myös kiinni toisissaan.

Tämän taisin napata lähtiessä, jolloin kukintojen väri oli vasta vaihtumassa. Kartiovalkokuusi vain tykkää! 

Atsaleoita vielä vaan...

Átsalea Ruususen uni on pärjännyt hyvin keskipuutarhassamme. Kaksi aika komeaa yksilöä jo.

Sitten näin tällaisen kukinnon ja olin ostamassa mielestäni atsaleaa....Käyn aina niin kuumana kun jotain uutta ja kaunista. Tytär pudotti maanpinnalle sanomalla, että "tuo taitaa olla kyllä rodo." Kun kysyin Meriltä, että minkä kasvin tai pikkupuun saan tuoda, hän halusi juurikin atsalean Ruususen uni! Katsoo, miten sopii hänen kukkarinteeseensä liljojen ja pionien joukkoon. Sitten ainakin yksi lisää ensi vuonna heti keväällä, jos näyttää japanilaisen puutarhan alulta. Aivan ihastuttavia kuunliljoja on kaarenmuotoinen rinne tulvillaan, mutta toinen mokoma on nyt työn alla. Sinänsä antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jokainen makunsa mukaan. Kestän rodoa vain sen kukkimisajan ja koska lehdet läpsyttävät kuin kuolleet lepakot monta kuukautta eikä tule ruskaväriä, ei minun juttuni. 

Nyt tässä Ruususen uni sen jälkeen kun sen päälle oli kaatunut keltakaneli. Meni just tämän ja toisen välistä runko eli puutarhakeijut suojelivat.

Tästä tullee jännittävä Ruusunen uni -penkki. Niiden väleissä nousee kivetystä ylös pieniä, hurmaavia Hosta Halcyon -kuunliljoja. Tästä otin suojaverkon pois vasta tänään, sillä rusakko poikasineen voi tehdä myyrän töitä. Saas nähdä kävelenkö yöllä ulkona kuukuilemassa, sillä tähän on panostettu. Pääsen rikkaruohoihin käsiksi vasta nyt kun verkko on pois. Meillä on kivat naapurit, jotka pitävät liikettä yllä ja kastelevat jos tulee kuivuutta. Viime yön sade oli suloista....nukuimme tietty ikkuna auki. 

Koska meillä on pieni lehto, jonka maa on tietysti emäksistä, kastelen kaikki atsaleatkin pari kertaa suvessa rodo&havulannoitteella.Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. Tänään löytyi pitkän penkin keskeltä vielä neljäs yksilö, joka ei ollut kukkinut. En ollut huomannut, en lannoittanut ja massiivisesti annoin rikkaruohojen siinä kasvaa odottamassa paluutamme. Ensi keväänä siinä on sitten neljä Ruususen unta.

Ja saavat kasvaa yhteen, pienet kuunliljat kuitenkin sieltä aikanaan nousevat ja kun tulee ruska-aika, sekin on atsalean kanssa juhlaa: 

Melkein kaikki kasvimme valikoituvat sen mukaan tuleeko niihin ruska vai ei.

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Joku voi ihmetellä tämän istutuksen paikkaa. Uusin Ruususen uni on istutettu likelle 45 vuotta vanhaa syyshortensiaa, koska suurin hortensioistamme kaipaa somistusta rungolleen ennen kuin alkaa kukkia. Toisella puolella alppikärhöjä, joita vedämme alas sitä mukaa kuin pensas alkaa työntää uusia alkuja

Love

Leena Lumi 

Moskovan kaunotar, syreeneistä kaunehin...

Jalosyreeni Moskovan kaunotar (Syringa Vulgaris) vie puutarhurin mennessään, sillä kun sen pastelliroosat nuput, kuin helmet, ovat vielä kiinni, se hurmaa ja huumaa pään. Nuppujen avauduttua sävy vaihtuu valkoiseen.

Tämä kuva on jutusta, jossa kerron, miten ensin vähän teimme tämän kanssa väärin eli liian vähän aurinkoa, mutta moskovatar saikin uuden ykköspaikan ja on jo unohtanut epämukavan alkunsa.

Lisää upeasta syreenistä löytyy mm. Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi. Jutun nimi on Moskovan kaunotar...toukokuun kukkien finaalin primadonna.

https://leenalumi.blogspot.com/2016/05/moskovan-kaunotartoukokuun-kukkien.html

Leena Lumin puutarhassa

Ja mikä tuoksu....

Laskeudutaan suveen

 Muistoja, merta, helppoa Pavlovaa, Vergiss-Mein- Nicht....

Casper poreissa kotialtaassa, Yyteriinkin tutustuu, Nanan intohimona uiminen...

Those were the Days..., Meri vierailla vesillä, topakka isokoskeloperhe (kuv. Jussi Jääsaari)...

Satavuotiaan vaaleanpunaisen talon tunnelmia, Meri jossakin..., pääskyjen syöntiaika (kuva. Pekka Mäkinen)

Lumimiehen asetelmaa: helmiorapihlajan kukinto, Leena Lumi Lokki-veneellämme, juhannusruusu...

Kaksi nälkäistä vaaleanpunaisen talon pikkuterassilla odottamassa, mitä vävy tällä kertaa keksii pöytään tarjota.

Me ja Reposaari♥