Paul Auster: Baumgartner

Ensimmäiset puoli vuotta hän eli niin hämmennyksen vallassa, että saattoi herätä aamulla ja unohtaa, että Anna oli kuollut. Anna oli aina noussut ennen häntä, ollut jalkeilla ainakin neljäkymmentä minuuttia tai tunnin ennen kuin hän sai silmänsä auki joten hän oli tottunut nousemaan tyhjästä sängystä ja kävelemään unen pöpperössä tyhjään keittiöön keittämään itselleen mukillisen kahvia ja useimmiten kuulemaan Annan kirjoituskoneen vaimean nakutuksen pienestä huoneesta alakerran toisessa päässä tai askeleet yläkerrasta tai sitten täyden hiljaisuuden, mikä tarkoitti vain sitä, että Anna luki kirjaa tai katseli ikkunasta tai....

Maailman vedet kirjoittanut Sarah Dry! Yhdistelmä oli niin odottamaton ja lapsellisessa symmetriassaan niin karkea, että Baumgartner hörähti yllättyneenä, läimäytti kädet pöytään ja nousi seisomaan. 

Anna, odotas kun kuulet, hän sanoi ja lähti kohti olohuonetta. Naurat niin että pissaat housuun.

Baumgartner  tuntee yhä, rakastaa yhä, himoaa yhä, haluaa yhä elää, mutta hänen sisimpänsä on kuollut.

Paul Austerin Baumgartner (Baumgartner, Tammi 2024, suomennos Arto Schroderus) on Austerin kahdeksastoista teos. Olen kutsunut kirjailijaa neroksi hänen kirjastaan Näkymätön (Invisible). Kerron että,  Näkymätön on täydellistä lääkettä asterilaisille vammoilleni! Ja lisäksi: Paul Auster ui nyt paljon, paljon syvemmissä vesissä ja pohjaimu on yhtä kova kuin…kuin John Irvingin parhaissa teoksissa. Ja tämä on minulta hemmetin paljon sanottu!

Mitkä ihmeen austerilaiset vammat? Kerron sitten joskus nuotiotulilla, mutta voin vinkata, että Paul saa minut lukemaan kaikki teoksensa, myös edellisensä 4321 ja sen jälkeen podin fyysisesti, sillä teos on todella tuhti, henkisesti taas paljon antava. Paul leikkii kanssani kissaa ja hiirtä! En ikinä osaa sanoa heti, miten täydellinen hän on verrattuna vaikkapa Saul Bellowiin tai John Irvingiin, Hän hämäilee myös Baumgartnerissa, mutta nyt ei ole mitään tempossa pysymisen mahdottomuutta kuten ei ollut ihanassa Talvipäiväkirjassakaan. 

Baumgartner on melankolinen menetysten kirja. Kun he Annan kanssa kohtasivat, elämä pyöri niin, että saivat sattuneesta syystä asua Sy Baumgartnerin pienessä yksiössä toteuttaen kirjoittamistaan. Tietenkin myös antautumalla rakkaudelle, mutta Anna oli jo tehnyt omat suunnitelmansa ja Sy omansa, joten tuli pitkä paussi ja monia puheluita. Sekä ihan oikeita kirjeitä. Baumgartner kirjoitti ja opetti. Oli menossa Yhdysvaltojen mielenhäiriö, sillä oli vuosi 1968, Vietnamin sota, Martin Luther King ammuttiin ja nuoret miehet pelkäsivät. Tuossa kaikessa elivät nuoret rakastavaiset kunnes tuli aika omille urille eri paikoissa. Ja sitten tragedia syöpyi yhteen kauniiseen päivään kenenkään voimatta sille mitään. Toki heillä oli ollut pitkä ja antoisa avioliitto, mutta Baumgartner asui surukuplassa vielä noin kymmenisen vuotta, kunnes tajusi, miten hän olisi näin loppuelämänsä. Yksin! Ei hän elänytkään vaan matkusti sukunsa jäljille Puolaan ja Ukrainaan. Suvusta iso osa oli menehtynyt juutalaisten kansanmurhan yhteydessä ja Ukraina kylpi jo veressä, uusi kansanmurha. Melankolian raoista tihkuu myös austerilainen huumori erään Edin mukana sekä siinä, että Baumgartner halusi rakastua ja rakastui vakavasti. Vieläpä kaksi kertaa. Hän alkoi myös koota Annan runoja, joita oli mielettömästi. Vaimo oli piilotellut niitä työhuoneessaan kuin roskia, vaikka niistä tehtiin uusi julkaisu heti niiden ilmestyttyä.

Koska Paul kirjoittaa usein itseään omiin teoksiinsa, niin tässä sitä oli vähemmän. Tai sitten ei. Perheestään hän kertoilee usein faktaa, samoin vaimostaan kirjailija Siri Hustvedtistä. Paul on säilyttänyt aatteensa ja hippinuotio kytee. Hän on aina heikomman puolella. Miten on Sy Baumgartnerin kanssa? Jännittävä aikuinen herra 71 vee, joka aiheuttaa hajamielisyyttään omituisia juttuja. Periksiantamaton. Naisten puolella, sillä mitä naiset haluavat elämässään toteuttaa: Olkaa hyvät vaan!

Jätämme Sy Baumgartnerin seisomaan päälle seitsemänkymppisenä valtavan ruusukimpun ja viinin kanssa naisen eteen. Nyt hän on harjoitellut ja valmis tärkeään hetkeen. Yhteen tärkeistä hetkistä hänen elämässään. Ole hyvä Baumgartner!

....yksinäisyys tappaa...se syö ihmisen pala palalta, kunnes jäljelle ei jää mitään. Jos ihmisellä ei ole sidettä muihin ihmisiin, hänellä ei ole elämää, ja jos ihminen on niin onnekas, että hänellä  on vahva side toiseen, niin vahva, että toinen on hänelle yhtä tärkeä luin hän on omalle itselleen, silloin elämästä ei tule ainoastaan mahdollista, siitä tulee hyvää...

Paul Auster 3.2.1947-30.4.2024