torstai 9. marraskuuta 2023

Sofi Oksanen: Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan

Jo vuonna 2006 Putin kehui raiskaajia kiitellessään Israelin entiselle pääministeri Ehud Olmertille Israelin silloisen Presidentti Moshe Katsavin tekoja. Katsavia syytettiin naisalaistensa seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksesta. Putinin mukaan kaikki olivat yllättyneitä Katsavin mieskuntoisuudesta. "Hän raiskasi 10 naista - en olisi koskaan uskonut sitä hänestä. Hän yllätti meidät kaikki. Me kaikki kadehdimme häntä." Vuoden 2022 alussa Putinin ja presidentti Emmanuel Macronin lehdistötilaisuudessa Putin flirttaili seksuaalisen väkivallan kanssa lainaamalla laulua, jossa ylistetään nekrofiliaa ja raiskausta. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänen armeijansa toteutti Ukrainassa juuri näitä tekoja.

Sofi Oksasen teos Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan (Like 2023) suorataan huusi tulla luetuksi. Ensinnäkin tiesin odottaa Sofilta uskallusta sanoa auki mielipiteensä mitään kaihtamatta, toisekseen teos on erinomainen kuvaus misogyniasta (naisviha), johon sisältyy  vaikka incel, joka synnyttää lisää naisvihaa, koska niin monet miehet katsovat jäävänsä paitsi perhe-elämää ja lapsia, koska he eivät kelpaa naisille. Naiset ovat kuin velkaa heille normaalin elämän, vaikka heistä itsestään saisi kuinka epänormaalin kuvan tahansa.. Heidän mielestään naisen osa on olla heidän halujensa tyydyttäjä ehdoitta. Venäjän itsevaltainen päämies ei kaihda mitään. Hän on jopa vahvistanut lain, jolla vaimoansa pahoinpidellyt mies ei ole rikollinen. Se on vain kasvatusta. Raiskaus puolestaan on parantava teko. Tällä on häpeilemättä puolusteltu ukrainalaisten naisten ja lasten muokkaamista venäjämielisiksi. Venäjä ei noudata mitään sopimuksia sodankäynnistä. Se varastaa ukrainalaislapsia kasvattaakseen heistä kunnon venäläisiä, joille Kremlin valheet ovat totta. Oksasen kirjassa tulee esiin monia tapoja pitää yllä naisvihaa. Opettajat ovat silmätikkuina, koska yksikin valtaa arvosteleva ja lännestä totuuden kertova tunti voi viedä opettajan uudelleen koulutukseen, jonka muodot ovat moninaiset ja kuvottavat.

Kirjassaan Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailman sodan voittajien käsissä (Als Die Soldaten Kamen, Minerva, suomennos Maikki Soro) Miriam Gebhardt kertoo, miten sodan loppukahinoissa raiskattiin 860 000 naista ja myös miehiä. Olisi helppo yleistää kilpajuoksun Berliiniin alkaessa, että vain venäläiset raiskasivat, mutta he tekivät niin eniten ja heitä ei rangaistu kuten vaikka amerikkalaisia raiskaajasotilaita. Kaikesta huolimatta naisten pako länttä kohti johtui tiedosta, miten venäläiset ensin raiskaavat naiset ja lapsiakin. Nyt tullaan aiheeseen, joka tulee esiin Sofin kirjassakin: Joukkoraiskaukset. Tämän asian tematiikka on aina kiinnostanut minua. Sofin kirjassa miehet saattoivat ottaa vain yhden naisen ja viedä tämän kellariin ja pitää siellä yön monen miehen kanssa. Sofin isotäti vietiin ja kun hän palasi, oli puhe kadonnut. Hän sanoi loppuelämänsä aikana vain kaksi sanaa ja kukaan ei saanut tietää, mitä hänelle oli oikeasti tehty. Mykäksi hän kuitenkin tuli eikä ikinä mennyt avioliittoon ja saanut lapsia. Jos tämä aihe kiinnostaa, niin Sofin kirjan lisäksi siitä voi lukea Joyce Carol Oatesin kirjasta Kosto: rakkaustarina ja Ann Heberleinin Pieni kirja pahuudesta. jossa mm.

Väkivalta on niiden kieli, joilla ei ole valtaa. (Anton Blok)

Nyt meillä on kuitenkin itsevaltias, jolla on valtaa ja joka keinolla millä hyvänsä haluaa sen pitää itsellään. Hän määrää uusia lakeja, joita hänen alamaisensa hyväksyvät ja noudattavat. Homo Putinicuksen esikuva on Stalin, mutta kaiken huipuksi Putin on saanut kirkon puolelleen. Mitä väliä on sillä, että ukrainalaislapset viedään yöksi raiskattaviksi, sitten aamulla heitetään ulos ja käsketään sanoa terveisiä perheelle. Kaikki on sallittua, kun Venäjä haluaa suurvaltojen suurvallaksi. Naurattaisi ellei itkettäisi. Pieni turvonnut käppänä, joka istuu tosi rumasti jalat levällään kuin housuissa olisi ahdasta...Tämä on pistänyt silmään jo kauan, mutta erityisesti, kun hän on ennen Ukrainan sotaa saanut läntisiä vierailijoita. Syystä suosittu presidenttimme ja muut länsivaltioiden johtajat istuivat 'kauniisti', mutta tämä yksi vain levittelee. Tuli mieleeni satu Keisarin uudet vaatteet.

Ihan kaikkein naurettavinta on ollut diktaattorin liikkuminen ilman paitaa, yläosa paljaana. Siinä asussa on sitten ratsastettu milloin milläkin villieläimellä ja tehty extreme temppuja. En tajua, miten kansalaiset menevät näin halpaan? Miksi nuoriso ei nouse? Miksi kansa ei tee palatsivallankumousta?

Sofin kirja on vaikuttava, koska hän kertoo monista tapauksista yksilöiden, ei numeroiden valossa. Hänen mummolansa oli Venäjällä, hän asui Virossa ja kävi koulunsa Suomessa. Tämä antaa vertailua, jonka valossa voimme nähdä myös sen, miten omat myötäjuoksijamme toimivat 'isänmaan nimissä'. Ja miten piti puhua venäjää, koska viro oli kielletty. Kun Viro lauloi itsensä vapauteen, istuin koko yön Päijänteen mökillä ja olin osa sitä, mitä olin niin kauan odottanut. En tiedä, mistä  suuri sympatiani Viroon juontaa juurensa, sillä sukuselvitysten valossa ei ole juuria siellä. En ole edes käynyt, mutta tyttäreni on sen juuri tehnyt. Mutta olen käynyt Valkjärvellä äitini syntymäkodissa. Olen uinut samassa rannassa talon liki, jossa mammani on uinut. Ja Viipuri kolahti heti. Sofi on kokenut paljon ja hän on harvoja uskaltajia. Miksei lehdissä kerrota Ukrainan sodan yhteydessä Donbasin Dachausta ja mitä siellä nyt tapahtuu? Miksei näy kuvia sotaraiskausten uhreista?  Miksei edes yhtä kuvaa?

Sofi vastaa: Ehkä sellaista kuvaa ei tule. Koska aihe on liian ahdistava. Koska on helpompi katsoa muualle. Siksi seksuaaliväkivalta ja sen rankaisemattomuus  on yhä mahdollista. Siksi Venäjä käyttää sitä yhä aseena. Siksi se käyttää sitä aseena tulevissa sodissa. Samoin muut tyranniat.

Lännellä on valta määritellä, mitä pidetään riittävän tärkeänä ja julkisen keskustelun arvoisena, niin tärkeänä että siitä tulee osa moraalista kompassiamme.

Kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen.

Sofin teos on omaa hengitystäni. Näin on ollut jo kauan. Miksi Sofi Oksasen teos ei ole vuoden tietokirjaehdokkaissa? Tämä tulee kulumaan käsissä, sillä niin monen olen kuullut tästä puhuvan. Hyvä, että edes yksi kirjoittaa, mitä on ollut ja mitä taas on Ukrainassa.

Venäjä on rikos ilman rangaistusta ja rangaistus ilman rikosta vuosikymmenestä toiseen.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kulttuuri kukoistaa

Vainojen kirjat Leena Lumissa

6 kommenttia:

  1. Huh huh, tulee mieleen Anonyman (eli Marta Hillersin) kirja Nainen Berliinissä.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja on lukulistalla. Sofi Oksanen on nainen, joka uskaltaa tuoda naisten kokemat vääryydet esille. Vertaan häntä yhdysvaltalaiseen Toni Morrisoniin, joka jaksoi tuoda esille mustien kokemia vääryyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, syystä! Hän on kaikki maailman rohkeat naiset. Toiset kirjoittavat, toiset asettuvat suoraan alttiiksi, kuten Rosa Parks, joka oli ensimmäinen värillinen, joka ei antanut paikkaansa bussissa valkoisille. Tämä on tärkeä kirja.

      Poista
  3. No nytpä onkin mielenkiintoista nähdä mitkä punnukset vaassa painavat eniten. Jotkut ovat saaneet leikkikalukseen uuden konfliktipesäkkeen ja vanhaan on jo kyllästytty. Siitä haluttaisiin eroon, mutta miten. Toivottua tulostakaan ei näy syntyvän ja eu-alueen sekä merentakaisen tukijan varat on rutistettu tyhjiin. Pikainen itsepäisen rähinöinnin lopettaminen olisi kaikille paras ratkaisu. hmkt

    VastaaPoista