keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Sotien kirjat Leena Lumissa

Tässä kohtaa piti olla aivan muuta kuin sotien kirjoja eli tämän oli tarkoitus tulla vasta ensi viikolla. Tälle päivälle oli varattu jotain kevyttä ja hauskaa, mutta saatte sen huomenna! Tässä nainen, joka blogia aloittaessaan ilmoitti, että ei lue scifiä, fantasiaa ja sotakirjoja! Niin vaan ovat Kolmas valtakunta ja Stalinin hirmuteot kuin myös Romanovit vieneet. Blogistani löytyy Vainojen kirjat Leena Lumissa, jossa osin väistämättä samoja kirjoja kuin tässä. Sama koskee Elämäkerrat Leena Lumissa. Miksi tähän nyt ryhdyin jälleen kerran liian myöhään lukeneena, on se, että osallistuin Jokken toista maailmansotaa käsittelevän haasteeseen innokkaasti ja aika umpeutuu just kohta. Olin vain otaksunut, että koska vein  sinne kaikki kirjani 24.10. saakka,  Jokke ne sieltä poimii, mutta ei, pitää tehdä vielä koonti. Tässä otan nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saan aikaiseksi kauan suunnittelemani tiedoston sekä voin osallistua Jokken haasteeseen. Yleensä minulla ei ole ollut enää aikaa edes haasteisiin osallistua, mutta tässä aihe vie. Kiitos Jokke kiinnostavasta haasteesta♥ Kirjat tulevat aika sekalaisessa järjestyksessä ja varmaan parantelen tätä myöhemmin. Jokke saa koko koosteen, mutta hän voi pysähtyä Hakaristirouviin, joka tuli kisan päätyttyä vasta luettua. Annette Hessin Tulkki mahtunee haasteeseen. Muutama kirja on ensimmäistä maailmansotaa. Ainakin yksi parhaista eli Näkemiin taivaassa, mutta sen Jokke kyllä tietää. Aloitetaan:

1.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä


2.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

3.  Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


4.  Audrey Magee: Sopimus


4.  Ralf Rothman: Kuolema keväällä


5.  Heidi Köngäs: Dora, Dora


6.  Katarina Baer: He olivat natseja
7.  Terhi Rannela: Frau


9.  Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

10.  Anne Svärd: Vera


11.  Sami Hilvo: Pyhä peto


15.  Philippe Claudel: Varjojen raportti


16.  Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa


17.  Mark Sullivan: Palavan taivaan alla


18.  Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen


20.  Julie Orringer: Näkymätön silta


22.  Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle




24.  Anne Kuorsalo, Iris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus


25.  Ruta Sepetys: Harmaata valoa

26.  Jamie Ford: Hotelli Panama

27.  Katja Kettu: Kätilö 


28.  Max Manner: Kadotettujen kahvila

29.  Kate Quinn: Koodinimi Alice

30.  Rosa Liksom: Everstinna

31. Lena Muhina: Piirityspäiväkirja


32.  Miriam Gebhard: Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä


33.  Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


34.  Philippe Claudel: Harmaat sielut


35.  Khamila Shamsie: Poltetut varjot

36.  Kristin Hannah: Satakieli


37.  Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen


38.  Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa


39.  Johanna Laitila: Lilium regale


40.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan


41.  Kate Quinn: Metsästäjätär


42.  William March: Komppania K

43.  Annette Hess: Tulkki


44.  James Wyllie: Hakaristirouvat


45.  Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa


46.  Pierre Lemaitre: Tuhon lapset (Mirloir de nos peines, Minerva 2020, suomennos Susanna Hirvikorpi)


47.  Kate Quinn: Ruusukoodi (The Rose Code, Harper Collins 2021, suomennos Päivi Paju)



Tässä näitä nyt sitten on ja veikkaanpa, että kohta täällä on yksi toisen maailmansodan kirja lisää eli se, jota luen parhaillaan. Se onko kirja fiktiota vai faktaa, on näissäkin kirjoissa kuin se kuuluisa hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Mukana on tietokirjoja sekä kirjoja, jotka ovat fiktiota, mutta: Kun lukee ns. fiktiivisen kirjan loppuun, voi kohdata yllätyksen. Näin oli mm. Tulkin kohdalla, sillä lopussa esitellään, miten tarkasti aina oikeudenkäynnin sanoja myöten kirja oli tehty. Tarkistan myös itse usein, onko kirja ihan kuvitelmaa  vai todellisen sodan kulissia. Sade lankeaa ei voisi jäädä minulta pois, vaikka olisi sinänsä fiktiota. Sain sätkyn Darfurin sodan akana kun eräs akateeminen ystäväni kysyi: Mikä ihmeen Darfurin sota? Juu, kyllä se sota ihan totta oli ja varmaan siellä rämmittiin myös iilimatokosteikoissa, kärsittiin siitä sun tästä, kuoltiin ja myös voitiin rakastaa. Kaikkien sotien yhteinen nimittäjä on julmuus, joten otetaan nöyrästi vastaan ja toivotaan rauhaa kaikille maailman kansoille niin ilmassa, vesillä kuin vuoristoissa ja etenkin sydämissä!

rauhan terveisin
Leena Lumi

PS. Jokunen päivä sitten facebookissa käytiin keskustelua, että miksi esim. isille ostettaisiin sotakirjoja. Ei tarvitsekaan ellei kiinnosta. Minulla on nyt neljän vuoden kokemus siitä, mistä herratohtorit ylilääkäreitä myöten ovat kiinnostuneita ja se on toinen maailmansota!!!Lisäksi eräs lisäsi, että hän ei jätä lukematta yhtäkään Pierre Lemaitren kirjaa eli tasokkaat dekkaritkin käyvät.Oma isäni luki mieluiten elämäkertoja, mutta myös historiaa.

11 kommenttia:

  1. Mieheni lukee semmoisia sotakirjoja, että niissä taistellaan alusta loppuun asti. Luodit viuhuu, pommit räjähtelee, ruumiita tulee. Itse yritän vältellä sota-aiheita, koska en kestä sotimista. Minulle sopii kirjat, jossa on tosi vähän sotaan liittyvää juonta.
    Koska luin Jokken haasteeseen pari keskitysleiritietokirjaa, minulle tuli tosi huono olo. Oli pakko perua varaamani keskitysleirikirjat, sillä yritän säästää tunteitani.

    Listaltasi olen lukenut 10 kirjaa. Kinnusen kirja on teos, joka nousee minulle kaikkein tärkeimmäksi.

    Rauha on tärkeä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, you made my day! Arvaa olenko ihan jäykkänä tässä istunut tunteja:) Miten naiset niitä sitten lukisivat...Näissä monissa on alussa joku draama sodan lopun kentillä tms. kuten vaikka natsien miehittämä Ranska etc. sellainen minua kiinnostaa. Lähestyminen yksilöiden kautta, kuten on kirjassa Näkemiin taivaassa. Kirjasta Komppania K olen lukenut myös pelkkää kehua. Kyllä minua kosketti tuo saksalaisnaisten kohtalokin, joka on tutkijan teos. Etenkin idästä tulleiden kosto oli järkyttävä. En minäkään mitään sotataktisia lue, mutta luulisin, että tuo Vielä tänään olemme elossa voisi koskettaa sinua, jos olet nuorena ollut kiinnostunut Dumasin kirjoista. Näissä on minusta kaikissa joku opetus. Tosi huono olo tuli Philippe Claudellin loistavista kirjoista, siitä toisesta, jossa se leirin hullu nainen...Kinnusen kirja ei korostanut, tuonut framille, kärsimystä. Se vain piti tajuta.

      Se on yhtä tärkeä kuin terveys♥ Tiedäthän vanhat hipit...meitä ei helposti sodat innosta.

      ♥♥

      Poista
    2. PS. Kirjoitinko vanhat! Johtuu vain siitä, että tämä vei voimat ja gulassin tekokin siirtyi huomiselle. Huomenna on kevyttä, lupaan sen. Tarkoitin entiset hipit!!!

      Poista
    3. Olen lukenut Vielä tänään olemme elossa teoksen ja sain siitä vinkin sinulta. Hieno teos.

      Make love not war ❤️

      Poista
    4. Mai, se on erityisen hyvä teos: Vie mukanaan, liikuttaa ja jännittää. Tulit kirjasta heti mieleeni, joten ei ihme.

      Make love not war♥

      Poista
  2. Kiitos tästä luettelosta! osan kirjoista varasin jo kirjastosta - osan olen lukenutkin - aihepiiri on kiinnostava!

    hannah

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Jokke, kiitos♥ Kai julistat minut voittajaksi:)

      ♥♥

      Poista
  4. Hakaristirouvat lainattu tänään.Listaltasi moni kirja jo luettuna mutta muutama jäänyt erityisesti mieleeni ja aion lukea ne uudelleen tai kolmannen kerran kuten Dora,Doran.Sopimus,Frau,Vera ja Kadotettujen kahvila kärjessä.Listan ulkopuolelta ehdottomasti Westön kirja Kangastus 38(Finlandia-palkintoehdokas v.2013).Kiitos taas uusista kirjavinkeistä.Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, Dora, Dora, Sopimus, Frau, Hyviä ihmisiä ja Bolsoin perhonen, ne luen uudestaan.(Uusi kone alla, en osaa tehdä oikeita kirjainmerkkejä ainakaan vielä tällä.) Lisstan ulkopuolelta olen lukenut uudestaan ja uudestaan Fletcherin Meriharakat sekä de Viganin Yötä ei voi vastustaa. Ole hyvä♥

      ♥♥

      Poista