tiistai 26. tammikuuta 2016

Vainojen kirjat Leena Lumissa


Haluan nyt tuoda Teemakirjastooni erilaisia vainojen kirjoja, joita olen vuosien aikana blogiini lukenut. Osa on faktaa, osa on fiktion kautta faktaa, osasta kirjoja joku voi ihmetellä, 'mitä se tänne kuuluu?' No, on niin monenlaisia vainoja ja kun kirjan lukee, voi aueta, kuka on vainon uhri. Vainon uhri, voi hyvin olla vaikka lapsi, joka joutuu niin kovan sparraamisen kohteeksi, että hän ei siitä selviä. Tai nuori nainen, joka myydään seksiorjaksi vailla mitään toivoa selvityä elävänä pois. Maailmassa on monelaisia vainottuja, eläimet mukaan luettuna, mutta tämän nyt aloitin ja tätä voi sitten sekä korjailla että jatkaa. Eräät lukijani saattavat kaivata tähän joitakin kirjoja, mutta heille tiedoksi, että vaikka olen aina päättänyt karttaa sotakirjoja, onkin niitä tullut luettua yllättävän paljon, joten niistä tulee sitten oma teemaryhmänsä. Tiedän, että sotien ja vainojen polut risteävät, joten nämä valinnat ryhmiin ovat vähän sellainen viiva, jonka piirrän hiekkaan ja jonka seuraava aalto jo pyhkii pois...

Herta Müller: Ihminen on iso fasaani

Herta Müller: Matala maa

Herta Müller: Sydäneläin

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Mitchell G.Bard: Kristalliyö

Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Anne Kuorsalo, Iiris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus

Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen

Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon

Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni



Julie Orringer: Näkymätön silta


Nir Baram: Hyviä ihmisiä

Richard Powers: Laulut joita lauloimme

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

Audrey Magee: Sopimus

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina



Delphine Minou: Nojoud, 10 vuotta, eronnut

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Katja Kettu: Yöperhonen

Eveliina Talvitie: Hieno vai huono. Nainen jolla on maine

Elif Shafak: Kunnia

Philippe Claudel: Varjojen raportti

René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli


Maxim Leo: Talviuni Berliinissä



Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut
Terhi Rannela: Frau



Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä 



Aris Fioretos: Mary (Mary, Teos 2016, suomennos Liisa Ryömä)



Max Manner: Kadotettujen kahvila (Arktinen Banaani 2018)


Mark Sullivan: Palavan taivaan alla (Beneath a Scarlet Sky, Sitruuna kustannus 2019, suomennos Seppo Raudaskoski)

Fernando Aramburu: Äidinmaa (Patria, WSOY 2020, suomennos Sari Selander)


Sofi Oksanen: Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan (Like 2023)




Sytytetään  kynttilä vainojen uhrien muistolle!

"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."

"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."

"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."

- George Santyana -

35 kommenttia:

  1. Luin aikanaan tuon "Lasi maitoa, kiitos". Monen kirjan olen lukenut ja unohtanut, mutta se jäi loppuiäksi mieleen. Rankka teos, ja varmasti totta monelle ihmiselle. :( Silti hyvä, että tällaisiakin aiheita nostetaan päivänvaloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KesäKukka, sitä ei tosiaankaan voi unohtaa.Varmaan ihan totta...Idässä, ei kovin kaukana, on maita, joissa tytöiltä ei kysytä. Olemme kerran ajaneet Itävaltaan erikoisempaa reittiä ja en ikinä unohda mitä näimme tien varrella...Hyvä jos olivat 12-13 vuotiaita.

      Nostetaan ettemme unohtaisi...Kiitos<3

      Poista
  2. Kiitos, Leena - tämä postaus menee kirjanmerkkeihini muistuttamaan siitä, mitä aion lukea taas sitten, kun pystyn <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, ole hyvä<3

      Kiva kuulla. Voi sinua...Jättimäinen Virtuaalihali♥

      Poista
  3. Noin pitkä lista ja vain yksi, jonka olen lukenut. Tuo Lasi maitoa, kiitos jäi minullekin mieleen. Ja minun "kauhun" tie oli Saksan Dresdenistä Tsekkiin. Tie meni pienten kylien läpi ja melkein kaikissa taloissa oli punalamppuiset ikkunat ja tien varret täynnä tyttöjä...
    Edes tavallista kahvilaa ei löytynyt, vaan kaikki nekin oli palveluksia tarjoavia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, Lasi maitoa, kiitos ei unohdu! Just samaa kauhun tietä ajoimme keväällä 2013 matkalla Itävaltaan. Ei olisi uskonut ja teki pahaa. Varmaan sutenöörit kytiksellä autoissa. Viime lokakuussa ajoimme Saksasta Tsekin itärajaa, jossa myös yövyimne Tsekeissä Nachodissa. Olisimme ajaneet suoraan Krakovaan, mutta liian pitkä matka. Tsekki oli ainoa maa kolmen viikon matkallamme, jossa en kokenut muuta kivaa kuin järkyttävän edulliset hinnat, mutta se ei ratkaise kaikkea: Slovakiassa kaikki on toisin ja Itävallassa vallankin.

      Saman huomasimme kun aloimme etsiä teepaikkaa, josta saisimme Apfelstrudelin ja hyvän teen. Suunnittelemme pidempää reissua Itävaltaan, mutta nyt täytyy miettiä tarkkaan joku uusi ajoreitti. Olisi helppoa jos ajaisimme suoraan Salzburgiin ja sieltä sitten...Nythän ihana Krakova on koettu ja sinne voi myöhemmin lentää.

      <3

      Poista
  4. Vaikuttava listaus. Varmasti tulee vielä päivä, kun kaivan tän esille ja alan varailemaan teoksia.

    VastaaPoista
  5. Vaikuttavia kirjoja, joista osa tuttuja (mm. Sade lankeaa, Jänis jolla on..., Yöperhonen, Vajoaminen ja muitakin) ja osa tietenkin vielä lukematta. Muistin atas, että pitäisi lukea Herta Mülleria.

    Tärkeä osa Leena Lumi -kirjastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Sade lankeaa on unohtumaton.Jänis taas ikisuosikkini...Jos sinä palaat Wieniin Irvingin takia, minä Klimtin ja Ephrussin suvun;)

      Kiitos <3

      Poista
  6. Vavahduttava tuo kuva tuossa johdannossa ja vavahduttava teema kirjoilla. Itse olen lukenut paljon juutalaisvainoihin liittyviä kirjoja. Piirityspäiväkirjan olen lukenut myös. Sodan haavoittama lapsuus -teos kiinnostaisi samoin tuo Rani Andersonin Intiaaniaiheinen teos. Intiaanikirjallisuutta minulla onkin ennestään jo paljon, kun Pohjois-Amerikan intiaanikulttuuri kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, rankkaa, mutta pitää muistaa, mitä on tapahtunut, ettemme toistaisi taas samaa.

      Minäkin olen lukenut myös muuta intiaanikirjallisuutta, mutta paljon ennen blogia. Tämä teos on suomalaisten tutkijoiden vaikuttava tietokirja runsailla kuvilla.

      <3

      Poista
  7. Nobelpalkinnon saaja Svetlana Aleksijevitj kirjoittaa naisten ja lasten näkökulmasta, pitäisi jo löytya suomeksi. Herta Müllerillä on ihan oma kieli, osaa kirjoittaa vaikeista asioista yksinkertaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos vinkistä<3 Hänellä on just nimenomaan oma kielensä, uniikki äänensä.

      Poista
  8. Svetlana Aleksijevitš - luultavasti näin kirjoitetaan hänen nimi suomeksi... hän asui pari vuotta Göteborgissa, hänen kirjat kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  9. Mitään kirjallista palkintoa ei saa jollei sodasta kirjoita; Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto, Nobel... (Sofi Oksanen, Kjell Westö, Kari Hotakainen, jne)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tänään on Vainojen uhrien muistopäivä, siksi nämä vainokirjat nyt, sodan kirjoista teen oman kirjaston sitten kun ehdin.

      Poista
  10. Unohditko Oksasen? Hän tekee hyvää research, myös tuossa Kun kyyhkyset katosivat - kuunnellut häntä pari kertaa Göteborgisssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, en ole unohtanut Oksasta, mutta en ole lukenyt häntä...vielä. Aika näyttää. Viron kohtalo on minulle überahdistava asia. Ihailen Oksasen rohkeutta sanoa sellaistakin, mitä muut uskaltavat tuskin ajatella.

      Poista
  11. Hieno lista Leena. Jotkut kirjoista olen lukenut, kiitos sinun. Aihe, joka aina, ikävä kyllä, ajankohtainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos <3 Yritän parhaani, että voin listä tänä vuonna listaasi kirjan tai kaksi:) Sitä ei saa unohtaa, sillä ihminen on sellainen peto, että toista ei ole.

      Poista
  12. Olet varmaan lukenut myös Kätilön. Siinähän oltiin vankileireillä ja Vikasilmäkin oli lopuksi vankiItseltäni löytyy Müllerin Hengityskeinu Neuvostoliiton työleireiltä. Kyynelvaunut, Graniittimiehessäkin ja Hertassa ollaan leireillä ja vankilassa samoin Kangastus 38 teoksissa. Ihmiskauppaa käydään Orja ja Musta, kaunis ja kaupan teoksissa. Puolikas keltaista aurinkoa on mielestäni Adichien paras teos ja kertoo Biafran sodasta. Näitä on paljon, vainojen kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, taisin lukea Kätilön ihan yhtenä ensimmäisistä ellen ensimmäisenä. Lasken sen ehkä sitten sotakirjoihin, sillä siinähän se Lapin sota oli vahvin teema. Müllerin Hengityskeinusta olen kuulut paljon, mutta se on vielä lukematta. Näitä on paljon ja se kertoo eniten meistä ihmisistä: millaisia me todella olemme.

      <3

      Poista
  13. Kattava listaus! Minulla on tällä hetkellä Lasi maitoa, kiitos... Järkyttävää luettavaa, en ihmettele miksi jätin tämän aikoinaan kesken. Toivottavasti inhottavat kohtaukset vähentyvät kirjan edetessä..

    Ja Elif Shafakin Kunnia on niin hyvä kirja! Todella innoissani odotan keväistä uutuutta häneltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kiitos<3 Oih, tulenkin sitten lukemaan, mitä olet mieltä. Se on yksi rankimmista lukemistani.

      Kunnia on todella hyvä! Minä jätän Shafakin uutuuden nyt odottamaan jos vaikka vuorokauteen tulisi lisää tunteja.

      <3

      Poista
  14. Vaikuttavia kirjoja kaikki. Luin juuri Rene Nybergin kirjan Viimeinen juna Moskovaan ja sitä lukiessani mietin , että miksi juuri juutalaisia alettiin vainota. Oliko taustalla kateus vai mikä?

    Anne Frankin päiväkirja kuulunee myös Vainojen kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos<3 Juutalaisten diaspora ja vaino on niin vanha juttu, että sen juuret juontavat tosi, tosi kauas. Raamattu, Jeesus, juutalaisten maallinen menestys...kateus. Joka yhteiskunnassa, jossa halutaan etsiä syntipukkia, otetaan kohteeksi joku ryhmä, että huomio saataisiin pois tosiasioista ja niin vain Hitlerkin käytti syntipukkina talouden lamaan juutalaisia. Jänistä lukiessa tuli isosti mieleen juuri muiden kateus. Nyt ajelin Ephrussin talon ohi txilla hitaasti, seuraavalla kerralla kosketan seiniä ja kuvaan talon itse.Suomessakin haetaan nyt kaikesta pahasta syntipukiksi maahanmuuttajia, vaikka he tekisivät ne työt, mitkä suomalaisille eivät kelpaa.Näithän sen uutisoitiin Alista, joka hoiti Linneaa....Ihana pätkä ja Linnealla oikea asenne. Ne jotka haluavat nyt pudottaa Suomen vielä alemmas, levittävät vihapuhetta ja vääriä huhuja. Ei ainakaan noilla keinoin lähde Suomi nousuun. Kateus niitä kohtaan, jotka ovat omalla työllään selvinneet on kova ja jos itse ei ole viitsitty edes yrittää, pitää se viha purkaa muihin, ikään kuin 'muut' eli maailma olisi heille jotain velkaa. Meidän maassamme 'muut' ovat nyt pakolaiset.

      Ane Frankin luin kymmeniä vuosia ennen blogiani, tässä ovat vain blogiaikana lukemani vaio kirjat, muutenhan tässä olisi ykkösenä maailman kuuluisin orjuuden vastainen teos eli Setä Tuomon tupa (Uncle Tom's Cabin), jonka on kirjoittanyut Harriet Beecher Stowe (1811-1896). Kirja ilmestyi 20. maaliskuuta 1852 ja oli suuri sensaatio. Suomeksikin kirja saatiin jo 1856.

      <3

      Poista
  15. Tärkeitä kirjoja, hienoa että kokosit tästä aiheesta oman teemakirjaston. Lista on monipuolinen, osin ehkä jopa yllättävä. (tai sitten ihan vaan niin, että osa kirjoista ilman muuta käsittelee myös vainoja, mutta mulle ei olisi välttämättä tullut ensimmäiseksi mieleen sijoittaa niitä tähän kirjastoon.)

    Tuli tuosta kommenteissa puhutusta Kätilöstä mieleen, että jos kokoat sota-aiheisen teemakirjaston, niin sen yhteyteenhän voi laittaa vinkin/linkin "kts. myös Vainojen kirjat teemakirjasto". Ja toisin päin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos <3 Se varmaan yllättää, sillä voiolla heitökin, joille 'jänis' ei ole vainojen kirja, mutta suvultahan vietiin kaikki vainojen aikaan. Naisasia on tässä varmaan myös hätkähdyttävä, mutta liitän sen niihin pikkutyttöihin, joita myydään seksiorjiksi ja joita näin Tsekeissä tienvarsilla. Huomasit, jos luit kommentteja, että samaa reittiä oli kulkenut myös Eeviregina ja saman näimme.

      Aivan selvä, että Vaijon kirjat ja Sotien kirjat ristyvät ja ne täytyy myös ristiin linkittää. Kätilö on minulle vahvasti sekä Lapin sodan kirja että myös kirja rakkaudesta. Yöperhonen on suoraa marilaisten vainoa...

      <3

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Allu, sehän on hyvin♥ Tämä on jäänyt viemättä ajan tasalle, paitsi tuon loistavan Palavan taivaan alla lisäsin nyt. Jossain ajassa tsekkaan tämän.

      ♥♥

      Poista